Miten jotku saa laihdutettua itsensä kesäkuntoon? Esim 6kg kesäksi pois. Minä en saa edes kiloa pois ja ylipainoa varmaan 25kg

Lue Pentti Mustajoen kirja Vähennä kaloreita ilman dieettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus täytyy aloittaa laihdutus monta kertaa, ennen kuin onnistuu; kun olet valmis, se on helppoa ja itsestäänselvää. Voi mennä kuukausi, ennen kuin sopiva ajankohta alkamiselle löytyy.

Takana joku 300 aloitusta, milloinhan se onnistunut tulee? - aloittaja-

Todennäköisesti vasta sitten, kun huomaat, että sun käyttämä tapa ei toimi. Ainoa mitä saat aikaan, on että joka "laihdutuksen" jälkeen kiloja on enemmän.

Harva laihtuu pysyvästi perinteisellä naistenlehtityylillä, joka kiertää sitkeästi ihmisten uskomuksissa. Eikö jo voisi hankkia tietoa, joka ei ole peräisin jostain 1980-luvulta?

Jossain vaiheessa, ehkä diabeteksen puhkeamisen jälkeen sinut toivottavasti ohjataan ravintoterapeutille.

Ravintoterapeutti ei sano sinulle, että opettele syömään normaalisti terveellistä ruokaa. Hän yrittää opettaa pienin askelin, mitä se tarkoittaa.

Ravintoterapeuteille tulee paljon sellaisia asiakkaita, jotka sanovat tietävänsä laihdutuksesta kaiken, koska he ovat laihduttaneet satoja kertoja. Miten paljon he oikeasti tietävät, jos joka kerran on mennyt pieleen?

Mikä sinun tavassa sitten on väärin, itsekurin puuteko? Itsekurilla ei ole oikeasti merkitystä sillä tavalla kuin ajattelet. Sulla pitäisi olla itsekuria vain tähän:

1. Lopeta laihdutus

2. Syö kaikki ateriat, vatsa täyteen

3. Syö paljon kasviksia, marjoja, hedelmiä

4. Muista myös rasva, proteiinit, täysjyväviljat

5. Laita ruokaa, älä syö eineksiä

6. Tarkista annoskoot

7. Syö hitaasti

Ateriat: aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

Yleensä ihmiset sanovat, etteivät millään jaksa syödä noin paljon. Kalorimäärä jää kuitenkin paljon pienemmäksi, kun vertaa naposteluun tai ahmimiseen. Joka ateriallahan on marjoja tai kasviksia - minimisuositus on 6 oman nyrkin kokoista annosta päivässä, mielellään enemmän.

On siinä hommaa, koska voit syödä aika paljon porkkanoita tai mustikoita verrattuna siihen, jos söisit sitä millä olet lihonut. Tosin vatsa tulee täyteen, etkä kidu. Ja saat sitä mitä sun elimistö tarvii. Opit tunnistamaan signaalit - elimistöhän ei koskaan sano, että tarviin lisää mättöö, syö suklaata, viineriä, hampurilaisia ja juo limua tai palmuöljyä. Mitä se nyt kenelläkin on.

Elimistö sanoo tarvitsevansa vitamiineja, hivenaineita, hyviä rasvoja ja proteiineja. Laihduttaja ei ymmärrä signaalia, hän luulee että se on äkillinen mieliteko, ja "sortuu".

"Sortuminen" tapahtuu ihan varmasti, jos kiellät itseltäsi kaikki entiset herkut. Siksi neuvotaan etenemään pienin askelin, että sun mieli pysyy mukana. Kahdessa viikossa et muutenkaan laihdu, joten mikä kiire sulla olisi? Tahdot varmaan tähdätä siihen, että et koskaan enää olisi lihava.

Pidä ne herkut mukana toistaiseksi, mutta älä pidä mitään herkkupäivää (se muistuttaa mielelle liikaa ahmimiskohtausta). Syö ne herkut mieluummin joka aterian jälkeen jälkiruokana. Olet syönyt vatsasi täyteen hitaasti, ja ottanut lisää kasviksia. Syö myös se herkku hitaasti, ja kuuntele itseäsi - kuinka paljon haluat sitä herkkua? Yritä syödä se ennalta päättämäsi herkku loppuun, vaikka tuntuisi ettet enää jaksaisi, se on hyvä.

99% varmuudella makuaistisi on kahden kuukauden kuluttua muuttunut niin, etteivät entiset herkut enää maistu niin hyvältä. Millä todennäköisyydellä sorrut herkkuihin, jos ne eivät enää maistu hyvältä, eikä niitä ole kielletty?

Tämä on ihan asennekysymys ja oma valinta. Haluaako mennä vanhoilla uskomuksilla vai etsiikö tietoa aiheesta?

Tämä tekstihän on sitten tarkoitettu vain sellaiselle, jolla ei ole todettu allergioita tai ruokarajoitteita. Jos haluat ajatella kriittisesti (mikä on hyvä), etsi tietoa itse. Esimerkiksi Patrik Borg ja Anette Palssa ovat kirjoittaneet aiheesta. Tosin kiltimmin kuin minä tässä.

Olen lukenut monta Patrik Borgin kirjaa. Edelleen, olen kokeillut kaikkea.

Mutta pitää taas yrittää tuota sun kirjoittamaa ohjetta. Kiitos

Ap

Hyötyisitköhän sitten siitä varsinaisesta henkilökohtaisesta ravintoterapiasta? Siellähän käsitellään suhdetta ruokaan henkilökohtaisesti ja rakennetaan tavoitteita yhdessä. Eipä tuo kaikille niin helppoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Lue Pentti Mustajoen kirja Vähennä kaloreita ilman dieettiä.

Onhan se ihan hauska kirja :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus täytyy aloittaa laihdutus monta kertaa, ennen kuin onnistuu; kun olet valmis, se on helppoa ja itsestäänselvää. Voi mennä kuukausi, ennen kuin sopiva ajankohta alkamiselle löytyy.

Takana joku 300 aloitusta, milloinhan se onnistunut tulee? - aloittaja-

Todennäköisesti vasta sitten, kun huomaat, että sun käyttämä tapa ei toimi. Ainoa mitä saat aikaan, on että joka "laihdutuksen" jälkeen kiloja on enemmän.

Harva laihtuu pysyvästi perinteisellä naistenlehtityylillä, joka kiertää sitkeästi ihmisten uskomuksissa. Eikö jo voisi hankkia tietoa, joka ei ole peräisin jostain 1980-luvulta?

Jossain vaiheessa, ehkä diabeteksen puhkeamisen jälkeen sinut toivottavasti ohjataan ravintoterapeutille.

Ravintoterapeutti ei sano sinulle, että opettele syömään normaalisti terveellistä ruokaa. Hän yrittää opettaa pienin askelin, mitä se tarkoittaa.

Ravintoterapeuteille tulee paljon sellaisia asiakkaita, jotka sanovat tietävänsä laihdutuksesta kaiken, koska he ovat laihduttaneet satoja kertoja. Miten paljon he oikeasti tietävät, jos joka kerran on mennyt pieleen?

Mikä sinun tavassa sitten on väärin, itsekurin puuteko? Itsekurilla ei ole oikeasti merkitystä sillä tavalla kuin ajattelet. Sulla pitäisi olla itsekuria vain tähän:

1. Lopeta laihdutus

2. Syö kaikki ateriat, vatsa täyteen

3. Syö paljon kasviksia, marjoja, hedelmiä

4. Muista myös rasva, proteiinit, täysjyväviljat

5. Laita ruokaa, älä syö eineksiä

6. Tarkista annoskoot

7. Syö hitaasti

Ateriat: aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

Yleensä ihmiset sanovat, etteivät millään jaksa syödä noin paljon. Kalorimäärä jää kuitenkin paljon pienemmäksi, kun vertaa naposteluun tai ahmimiseen. Joka ateriallahan on marjoja tai kasviksia - minimisuositus on 6 oman nyrkin kokoista annosta päivässä, mielellään enemmän.

On siinä hommaa, koska voit syödä aika paljon porkkanoita tai mustikoita verrattuna siihen, jos söisit sitä millä olet lihonut. Tosin vatsa tulee täyteen, etkä kidu. Ja saat sitä mitä sun elimistö tarvii. Opit tunnistamaan signaalit - elimistöhän ei koskaan sano, että tarviin lisää mättöö, syö suklaata, viineriä, hampurilaisia ja juo limua tai palmuöljyä. Mitä se nyt kenelläkin on.

Elimistö sanoo tarvitsevansa vitamiineja, hivenaineita, hyviä rasvoja ja proteiineja. Laihduttaja ei ymmärrä signaalia, hän luulee että se on äkillinen mieliteko, ja "sortuu".

"Sortuminen" tapahtuu ihan varmasti, jos kiellät itseltäsi kaikki entiset herkut. Siksi neuvotaan etenemään pienin askelin, että sun mieli pysyy mukana. Kahdessa viikossa et muutenkaan laihdu, joten mikä kiire sulla olisi? Tahdot varmaan tähdätä siihen, että et koskaan enää olisi lihava.

Pidä ne herkut mukana toistaiseksi, mutta älä pidä mitään herkkupäivää (se muistuttaa mielelle liikaa ahmimiskohtausta). Syö ne herkut mieluummin joka aterian jälkeen jälkiruokana. Olet syönyt vatsasi täyteen hitaasti, ja ottanut lisää kasviksia. Syö myös se herkku hitaasti, ja kuuntele itseäsi - kuinka paljon haluat sitä herkkua? Yritä syödä se ennalta päättämäsi herkku loppuun, vaikka tuntuisi ettet enää jaksaisi, se on hyvä.

99% varmuudella makuaistisi on kahden kuukauden kuluttua muuttunut niin, etteivät entiset herkut enää maistu niin hyvältä. Millä todennäköisyydellä sorrut herkkuihin, jos ne eivät enää maistu hyvältä, eikä niitä ole kielletty?

Tämä on ihan asennekysymys ja oma valinta. Haluaako mennä vanhoilla uskomuksilla vai etsiikö tietoa aiheesta?

Tämä tekstihän on sitten tarkoitettu vain sellaiselle, jolla ei ole todettu allergioita tai ruokarajoitteita. Jos haluat ajatella kriittisesti (mikä on hyvä), etsi tietoa itse. Esimerkiksi Patrik Borg ja Anette Palssa ovat kirjoittaneet aiheesta. Tosin kiltimmin kuin minä tässä.

Ihan ok pointit sulla muuten, mutta tuollainen jakuva syönti ja välipalojen mussuttaminen on aivan järjetöntä. Ruuansulatus ei saa koskaan levätä kun ruokaa tungetaan sisään pitkin päivää. Harvemmin syöminen ei tarkoita jättiannoksia hirveässä nälässä kun osaa panostaa ruuan sisältöön.

Se on kuitenkin askel eteenpäin ihmisellä, joka napostelee ja jolla on paljon epäterveellisiä mielitekoja. Välipalahan voi olla vaikka desi puolukoita tai 6 pähkinää. Samaa mieltä siinä, että pääaterioilla olisi hyvä syödä pääosa ravinnosta, ja useimmille mussuttajille toimii hyvin se, että välipalat ja iltapala on kevyempiä ja pienempiä.

Ihmisiä on erilaisia, toisille toimii harvat ruokavälit mainiosti. Joillekin toimii paremmin tiheät ateriavälit, ehkä verensokerin takia.

Se yleinen neuvo on, että välipalat tarvittaessa. Jos tietää sortuvansa illalla ahmimiseen, silloin tarvitsee välipaloja. Monellahan välipalat jää pois sitten kun on oppinut ruokarytmin, sen mikä toimii itsellä. Monella ylipainoisella on moni ruokaan liittyvä asia hukassa, ateriarytmi, määrät, terveellisyys, mieliteot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä tajua miksi jotkut yrittävät laihtua kesäksi eikä kesällä. Kesällähän se onnistuu kuin itsestään, kun ei kuumassa tee mieli raskaita ruokia.

Kesällä on juuri kaikkein vaikeinta laihduttaa. Mikään ei ole ihanampaa kuin maata riippukeinussa tai rannalla kirjaa lukien ja syöden sipsiä tai karkkia. En normaalisti juon siideriä, mutta kesällä tekee useammin mieli. Tai jäätelöä mansikoiden kanssa. Tai hyvää grilliruokaa. Tai kahvia ja munkkeja mökin terassilla katsellen, kun lapset ui.

Talvella on niin paljon kotona ja arki pelkkää rutiinia, että on helpompi pysyä ruodussa. Kesällä liikutaan enemmän ja tulee paljon hetkiä, että pitäisi pystyä ottamaan terveelliset eväät mukaan samalla, kun muu perhe popsii jotain herkullisempaa.

Oliskohan sulla vain asenneongelma. Miellät terveellisen ruuan pahaksi ja että syöt sitä vain pakosta. Tai sitten sulla on jotenkin kieroutunut käsitys mitä tarkoittaa terveellinen.

Terveellinen ruoka on myös hyvää, mutta ei nyt mikään tässä maailmassa maistu paremmalle kuin vaikka karkit tai suklaa. Syön pääsääntöisesti terveellisesti, mutta kesällä usein repsahtaa. Pysyn painossani oikeastaan siksi, että nojaudun paljon rutiineihin ja vaikka tekisi mieli herkkuja, en syö, koska ei ole sen aika. Kesällö rutiinit tavallaan rikkoutuu. Saman huomaa siivoamisessa, että kesällä ei vain huvita käyttää siihen aikaa.

Niin, sinun ongelmasi on että ”ei vaan huvita” olet siis laiska.

Mä onnistuin laihduttamaan pysyvästi, kun ymmärsin laihduttaessa kuitenkin syödä tarpeeksi paljon. "Kitukuureja" jaksaa itsekurilla vain hetken, jonka jälkeen pakollakin repsahtaa, kun nälkävelka kasvaa liian suureksi.

Mieti nälkävelkaa samana kuin univelkaa. Jos nukut arkena liian vähän, niin viikonloppuna nukut univelat pois, tai nukut päikkäreitä.

Nälkävelassa on sama asia. Syö tarpeeksi paljon, jotta ei tuu nälkävelkaa ja sen myötä repsahduksia.

Tee muutoksia, joita voit noudattaa koko elämän.

En lukenut kaikkia kommentteja. Itsellä ylipainoa n. 15kg, äskettäin havahduin siihen, tai siis upesin välittämään, kun masennus hellittää. Yllättävän vaikeaa näin 40v on laihduttaa, nuorempana laihdutin kerran 8kg 0,5kg viikkotahtia, enkä kokenut vaikeaksi. Muistelisin..

Nyt aion ottaa personal trainerin, joka on perehtynyt ruokavalioon hyvin. Avuksi otin myös sovelluksen, jossa ateriansa voi kuvata. Siinä näkyy kellonaika, ja voi tehdä muistiinpanoja. Se ensinnäkin motivoi lisäämään väriä lautaselle ja sieltä voi nähdä jonkin asian, mikä selkeästi pitää muuttaa. Sitä kun todellakaan ei muista edes ko päivänä kaikkea syömäänsä, tai ainaskin hyvin huijaa itseään :D

Vierailija kirjoitti:

Mä onnistuin laihduttamaan pysyvästi, kun ymmärsin laihduttaessa kuitenkin syödä tarpeeksi paljon. "Kitukuureja" jaksaa itsekurilla vain hetken, jonka jälkeen pakollakin repsahtaa, kun nälkävelka kasvaa liian suureksi.

Mieti nälkävelkaa samana kuin univelkaa. Jos nukut arkena liian vähän, niin viikonloppuna nukut univelat pois, tai nukut päikkäreitä.

Nälkävelassa on sama asia. Syö tarpeeksi paljon, jotta ei tuu nälkävelkaa ja sen myötä repsahduksia.

Tee muutoksia, joita voit noudattaa koko elämän.

Aloin syömään tarpeeksi paljon ja reilusta kasviksia, paino alkoi nousemaan. Tää on jotenkin niin turhaa. Pitäisi saada uudet aivot, jotta laihtuisin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat vaan määrätietoisempia ja päättäväisempiä kuin toiset. Tajuavat, että saavuttaakseen jotain, on tehtävä myös töitä. Oli se sitten pieni tai suuri asia.

Voin kyllä liikkua, mutta en kestä nälkää. Ei nälissään olo ole työntekoa.

Ap

Minäkään en kestä nälkää. Siksi lasken kaloreita ja syön 1500 kcal pv. Neljän tunnin välein. Paljon kanaa, lihaa, kananmunia, rahkaa ja mustikoita, raejuustoa ja tonnikalaa, jälkiuunileipää, salaattiin mukaan vihreitä linssejä. Apuna Sulamo.fi.

Hidasta tämä on, 1 kg per kk, sillä olen jo 50 +. Mutta pakko saada 10 kg pois. Jos en nyt tässä iässä saa pois, en saa näitä ikinä.

Miksi olen saanut alapeukkuja?

Minä en tainnut laittaa alapeukkua, mutta kerron mitä ajattelin.

Sinulla on mielestäni paljon terveellisiä ja hyviä elementtejä syömisessä. Miettisin tarvitsetko proteiinia noin paljon (en siis tiedä määriä, mutta sanoit että paljon).

Ja onko ainoat kasvikset salaatti? Syötkö muita marjoja kuin mustikka, syötkö juureksia ja hedelmiä? Syötkö ollenkaan rasvaa, sekin pitäisi olla mukana listalla.

Voi olla, ettet vaan maininnut kaikkea, mutta kasviksia kannattaa syödä monipuolisesti, jos ei ole allergioita tms.. Silloin ei tarvitse laskea kaloreita, kun on hanskassa se mitä pitää syödä.

Proteiinin saantisuositus on n. 10-20% päivän energiansaannista, ihmisestä riippuen. Aikuisella tavallisesti n. 1.1 - 1.3g / kg, ja paljon liikkuva tarvitsee enemmän.

Duodecimin käypä hoito-sivuilla sanotaan proteiinisisällöistä mm. näin:

100 g

lihaa 20-30 g

kalaa 10-25 g

raejuustoa 16 g

rahka 10 g

kananmuna 7 g

4-5 viipaletta leipää 5 - 10 g

Jos normaalipainosi olisi vaikka 65 kg, laske proteiinin tarve sen mukaan. Otin Duodecimista vain pätkiä, kannattaa käydä katsomassa tarkemmin sieltä jos on tarve miettiä asiaa.

Laitatko itse kalaruokia? Voisi olla tonnikalaa parempi ja monipuolisempi.

Nykyään suositellaan, että lihaa voisi ainakin osittain korvata kasviproteiineilla, ja ne linssithän mainitsitkin.

1 kg / kk on ihan hyvä tahti, mutta jos se tuntuu liian hitaalta, kasvisten lisääminen pikku hiljaa voisi auttaa, ja se proteiinin saanti kannattaa tarkistaa.

Nämä oli ne, mitä tuli mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä tajua miksi jotkut yrittävät laihtua kesäksi eikä kesällä. Kesällähän se onnistuu kuin itsestään, kun ei kuumassa tee mieli raskaita ruokia.

Kesällä on juuri kaikkein vaikeinta laihduttaa. Mikään ei ole ihanampaa kuin maata riippukeinussa tai rannalla kirjaa lukien ja syöden sipsiä tai karkkia. En normaalisti juon siideriä, mutta kesällä tekee useammin mieli. Tai jäätelöä mansikoiden kanssa. Tai hyvää grilliruokaa. Tai kahvia ja munkkeja mökin terassilla katsellen, kun lapset ui.

Talvella on niin paljon kotona ja arki pelkkää rutiinia, että on helpompi pysyä ruodussa. Kesällä liikutaan enemmän ja tulee paljon hetkiä, että pitäisi pystyä ottamaan terveelliset eväät mukaan samalla, kun muu perhe popsii jotain herkullisempaa.

Oliskohan sulla vain asenneongelma. Miellät terveellisen ruuan pahaksi ja että syöt sitä vain pakosta. Tai sitten sulla on jotenkin kieroutunut käsitys mitä tarkoittaa terveellinen.

Terveellinen ruoka on myös hyvää, mutta ei nyt mikään tässä maailmassa maistu paremmalle kuin vaikka karkit tai suklaa. Syön pääsääntöisesti terveellisesti, mutta kesällä usein repsahtaa. Pysyn painossani oikeastaan siksi, että nojaudun paljon rutiineihin ja vaikka tekisi mieli herkkuja, en syö, koska ei ole sen aika. Kesällö rutiinit tavallaan rikkoutuu. Saman huomaa siivoamisessa, että kesällä ei vain huvita käyttää siihen aikaa.

Niin, sinun ongelmasi on että ”ei vaan huvita” olet siis laiska.

Ei, vaan yritin tuoda esiin sitä näkökulmaa, että ylipainoiselle kesä voi olla täynnä herkkuja, arjen muutoksia ja matkustamista, jolloin voi olla vähintään yhtä vaikeaa laihduttaa kuin talvellakin. Kesä ei siis mielestäni ole yhtään sen "parempi" aika laihduttaa kuin talvikaan.

Minulla ei ole painon kanssa ongelmia, mutta minulla on mielitekoja kuten on varmasti monella ylipainoisella ihmisellä. Niihin mielitekoihin laihdutus usein päättyy, joten pystyn ymmärtämään ylipainoisia hyvin. Ja ehkä olen laiska, mutta mitä sitten? Tai ehkä minulla on asenneongelma ruoan suhteen, mutta mitä sitten? En ole yhtään sen parempi, vain siksi että olen hoikka. Ihan samankaltaisten ongelmien kanssa moni hoikka ihminen kamppailee kuin ylipainoisetkin. 

Itse aina hoikka ja hyväkroppainen. Nyt 6 koronakiloa lisää. Mietin miten helppo nyt lihoa. Tämä on ensimmäinen kerta kun joudun vahtimaan ruokalistaa.

Huomaan että koronan jälkeen olen ollut sairas suklaalle. 

Nyt seis. Harmittaa mämmi jota raskastan. Uskaltaako syödä ?

Hyötyliikunta!!!

Syön mahan täyteen edes miettimättä kaloreita. Herkuttelen myös ja suklaata on lähes aina kaapissa.

Silti olen hoikka, sillä mulla kertyy huomaamatta hyötyliikuntaa. Asun ylimmässä kerroksessa ilman hissiä, sijainti hieman syrjässä ja mulla ei ole autoa. Kävelen monta kilometriä päivittäin töihin, kauppaan yms. Ja lisäksi portaat kavuttavana.

Aiemmin oli auto käytössä ja liikkuminen muutenkin vähäistä. Painoa oli yli 10 kg enemmän kuin nyt.

Vettä omenaa ja porkkana kirjoitti:

Tekeminen mitä enemmän on tekemistä kuten käsityöt koiran kanssa ulkona ja opiskelu sen vähemmän ajattelee ruokaa. Nutrilet keitot on hyvä aloitus laihtumiselle.

Taitoni ei millään riitä tekemään käsitöitä koiran kanssa ulkona. Eikä mun koira edes osaa käsitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nyt muutamassa vuodessa laihtunut sen 25 kiloa. Pikku hiljaa laihduttamatta. Muutokset ovat olleet pieniä lähes huomaamattomia - piimä rasvattomaksi, leipäpala pienemmäksi, perunaa, pastaa tai riisiä vähemmän jne, enkä todellakan tehnyt kuin pikku muutoksen kerrallaan. Syön edellenkin pitsaa tai karkkia, nutta pitsaa syön sen verran että nälkä katoaa, joskus tekisi syödä lisää vain sen takia, että se maistuu hyvälle, karkkia en osta kotiin, ja ostan yleensä joko minipussin tai patukan.

Se mikä minulle on ollut vaikeaa, on ymmärtää oma laihtumiseni, vaikka se on ollut hidasta - tilasin äskettäin vaatteita netistä ja tilasin taas kerran vahingossa vanhalla vaatekoolla yhden paidan. vaikka muihin huomasinkin ottaa oikean koon. Silloin kun painoa tuli lisää, osasin aina valita riitävän suuren koon.

Minäkin olen tehnyt noita pieniä pysyviä muutoksia, mutta yhtään en ole laihtunut. Ilmeisesti pitää lopettaa syöminen kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus täytyy aloittaa laihdutus monta kertaa, ennen kuin onnistuu; kun olet valmis, se on helppoa ja itsestäänselvää. Voi mennä kuukausi, ennen kuin sopiva ajankohta alkamiselle löytyy.

Takana joku 300 aloitusta, milloinhan se onnistunut tulee? - aloittaja-

Todennäköisesti vasta sitten, kun huomaat, että sun käyttämä tapa ei toimi. Ainoa mitä saat aikaan, on että joka "laihdutuksen" jälkeen kiloja on enemmän.

Harva laihtuu pysyvästi perinteisellä naistenlehtityylillä, joka kiertää sitkeästi ihmisten uskomuksissa. Eikö jo voisi hankkia tietoa, joka ei ole peräisin jostain 1980-luvulta?

Jossain vaiheessa, ehkä diabeteksen puhkeamisen jälkeen sinut toivottavasti ohjataan ravintoterapeutille.

Ravintoterapeutti ei sano sinulle, että opettele syömään normaalisti terveellistä ruokaa. Hän yrittää opettaa pienin askelin, mitä se tarkoittaa.

Ravintoterapeuteille tulee paljon sellaisia asiakkaita, jotka sanovat tietävänsä laihdutuksesta kaiken, koska he ovat laihduttaneet satoja kertoja. Miten paljon he oikeasti tietävät, jos joka kerran on mennyt pieleen?

Mikä sinun tavassa sitten on väärin, itsekurin puuteko? Itsekurilla ei ole oikeasti merkitystä sillä tavalla kuin ajattelet. Sulla pitäisi olla itsekuria vain tähän:

1. Lopeta laihdutus

2. Syö kaikki ateriat, vatsa täyteen

3. Syö paljon kasviksia, marjoja, hedelmiä

4. Muista myös rasva, proteiinit, täysjyväviljat

5. Laita ruokaa, älä syö eineksiä

6. Tarkista annoskoot

7. Syö hitaasti

Ateriat: aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

Yleensä ihmiset sanovat, etteivät millään jaksa syödä noin paljon. Kalorimäärä jää kuitenkin paljon pienemmäksi, kun vertaa naposteluun tai ahmimiseen. Joka ateriallahan on marjoja tai kasviksia - minimisuositus on 6 oman nyrkin kokoista annosta päivässä, mielellään enemmän.

On siinä hommaa, koska voit syödä aika paljon porkkanoita tai mustikoita verrattuna siihen, jos söisit sitä millä olet lihonut. Tosin vatsa tulee täyteen, etkä kidu. Ja saat sitä mitä sun elimistö tarvii. Opit tunnistamaan signaalit - elimistöhän ei koskaan sano, että tarviin lisää mättöö, syö suklaata, viineriä, hampurilaisia ja juo limua tai palmuöljyä. Mitä se nyt kenelläkin on.

Elimistö sanoo tarvitsevansa vitamiineja, hivenaineita, hyviä rasvoja ja proteiineja. Laihduttaja ei ymmärrä signaalia, hän luulee että se on äkillinen mieliteko, ja "sortuu".

"Sortuminen" tapahtuu ihan varmasti, jos kiellät itseltäsi kaikki entiset herkut. Siksi neuvotaan etenemään pienin askelin, että sun mieli pysyy mukana. Kahdessa viikossa et muutenkaan laihdu, joten mikä kiire sulla olisi? Tahdot varmaan tähdätä siihen, että et koskaan enää olisi lihava.

Pidä ne herkut mukana toistaiseksi, mutta älä pidä mitään herkkupäivää (se muistuttaa mielelle liikaa ahmimiskohtausta). Syö ne herkut mieluummin joka aterian jälkeen jälkiruokana. Olet syönyt vatsasi täyteen hitaasti, ja ottanut lisää kasviksia. Syö myös se herkku hitaasti, ja kuuntele itseäsi - kuinka paljon haluat sitä herkkua? Yritä syödä se ennalta päättämäsi herkku loppuun, vaikka tuntuisi ettet enää jaksaisi, se on hyvä.

99% varmuudella makuaistisi on kahden kuukauden kuluttua muuttunut niin, etteivät entiset herkut enää maistu niin hyvältä. Millä todennäköisyydellä sorrut herkkuihin, jos ne eivät enää maistu hyvältä, eikä niitä ole kielletty?

Tämä on ihan asennekysymys ja oma valinta. Haluaako mennä vanhoilla uskomuksilla vai etsiikö tietoa aiheesta?

Tämä tekstihän on sitten tarkoitettu vain sellaiselle, jolla ei ole todettu allergioita tai ruokarajoitteita. Jos haluat ajatella kriittisesti (mikä on hyvä), etsi tietoa itse. Esimerkiksi Patrik Borg ja Anette Palssa ovat kirjoittaneet aiheesta. Tosin kiltimmin kuin minä tässä.

Ihan ok pointit sulla muuten, mutta tuollainen jakuva syönti ja välipalojen mussuttaminen on aivan järjetöntä. Ruuansulatus ei saa koskaan levätä kun ruokaa tungetaan sisään pitkin päivää. Harvemmin syöminen ei tarkoita jättiannoksia hirveässä nälässä kun osaa panostaa ruuan sisältöön.

Se on kuitenkin askel eteenpäin ihmisellä, joka napostelee ja jolla on paljon epäterveellisiä mielitekoja. Välipalahan voi olla vaikka desi puolukoita tai 6 pähkinää. Samaa mieltä siinä, että pääaterioilla olisi hyvä syödä pääosa ravinnosta, ja useimmille mussuttajille toimii hyvin se, että välipalat ja iltapala on kevyempiä ja pienempiä.

Ihmisiä on erilaisia, toisille toimii harvat ruokavälit mainiosti. Joillekin toimii paremmin tiheät ateriavälit, ehkä verensokerin takia.

Se yleinen neuvo on, että välipalat tarvittaessa. Jos tietää sortuvansa illalla ahmimiseen, silloin tarvitsee välipaloja. Monellahan välipalat jää pois sitten kun on oppinut ruokarytmin, sen mikä toimii itsellä. Monella ylipainoisella on moni ruokaan liittyvä asia hukassa, ateriarytmi, määrät, terveellisyys, mieliteot.

Ahmimiseen ja verensokerin tasaisuuteen ratkaisu ei ole suinkaan syömiskertojen lisääminen, vaan ruuan sisällön korjaaminen.

Mulle tuli ap:n viesteistä sellainen tunne, että hänen pitää muuttaa elämäänsä ensin jotenkin muuten kuin laihduttamalla. Olin lukevinani, että hän kokee elämänsä tylsäksi ja paikkaa sitä tylsyyttä syömällä. Elämän ainoa ilo tuntuu olevan herkuttelu jonkin elokuvan tai pelin(?) äärellä. Entä jos ikävä parisuhde tai tylsistyttävä kumppani onkin se ongelma? Kumppani ilmeisesti torpedoi laihdutusyrityksiä?

Voihan sitä kituutella loppuelämänsä lihavana eläen tylsää elämää, mutta varsinkin jos olet vielä alle 50, suosittelisin miettimään omia unelmia ja elämäntapaa laajemmin kuin ruokalautasen alalta. Etkö tosiaan haluaisi harrastaa kodin ulkopuolella mitään sellaista, joka toisi elämääsi mielekkyttä, hyvää mieltä ja veisi ajatuksesi jatkuvasta syömisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus täytyy aloittaa laihdutus monta kertaa, ennen kuin onnistuu; kun olet valmis, se on helppoa ja itsestäänselvää. Voi mennä kuukausi, ennen kuin sopiva ajankohta alkamiselle löytyy.

Takana joku 300 aloitusta, milloinhan se onnistunut tulee? - aloittaja-

Todennäköisesti vasta sitten, kun huomaat, että sun käyttämä tapa ei toimi. Ainoa mitä saat aikaan, on että joka "laihdutuksen" jälkeen kiloja on enemmän.

Harva laihtuu pysyvästi perinteisellä naistenlehtityylillä, joka kiertää sitkeästi ihmisten uskomuksissa. Eikö jo voisi hankkia tietoa, joka ei ole peräisin jostain 1980-luvulta?

Jossain vaiheessa, ehkä diabeteksen puhkeamisen jälkeen sinut toivottavasti ohjataan ravintoterapeutille.

Ravintoterapeutti ei sano sinulle, että opettele syömään normaalisti terveellistä ruokaa. Hän yrittää opettaa pienin askelin, mitä se tarkoittaa.

Ravintoterapeuteille tulee paljon sellaisia asiakkaita, jotka sanovat tietävänsä laihdutuksesta kaiken, koska he ovat laihduttaneet satoja kertoja. Miten paljon he oikeasti tietävät, jos joka kerran on mennyt pieleen?

Mikä sinun tavassa sitten on väärin, itsekurin puuteko? Itsekurilla ei ole oikeasti merkitystä sillä tavalla kuin ajattelet. Sulla pitäisi olla itsekuria vain tähän:

1. Lopeta laihdutus

2. Syö kaikki ateriat, vatsa täyteen

3. Syö paljon kasviksia, marjoja, hedelmiä

4. Muista myös rasva, proteiinit, täysjyväviljat

5. Laita ruokaa, älä syö eineksiä

6. Tarkista annoskoot

7. Syö hitaasti

Ateriat: aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

Yleensä ihmiset sanovat, etteivät millään jaksa syödä noin paljon. Kalorimäärä jää kuitenkin paljon pienemmäksi, kun vertaa naposteluun tai ahmimiseen. Joka ateriallahan on marjoja tai kasviksia - minimisuositus on 6 oman nyrkin kokoista annosta päivässä, mielellään enemmän.

On siinä hommaa, koska voit syödä aika paljon porkkanoita tai mustikoita verrattuna siihen, jos söisit sitä millä olet lihonut. Tosin vatsa tulee täyteen, etkä kidu. Ja saat sitä mitä sun elimistö tarvii. Opit tunnistamaan signaalit - elimistöhän ei koskaan sano, että tarviin lisää mättöö, syö suklaata, viineriä, hampurilaisia ja juo limua tai palmuöljyä. Mitä se nyt kenelläkin on.

Elimistö sanoo tarvitsevansa vitamiineja, hivenaineita, hyviä rasvoja ja proteiineja. Laihduttaja ei ymmärrä signaalia, hän luulee että se on äkillinen mieliteko, ja "sortuu".

"Sortuminen" tapahtuu ihan varmasti, jos kiellät itseltäsi kaikki entiset herkut. Siksi neuvotaan etenemään pienin askelin, että sun mieli pysyy mukana. Kahdessa viikossa et muutenkaan laihdu, joten mikä kiire sulla olisi? Tahdot varmaan tähdätä siihen, että et koskaan enää olisi lihava.

Pidä ne herkut mukana toistaiseksi, mutta älä pidä mitään herkkupäivää (se muistuttaa mielelle liikaa ahmimiskohtausta). Syö ne herkut mieluummin joka aterian jälkeen jälkiruokana. Olet syönyt vatsasi täyteen hitaasti, ja ottanut lisää kasviksia. Syö myös se herkku hitaasti, ja kuuntele itseäsi - kuinka paljon haluat sitä herkkua? Yritä syödä se ennalta päättämäsi herkku loppuun, vaikka tuntuisi ettet enää jaksaisi, se on hyvä.

99% varmuudella makuaistisi on kahden kuukauden kuluttua muuttunut niin, etteivät entiset herkut enää maistu niin hyvältä. Millä todennäköisyydellä sorrut herkkuihin, jos ne eivät enää maistu hyvältä, eikä niitä ole kielletty?

Tämä on ihan asennekysymys ja oma valinta. Haluaako mennä vanhoilla uskomuksilla vai etsiikö tietoa aiheesta?

Tämä tekstihän on sitten tarkoitettu vain sellaiselle, jolla ei ole todettu allergioita tai ruokarajoitteita. Jos haluat ajatella kriittisesti (mikä on hyvä), etsi tietoa itse. Esimerkiksi Patrik Borg ja Anette Palssa ovat kirjoittaneet aiheesta. Tosin kiltimmin kuin minä tässä.

Ihan ok pointit sulla muuten, mutta tuollainen jakuva syönti ja välipalojen mussuttaminen on aivan järjetöntä. Ruuansulatus ei saa koskaan levätä kun ruokaa tungetaan sisään pitkin päivää. Harvemmin syöminen ei tarkoita jättiannoksia hirveässä nälässä kun osaa panostaa ruuan sisältöön.

Se on kuitenkin askel eteenpäin ihmisellä, joka napostelee ja jolla on paljon epäterveellisiä mielitekoja. Välipalahan voi olla vaikka desi puolukoita tai 6 pähkinää. Samaa mieltä siinä, että pääaterioilla olisi hyvä syödä pääosa ravinnosta, ja useimmille mussuttajille toimii hyvin se, että välipalat ja iltapala on kevyempiä ja pienempiä.

Ihmisiä on erilaisia, toisille toimii harvat ruokavälit mainiosti. Joillekin toimii paremmin tiheät ateriavälit, ehkä verensokerin takia.

Se yleinen neuvo on, että välipalat tarvittaessa. Jos tietää sortuvansa illalla ahmimiseen, silloin tarvitsee välipaloja. Monellahan välipalat jää pois sitten kun on oppinut ruokarytmin, sen mikä toimii itsellä. Monella ylipainoisella on moni ruokaan liittyvä asia hukassa, ateriarytmi, määrät, terveellisyys, mieliteot.

Ahmimiseen ja verensokerin tasaisuuteen ratkaisu ei ole suinkaan syömiskertojen lisääminen, vaan ruuan sisällön korjaaminen.

Kuten ratkaisu laihtumiseen on syödä vähemmän? Sekään ei ole niin yksioikoista kuin moni ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus täytyy aloittaa laihdutus monta kertaa, ennen kuin onnistuu; kun olet valmis, se on helppoa ja itsestäänselvää. Voi mennä kuukausi, ennen kuin sopiva ajankohta alkamiselle löytyy.

Takana joku 300 aloitusta, milloinhan se onnistunut tulee? - aloittaja-

Todennäköisesti vasta sitten, kun huomaat, että sun käyttämä tapa ei toimi. Ainoa mitä saat aikaan, on että joka "laihdutuksen" jälkeen kiloja on enemmän.

Harva laihtuu pysyvästi perinteisellä naistenlehtityylillä, joka kiertää sitkeästi ihmisten uskomuksissa. Eikö jo voisi hankkia tietoa, joka ei ole peräisin jostain 1980-luvulta?

Jossain vaiheessa, ehkä diabeteksen puhkeamisen jälkeen sinut toivottavasti ohjataan ravintoterapeutille.

Ravintoterapeutti ei sano sinulle, että opettele syömään normaalisti terveellistä ruokaa. Hän yrittää opettaa pienin askelin, mitä se tarkoittaa.

Ravintoterapeuteille tulee paljon sellaisia asiakkaita, jotka sanovat tietävänsä laihdutuksesta kaiken, koska he ovat laihduttaneet satoja kertoja. Miten paljon he oikeasti tietävät, jos joka kerran on mennyt pieleen?

Mikä sinun tavassa sitten on väärin, itsekurin puuteko? Itsekurilla ei ole oikeasti merkitystä sillä tavalla kuin ajattelet. Sulla pitäisi olla itsekuria vain tähän:

1. Lopeta laihdutus

2. Syö kaikki ateriat, vatsa täyteen

3. Syö paljon kasviksia, marjoja, hedelmiä

4. Muista myös rasva, proteiinit, täysjyväviljat

5. Laita ruokaa, älä syö eineksiä

6. Tarkista annoskoot

7. Syö hitaasti

Ateriat: aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

Yleensä ihmiset sanovat, etteivät millään jaksa syödä noin paljon. Kalorimäärä jää kuitenkin paljon pienemmäksi, kun vertaa naposteluun tai ahmimiseen. Joka ateriallahan on marjoja tai kasviksia - minimisuositus on 6 oman nyrkin kokoista annosta päivässä, mielellään enemmän.

On siinä hommaa, koska voit syödä aika paljon porkkanoita tai mustikoita verrattuna siihen, jos söisit sitä millä olet lihonut. Tosin vatsa tulee täyteen, etkä kidu. Ja saat sitä mitä sun elimistö tarvii. Opit tunnistamaan signaalit - elimistöhän ei koskaan sano, että tarviin lisää mättöö, syö suklaata, viineriä, hampurilaisia ja juo limua tai palmuöljyä. Mitä se nyt kenelläkin on.

Elimistö sanoo tarvitsevansa vitamiineja, hivenaineita, hyviä rasvoja ja proteiineja. Laihduttaja ei ymmärrä signaalia, hän luulee että se on äkillinen mieliteko, ja "sortuu".

"Sortuminen" tapahtuu ihan varmasti, jos kiellät itseltäsi kaikki entiset herkut. Siksi neuvotaan etenemään pienin askelin, että sun mieli pysyy mukana. Kahdessa viikossa et muutenkaan laihdu, joten mikä kiire sulla olisi? Tahdot varmaan tähdätä siihen, että et koskaan enää olisi lihava.

Pidä ne herkut mukana toistaiseksi, mutta älä pidä mitään herkkupäivää (se muistuttaa mielelle liikaa ahmimiskohtausta). Syö ne herkut mieluummin joka aterian jälkeen jälkiruokana. Olet syönyt vatsasi täyteen hitaasti, ja ottanut lisää kasviksia. Syö myös se herkku hitaasti, ja kuuntele itseäsi - kuinka paljon haluat sitä herkkua? Yritä syödä se ennalta päättämäsi herkku loppuun, vaikka tuntuisi ettet enää jaksaisi, se on hyvä.

99% varmuudella makuaistisi on kahden kuukauden kuluttua muuttunut niin, etteivät entiset herkut enää maistu niin hyvältä. Millä todennäköisyydellä sorrut herkkuihin, jos ne eivät enää maistu hyvältä, eikä niitä ole kielletty?

Tämä on ihan asennekysymys ja oma valinta. Haluaako mennä vanhoilla uskomuksilla vai etsiikö tietoa aiheesta?

Tämä tekstihän on sitten tarkoitettu vain sellaiselle, jolla ei ole todettu allergioita tai ruokarajoitteita. Jos haluat ajatella kriittisesti (mikä on hyvä), etsi tietoa itse. Esimerkiksi Patrik Borg ja Anette Palssa ovat kirjoittaneet aiheesta. Tosin kiltimmin kuin minä tässä.

Ihan ok pointit sulla muuten, mutta tuollainen jakuva syönti ja välipalojen mussuttaminen on aivan järjetöntä. Ruuansulatus ei saa koskaan levätä kun ruokaa tungetaan sisään pitkin päivää. Harvemmin syöminen ei tarkoita jättiannoksia hirveässä nälässä kun osaa panostaa ruuan sisältöön.

Se on kuitenkin askel eteenpäin ihmisellä, joka napostelee ja jolla on paljon epäterveellisiä mielitekoja. Välipalahan voi olla vaikka desi puolukoita tai 6 pähkinää. Samaa mieltä siinä, että pääaterioilla olisi hyvä syödä pääosa ravinnosta, ja useimmille mussuttajille toimii hyvin se, että välipalat ja iltapala on kevyempiä ja pienempiä.

Ihmisiä on erilaisia, toisille toimii harvat ruokavälit mainiosti. Joillekin toimii paremmin tiheät ateriavälit, ehkä verensokerin takia.

Se yleinen neuvo on, että välipalat tarvittaessa. Jos tietää sortuvansa illalla ahmimiseen, silloin tarvitsee välipaloja. Monellahan välipalat jää pois sitten kun on oppinut ruokarytmin, sen mikä toimii itsellä. Monella ylipainoisella on moni ruokaan liittyvä asia hukassa, ateriarytmi, määrät, terveellisyys, mieliteot.

Ahmimiseen ja verensokerin tasaisuuteen ratkaisu ei ole suinkaan syömiskertojen lisääminen, vaan ruuan sisällön korjaaminen.

Kuten ratkaisu laihtumiseen on syödä vähemmän? Sekään ei ole niin yksioikoista kuin moni ajattelee.

Sekin onnistuu paremmin muuttamalla ruuan sisältöä, kuin vähentämällä sitä ruokaa, millä on lihonut. Pitkällä tähtäimellä.

Jos osaat enkkua: Noom-sovellus (elämäntapamuutos ja laihdutus)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nyt muutamassa vuodessa laihtunut sen 25 kiloa. Pikku hiljaa laihduttamatta. Muutokset ovat olleet pieniä lähes huomaamattomia - piimä rasvattomaksi, leipäpala pienemmäksi, perunaa, pastaa tai riisiä vähemmän jne, enkä todellakan tehnyt kuin pikku muutoksen kerrallaan. Syön edellenkin pitsaa tai karkkia, nutta pitsaa syön sen verran että nälkä katoaa, joskus tekisi syödä lisää vain sen takia, että se maistuu hyvälle, karkkia en osta kotiin, ja ostan yleensä joko minipussin tai patukan.

Se mikä minulle on ollut vaikeaa, on ymmärtää oma laihtumiseni, vaikka se on ollut hidasta - tilasin äskettäin vaatteita netistä ja tilasin taas kerran vahingossa vanhalla vaatekoolla yhden paidan. vaikka muihin huomasinkin ottaa oikean koon. Silloin kun painoa tuli lisää, osasin aina valita riitävän suuren koon.

Minäkin olen tehnyt noita pieniä pysyviä muutoksia, mutta yhtään en ole laihtunut. Ilmeisesti pitää lopettaa syöminen kokonaan.

Nutrilet on ainoa, millä olen edes vähän saanut vaakaa laskemaan lukemaa. Mutta eipä sitäkääm kuukausi tolkulla jaksa litkiä/syödä

Ap