Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2701)
Kun pääsi joskus harvoin lelukauppaan. Se muovin ja tavaroiden tuoksu täyteen sullotussa liikkeessä oli huumaava.
Oli myös harvinaista herkkua jos mentiin vuokraamaan vhs-elokuvia ja varsinkin jos saatiin sieltä vielä irtokarkkiakin vaikka niiden kilohinta olisi ollut halvempi marketissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys! Luksusta oli lauantaina 0,33 litran oma limpparipullo (keltainen Jaffa). Yleensä jaoimme aina yhden pullon saunan jälkeen kolmen sisaruksen kesken.
Myös jäätelötuutti oli harvinainen herkku. Yleensä tarjolla oli vain itse mehusta tehtyjä mehujäitä, tai palanen litran maitojäätelöstä. Kermajäätelökin oli luksusta!
Kyllä ovat ajat todellakin muuttuneet.
Meille ei ostettu koskaan kotiin limsaa. Mutta kerrostalon talkoissa sai lapset limsaa. Sattuneesta syystä tykkään edelleen haravoimisesta. ;)
Melkein kaikki, koska kaikesta oli niukkuutta. Nyt kun asiaa ajattelee, niin moni sellainen asia, mikä omalle lapselleen on arkea ja itsestäänselvyyttä: uusina ostetut vaatteet, karkit ja muut herkut, lomamatkoilla käyminen, harrastuksiin panostaminen... Ehkä se henkiseen hyvinvointiin panostaminen näkyy eniten.
Omasta lapsuudesta on jäänyt mieleen se, kun isä pohti, kuinka paljon rahaa hänellä olisi ja kuinka siistiä kodissa olisi ilman meitä lapsia. En ole ollut kovinkaan vanha, kun hän tuota pohti, mutta elinikäisen arven siitä sai.
Oli ihanaa jos joskus sai lukea kirjaa rauhassa.
Aina olisi pitänyt katsoa pienempien sisarusten perään, tai tehdä muita taloustöitä.
Olin kuitenkin vain ihan alakoululainen ja olisin nauttinut lukemisesta ihan valtavasti.
Isäni uhkasi minua fyysisellä väkivallalla ja kirjojen polttamisella saunan uunissa, jollen tottele käskyä 'lähteä hommiin'.
Vielä nykyisin tunnen syyllisyyttä, jos vapailla luen kirjoja.
Palstalla käyminen on jo ihan syntinen nautinto.
Lapsuuteni vietin 80-luvulla.
Köyhää oli monella tavalla, mutta kurjinta kaikesta oli henkinen köyhyys ja näköalattomuus.
Ravintolat, kahvilat yms. tylee itsellekin mieleen. Pitkilläkin automatkoilla oli omat eväät kylmälaukussa mukana. Hesessä, mäkissä jne kävin vasta teininä kavereiden kanssa. Samoin leffassa. Pari kertaa lapsena pääsin kyllä leffaan. Omia muksuja oon käyttänyt elokuvissa (ennen koronaa) useita kertoja vuodessa.
Etelämatkalla (ja lentokoneessa) kävin ekan kerran 30-vuotiaana. Sittemin ehdittiin muutamia reissuja tehdä ennen tätä hiton koronaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkein kaikki, koska kaikesta oli niukkuutta. Nyt kun asiaa ajattelee, niin moni sellainen asia, mikä omalle lapselleen on arkea ja itsestäänselvyyttä: uusina ostetut vaatteet, karkit ja muut herkut, lomamatkoilla käyminen, harrastuksiin panostaminen... Ehkä se henkiseen hyvinvointiin panostaminen näkyy eniten.
Omasta lapsuudesta on jäänyt mieleen se, kun isä pohti, kuinka paljon rahaa hänellä olisi ja kuinka siistiä kodissa olisi ilman meitä lapsia. En ole ollut kovinkaan vanha, kun hän tuota pohti, mutta elinikäisen arven siitä sai.
Typerä kommentti lasten kuullen.
Siivosiko isäsi vai siivosiko äitisi?
Toivoin lukollista päiväkirjaa uteliaiden pikkusisarusten takia. Vanhemmat eivät ostaneet sitä, koska se oli heidän mielestään turhaa hömpötystä. Lopulta 9-vuotiaana vaarini toi minulle tullessaan sellaisen. Siinä oli vielä yksisarvisen kuva, mikä oli hevostytölle enemmän kuin mieleinen. Leijuin koko päivän seitsemännessä taivaassa :D Ja vaari oli vielä sellainen vanhanaikainen mörökölli (minulle aina kuitenkin ihana) että olisi luulleen sen olleen hänen mielestään vielä enemmän hömpötystä.
Muistan myös sen, kuinka siihen aikaan ei lapsia juuri kuunneltu ja huomioitu keskusteltaessa. Käskettiin yleensä omaan huoneeseen häiritsemästä aikuisten juttuja. Vaari huomioi minut aina ja sanoi useasti "Ei *Raija ole sen huonompi ihminen kuin me muutkaan, kyllä hän saa osallistua jutteluun" <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain kinuttua itselleni ns.v-farkut.Maksoivat 35 mk silloin.Isä oli kovasti vastaan,kun olivat niin kalliit,olisi pitänyt hänen mielestään tyytyä halvempiin.Mutta kun kaikilla oli,ne piti saada.
Leikkipuistossa käynti. Asuttiin maalla ja leikkipuistoja ei tietenkään ollut missään lähiseuduilla, omassa pihassa oli keinu ja hiekkalaatikko ja siinä se. Joskus harvoin käytiin kaupungissa asuvien sukulaisten luona ja päästiin siellä leikkipuistoon, olihan se aivan mahtavaa! Tämä siis ysärillä. Nyt asutaan lähiössä ja leikkipuisto on ihan vieressä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hotellit oli ihan liian kalliita, mutta kerran jouduimme ex tempore yöpymään vieraalla paikkakunnalla ja olin innoissani, että pääsimme oikein hotelliin, mielikuvani kun olivat jostain amerikkalaisten elokuvien sviiteistä. Pettymys oli melkoinen, kun 5-henkinen perheemme pääsikin hyvin simppeliin ja pieneen kahden hengen/sängyn huoneeseen, jossa oli lisäksi kaksi varavuodetta (nuorimmainen taisi nukkua äidin vieressä). Nielin pettymykseni ja päätin olla tyytyväinen, että olin nyt yöpynyt hotellissakin, ja tulipahan selväksi, ettei hotelli ole välttämättä kovin kummoinen paikka.
Vaahtokylpy viiden tähden hotellissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saarioisten roiskeläppä. Meillä oli aina kotiruokaa. Kerran mentiin kauppaan ja iskä antoi ostaa mitä haluttiin. Minä valitsin roiskeläpän ja veljeni mikrohampurilaisen. Mua naurattaa tätä vieläkin, niin hassua että joskus on oikeasti halunnut syödä jotain tuollaista ja muistan miten hyvältä se maistui XD
Ravintolakäyntejä ei ollut,mutta kerran kesässä käytiin hakemassa hampurilaiset huoltoasemalta kun matkattiin kesälomalle mummolaan. Nämä olivat tietysti kohokohtia
Äitini sisko toi aina meillä käydessään Fazerin sinisen suklaalevyn.Se oli juhlavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saimme siskoni kanssa yhteisen barbie-nuken.
Se, että perjantaisin mentiin aina isän kanssa viikonlopun kunniaksi Makuuniin vuokraamaan omat mieleiset leffat ja ostettiin leffaherkut. Sitten illalla linnoittauduttiin molemmat omiin huoneisiimme nauttimaan viikonlopusta.
Olen syntynyt 70-luvulla. Luksusta eli harvinaista herkkua oli ainkain se, että ruuaksi oli ranskanperunoita. Kerran talvessa käytiin ulkona syömässä, ja kun olin 12-vuotias käytiin kiinalaisessa ekan kerran. Luksusta oli myös jäätelöannos kahvilassa (eikä pelkkä pallo kipossa).
Mummolassa ollessamme mummo antoi meille silloin tällöin pullon Sitsoa.Maistui ihanalle kuumana kesäpäivänä.
Suklaavanukasta pieni purkki. Joskus harvoin sai jos mummo sellaisen toi.
Tarrat.
Mulle ei koskaan lapsena ostettu niitä, mutta joskus sai ilmaiseksi mainostarroja. Muistan kun kerran sain kenkäkaupasta tarroja yllärinä. Ne oli siellä muovikassin pohjalla, kun tultiin kotiin. Wau!
Sen jälkeen pyhäkoulussa ja koulussa palkittiin aina sellaisilla pienillä tarroilla.
Kun tulin yläasteikään mulle tilattiin Suosikki, ja sieltä sai musiikkiaiheisia tarroja, joilla päällystettiin oman huoneen roskis, kun vanhemmat ei antaneet liimata niitä muualle.