Naimisissa oleva mies

Tapasin miehen tämän ollessa väliaikaisessa asumuserossa vaimostaan. Tavatessani hänet hän vaikutti siltä, että asiat olivat vaimon kanssa loppuunkäsitelty ja avioeropaperit olivat lähdössä vetämään. Sitten hän kuitenkin palasi vaimonsa luo yrittämään uudestaan. Tuossa vaiheessa emme olleet tavanneet kuin pari kertaa, emmekä olleet tehneet mitään "peruuttamatonta". Viestittelimme aktiivisesti, mutta miehen palattua kotiinsa, lopetimme viestittelyn.

Meni kolmisen viikkoa, kun minä pienessä hiprakassa sorruin kysymään häneltä kuulumisia. Jatkoimme taas viestittelyä. Päätimme, että tapaamme uudelleen, koska ajattelimme molemmat kaiketi, että emme oikeasti olleet toisiimme niin ihastuneita kuin luulimme. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja päädyimme suutelemaan. En ole ikinä elämässäni tuntenut sellaista vetoa toiseen ihmiseen, ainakaan muutoin kuin yksipuolisesti. Tuntui ihan käsittämättömän hyvältä se tunne, kun todella nauttii toisesta ihmisestä ja hän minusta. Palasimme viestittelyyn ja keskustelimme "jatkosta", jota ei tietenkään näissä olosuhteissa voisi olla. Tapasimme uudelleen ja harrastimme seksiä. Mutta kuitenkaan tällainen ei voisi jatkua, koska mies on naimisissa ja hänen täytyy yrittää vielä korjata asiat vaimonsa kanssa. Vaimo ei varmaankaan tiedä minusta tänä päivänäkään. Miksi toisaalta pitäisikään.

Jälkikäteen olen lukenut keskustelujamme ja pohtinut asioita, jotka minua vaivasivat, mutta joita en pysähtynyt miettimään, koska halusin niin kovasti uskoa, että kaikki oli oikeasti totta. Mies etsi Tinderistä ilmeisesti alunperin seksiseuraa tilanteensa vuoksi. Tavatessamme mies ei kertonut olevansa naimisissa, vaan avosuhteessa puolisonsa kanssa. Heillä on yksi lapsi. Ensitapaamisemme jälkeisenä aamuna mies kuitenkin kertoi suhteensa todellisen tolan, ja minä ymmärtäväisesti nyökyttelin. En oikein osannut yllättyäkään, halusin ehkä olla tietoisesti sinisilmäinen. Mies sanoi olleensa vaimonsa kanssa 5 vuotta, mutta myöhemmin kysyessäni uudelleen, hän sanoi tavanneensa vaimonsa opiskeluaikana yli kymmenen vuotta sitten. Naimisissa he ovat olleet ilmeisesti 5-6 vuotta.

Pieniä valkoisia valheita ehkä, mutta oloni on tämän kaiken pohdinnan ja ymmärtämisen myötä kurja ja nöyryytetty. Olen todella pitkään odottanut, että tapaisin jonkun sellaisen ihmisen, jonka kanssa voin olla täysin rinnoin oma itseni mukautumatta, alistumatta tai kutistumatta toisen ihmisen odotuksiin ja oikkuihin. Sitten tapasin tämän ihmisen, jonka kanssa oli alusta lähtien hyvä olla. Tuntui kuin olisi tullut kotiin. En voi sietää ajatusta, että tämä monen kuukauden ruljanssi olikin vain turhautuneen ja tylsistyneen ukkomiehen ajanvietettä.

Löysin miehen ja hänen vaimonsa julkiset some-tilit ja selasin ne läpi. Niiden perusteella he ovat tylsiä ja typeriä ihmisiä molemmat, joten kaiketi olen itsekin sellainen, kun menin moiseen junttiin somemölisijään pihkaantumaan. Minua ärsyttää.

Ja silti vain vieläkin toivon, että mies ottaisi minuun yhteyttä ja kertoisi eronneensa. Säälittäväkin olen siis, kaiken kukkuraksi.