Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2701)
Vierailija kirjoitti:
Olipa suomi kehitysmaa silloin kun olitte lapsia
Maailma on muuttunut monin tavoin paljon paremmaksi.
Olin onnekas, koska synnyin 1965 ja asuin sisareni ja vanhempieni kanssa kerrostalossa, jossa oli lämmintä, sisävessa, juokseva vesi ja ihana kylpyamme. Pyykit pestiin pesukoneella.
Pihalla oli paljon kavereita ja koulu oli lähellä.
Meillä oli parvekkeella grilli ja söimme kesällä grillattuja kasviksia ja muistaakseni kyljyksiä.
Ylellisenä pidin ranskanleipää, koska äiti oli jatkuvalla laihdutuskuurilla, vaikka hän oli pieni ja hento.
Meillä oli aina tarjolla ruisleipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen Mäkkäriä Helsingissä oli Carroll's. Isä vei meidät lapset sinne n. kahden vuoden välein, kun äidillä oli joku oma meno, ja isän piti huolehtia lapsille (2kpl) ruokaa. Ne reissut on jääneet mieleen yksinä lapsuuden huippuhetkiä, kun mentiin bussilla keskustaan ja saatiin mahat täyteen herkkuja. Iso juttu oli myös se, että ne olivat harvoja tilanteita, kun isä oli rento ja ystävällinen meille molemmille.
Muistan kun pääsin ratsastamaan ponilla 4-vuotiaana. Kummitätini vei minut bussilla. Muuten liikuimme aina kotona autolla/pyörällä/kävellen. Kävimme jonkun kaupan avajaisissa ja siellä jaettiin ilmaisia ilmapalloja. Siis sellaisia, jotka pysyivät ilmassa. En ollut koskaan ennen nähnyt sellaista ja olin onnesta soikeana.
Täti oli reissun jälkeen kysynyt, että mikä oli päivässä kaikkein kivointa. Tätä en muista, mutta olin vastannut "bussissa sen napin painaminen" :D Kummitäti-raukka yritti parhaansa mukaan ilahduttaa ja minä vastasin noin...
Isä oli melko pienipalkkainen, mutta kuitenkin töissä jossa joutui käymään työmatkoilla ja yöpymään hotelleissa (työnantaja tietysti maksoi) Hän toi näiltä reissuilta minulle aina saippuan jo kun olin ihan pieni. Siis niitä hotellin ilmais-saippuoita. Kun muutin omilleni 17-vuotiaana, minulla oli niitä saippuoita varmaan sata :D Olihan se kieltämättä ihan käytännöllinen juttu, opiskelijabudjetin huomioon ottaen. Kiitos isä yhä siitä, sinne taivaaseen.
Farkut, sain yhdet farkut yläasteikäisenä 1980-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkona syöminen,
Murot,
Limu,
Leivällä sekä juusto, että makkara,
Uudet vaatteet
Oltermanni-juusto :'D. Meillä oli aina halvinta edamia ja pääsin joskus maistamaan kaverilla Oltermannia, miten ihanan kermaista se olikaan, ja sen jälkeen kinuin äitiä ostamaan sitä, ehkä kaksi kertaa osti lapsuuteni aikana ja se olikin juhlaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hampurilaisateria. Ei käyty vanhempien kanssa ulkona syömässä mutta silloin tällöin haettiin paikallisesta Scan burgerista hamppariateriat mukaan. Ei oltu köyhiä ja rahaa sinänsä olisi varmasti ollut ulkona syömiseen, vanhemmat vain säästi tuossa ja käytettiin ne rahat siihen että matkustettiin joulun aikaan moneksi viikoksi kaukomaille .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain istua isän sylissä .
Lauloi samalla minulle.
Vierailija kirjoitti:
Farkut, sain yhdet farkut yläasteikäisenä 1980-luvulla.
Niin mäkin, kun ostin itse kesätyörahoilla. Ne oli Beaversit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini sai joka joulu työpaikaltaan joululahjaksi herkkulaatikon, missä oli sellaisia herkkuja, mitä meillä ei muuten syöty. Nyt en muista tarkalleen, mitä siellä oli, mutta se oli aina vuoden kohokohta... Oi, se oli kultaista 80-lukua....
Ja mä muistelisin sen laatikon olevan iso... tyyliin äityispakkaus... tosin olin silloin lapsi ja se saattoi vain tuntua isolta.
Mäkin muistan mun isän työpaikaltaan 70-luvulla saaman herkkulaatikon. Sisällöstä muistan Vihreät kuulat. Ne on kuuluneet mun jouluun aina siitä lähtien.
Sain todella harvoin uusia vaatteita, mutta muistan, että usein elokuussa koulun alussa ostettiin uudet "kouluvaatteet" eli esimerkiksi collegehousut ja -paita, siis uusina ja kaupasta, minulle. Se hetki ja oman huoneen tuolille viikatut uudet vaatteet ovat jääneet mieleen.
En tiedä miksi, mutta minulle on lapsuudesta jäänyt joku "huonommuuden tunne" nimenomaan vaatteista. Tuntui, että muilla tytöillä oli aina nätimpää ja uudempaa ja paljon vaihtoehtoja, itselläni usein äidin itsensä tekemiä, jostakin perittyjä tai muuten jotenkin "rumia". Mitään merkkivaatteita en saanut koskaan. Toisaalta nyt, kun katselen vanhoja luokkakuvia, niin näyttää siltä että aivan samanlaiset vaatteet minulla on ollut päälläni kuin muillakin lapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen synt -72 Keski-Suomesta, ja perheeni oli jälkikäteen tajuttuna ylempää keskiluokkaa ja vähän varakkaampia kuin useimmat. Pidin meitä ei ihan köyhinä mutta hyvin tavallisina. Isä oli aika pihi, kaikki rahat menivät lainanmaksuun (talo ja mökki), lapsuudessani kävimme juhlatilanteessa ravintolassa ehkä yhteensä 5 kertaa. Ulkomailla kaksi kertaa Ruotsinristeilyllä. (Eka kertaa lensin 18-vuotiaana.)
Luksusta oli kun kerran yhtäkkiä haimme nakkarilta makkaraperunat! Siis kerran, koko lapsuuden aikana.
Luksusta oli meilläkin ranskanleipä, mutta se johtui sen epäterveellisyydestä.
Mitään kallista ei ostettu, koskaan. Eikä muuten kuin absoluuttisesti tarpeeseen. Molemmat vanhemmat olivat koulutettuja ja hyvissä töissä. Vaatteet sain sentään aina uusina.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kaupasta ostetut leivonnaiset, koska meillä äiti leipoi itse KAIKEN leivistä piparkakkuihin. Ranskanleipä oli ihan luksusta silloin harvoin kun sitä sai.
Mä kyllä arvostin äidin leipomisia. Leipoi paljon ja tosi hyvää, se oli käynyt kotitalouskoulun. Kotona leivotut oli myös parempia kuin kellään kaverilla. Ja kaupan kans oli surkeita. Lempileipänikin oli äidin tekemää peltileipää.
Hesburgerissa käynti
Tosin söin sielä vain kuivan hampurilaisen ilman ketsuppia (en tykännyt mistään ''extrasta'') ja ranskalaisia dipattuna jäätelöön
60-luvulla syntyneenä näitä oli. Nakkikioskista hodari, sain yhden kerran. Limppa kioskista. Jätski jäätelökioskista, luksusta. En muista saaneeni kuin kerran ja senkin tarjosi naapuri, hyvästä koulumenestyksestä.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat kotona ennen 20.00 illalla. Kotona paistettu pulla. Lihapullat, nokkoskeitto -nuo tosin suht yleisiä noiden 10-12 viikkoisten kesälomien aikana (ylityötunteja oli melkein muille jakaa).
Rahasta ei sinäänsä mitään pulaa. (stokkakortii -osta jotain jos tarvitset, tule vain taksilla maksetaan kyl, asunto ostettiin keskustasta 20v vanhana, osakesalkku syntymästä saakka jne)Mun tyttären yhdellä kaverilla vähän vastaavaa. Rahaa on, mutta vahemmilla ei ole aikaa. Ovat aina töissä tai jossain menoillaan, tyttö on usein yksin kotona. On yläasteella. On usein meillä yötä, jopa kokonaisia viikonloppuja. Ikinä ei ole kumpikaan vanhemmista soittanut mulle ja kysellyt mitään. Eikä laittanut mitään, edes kahvipakettia tms, vaikka tyttö käytännössä asuu meillä kaikki viikonloput. Eikä se sinänsä haittaa, mutta jotenkin outoa olla mitenkään huomioimatta. Kerran kuulin kun tyttö sanoi mun työtölle, että meillä on kiva olla kun me ollaan läsnä ja kuunnellan häntä ja välitetään.Silloin tuli itselle itku. Ei se raha kaikkea onnea tuo. Usein nuorelle se vanhempien läsnäolo kaikkein tärkeintä, vaikka ei siltä aina näyttäisikään.
Tuli minullekin tästä tippa silmään. On arvokas asia, että tyttö saa olla teillä, se varmasti merkitsee hänelle tosi paljon. Olette hienoja ihmisiä!
Sisko majoitti täällä Ruotsissa nuorta teinipokaa oman lapsensa kanssa.Fredde asui melkeen siskoni luona. Äitinsä todella piittaamaton eikä milloinkaan antanut rahaa edes kun lähtivät lomille ja Fredde oli mukana.
Niin oli äiti kova että tämä fiksu mies ,tänään 50 ja risat, ei ole koskaan seurustellut. Hyvin pyyhkii taloudellisesti ,rahaa on ja firma tuottaa. Säälittää kun noin fiksu lapsi sai sen nuoruuden että ei uskalla aloittaa suhdetta. Sievä mies on kaiken päälle.
Vois olla mulle sopiva mies. Oon 50 ja vähän risat kans. Mä sain taas trauman seurusteluun väkivaltaiselta eksältäni. En ole sen jälkeen uskaltanut seurustella kunnolla. Tapaillut vain joitakin kertoja. Olen lempeä ja kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Hotellissa nukkuminen. Pääsin tasan kerran hotelliin lapsena.
Minä olen nukkunut elämässäni vain yhden yön hotellissa. Hääyön 45 vuotta sitten. Olin aikuinen.
yskänlääke