Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

9/119 | 

klo 20:17 | 28.3.2021 täällä joku kirjoitti, että oli aina niin saatanan köyhää, että kaikki oli luksusta. Ei ollut paljon parempaa meilläkään, syödä halpaa ja yksinkertaita ruokaa sentään sai. Kun oli perheen nuorin, sai tyytyä muiden vanhoihin vaatteisiin, elokuvat, huvipuistot hotelliyöt, ne oli asioita, joiden olemassaolosta ei edes tiennyt. Eikä ole leveää nykyäänkään.

Äitini sai joka joulu työpaikaltaan joululahjaksi herkkulaatikon, missä oli sellaisia herkkuja, mitä meillä ei muuten syöty. Nyt en muista tarkalleen, mitä siellä oli, mutta se oli aina vuoden kohokohta... Oi, se oli kultaista 80-lukua....

Ja mä muistelisin sen laatikon olevan iso... tyyliin äityispakkaus... tosin olin silloin lapsi ja se saattoi vain tuntua isolta.

Kotona oli aina vaan Marie-keksejä ja niitäkin harvoin. Mummun luona saimme veljen kanssa Domino-keksejä ja ai kun täyte varsinkin oli niin hyvää. Istuimme mummun kanssa pihakeinussa, söimme Domino-keksejä ja nautimme kesäpäivistä. Mummu kertoi meille itse keksimiään, ihania satuja, joissa minä ja veli olimme pääosissa. Oi kun tuli ikävä :,(

Vierailija kirjoitti:

Olipa suomi kehitysmaa silloin kun olitte lapsia

Itse asiassa näin on! Suomi oli sotaan saakka maatalousvaltainen ja köyhä maa. Sota kurjisti elinoloja vielä entisestäänkin. Toipuminen kesti pitkälle 50 luvun loppuun. Itselläni on joitain muistikuvia 60-70 luvun vaihteesta (5-6 vuotiaana). Jopa vielä tuolloinkin oli varsin monet asiat alkeellisia. Maaseudulla oli yleisesti ulkohuussit käytössä ja ulkosaunassa pesulla käytiin kerran viikossa ym.

Harva ymmärtää, että on suurta luksusta, kun kerrostalossa on tasainen lämmitys, jääkaappi, sähköhella, sisävessa ja oma suihku. Nämä ovat huomattavia edistysaskelia. Aikaisemmin esim. lämmitykseen meni paljon työaikaa, kun taloa lämmitettiin klapeilla. Puun pilkkominen oli jokapäiväistä työtä ja yleensä se tehtiin varsinaisen työpäivän jälkeen. Nykyisin ei ymmärretä, että tavallisessa kerrostalossa asutaan paremmin, kuin entisaikojen kuninkaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa suomi kehitysmaa silloin kun olitte lapsia

Itse asiassa näin on! Suomi oli sotaan saakka maatalousvaltainen ja köyhä maa. Sota kurjisti elinoloja vielä entisestäänkin. Toipuminen kesti pitkälle 50 luvun loppuun. Itselläni on joitain muistikuvia 60-70 luvun vaihteesta (5-6 vuotiaana). Jopa vielä tuolloinkin oli varsin monet asiat alkeellisia. Maaseudulla oli yleisesti ulkohuussit käytössä ja ulkosaunassa pesulla käytiin kerran viikossa ym.

Harva ymmärtää, että on suurta luksusta, kun kerrostalossa on tasainen lämmitys, jääkaappi, sähköhella, sisävessa ja oma suihku. Nämä ovat huomattavia edistysaskelia. Aikaisemmin esim. lämmitykseen meni paljon työaikaa, kun taloa lämmitettiin klapeilla. Puun pilkkominen oli jokapäiväistä työtä ja yleensä se tehtiin varsinaisen työpäivän jälkeen. Nykyisin ei ymmärretä, että tavallisessa kerrostalossa asutaan paremmin, kuin entisaikojen kuninkaat.

Ei ollut kuntosaleja eikä tarvittukaan, oli puunhakkuuta, halonkantoa, vedenkantoa ulos ja sisälle. Ei ollut imuria yms, matot tampattiin ulkona ja konttaamalla luututtiin lattiat, tiskattiin käsin (kunhan vesi oli ensin vintattu pihakaivosta, kannettu sisälle, haettu halot ja tehty tuli puuhellaan ja sen päällä lämmitettiin isossa kattilassa pesuvesi). Siinä tuli kuntoilut samalla eikä somessa olisi ollut aikaa surffailla.

Setäni luona käytiin kylässä ja siellä syötiin ranskalaisia (heillä oli joku oma valmistusväline siihen jo 70-luvulla) ja erityisesti muistan sen, että paistoivat pannulla purkista otettuja herkkusieniä ja voi että ne olivat hyviä :) Setäni oli öljylaivalla töissä ja reissasi sillä pitkin maailmaa, siksi taisi olla tuo ranskalaisten valmistusväline heillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa suomi kehitysmaa silloin kun olitte lapsia

Itse asiassa näin on! Suomi oli sotaan saakka maatalousvaltainen ja köyhä maa. Sota kurjisti elinoloja vielä entisestäänkin. Toipuminen kesti pitkälle 50 luvun loppuun. Itselläni on joitain muistikuvia 60-70 luvun vaihteesta (5-6 vuotiaana). Jopa vielä tuolloinkin oli varsin monet asiat alkeellisia. Maaseudulla oli yleisesti ulkohuussit käytössä ja ulkosaunassa pesulla käytiin kerran viikossa ym.

Harva ymmärtää, että on suurta luksusta, kun kerrostalossa on tasainen lämmitys, jääkaappi, sähköhella, sisävessa ja oma suihku. Nämä ovat huomattavia edistysaskelia. Aikaisemmin esim. lämmitykseen meni paljon työaikaa, kun taloa lämmitettiin klapeilla. Puun pilkkominen oli jokapäiväistä työtä ja yleensä se tehtiin varsinaisen työpäivän jälkeen. Nykyisin ei ymmärretä, että tavallisessa kerrostalossa asutaan paremmin, kuin entisaikojen kuninkaat.

Ei ollut kuntosaleja eikä tarvittukaan, oli puunhakkuuta, halonkantoa, vedenkantoa ulos ja sisälle. Ei ollut imuria yms, matot tampattiin ulkona ja konttaamalla luututtiin lattiat, tiskattiin käsin (kunhan vesi oli ensin vintattu pihakaivosta, kannettu sisälle, haettu halot ja tehty tuli puuhellaan ja sen päällä lämmitettiin isossa kattilassa pesuvesi). Siinä tuli kuntoilut samalla eikä somessa olisi ollut aikaa surffailla.

Tätä se oli lapsuudessani 70-luvulla

Vierailija kirjoitti:

Mäkissä käynti

Tämä. Suomen ensimmäinen mäkki avattiin 1984, jolloin olin 12-vuotias. Siinä oli suurta Amerikan meininkiä.

Sain ensimmäistä kertaa jäätelöä. Maaseudulla pidettiin kesäisin hautausmaa

juhlat. Äiti osti minulle jäätelöpuikon, jota nuoleskelin istuen jonkun haudan reunalla. (Vanhat haudat oli ympäröity kivetyksellä, jossa lapsen sopi istua.) Mitään niin hyvänmakuista en ollut koskaan ennen saanut. Ah sitä onnea, nuoleskella jäätelöpuikkoa haudan reunalla. Aurinko paistoi ja suvituuli soi.

Suklaamurot ja suklaapuuro. Niitä oli todella harvoin jos koskaan. Ostan näin aikuisena muutaman kerran vuodessa suklaamuroja itselleni, suklaapuuroa en ole koskaan kokeillut vaikka lapsena siitä tykkäsinkin. 

Kerran kesässä tätini perheineen tuli käymään. Muistan kuunnelleeni sängyssä aikuisten rauhallista puhetta olohuoneesta. Ei yhtään tarvinnut pelätä, milloin alkaa tappelu ja riehuminen. Sellainen rauhallisuus oli luksusta, jota ei oman perheen kesken koskaan ollut.

Terveisin aineellisesti rikkaan lapsuuden elänyt

Munkan ostarin grillikioskin ranskalaiset ja tetramehu.

Itselläni on jäänyt mieleen tuoremehu, joskus vanhemmalla siskolla käydessäni sain sitä, mutta kotona oli vain jotain halpaa mehutiivistettä. Sitten kun pystyin itse ostamaan tuoremehua, niin tuorepuristetusta appelsiinimehusta tuli sellainen harvinainen herkku (koska en kuitenkaan itse viitsinyt sitä kovin usein tehdä). Nykyään sekin on arkipäiväistynyt, kun kaupassa voi puristaa appelsiinit pulloon ihan kohtuuhinnalla.

Pääsin käymään enoni kanssa Särkänniemen eläinpuistossa ja sain ostaa kananugetit ja ranskalaiset majoneesilla ja kurkkusalaatilla. Kotona oli aina vaan iänikuista perunaa ja ruskeaa kastiketta. Tämä jäi ikuisesti minun, silloin 8-vuotiaan mieleen.

Sytymäpäivälahjaksi sukulaiselta saatu karkkipussi. Olisin halunnut itsekseni säästää ja nautiskella, mutta äiti käski avata ja tarjota kaikille. Eipä montaa itselle jäänyt.

Kaupasta ostettu menu. Meillä on aina kotona itse tehtyä viinimarjamehua.

Suihkussa käyminen. Meillä oli vain puusauna, jonne tuli kylmä vesi. Lämmin vesi kuumennettiin vesipadassa ja sekoitettiin pesuvadeissa.

Ostovaatteet. Äiti ompeli meille melkein kaikki vaatteet tai sitten käytettiin serkkujen vanhoja.

Ostokeksit tai kaupan mehu. Kaikki leivottiin meillä itse ja mehut keitettiin omista marjoista. Kaupan juttuja sai vain tooooooosi harvoin.

Mäkkärissä käynti

Minullekin Mäkkärissä käynti :D Kotikaupungissani oli ysärillä vain yksi Mäkki, ja siellä käytiin perheen kanssa joskus ja jouluna lähinnä epäterveellisyyden vuoksi. Minulle ne käynnit ja Happy Meal -ateria leluineen oli aina iso tapahtuma.

Laivalla Ruotsissa käynti 80-luvulla. Tukholmaan sukulaisten luo. Oli vähän omaa rahaa ja sillä sai laivalta jo paljon karkkia, lisäksi laivalla oli superhauskaa ja löytyi aina muita lapsia joiden kanssa riehua.

Tukholmassa sitten kaupungille ja sain yleensä jonkun uuden vaatteen jollaista ei Suomesta saanut, oli huippua.

Kerran vuodessa tai parissa käytiin.