Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Perheen kesken (itse yksi kolmesta lapsesta) jaettu litran pullo keltaista tai punaista jaffaa lauantaina saunan jälkeen

Grilliltä ostettu hampurilainen. Yleensä syötiin lämpimiä voileipiä, mutta kerran, kun olin noin 10-vuotias, antoi isäni kouraani rahaa, ja käski käydä grilliltä ostamassa itselleni hampurilainen ja pussillinen perunalastuja. 

En unohda ikinä sitä järjettömän hyvää makua, ja se sipsipussiin tarttunut rasvan käry oli herkullinen!

Kahdenkeskinen aika jommankumman vanhemman kanssa, meitä oli neljä lasta ja yrittäjävanhemmat joten tuo oli todella harvinaista herkkua. 

Joulukuusessa oli aidot palavat kynttilät.Sitten tätimme toi meille sähkökynttilät kuuseen.

Olen syntynyt -81 ja haaveilin että meillä olis väri-tv, mikroaaltouuni ja auto. 

Kaikki nämä hommattiinkin sitten joskus ennen -93, mutta sen jälkeen vanhemmat erosivat ja elintaso romahti jälleen - sen jälkeen haaveilin että saisin sopivia paitoja, hävetti pitää liian pieniä lasten paitoja. Myös uusista Leviksistä haaveilin, kun vanhat oli povista rikki. 

Heliumfoliopallo vappuna. En saanut sellaista isoa narun päässä olevaa koskaan. Sain vain pienen tikun päässä olevan. Sitäkin vaalittiin kuin kalleinta aarretta ja säilytettiin lässähtänyt folio.

Kummitäti osti vaaleansiniset nahkakengät ja keltaisen Aku Ankka pyjaman kun täytin 5 vuotta. Se Aku Ankka oli varmaan toista kymmentä vuotta minun sisarusten käytössä. Mitkä laadut ennen vanhaam. Elämäni muisto arvokkaasta lahjasta  .

Muistan vielä tänäkin päivänä miten rakastin niitä kenkiä ja sitä kaunista pyjamaa. 

Vierailija kirjoitti:

Heliumfoliopallo vappuna. En saanut sellaista isoa narun päässä olevaa koskaan. Sain vain pienen tikun päässä olevan. Sitäkin vaalittiin kuin kalleinta aarretta ja säilytettiin lässähtänyt folio.

Muistan kun niitä myytiin markkinoilla. Sain markan mukaan ja ostin sillä äidille maljakon. Ei mennyt jäätelöön eikä keitettyihin munkkeihin. 

Vierailija kirjoitti:

Perheen kesken (itse yksi kolmesta lapsesta) jaettu litran pullo keltaista tai punaista jaffaa lauantaina saunan jälkeen

Meillä 6 lasta juotiin tsaikkaa ja äidin vastaleivottuja karjalan piirakkoja.

Ei limukkaa milloinkaan. 

80-luvun alussa syntyneenä ihmetyttää muiden saman ikäisten tai nuorempien materiaalinen köyhyys. Lähiössä asuvana duunariperheen lapsena oli kuitenkin varaa käydä laivalla Ruotsissa, Saksassa ja Virossa. Etelänmatkoja tehtiin pari ennen 90-luvun lamaa ja kotoa löytyi VHS-videot, väri TV ja sateliittikanavat. Kämppä oli ahdas ja mitään luksusta ei ollut, mutta mistään appelsiinin lohkosta ei tarttenut tapella.

Viikonloppu tai loma kun porukat häipyi jonnekin ja olin yksin tai isoisän kanssa kotona. Vaari touhusi omiaan ja hommasi safkat. Sain thedä mitä huvitti

Vierailija kirjoitti:

Oli ihanaa jos joskus sai lukea kirjaa rauhassa.

Aina olisi pitänyt katsoa pienempien sisarusten perään, tai tehdä muita taloustöitä.

Olin kuitenkin vain ihan alakoululainen ja olisin nauttinut lukemisesta ihan valtavasti.

Isäni uhkasi minua fyysisellä väkivallalla ja kirjojen polttamisella saunan uunissa, jollen tottele käskyä 'lähteä hommiin'.

Vielä nykyisin tunnen syyllisyyttä, jos vapailla luen kirjoja.

Palstalla käyminen on jo ihan syntinen nautinto.

Lapsuuteni vietin 80-luvulla.

Köyhää oli monella tavalla, mutta kurjinta kaikesta oli henkinen köyhyys ja näköalattomuus.

Menin naapuriin lukemaan Aku Ankkoja .Istuin siellä tuntikaupalla ja nautin hiljaisuudesta.

Monta kertaa jouduin lukemaan koulun kokeisiin peiton alla taskulampun avulla kun ei saatu polttaa valoja kun ukko käski. Sekin aiheutti sisäistä stressiä joka on vaikuttanut koko elmään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kaupasta ostetut leivonnaiset, koska meillä äiti leipoi itse KAIKEN leivistä piparkakkuihin. Ranskanleipä oli ihan luksusta silloin harvoin kun sitä sai.

Mä kyllä arvostin äidin leipomisia. Leipoi paljon ja tosi hyvää, se oli käynyt kotitalouskoulun. Kotona leivotut oli myös parempia kuin kellään kaverilla. Ja kaupan kans oli surkeita. Lempileipänikin oli äidin tekemää peltileipää. 

Yksi makea kaupassa oli ihana. tusenbladstårta eli voitaikinaan tehty omenahillo, rapea kuori. Sitä muistelen aina. 25 penniä pala. Ja sitä sai tyyppi kerran vuodessa puolikkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olipa suomi kehitysmaa silloin kun olitte lapsia

Hyvä että huomaat ja ymmärrät arvostaa isovanhempiasi ja sukua, joka on sodan kautta antanut sinulle vapauden kasvaa rauhassa. Ja niin törkeästi kun moni nuori käyttäytyy. Sääli

Me venepakolaiset jotka lähdimme Ruotsiin hakemaan uutta elämää kun ei Suomella ollut tarjota mitäään eikä köyhän lapsi saanut mennä jatko- opiskeluun. Töihin vaan.. Se on iso raha jonka Suomi on säästänyt kun 600 000 on jäätänyt maan eikä ole hakenut avustuksia. 

Minun rkas äiti sanoi aina kun olimme aikuisia että hän kärsi niin kovasti kun ei ollut vara antaa meille mitään. 

Esim. Lauantain " kaupunkierros" , kun käytiin Stockan tavaratalo läpi ja mentiin kahvilaan perunaleivoksille, äiti ja mummi, minä sain beben tai muun enemmän lapsena maistuvan leivoksen ja yhden lasin limsaa. Hallista ja torilta haettiin ruokaostoksia. Arkisin käytiin Sestossa, joka oli paremman väen ruokakauppa. Kaikki sellainen tuntui luxukselta, samoin joulut ja syntymäpäivät. Leluja ei saanut juuri koskaan muulloin, mutta jouluna niitä tuli valtava kasa. Minulla oli Fannysta Alexanderista hieno nukketalo ja myös barbien talo, auto yms ja joku 15 Barbia. Niillä leikittiin ahkerasti. Meillä oli myös Espanjassa mummin loma-asunto käytössä, mutta muuten matkailtiin vähän. Kerran oltiin kesäloma Jenkeissä.

Olen vuonna 1992 syntynyt ja ala-asteella ja sitä ennen en kyl muista, et hirveesti ois mitään luksusta ollut. Ihan vaan perus elämistä ja saanut perus tavarat, vaatteet, yms.

Kun vanhemmat erosi ollessani 13, niin moni asia muuttui luksukseksi, jos jotain sain. Farkut, jos maksoi yli 20€/kpl tai paita, jos maksoi yli 5€/kpl, se oli luksusta. Eikä vaatteita ostettu, kuin kerran kaksi vuodessa.

Se, että käytiin yhtään missään oli luksusta. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja missään ei käyty yhdessä, paitsi lähimmässä suuressa Prismassa kerran kuussa.

Se, että sai kotona olla edes tietokoneella oli luksusta tai, että joku kaveri tuli käymään oli myöskin luksusta. Se, että sain skootterin oli erittäin suurta luksusta ja siitä tuli aina välistä muistutuksia, että sellainen peli on hommattu.

Eikä äidilläni ollut rahasta pulaa, isällä jonkin verran, koska maksoi elatusmaksuja ja muuta siihen päälle. Äitiäni ei vain kiinnostanut me lapset ollenkaan vuosiin tuon eron jälkeen, siksi monet perusasiatkin muuttui luksukseksi...

Se kun kerran kesässä pääsin kummitätini kanssa ongelle ja hän jaksoi kuunnella mun juttuja. Enkä mä sitä edes lapsena tajunnut miksi tuo ongella käyminen oli oli niin kivaa vaan vasta aikuisena ymmärsin, että nuo hetket oli ainoita kun mun kanssa keskusteltiin ihan normaalisti eikä mun jutuille naureskeltu tyhminä tai niitä ei kokonaan jätetty noteeraamatta.

Jumppatossut

Mäkkärissä, Hesessä ja pizzeriassa käynti.