Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2700)
Mulle henkilökohtaisesti ostettu vaate
Leivokset olisi ollut parasta, jos niitä olisi joskus saanut. Lasivitriinin takaa niitä katselin kaupassa joka päivä.
Huvipuistossa ja elokuvissa käynnit.
Ravintolassa käyminen.
Söin oikeassa ravintolassa tasan kerran lapsuudessani ja se oli todellakin luksusta, vaikka ruokana oli tyyliin nauravat nakit.
Meillä ei ollut varaa jälkiruokaan, mutta tarjoilija tarjosi kierroksen jälkkäriä meille hyvityksenä juomien viivästymisestä.
Vasta tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että tekiköhän hän sen tietoisesti. Jos näin on, kiitos sinulle sinne jonnekin!
Kahvilat ja ravintolat olivat täysin tuntematon käsite, Helsingissä asuttiin.
Hotellissa nukkuminen. Pääsin tasan kerran hotelliin lapsena.
Leffassa ja ravintolassa käynti. Ei todellakaan ollut joka vuotuista huvia meillä.
Kaikki. Meillä oli aina niin saatanan köyhää.
Ravintolassa käynti mullakin. Joskus käytiin syömässä huoltoasemalla ja joskus sai grilliltä lihapiirakan,se oli ihanaa.
Isän tekemät suklaahippukeksit! <3 Tosi harvoin teki niitä. Mutta kun teki, nii meinas tulla itku, ku olivat nii hyvii! :D Ja ovat ne edelleen. Ite ku teen, nii eivät oo yhtä hyvii.
Söin pitserian pitsaa ekan kerran teininä ja se räjäytti tajunnan.
Wimpy-hampurilaisravintolassa käynti. Voi että oli hyvät purilaiset. Ravintola oli muistaakseni Kampissa.
Jugurtti. Sitä joskus ennen lamaa sai koulussa välipalana, ja nautiskelin siitä tyyliin neljäsosalusikallinen kerralla ja kaavin joka tipan :) aika hellyyttävää näin jälkikäteen ajateltuna. muuten oli kyllä ruokaa pöydässä, mutta näitä tiettyjä juttuja ei koskaan.
Aito Barbie-nukke. Kaverillani oli Malibu Barbie, mulla joku halpiskopio. Oli 70-luvun alkua.
Kaupasta ostettu vaate. Itse asiassa lapsena en saanut sellaisia ollenkaan.
Vasta teini-iässä sain ensimmäisen ostovaatteen. Siihen asti kuljin äidin ja mummon ompelemissa. Talvitakitkin oli aikuisten takeista pienennettyjä.
En kylläkään osannut kaupan vaatteita oikein edes kaivata, kotitekoiset vaatteet oli siihen aikaan muillakin lapsilla.
Äidin kanssa käytiin joskus kaupungin ainoassa hampurilaisbaarissa.
Tilasin hamurilaisen ananaksella ja pirtelön.
Mäkissä käynti