Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Minullekin Mäkkärissä käynti :D Kotikaupungissani oli ysärillä vain yksi Mäkki, ja siellä käytiin perheen kanssa joskus ja jouluna lähinnä epäterveellisyyden vuoksi. Minulle ne käynnit ja Happy Meal -ateria leluineen oli aina iso tapahtuma.

Täällä on monta Mäkkärikommenttia, ja joku tyhmä alapeukutti vain tätä minun :(

Ensimmäinen oma, uutena ostettu polkupyörä❤️

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen oma, uutena ostettu polkupyörä❤️

Sama. Minulla oli aina käytetty polkupyörä (ties mistä romuvarastosta haettu) ja vasta 12-vuotiaana sain oman, uutena ostetun polkupyörän. Se on minulla yhä käytössä. 

Vierailija kirjoitti:

Sain sitä ensimmäisen kerran vasta 16-vuotiaana kun minut huostaanotettiin 2009. Maistoin silloin ensimmäistä kertaa Hesburger ruokaa, sain uusia vaatteita, pääsin huvipuistoon, laivalle ym.

Voi sinua ! Miten menee tänään ? Toivon sinulle kaikkea hyvää. 

Se kun sai kaupan leipää. Normaalisti kun äiti säästi ja leipoi itse. Hassua miten nykyisin on kääntynyt ihan päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Olen vuonna 1992 syntynyt ja ala-asteella ja sitä ennen en kyl muista, et hirveesti ois mitään luksusta ollut. Ihan vaan perus elämistä ja saanut perus tavarat, vaatteet, yms.

Kun vanhemmat erosi ollessani 13, niin moni asia muuttui luksukseksi, jos jotain sain. Farkut, jos maksoi yli 20€/kpl tai paita, jos maksoi yli 5€/kpl, se oli luksusta. Eikä vaatteita ostettu, kuin kerran kaksi vuodessa.

Se, että käytiin yhtään missään oli luksusta. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja missään ei käyty yhdessä, paitsi lähimmässä suuressa Prismassa kerran kuussa.

Se, että sai kotona olla edes tietokoneella oli luksusta tai, että joku kaveri tuli käymään oli myöskin luksusta. Se, että sain skootterin oli erittäin suurta luksusta ja siitä tuli aina välistä muistutuksia, että sellainen peli on hommattu.

Eikä äidilläni ollut rahasta pulaa, isällä jonkin verran, koska maksoi elatusmaksuja ja muuta siihen päälle. Äitiäni ei vain kiinnostanut me lapset ollenkaan vuosiin tuon eron jälkeen, siksi monet perusasiatkin muuttui luksukseksi...

Saitte tavaraa rakkauden sijasta. Aika tavallista.

Metwursti leivän päälle 1950-luvulla, Da Capo suklaapatukka.

Kun Mövenpick- jäätelöt tuli Suomeen, niitä sai R-kioskilta. Se oli ihmeellistä, kun äiti aina joskus suostui siihen, että käydään ostamassa yksi kallis paketti aina silloin tällöin -jätskiä saatiin kyllä ajoittain muutenkin, mutta jotain perusvaniljaa tai joskus jopa tuutit. Mutta se Mövenpick...Oltiin tavallinen duunariperhe, ei vanhemmat rahassa kieriskelleet, mutta kaikkea mitä normaaliin elämään tarvitsi, oli.

Ja se kerta kun päästiin Ruotsin laivalle! Se oli pienen lapsen silmissä taivas. Käytiin katsomassa kuninkaan linnaa, ja kuningatar Silviahan oli siihen aikaan kauneinta mitä tiesin. (Petyin, kun ei tavattu häntä.) Muistan elävästi, kun kävelimme juna-asemalta kotiin ja pihassa oli kavereita. Kun minulla oli uusi vaaleanpunainen lierihattu, laivalta ostettu. Ja omassa pikku käsilaukussani laivalta ostettuja polkakarkkeja, joita sitten tarjosin kavereille. Kuinka ylpeä saattoikaan 6-vuotias olla <3.

Puhdas, siivottu koti

Aina oli likasta ja siivottiin vaa vieraita varten. Nyt ikuisena en oo mikään siivoushirmu mutta pidän kuitenki huolta kodista. Yllättävän paljon vaikuttaa mielialaan ja hyvinvointii.

Muistan kuin kaipasin todella paljon kaunoluistimia. 

Jouluaatto eikä sen näköistä pakettia ollut missään. Kummisetä tuli päissään meille , kahvinruskeaksi maalatut kaunoluistimet roikkui hänen olkapäällä. Pahalla päällä kirosi ja sanoi että ei ole vaimolla vara antaa tytölle luistimia , mutta kristallit roikkuu katossa. Siihen on vara.  Nyt yksi vähempi.

Vedin alas kruunun ja onnistuin nämä luistimet hankkimaan. Vaikka olisin mieluiten hakenut kaupasta uudet. 

Kiitos Anttisetä noista luistimista, jotka olivat minulle niin rakkaat. 

Ei ollut väliä oliko uudet tai käytetyt.

Minä olin pohjois Suomen yksi lupaavia pikaluistelijoita kun olin 14 vuotta. Harmi että meihin ei panostettu yhtään. 

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa suomi kehitysmaa silloin kun olitte lapsia

Hyvä että huomaat ja ymmärrät arvostaa isovanhempiasi ja sukua, joka on sodan kautta antanut sinulle vapauden kasvaa rauhassa. Ja niin törkeästi kun moni nuori käyttäytyy. Sääli

Me venepakolaiset jotka lähdimme Ruotsiin hakemaan uutta elämää kun ei Suomella ollut tarjota mitäään eikä köyhän lapsi saanut mennä jatko- opiskeluun. Töihin vaan.. Se on iso raha jonka Suomi on säästänyt kun 600 000 on jäätänyt maan eikä ole hakenut avustuksia. 

!950-luvun alussa syntyneenä, niin kuin kaikilla silloisilla lapsilla, minulla oli omat ostokortit. Aikanaan säännöstely päättyi, ja maan  vaurastuminen alkoi. Mutta ei sitä köyhyyttä/ puutteita osannut lapsena ajatella.

Muistan aina vieläkin Banaanilaiva jäätelöannooksen Valion baarissa. Sitä en saanut koskaan ostaa vaikka kuin teki mieli. 

Hurriganes Roadrunner C-kasetti.(1975).

Vierailija kirjoitti:

Kun pääsi joskus harvoin lelukauppaan. Se muovin ja tavaroiden tuoksu täyteen sullotussa liikkeessä oli huumaava.

Oli myös harvinaista herkkua jos mentiin vuokraamaan vhs-elokuvia ja varsinkin jos saatiin sieltä vielä irtokarkkiakin vaikka niiden kilohinta olisi ollut halvempi marketissa

Tampereella Hämeenkadulla oli aivan ihana lelukauppa. Oli riemastuttavaa päästä katsomaan edes näyteikkunaa. 

Omena ja muut makeat hedelmät.

niitä ei saanut juuri koskaan. Karkki oli unennäköä.

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Muistan kuin kaipasin todella paljon kaunoluistimia. 

Jouluaatto eikä sen näköistä pakettia ollut missään. Kummisetä tuli päissään meille , kahvinruskeaksi maalatut kaunoluistimet roikkui hänen olkapäällä. Pahalla päällä kirosi ja sanoi että ei ole vaimolla vara antaa tytölle luistimia , mutta kristallit roikkuu katossa. Siihen on vara.  Nyt yksi vähempi.

Vedin alas kruunun ja onnistuin nämä luistimet hankkimaan. Vaikka olisin mieluiten hakenut kaupasta uudet. 

Kiitos Anttisetä noista luistimista, jotka olivat minulle niin rakkaat. 

Ei ollut väliä oliko uudet tai käytetyt.

Minä olin pohjois Suomen yksi lupaavia pikaluistelijoita kun olin 14 vuotta. Harmi että meihin ei panostettu yhtään. 

Milloin kaunoluistimilla on luisteltu pikamatkoja? Sekava ja epälooginen sepustus.

Kaupasta ostettu sekamehutiiviste. Olikohan meillä sitä edes ikinä? Nykyään arvostan äidin mehumaijailua, en ikinä jaksaisi itse. Niukkaa oli.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -81 ja haaveilin että meillä olis väri-tv, mikroaaltouuni ja auto. 

Kaikki nämä hommattiinkin sitten joskus ennen -93, mutta sen jälkeen vanhemmat erosivat ja elintaso romahti jälleen - sen jälkeen haaveilin että saisin sopivia paitoja, hävetti pitää liian pieniä lasten paitoja. Myös uusista Leviksistä haaveilin, kun vanhat oli povista rikki. 

Nykyisin olisit muodikas, kun valtaosalla on liian pienet vaatteet ja farkut ovat polvista rikki. :)

Mäkkärikäynti myös mulla :D Asuttiin maalla, joten mäkkärit oli vain lähikaupungeissa. Ihan parhautta oli, kun porukat toi mäkkisafkat yllärinä töistä tullessaan. 

Toinen sellainen kiva pieni juttu oli, kun mummulassa meille aina pakattiin tyyliin pari keksiä tai pulla yms pikkupurtavaa "matkaevääksi" kotimatkalle. Matka oli ehkä 10-15 minuuttia autolla ja käytiin mummoloissa varmaan viikoittain. Vaikka tämä oli ns. rutiinitoimenpide, se oli joka kerta meille tosi iso ja tärkeä juttu, ja edelleen mummu pakkailee kaikenmaailman viemisiä - nyt jo omaan kotiin <3 :D 

Coca-cola. Sitä ostettiin ainoastaan synttäreille eli meidän perheessä sitä oli tarjolla vain kahdesti vuodessa (minun ja siskoni synttäreillä). Muutenkin limsaa saatiin vain ns. erikoistapauksissa, esim. taloyhtiön pihatalkoissa, keltaista jaffaa mahataudissa tms. Viikottainen sauna ei ollut erikoistapaus, eli saunan jälkeen juotiin vain mehua tai vettä. Ravintoloissa käytiin kuitenkin syömässä suhteellisen usein, mutta sielläkään ei cokista tai muuta limsaa ei saanut ottaa ruokajuomaksi.

N. synt. 1974