Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Kun juhannuksena ostettiin kokonainen korillinen punaista jaffaa ja sai sen koko pullon itselleen. Loput sitten jaettiin koko sakin kesken. 

Coca-Cola ja wieneri, oooohhh!

60-luvulla sain näitä lohdukkeeksi, kun käytiin pari kertaa sairaalassa.

Tiikerijäätelötötterö, joka vuosi koulukirkkoreissulla.

Sain joskus ruokaa kaverilla, eikä tarvinnut lähteä kotiin kesken leikkien. Tää tapahtui niin harvoin, että se oli yhtä juhlaa. Kotona ei ruokaa usein ollut, eli koulussa tuli syötyä, jos jotain söi.

Mutta useimmiten potkittiin pihalle, kun perhe istui syömään.

Nälässä piti sitten kävellä kotiin, jossa ei ruokaa ollut. Ei muuta kuin nukkumaan tyhjällä vatsalla.

Kävelin nälässä 2,2 km kaverin kotoa.

Mulla ei ollut fillaria, kun me oltiin köyhiä, niin fillari olisi ollut jo luksusta.

Vierailija kirjoitti:

Ranskalaiset ja ketsuppj. Ja siis ihan kotona uunissa tehdyt pakasteranskalaiset, ketsupin ja maidon kanssa. Oi autuasta 90-lukua 😆

Meilläkin nuo kotona uunissa tehdyt pakasteranskalaiset olivat harvinaista herkkua. Eräs tuollainen kerta jäi mieleeni kun isäni laittoi ne uuniin ja unohti ne sinne, oli se hirveä pettymys kun ne erikoisuudet olivat mustaksi palaneita. Muistan kiukutelleeni tai jopa tuhertaneeni itkua tuon johdosta. Tuo sijoittuu 80-luvun loppuun tai 90-luvun alkuun. 

Softcan shake -juoma.

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle luksusta oli kaverin koti. Vanhemmat lähes aina poissa, viimesen päälle levysoittimet ja stereot, jääkaapissa aina jotain juustoa, josta meillä kotona ei oltu kuultukaan (nykyään tunnistan cheddariksi), pakastimesta sai ottaa jäätelöä, sitäkin oli aina, lisäksi heillä oli joku kattilasysteemi, jolla kaveri teki samanlaiset ranskalaiset kuin grilliltä sai.

Kaveri oli täysin huoleton, semmoinen aika hyvä koulussa, mutta rento, todella empaattinen kaikkia kohtaan,  kutsui myös kiusattuja sinne paratiisiin, mm.minut jolla oli köyhääkin köyhempi koti.

Nyttemmin mietin, mitenhän toi vanhempien poissaolo, oliko sittenkään niin hyvä juttu hänelle, mutta ei koskaan mitään sanonut ja on myöhemminkin ollut ihan menestyvä ja aina ilopilleri tavatessa, niin toivon, että ei. 

Muutenkin toivon hänelle vain kaikkea hyvää, vaikka emme enää juuri tapaakaan.

Osta hänelle vaikka pullo viiniä tai muuta ja kirjoiuta kiitos lapsuuden ajoista ja kiitolllisuudesta siihen ,että oli aina niin reilu.

Tämä on yksi niitä elämän pikkuasiotia jotka ilsotuttaa. 

Hei kiitos hyvästä ajatuksesta! Facesta varmaan saisinkin yhteyden, jolla toimittaa. Olen monta kertaa häntä ajatellut, että miten niin suosittu ja kiva oli sitä minullekin ja muistan sen tunnelman ja onnen kaverista ja luksusta, jota sain siellä kokea. Elämä vei sitten eri kaupunkeihin, mutta tämä ihana ketju toi muistot kuin eilisen. Kiitos sulle vielä tästä vinkistä, miksi en sitä ajatellutkaan!

Vierailija kirjoitti:

Isä osti mulle ja systerille Suffelit huoltoasemalta joka kerta, kun tankkas auton. Se on vieläkin mun lemppari suklaa .

Tästä tuli mieleeni, että myös minun isä osti minulle ja siskolleni Suffelit kun otti meidät mukaansa järvelle kun meni uistelemaan. Siellä kalareissullahan meni tuntikausia, olihan se jossain vaiheessa tylsääkin istua siellä veneessä, mutta nuo Suffelit oli se kohokohta. Tämä oli joskus 80-luvulla ja oltiin pikkupentuja tuolloin.

Olen lukenut tätä ketjua kyynelissä minäkin, ihania,, yksinkertaisia ja aitoja muistoja! Hauska jotenkin tuo ranskalaishomma: luulen, että monessa kodissa niitä vaan pidettiin roskaruokana, joka on lapsille epäterveellistä ja tottahan se on. Oman lapsuuteni aikaan ei ollutkaan oikein muuta roskaruokaa, lihapiirakoita ehkä, hampurilaiset ja pitsat tulivat vasta myöhemmin.

Joku täällä mainitsi jonkun kattilantyyppisen: meillä oli kanssa semmoinen rauta, jolla perunat viipaloitiin ranskalaisten malliseksi ja vähän wokkipannun tyyppinen paistinpannu, jossa oli ritilä. Pannuun laitettiin öljyä ja ritilään nämä viipaloidut perunat ja vot, meillä oli ranskalaiset.

Valitin äidille, että ei ole yhtä hyviä kuin grillillä ja hän sanoi sen johtuvan siitä, että meillä ne paistetaan uudessa öljyssä, kun taas grillillä samaa öljyä käytetään useasti ja maku tulee siitä. Luulin, että hän vain huijaa halutessaan pitää mut pois grilliltä, mutta tottahan tuokin on!

Nykyään kelpaisi kyllä aidosta perunasta kotona tehdyt ranskikset. Vieläköhän kamat löytyisi kotitalon kellarista!

Kun aloin miettimään luksukseen liittyviä muistoja niin erilaisia kokemuksia on loputtomiin elämän varrelta. On niin paljon muistoja vaikka siitä mitä kaverin perheessä syötiin, käytiin kauppakeskuksessa, toisen kaverin perheestä järviretkiltä höyrylaivalla, mummon leivinuunissa tehdyt leivonnaiset ja kun serkun kanssa pelleiltiin murojen kanssa, isä teki lämpimiä leipiä kun voitti rahat uuteen autoon, koulun mokkapalat, setä syötti kalavoileipää ja hakkasi telkkariin takaisin kuvan, kauppa-autosta karkkia keskellä Lappia, täti toi Mäkkäristä laman lapsille herkkuja, mummo teki leivinuunissa rieskaa, pikkuleipiä ja kampanisuja ja äiti kielsi syömästä lattialle pudonneita lättyjä joissa oli posliinisiruja.

En muista mikä olisi ollut niin luksusta kun kaikki oli luksusta. Makumuistoilla on varsinkin oma merkityksensä.

Tänä päivänä minulle on luksusta sushi vaikka kaupan hieman ylimenneenä versiona. Jännä on lukea tätä ketjua kun herkistyn vähän väliä ja tunnistan jotain 80-luvulla syntyneelle tuttuja juttuja.

Olin 90-luvun loppupuolella teini-ikäisenä kollina ruotsinlaivalla kaverin perheen kanssa. Mentiin hakemaan hytistä lisää rahaa ja rahakätköä matkalaukusta tonkiessa kaverin kuuma kolmekymppinen äiti tuli suihkusta märkänä pelkkä läpinäkyvä silkkipaita päällä. Ei ollut kuullut meidän tulevan, eikä ollut laittanut pikkuhousuja ja tissitkin kuulsi lävitse. Ei ollut muiden kavereiden äidit samaa tasoa ja täytyy myöntää, että vielä kuusikymppisenäkin on ihan hyvän näköinen nainen!

Meillä ravintolassa syöminen oli aika tavallista, mutta se johtui siitä, että äiti oli tarjoilija. Oli varmaan henksun edut jo silloin. Sen sijaan grillillä käytiin vain, kun äiti oli jossain järjestön koulutuksessa ja isä meitä hoiti. Äiti piti ehdottomasti grilliruokaa roskana, jota ei ostettu koskaan.

Grilliltä ostettiin yksi pahvilaatikollinen ranskalaisia, niissä oli paljon suolaa, grillin ketsuppi maistui erilaiselta kuin kaupan, paremmalta. Ranskalaiset syötiin hammastikuilla puoliksi siskon kanssa auton takapenkillä.

Luksusta siis ja vähän salaisuus:-)

Paahtoleipä.

Perheelläni ei leivänpaahdinta ysärillä ollut, joten tällaista herkkua pääsi nauttimaan lähinnä kesälomareissuilla sukulaisilla :D

Ulkomaanmatkat. Kävimme korkeintaan Ruotsin-laivalla. Muistan olleeni hyvin kateellinen kavereille, jotka kävivät Kreikassa tai Espanjassa ja rakastin selata niitä matkatoimistojen paperisia esitteitä. Myöhemmällä iällä olen päässyt reissaamaan ihan tarpeeksi, joten olen ihan tyytyväinen, ettei silloin lapsena käytykään missään kauempana. 

Sain syödä suolamakkaraa(= metvurstia) niin paljon kun halusin.

50- luvulla...

Vierailija kirjoitti:

Paahtoleipä.

Perheelläni ei leivänpaahdinta ysärillä ollut, joten tällaista herkkua pääsi nauttimaan lähinnä kesälomareissuilla sukulaisilla :D

Kävin aina viikonloppuisin norkoilemassa naapurissa, kun heillä oli leivänpaahdin ja paahtoleipää ja MARMELAADIA! Muutimme pois, kun täytin 12, ja naapurit ostivat minulle oman leivänpaahtimen ❤

Kun isä osti satasen nakit ja antoi yhden mulle .

Lähikauppaan oli tullut persikoita 60 luvun alussa. Ostin viikkorahalla yhden ja säästin sitä kunnes pääsi pilaantumaan.

Vappuna sain ilmapallon. simaa ja munkkeja, pieniä, ihanan värisiä karamelleja (ns.pääsiäisrakeita), kauniin kesämekon päälle, polvisukat ja kesäkengät jalkaan. Oli sää millainen tahansa. Tämä 1950- luvulla Pohjois- Karjalassa.

Olisi ollut ruokaa joka päivä.