Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, kun sai jonkun uuden vaatteen jostain muualta kuin kotona tehtynä. Tai ylipäänsä, jos sai jotakin uutta päällepantavaa.

Tämä on muuten mielenkiintoista, nykyäänhän käsityönä tehdyt vaatteet ja asusteet on sitä parempaa laatua ja kaupasta ostetut bulkkikamaa.

Niinpä 

Riidaton hetki vanhempien välillä, isä selvinpäin ja se, että minua ei sätitty ja sorvattu äidin taholta. Olisin syönyt vaikka softaa jos olisin saanut aitoa rakkautta

kun pääsi lomalla jonnekkin muualle kuin mökille passaamaan isoäitiä. 

Jacky-makupala. Limppari. Näitä ei koskaan saanut, aivan höpöhöpöä kuulemma, ei oikeaa ruokaa. 

Moni sanoo ostovaatteet. Minä taas sanon serkun vanhat vaatteet. Mulle kyllä ostettiin vaatteita, mutta se oli tarkkaa millaiset, ei saanut olla sitä höpöhöpöä, eli yleensä ihan perus collegeasut, kaksiraitaiset verkkarit tms. Serkku taas sai kotonaan Jackya ja moderneja hienoja vaatteita, jotka perittyäni tunsin itseni paljon hienommaksi.

-81

Onhan niitä kaiken moista, pelkkä karkkipussi saattoi olla luksusta tai limu, sipsejä ei juuri koskaan saanut... Hampurilaisia en muista syönneeni ikinä.... Elokuvissa käynti yms yms.... Mutta todellinen luksus oli kun sai olla yksin kotona omassa rauhassa.

Oma puhelin

En omista mökkiä, kämppääni tai maatilaa.

Ei lapset mieti mitään luxuksia, eivät edes tunne koko sanaa. Mutta ehkä laivalta tuodut suuret karkkituliaiset olivat sitten jotain sellaista mielestäni. My little ponyt, pehmolelut, lelut... Hienot kynttilät ja saippuat, joita ei raaskinut käyttää, kiilto- ja pehmotarrat, krääsäkauppojen "ihana" krääsä...

Paahtoleipä, jota meillä oli todella harvoin. Tavallaan ymmärrän sen, koska onhan ruisleipä terveellisempää kuin paahtoleipä ja meillä syötiin käytännössä vain ruisleipää leipänä. Se oli oikeasti todella suurta luksusta, kun paahtoleipää sitten oli, sitä sai paahtaa ja laittaa rasvaa päälle kun leipä oli vielä lämmintä. 

Muistan kun ajeltiin koko perheen kanssa katsomaan Tampereen Hämeenkadun upeat jouluvalot ja kauppojen kauniit joulusomistukset 60-luvulla. Missään ei ole vastaavia näkynyt sen jälkeen. Se oli luksusta ja kaunista silloin jota ei enää ole. Nyt on surkeat himmeät valot tilalla ja autioita  myymäläikkunoita paljon eikä kadulle ole edes autolla enää asiaa.

Isällä oli aina hieno auto kun toisten lasten isät ajeli polkupyörällä, mopolla, traktorilla tai linja-autolla asioille maalla noin 60 vuotta sitten. Sain silloin paljon kateutta niskaani jopa opettaja kohteli julmasti mutta nyt näen asian ja sen mikä kateuden aiheutti ja miten onnellinen ja etuoikeutettu olin jo lapsena.

Jos sai nukkua yön häiriöttä ilman että dokaus tai paneskelu häiritsi. Pelkäsin. Ja yöunet edelleenkin huonot 55 vuotiaana.

Kiitos "äiti".

Kylpyhuone, amme ja lämmin pesuvesi. Mitään näistä ei ollut lapsuuden kodissani. Sauna oli, mutta ei polttopuita. Rakennusjätteestä jääneitä valtavia sementin peittämiä vsnereita sain sahata. Nyt on paha nivelrikko. 

Nyt minulla on kylpyhuone, lämmintä vettä ja 160 x 85 iso amme. Ikimaailmassa en kävisi suihkussa lattialla.  Siihen loppuu minun huumorini. Kaakeleiden saumat on iljettävät. Ammeen kun pesee, niin se on puhdas.