Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

sai kerran vuodessa toy-purkkaa ruotsin laivalta kun sukulaiset kävi  ruotsista käymässä.

iso kinkku aina jouluksi sukulaiselta , tuli tarpeeseen köyhälle 4 hengen perheeseen.

Olen pieneltä paikkakunnalta, jossa ei ollut (eikä yhä ole) juuri yhtään ravintolaa saati Mäkkäriä. Sukulaisten luona käytiin isoimmissa kaupungeissa ja Helsingissä. Ravintolat, Linnanmäki ja ratikka-ajelu oli luksusta. Onlyn ym. vaatteiden saaminen sitteb teini-iässä. Nykyään asun Helsingissä ja nostalgioin yhä lapsuusmuistoille, mutta stadilaiset kaverit nauravat näille, voi kun oltiin köyhiä landespedejä. 😃

Lapsena 60- luvulla olivat jäätelö ja Ruususuklaa luksusta, samoin pienet 20 penniä maksaneet pastillirasiat.

Ihmetyttää täällä eräiden katkerat kommentit, jotta lapsuus oli kurjaa jne..

Maalla oli rauhallista ja turvallista vaikka ei kaikkea tavaraa  ollutkaan ylettömästi,

kaikki pahat ja rumat tapahtumat olivat jossain kaukana ( sodat, murhat, jne )

Oli vain turvallinen pieni pihapiiri, eläimet ( kanit, kissat, koira , sisarukset )

Juhannuksena paistettiin makkaraa ja juotiin limpparia, jouluna tuli joulupukki pienten iloksi.

suurin tapahtuma oli kun pääsin käymään kirkonkylällä asioilla linja-autolla.

Meitä oli 5 lasta + vanhemmat ja kiitollisuudella muistan lapsuusaikoja, vanhemmat yrittivät

varmaan parhaansa  tehdä lapsuusajasta hyvän. Ei tavarapaljous ole se mikä teki onnelliseksi, kalassa

käynti, marjastus, luonnossa liikkuminen oli se mikä teki iloiseksi,

Oli hienoa päästä kerran mummon lapsuudenkodissa ollessa käymään kauppa-autossa. Olin kaupunkilaislapsi ja kauppa oli naapuritalossa. Elintaso oli tuolloin 70-luvulla melkein kaikilla vaatimaton, mutta hyvinvointi varmaan nykyistä paremmalla tasolla. Kaikki saivat hampaansa oiotuiksi, joka koulussa oli terveydenhoitaja, koulu käytti uimahallissa ja oppilaiden taustojen ero ei ollut niin ilmiselvä. Työtä löytyi vaatimattoman koulutuksenkin jälkeen ja tavallinen duunariperhe pystyi säästämään oman asunnon. Vaikka leivälle oli halpaa lauantaimakkaraa, ei se haitannut, kun muillakin oli. Äiti ompeli vaatteet useimmille ja harva sai uuden polkupyörän aina tarvitessaan. Itse sain sukulaisen vanhat monot, jotka olivat mielestäni niin hienot, että laitoin ne syksyllä kouluun jalkaan. Kukaan ei pilkannut.

Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta silti maalla ei ole varaa hoitaa vanhuksiaan tai järjestää kaikille työtä, jolla sitouttaa ihmiset yhteiskuntaan, pois leipäjonoista.

Isosisko vei kesäiselle piknik-retkelle läheiseen metsään, käveltiin jokunen matka, olin varmaan 6 v tms. Perillä oli iso kivi, jolle istuttiin, aurinko paistoi, oli helle. Avattiin eväät, jotka haettiin kaupasta, kumpikin sai ostaa oliko se 5 vai 10 markalla  ihan mitä haluaa, kotoa otettiin kesäjuomaksi ostettua sittistä matkaan.

Isosiskoa hieman hymyilytti, kun hän availi karkki- ja keksipakettiaan - mun paketista kuoriutui metwurstipino ja da capo-suklaapatukka.

Ikinä en unohda sitä luksus-piknikkiä, vaikka olen ihan järjestelyilläkin isompana päässyt olemaan!

Isovanhempien mökillä käynti.

Mä lapsena niin tykkäsin siellä uida, nähdä kesyjä sorsia, pelata porukalla pelejä.

Kerran tai pari kertaa vuodessa käytiin siellä.

Nykyään vanhemmillani on oma mökki, jossa itsekin viihdyn läpi koko kesän. Mökki-elämä on parasta.

Käytiin naapurin liisan kanssa saunan takana vähän niks naks

https://open.spotify.com/track/1111XRKFuaWGKmbr57LW03?si=22dNwp7VRcqiyr…

Voi. Meillä kotona oli tarjolla kaamean makuista margariinia, elettiin tosi köyhästi koska oli asuntolaina maksettavana. Nyt puhutaan siis 50-luvusta. Silloin ei vielä ollut Floraa, vaan joko Kultanauhaa tai kalliimpaa Majesteettia, jotka molemmat maistuivat aivan hirveiltä. Kun joskus sain ukiltani vähän taskurahaa, ostin sillä voita, jota varjelin tarkasti sisaruksiltani. Vielä tänä päivänäkään en suostu margariinia käyttämään!

Mistään limsoista tai jäätelöistä en osannut edes haaveilla.

Hortonomi kirjoitti:

Miten joku omena on voinut koskaan olla Suomessa kiven alla ja suurta herkkua? Omenahan kasvaa lännessä Turusta Ouluun, idässä Lappeenrannasta Kajaaniin ja omenapuita löytyy melkein joka talon pihalta. Nykyään taitaa olla pohjoisempiakin lajikkeita. Etelässä voi törmätä lehtometsissä villiomenapuihin. Päärynä ja luumut ovat harvinaisempia ja ne taitaa viihtyä vain Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Etelä-Karjalassa ja Uudemaan sekä Kymenlaakson rannikoilla.

Ei näin aina ole ollut. Erät entinen työkaverini muutti aikoinaan (1980 -jotakin) Olulusta Turkuun ja oli hämmästynyt, kun Varsinais-Suomessa kasvoi omena. Ennen oli ilmasto kylmempää.

Kasvoin itse E-Pohjanmaalla, ja meillä oli (huonosti menestynyt) omenapuu. Sellaiset olivat aika harvinaisia sielläkin ja alunperin niitä oli kolme. Kaksi paleltui ja se yksi kaneliomena (vai mikä lienee) selvisi monta talvea suojattuna.

Lautapelit, noppapelit ja korttipelit perheen kanssa.

Kanootteilu isän kanssa (isä halusi kanootteilla yksin etten hidasta hänen menoa).

Vierailija kirjoitti:

Meille ostettiin televisio 60-luvulla, siihen aikaan tietysti mustavalkoinen. Lasten ruutu tuli illalla ja sunnuntaisin Onni klovni. Rin tin tin ja Musta ori olivat myös luksusta. Että  sellaista voi nähdä!

ja Fakiiri Kronblom!

Täällä oli puhetta omenista. Kasvoin Kuopion seudulla ja kyllä meilläkin päin omenia kasvoi ihan normaaliin tapaan ja tuttavilta saatiin kassitolkulla usein ihan ilmaiseksi. Leivottiin niistä piirakkaa ja tehtiin sosetta pakkaseen.

Kotimaiset omenat ovat tosi herkullisia, luksusta sekin on.

:-( kirjoitti:

Sain joskus ruokaa kaverilla, eikä tarvinnut lähteä kotiin kesken leikkien. Tää tapahtui niin harvoin, että se oli yhtä juhlaa. Kotona ei ruokaa usein ollut, eli koulussa tuli syötyä, jos jotain söi.

Mutta useimmiten potkittiin pihalle, kun perhe istui syömään.

Nälässä piti sitten kävellä kotiin, jossa ei ruokaa ollut. Ei muuta kuin nukkumaan tyhjällä vatsalla.

Kävelin nälässä 2,2 km kaverin kotoa.

Mulla ei ollut fillaria, kun me oltiin köyhiä, niin fillari olisi ollut jo luksusta.

Ja taas tuli itku. Rakkaat köyhät, me kaikki, joliia oli kova lapsuus. 

Toivon sydämestä että teille on annettu hyvä elämä aikuisena. 

Voiko joku vastata!

Tuore munkkipossulla luumutäytteellä😋

Vierailija kirjoitti:

Tuore munkkipossulla luumutäytteellä😋

munkkipossu

Vierailija kirjoitti:

Hortonomi kirjoitti:

Miten joku omena on voinut koskaan olla Suomessa kiven alla ja suurta herkkua? Omenahan kasvaa lännessä Turusta Ouluun, idässä Lappeenrannasta Kajaaniin ja omenapuita löytyy melkein joka talon pihalta. Nykyään taitaa olla pohjoisempiakin lajikkeita. Etelässä voi törmätä lehtometsissä villiomenapuihin. Päärynä ja luumut ovat harvinaisempia ja ne taitaa viihtyä vain Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Etelä-Karjalassa ja Uudemaan sekä Kymenlaakson rannikoilla.

Ei näin aina ole ollut. Erät entinen työkaverini muutti aikoinaan (1980 -jotakin) Olulusta Turkuun ja oli hämmästynyt, kun Varsinais-Suomessa kasvoi omena. Ennen oli ilmasto kylmempää.

Kasvoin itse E-Pohjanmaalla, ja meillä oli (huonosti menestynyt) omenapuu. Sellaiset olivat aika harvinaisia sielläkin ja alunperin niitä oli kolme. Kaksi paleltui ja se yksi kaneliomena (vai mikä lienee) selvisi monta talvea suojattuna.

Ylä-Savossa olen syntynyt vuonna 1964. Kotikylässä joka talon pihalla oli ainakin yksi omenapuu, maataloissa useampiakin.

Käyttäjä36117 kirjoitti:

.... Hullun hommaa vispilällä kuohuttaa kerma, kun ei ollu varaa ostaa sähkövatkainta. Isäukko oli semmonen, jonka mielestä kaikki oli turhuutta. Sähkövatkain oli turhuutta, väritelevisio oli turhuutta jne. ...

Ei se mitään hullun hommaa ole, mä teen niin vieläkin, vaikka omistankin sähkövatkaimen. Käsin vatkaten tulee parempi ja kuohkeampi vaahto, eikä siinä kauaa aikaa mene.

Jacky-makupala tai ranskalaiset perunat. Kumpaakin herkkua sai kerran vuodessa, jos hyvä tuuri kävi.

Vierailija kirjoitti:

Paahtoleipä.

Perheelläni ei leivänpaahdinta ysärillä ollut, joten tällaista herkkua pääsi nauttimaan lähinnä kesälomareissuilla sukulaisilla :D

Mullekin on jäänyt mieleen yksi kerta kaverilla joskus 70-luvulla, kun sain heidän kotonaan paahtoleipää. Miten hyvää se oli! Kotona ei paahtoleipää tai muutakaan kapitalistista hapatusta saanut.