Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Vaahtokylpy. Rakastin lapsena vaahtokylpyjä, mutta meillä ei kotona ollut ammetta. Kävin sitten aina esim. tädin luona yökyläillessä vaahtokylvyssä, ja pienempänä piti päästä ihan joka vierailulla kylpemään. :D

Stockalla käydessä katselin kaikkia painaviin ja koristeellisiin lasipulloihin pakattuja heleän värisiä kylpyvaahtoja ja mietin kuinka aikuisena minulla olisi amme ja voisin ostaa itselleni jonkin niistä. 

Nykyään meillä on amme. Käytän silloin tällöin, se rentouttaa mukavasti jos on ollut stressaava päivä. Mutta vaihtaisin sen kyllä koska tahansa saunaan. 

Riisi tai pasta - ihan tavallinen makaroni oli luksusta, sillä meillä syötiin -yllätys! perunaa.... perunaa ja perunaa. Ei uuniperunoina, lohkoina tai edes muusina vaan kuorineen keitettyinä

Suihku. Meillä ei ollut juoksevaa vettä. 80-luvulla.

Moni asia, mikä on nykyään on tavanomaista. Limsaa saatiin harvoin, jaettiin siskon kanssa 0,3 l pullo puoliksi. Tarkkaan syynättiin että on tasan. Karkkia saatiin melko harvoin. Kaupan pulla oli luksusta, kotona leivottiin paljon ja äiti teki, ja tekee yhä, hyvää pullaa mutta kaupan pulla oli hienompaa kun harvoin sai. Sipsit oli todella herkkua, niitä ei saatu juuri koskaan. Ei me käyty ravintolassa syömässä, kun teininä aloin saamaan omaa rahaa, oli niin hienoa mennä jonnekin Omenapuuhun pizzalle.

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku iloitsi siitä, että olen olemassa.

Halaukset. Sain kummitädiltä kaksi vuodessa: Kun hän tuli vuotuiselle vierailulle ja kun hän lähti.

Kehut. Näitä sain koulussa opettajilta, jos sain kymppejä kokeista. Ne pitivät hengissä noiden kummitädin halausten lisäksi.

Päivä, jolloin koulussa minua ei haukuttu, kiusattu, syljetty päälle, lyöty, potkittu, piilotettu tai tuhottu tavaroita tai haukuttu, ivattu halveksittu.

Kotona sellainen päivä, kun sain olla pari tuntia niin, että vanhemmat eivät haukkuneet, huutaneet, ivanneet, pilkanneet...

❤️❤️❤️

Isä osti mulle ja systerille Suffelit huoltoasemalta joka kerta, kun tankkas auton. Se on vieläkin mun lemppari suklaa .

Hedelmät. Sai ottaa vain yhden hedelmän per päivä. Jos asiasta valitti niin alkoi saarna miten isän kotona näkkileivänpalatkin laskettiin ja että olen kiittämättömin ja itsekkäin lapsi mitä hän tietää. Ruoka yleensäkin oli luksusta, aina valitettiin jos söi jotain ja sai huudot jos isä näki että on keittiössä. Ruokaa äiti laittoi viikolla vain isälle evääksi ja viikonloppuna sai yhden lämpimän aterian päivässä. Taustaa sen verran, että meillä lama ei vaikuttanut mitenkään ja molemmat vanhemmat kokoaikaisesti hyvissä töissä, joten rahasta ei ollut puutetta. 

Näistä ruokatraumoista johtuen opettelen edelleen syömisen kanssa tasapainoa. Paino vaihtelee 40-120kg välillä huoh. 

N30

Kerran viikossa käytiin vuorollamme taloyhtiön saunassa ja sen jälkeen lapset saivat kukin 1/3 l limsapullon. Muuten ei limsaa juotu.

Jos perjantaina mökille mentäessä käytiin ostamassa Kukkolankoskelta juuri pyydystetty siika, mikä savustettu. Oli lämmin vielä. Sain aina jäätelön. Isä ajoi.

Jos tämä tapahtui lauantaina eli mökiltä mentiin Kukkolankoskelle ja ostettiin savustettu siika ja sain jäätelön, se ei ollut kivaa. Isä oli silloin aina kännissä ja äiti ajoi. Isä joi olutta siellä lauantaina. Sain sen jäätelön, mutta se ei maistunut yhtä hyvältä, sillä äiti itki. 

Sunnuntaina ei ikinä pysähdytty Kukkulankoskella. Isällä krapula ja ajoi.

eli luxusta oli tuo perjantai. 

F

Syntynyt vuonna 1981 kirjoitti:

Pizza, hampurilaiset, karkit, suklaa, ranskalaiset perunat, limsa ja muut sellaiset epäterveelliset roskaruoat ja herkut. Kyllä meillä rahaa niihin olisi ollut varsinkin ennen 1990-luvun lamaa, mutta vanhemnat halusivat että meillä syödään terveellisesti.

Einekset olivat harvinaista herkkua koska äiti teki käytännössä kaiken ruoan itse. Ravintolassa tai Mäkkärissä käytiin todella harvoin. Grillikioskille pääsyt on laskettavissa yhden käden sormella ja pizzeriassa kävin ensimmäisen kerran yksin aikuisena 2000-luvulla.

Ai niin, elokuvissa käynti oli lapsuudessani suurta luksusta. Ehkä jotain 2-3 kertaa pääsin alaikäisenä elokuviin, näistäkin yksi sellainen että kävin siellä itse 17-vuotiina. Meillä oli ammattikoulusta jonkinlainen etäopiskeluviikko ja eri aineista tuli tehtäviä mitä piti tehdä itsenäisesti kotona. Yksi tehtävä oli käydä elokuvissa, kirjoittaa siittä kirjallinen arvio ja antaa se opettajalle elokuvalipun kanssa. Lipusta opettaja näki, että elokuvissa oli tosiaan käyty. Maksoin matkat ja lipun itse.

Asuttiin stadissa kerrostalossa ja auton renkaat oli mummolassa.

Syksyllä ja keväällä ajettiin isän kanssa 300km mummolaan vaihtamaan autoon renkaat ja aina pysähdyttiin uttiin huoltsikalle ja sain aina käsittämättömän hyvän tuoreen kinkkusämpylän ja jotain juotavaa.

En tiedä miksi tuo sämpylä oli parasta mitä voi olla?? Nykyään huoltsikoiden sämpylät on ihan perseestä, ainakin absien.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat kotona ennen 20.00 illalla. Kotona paistettu pulla. Lihapullat, nokkoskeitto -nuo tosin suht yleisiä noiden 10-12 viikkoisten kesälomien aikana (ylityötunteja oli melkein muille jakaa).

Rahasta ei sinäänsä mitään pulaa. (stokkakortii -osta jotain jos tarvitset, tule vain taksilla maksetaan kyl, asunto ostettiin keskustasta 20v vanhana, osakesalkku syntymästä saakka jne)

Mun tyttären yhdellä kaverilla vähän vastaavaa. Rahaa on, mutta vahemmilla ei ole aikaa. Ovat aina töissä tai jossain menoillaan, tyttö on usein yksin kotona. On yläasteella. On usein meillä yötä, jopa kokonaisia viikonloppuja. Ikinä ei ole kumpikaan vanhemmista soittanut mulle ja kysellyt mitään. Eikä laittanut mitään, edes kahvipakettia tms, vaikka tyttö käytännössä asuu meillä kaikki viikonloput. Eikä se sinänsä haittaa, mutta jotenkin outoa olla mitenkään huomioimatta. Kerran kuulin kun tyttö sanoi mun työtölle, että meillä on kiva olla kun me ollaan läsnä ja kuunnellan häntä ja välitetään.Silloin tuli itselle itku. Ei se raha kaikkea onnea tuo. Usein nuorelle se vanhempien läsnäolo kaikkein tärkeintä, vaikka ei siltä aina näyttäisikään.

Kaupan kääretorttu! :D Ai että se oli ihanaa. Äiti teki useimmiten kääretortun itse ja se oli pahaa, jotain rasvatonta rahkatäytettä ja vetistä hilloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat kotona ennen 20.00 illalla. Kotona paistettu pulla. Lihapullat, nokkoskeitto -nuo tosin suht yleisiä noiden 10-12 viikkoisten kesälomien aikana (ylityötunteja oli melkein muille jakaa).

Rahasta ei sinäänsä mitään pulaa. (stokkakortii -osta jotain jos tarvitset, tule vain taksilla maksetaan kyl, asunto ostettiin keskustasta 20v vanhana, osakesalkku syntymästä saakka jne)

Mun tyttären yhdellä kaverilla vähän vastaavaa. Rahaa on, mutta vahemmilla ei ole aikaa. Ovat aina töissä tai jossain menoillaan, tyttö on usein yksin kotona. On yläasteella. On usein meillä yötä, jopa kokonaisia viikonloppuja. Ikinä ei ole kumpikaan vanhemmista soittanut mulle ja kysellyt mitään. Eikä laittanut mitään, edes kahvipakettia tms, vaikka tyttö käytännössä asuu meillä kaikki viikonloput. Eikä se sinänsä haittaa, mutta jotenkin outoa olla mitenkään huomioimatta. Kerran kuulin kun tyttö sanoi mun työtölle, että meillä on kiva olla kun me ollaan läsnä ja kuunnellan häntä ja välitetään.Silloin tuli itselle itku. Ei se raha kaikkea onnea tuo. Usein nuorelle se vanhempien läsnäolo kaikkein tärkeintä, vaikka ei siltä aina näyttäisikään.

Minusta taas oli IHANAA olla kavereiden luona, kun kaikilla oli isommat talot ja omat huoneet ja joskus jos meni heti koulun jälkeen niin edes vanhemmat eivät olleet kotona. Oma äitini oli kotiäiti ja aina kotona, lisäksi jaoin huoneen sisarusten kanssa. Asuin viikonloppuja kavereiden luona, kun kerrankin sai olla itse valitsemassaan seurassa ja joskus jopa hetken ilman vanhempia kyttäämässä jokaista askelta! En muista että olisin ikinä vienyt mitään tuliaisia, ei opetettu kotona sellaista tapaa. Meillekin kaverit tuli käymään niin että ihan avoimet ovet oli eikä vaadittu mitään kahvipaketteja. Useammin olin kuitenkin itse se joka kyläili.

Sain levikset 90-luvun alussa. Äiti valitti niiden hinnasta mutta osti kuitenkin. Oi että kun olin niistä ylpeä. Jotkut kaverit oli kateellisia kun eivät saaneet. Olin koulussa hiljainen ja välillä vähän kiusattu, noiden housujen ansiosta tunsin olevani edes vähän coolimpi. 

Jossain vaiheessa tuli tavaksi isällä ostaa korillinen limsaa meille lapsille kesällä. Toinen kohokohta oli jos äiti oli käynyt laivalla ja toi sieltä paljon karkkia.

Kaikki kaupasta ostetut leivonnaiset, koska meillä äiti leipoi itse KAIKEN leivistä piparkakkuihin. Ranskanleipä oli ihan luksusta silloin harvoin kun sitä sai.

Vierailija kirjoitti:

Sain levikset 90-luvun alussa. Äiti valitti niiden hinnasta mutta osti kuitenkin. Oi että kun olin niistä ylpeä. Jotkut kaverit oli kateellisia kun eivät saaneet. Olin koulussa hiljainen ja välillä vähän kiusattu, noiden housujen ansiosta tunsin olevani edes vähän coolimpi. 

Mä en saanut niitä leviksiä, just sen hinnan takia kun ei porukat suostunut ostamaan niin kalliita farkkuja. Sit mulla olikin aina jotain vähän sinne päin istuvia halpahallifarkkuja tai samettihousuja. Fun fact, en oo vieläkään koskaan omistanut leviksiä, ihan piruuttani vaikka varaa olisi.

Meidän vanhemmat oli ilmeisesti ajatelleet pääsevänsä helpommalla kertomalla, ettei meillä ollut varaa mihinkään. Ei sitten koskaan kinuttu mitään kun olimme pahoillamme vanhempien köyhdyttämisestä. Muistan esim. meidän käyneen iskän kanssa kahdestaan vappukahvilla kaupungin keskustassa ja ilmeisesti koska olin ainoa lapsi mukana, sain pillimehun. Olisihan useampi pillimehu jo hirveän tyyristä, ei meillä sellaiseen ollut koskaan varaa (tai vanhemmilla kärsivällisyyttä)... Olin oikein mielissäni, että pääsin mukaan. Iskä kysyi sitten haluaisinko sellaisen vappumunkinkin pillimehun kanssa. Tuijotin ihmeissäni sitä munkkia miettien olisiko meillä todella varaa noin isoon munkkiin ja oikein torilta ostettuun eikä kotona valmistettuun. Käsittääkseni se mahtisuuri munkki oli suurinta luksusta, mitä minulle oli koskaan tarjoiltu. Kahvien jälkeen sain vielä valita vappuilmapallonkin, olin taivaassa! 😅 Paljon myöhemmin vasta tajusin, ettei me oikeasti köyhiä oltukaan edes silloin.

N-94

Se kun veli luki mulle ääneen Tintti-sarjakuvia. En itse vielä osannut lukea ja ihailin isoveljeäni, hän oli maailman coolein. Hyvin harvoin hän tähän suostui.