Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Kun satuin joskus harvoin saamaan uusia vaatteita.

Limsa ja sipsit oli harvinaista herkkua, niitä oli tarjolla vain juhlissa (esim. uusivuosi tai synttärit). :)

Ihanaa oli, kun isä tuli parantolasta ja pysyi raittiina melkein vuoden. Se kotirauha!

-Ravintolassa käynti, kuten monelle muullekin tuntuu olevan. Joskus saatiin lapsena paikalliselta grilliltä jotakin, mutta muuten muistan vain kerran käyneeni lapsena ravintolassa ja kerran pikaruokalassa. Yläasteella sain ensimmäisen kerran pitsaa kun kävin sukulaisissa toisessa kaupungissa.

-Lisäksi luxusta oli se se kun sai rahaa lahjaksi ja sai mennä junalla kaupunkiin ostoksille. Tätä sain tehdä muutaman kerran isompana.

-Luxusta oli myös se kun sain yläasteella oman kännykän jossa oli värinäyttö!

Pääsin isän kanssa torille ja kalareisuun.

Vierailija kirjoitti:

1. Holiday on Ice  -esitys "aikanaan spektaakkeli" Jäähallissa vaikkakin ihan takariviltä nähtynä äidin kanssa 60-luvun puolivälissä leikkikouluiässä, vaikka olin todella väsynyt, koska sinne kuljettiin kävellen. Äiti sanoi että liput olivat todella kalliit, ja olimmekin pukeutuneet parhaisiin ja äiti tuoksui hajuvedeltä.

2. Jäätelöannos Valion Baarissa Flemarilla muistaakseni kerran lapsuudessa, koska isä oli tullut meriltä ja antanut äidille rahaa.

Valion baarin vaniljajäätelö ja kotitekoinen mansikkahillo.Sain muistaakseni 2 kertaa syödä sen! Makuelämys. 

Roskiksesta ehjät, itselleni uudet vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat kotona ennen 20.00 illalla. Kotona paistettu pulla. Lihapullat, nokkoskeitto -nuo tosin suht yleisiä noiden 10-12 viikkoisten kesälomien aikana (ylityötunteja oli melkein muille jakaa).

Rahasta ei sinäänsä mitään pulaa. (stokkakortii -osta jotain jos tarvitset, tule vain taksilla maksetaan kyl, asunto ostettiin keskustasta 20v vanhana, osakesalkku syntymästä saakka jne)

Mun tyttären yhdellä kaverilla vähän vastaavaa. Rahaa on, mutta vahemmilla ei ole aikaa. Ovat aina töissä tai jossain menoillaan, tyttö on usein yksin kotona. On yläasteella. On usein meillä yötä, jopa kokonaisia viikonloppuja. Ikinä ei ole kumpikaan vanhemmista soittanut mulle ja kysellyt mitään. Eikä laittanut mitään, edes kahvipakettia tms, vaikka tyttö käytännössä asuu meillä kaikki viikonloput. Eikä se sinänsä haittaa, mutta jotenkin outoa olla mitenkään huomioimatta. Kerran kuulin kun tyttö sanoi mun työtölle, että meillä on kiva olla kun me ollaan läsnä ja kuunnellan häntä ja välitetään.Silloin tuli itselle itku. Ei se raha kaikkea onnea tuo. Usein nuorelle se vanhempien läsnäolo kaikkein tärkeintä, vaikka ei siltä aina näyttäisikään.

Tuli minullekin tästä tippa silmään. On arvokas asia, että tyttö saa olla teillä, se varmasti merkitsee hänelle tosi paljon. Olette hienoja ihmisiä!

Jouluksi ja juhannukseksi ostettiin kotiin aina 1 korillinen limsaa, 0,3 litran pulloja, keltaista ja punaista Jaffaa ja joskus myös Sitsoa.

Niitä sai sitten jopa 2-3 pulloa juoda, oli se juhlaa.

Kummitäti ostiminulle aina Erikiva pussin toffeeta. Jäin syömään sen välille että ei tarvinut jakaa sisarusten kanssa. Aina sain kaikki jakaa , mutta nämä toffeet oli kuin pyhä lehmä kummitätiltä minulle lahjana.

Muistatteko te 50 syntyneet Erikiva toffeita. Lippalakkinen poika kannessa. 

Mahtavia.

Se kun sai istua etupenkillä! Olin nuorin kolmesta lapsesta joten luonnollisesti minut ahdettiin takapenkin keskipaikalle, eli tunnetusti auton p*skimmalle paikalle.

Myös se kun sai painaa hissinappulaa tai stoppinappulaa tai mitä vain nappulaa.

Missä punainen jaffa on ? Kaipaan sitä .

Luksusta oli se, kun kovaa työtä tekevä, pienipalkkainen isäni säästi aina minulle ne karkit, joita hän silloin tällöin sai työkavereiltaan.

Isä ei pystynyt tarjoamaan rahallisesti rikasta elämää, mutta rakkautta sitäkin enemmän.

Olin kouluikäinen lapsi -70 luvulla. Jäätelö oli parasta herkkua, jota sai lähinnä juhlapäivinä. Ja savukalasta pidin noin yleensä. Vanhempani eivät syöneet kovin paljoa kalaa, eikä isäni ollut muutenkaan kalamies. Savukalaa sain harvoin. Nykyisin syön savukalaa viikoittain. Joskus vedän kalan suoraan paperikääröstä. Kun perkaan kalaa säilytysrasiaan, niin syön samalla makupaloja. Ja lopulta huomaan, että lähes koko kala on mennyt makupaloina. Joten syön ne sitten loputkin, eikä rasiaan mene mitään. Täytynee alkaa ostamaan isompia palasia.

Muistan kun muutin Tukholmaan ja ostin pienille sisaruksille vaatteita.  4 veljeä sai alaspäin levenevät muotihousut ja aidot nahkavyöt. Sekä paidat. Pikkusisko sai upean valkoisen karvalla vuoratun haalarin. 

Kotiin mennessä Turun kautta lähetin ison laatikollisen karamelliä sisaruksille jota eivät koskaan saaneet . Se lähetys maksoi 50 markkaa. Karkkien hintaa en muista mutta paljon oli. 

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Missä punainen jaffa on ? Kaipaan sitä .

Punaisesta jaffasta tulee mieleen oksennustauti ja kuume ja kurja olo. Aina, kun olin lapsena sairaana, niin juomana oli jaffaa. Ei oikein uppoa nykyisin.

t.mies50+

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa oli, kun isä tuli parantolasta ja pysyi raittiina melkein vuoden. Se kotirauha!

Koskettava kommentti. Niin toivoin kun olin lapsi että isä ei joisi. Inhoan juoppoja tänäkin päivänä. 

Koko kylän äijät vääntyi meille aina juhlimaan ja äiti riepu oli helisemässä. Laitatko kalakeittoa ? Äitiä peloitti niin paljon että teki ihan äijän mieliksi. 

Kävin povarilla ja hän sanoi että äitisi ja isä ei ole yhdessä tuolla puolella. Mitä se nyt tarkoittaa mutta ymmärrän rakasta äitiä. *ikävä*

Vierailija kirjoitti:

Luksusta oli se, kun kovaa työtä tekevä, pienipalkkainen isäni säästi aina minulle ne karkit, joita hän silloin tällöin sai työkavereiltaan.

Isä ei pystynyt tarjoamaan rahallisesti rikasta elämää, mutta rakkautta sitäkin enemmän.

Se on suuri asia! 

Isä osti toisinaan lähiostarin raflasta jäätelötötterön 1960-luvulla minulle. Raflassa oli sakea tupakansau ja ruuan käry, mutta se raikas, viileä jäätelötötterö kädessä <3  Maistui niin ihanalle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat kotona ennen 20.00 illalla. Kotona paistettu pulla. Lihapullat, nokkoskeitto -nuo tosin suht yleisiä noiden 10-12 viikkoisten kesälomien aikana (ylityötunteja oli melkein muille jakaa).

Rahasta ei sinäänsä mitään pulaa. (stokkakortii -osta jotain jos tarvitset, tule vain taksilla maksetaan kyl, asunto ostettiin keskustasta 20v vanhana, osakesalkku syntymästä saakka jne)

Mun tyttären yhdellä kaverilla vähän vastaavaa. Rahaa on, mutta vahemmilla ei ole aikaa. Ovat aina töissä tai jossain menoillaan, tyttö on usein yksin kotona. On yläasteella. On usein meillä yötä, jopa kokonaisia viikonloppuja. Ikinä ei ole kumpikaan vanhemmista soittanut mulle ja kysellyt mitään. Eikä laittanut mitään, edes kahvipakettia tms, vaikka tyttö käytännössä asuu meillä kaikki viikonloput. Eikä se sinänsä haittaa, mutta jotenkin outoa olla mitenkään huomioimatta. Kerran kuulin kun tyttö sanoi mun työtölle, että meillä on kiva olla kun me ollaan läsnä ja kuunnellan häntä ja välitetään.Silloin tuli itselle itku. Ei se raha kaikkea onnea tuo. Usein nuorelle se vanhempien läsnäolo kaikkein tärkeintä, vaikka ei siltä aina näyttäisikään.

Tuli minullekin tästä tippa silmään. On arvokas asia, että tyttö saa olla teillä, se varmasti merkitsee hänelle tosi paljon. Olette hienoja ihmisiä!

Sisko majoitti täällä Ruotsissa nuorta teinipokaa oman lapsensa kanssa.Fredde asui melkeen siskoni luona. Äitinsä todella piittaamaton eikä milloinkaan antanut rahaa edes kun lähtivät lomille ja Fredde oli mukana. 

Niin oli äiti kova että tämä fiksu mies ,tänään 50 ja risat, ei ole koskaan seurustellut. Hyvin pyyhkii taloudellisesti ,rahaa on ja firma tuottaa. Säälittää kun noin fiksu lapsi sai sen nuoruuden että ei uskalla aloittaa suhdetta. Sievä mies on kaiken päälle.