Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2707)
Äiti osti kiinantossut kerta vuoteen. 5 markkaa. Joko punaiset tai siniset. Muistan kuin lapsena aina valitin kipeitä jalkoja .Ei siihen aikaan ymmärretty eikä ollut samoja hoitomahdollisuuksia. Sanoin että on luut sisältä kipeät. Äiti sanoi että voi johtua urheilusta tai kasvukipua.
Nyt aikuisena minulta on leikattu jalat 3 kertaa, ei mitään vakavaa ,mutta sekin olisi voinut hoitaa lapsena. En syytä äitiä, ei hänkään ymmärtänyt paremmin.
Ja kovasti olen juossut ,tehnyt tuplatyötä ,urheillut ja muutenkin liikkuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun mentiin mökille ja mukana oli pestävät matot, limsakori, makkaraa nuotiossa paistoon, mato-onget ja iloinen mieli koko perheellä. 70-luvulla. Ja kun matka oli vain 3 km niin me kersat saatiin istua peräkärryssä koko matka tai sitten iskä antoi ajaa mökkitien. Aivan paras lapsuusmuistoni!
Vierailija kirjoitti:
Se kun veli luki mulle ääneen Tintti-sarjakuvia. En itse vielä osannut lukea ja ihailin isoveljeäni, hän oli maailman coolein. Hyvin harvoin hän tähän suostui.
Olisi voinut olla mikä lehti tahansa.Tärkeintä oli saada olla ison veljen seurassa. Läheisyys.
Käytiin ravintoloissa vain ulkomailla, kun muukin isosta matkaseurueesta kävi. Kotimaassa en päässyt kertaakaan ravintolaan syömään.
Limsakori joka ostettiin meille serkuksille yhteiseksi juhannuksena että aikuiset saivat rauhassa juoda viinojaan.
Vierailija kirjoitti:
Joku nilviäinen on päätynyt tähän ketjuun tekemään sitä, mitä nilviäiset tekevät parhaiten (ilkkumaan asian vierestä).
Kannattaisi vaan lukea ja oppia, mitä elämä on suht lähimenneisyydessä ollut niillä omillakin vanhemmilla ja isovanhemmilla. Olet sinäkin kuitenkin vain yksi helmi sukupolvien ketjussa.
Miten kehtaat haukkua toisia ihmisiä nilviäisiksi ja viedä heidän ihmisarvonsa! Ei mitään sivistystä taikka ihmisyyden kunnioitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se oli aina kesän kohokohta kun isän sisko Brita-täti vei meidät Cafe Torpanrantaan ja osti Peppe leivokset ja lasin sekamehua. Meillä oli vain banaanilaatikoista tehdyt kengät ja juuttisäkistä ommellut vaatteet! Niin köyhää oli!!
Ei ollut. Sinä et tiedä mitä köyhyys on,mutta kuvitteletko että joku ostaa tuon sinun hattuilun täällä. Inhottavaa tehdä pilaa muille täällä.
Ravintolassa syöminen. Nykyään syömme joka viikko ulkona. Lapsena käytiin ehkä kerran vuodessa ulkona syömässä.
Hotellimajoitus lisäksi oli todella luksusta. Lapsena majoituttiin vain joillain leirintäalueilla ja hostelleissa. Nykyään tulee majoituttua hotelleissa monta kertaa kuukaudessa jo töiden puolesta.
Ja olen ihan keskiluokkaisesta perheestä. Vanhempani olivat vain todella pihejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun faijapuoli ei ryypännyt eikä hakannut mutsia ja meitä lapsia, se oli luxusta...(90-luvulla). Nyt jo edesmennyt, onneksi...
"Isolla" kylällä käynti. Ollaan maalta, siis todella maalta ja läheisimpään yhtään suurempaan kaupunkiin on matkaa yli 60km. 90-luvulla ei lähdetty ajamaan ihan hyvin vuoksi, joten kun muutaman kerran vuodessa pääsi käymään oikeassa vaateketjun liikkeessä ja ihastelemaan kaupunkimiljöötä, oli se pienelle tyttöselle hurjan iso juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvun lopussa jäätelöbaari, tuttifrutti hedelmillä, kermavaahtoa ja paperisateenvarjo. Ah oli niin ihanaa ja tämä vain parikertaa vuodessa äidin kanssa.
Lauantai-illat, kun tehtiin kotona jauhelihapizzaa. Sitä oli kiva mussutella samalla kun katsoi saksalaissarjaa, kuten Kahden keikkaa tai Kettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva, et laittaisitte mistä vuosikymmenestä puhutte. 90-luvun lapsena kuulostaa uskomattomalta. Minulle luksusta oli päästä kaupunkiin, kun olen maalta kotoisin. Isäni työn puolesta kyllä reissattiinkin pitkin Suomea.
Kun isäni oli joskus selvinpäin! Noin pari kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Coca-cola. Kotiin ostettiin limsakori, jossa kyllä eri makuja. Serkun luona oli hienoa, kun sai lasipullon oikeaa kokista. Sit siellä sai myös spagettia. Kotona vain iänikuista keitettyä perunaa jauhelihakastikkeen kanssa, taisitten makaroonilaatikkoa.
Pitsalla käynti. Ja Vaasan risteily Uumajaan. No pitsalle pääsi ehkä muutaman kerran vuodessa mutta laivalla muutaman kerran koko lapsuudessa.
Levysoittimen soitto pikkuserkuilla Seinäjoella. Myöhemmin Jacky-makupala jollaista sai koulussa välipalaksi silloin tällöin.
Leffassa käyminen. Meidän kunnassa ei ollut teatteria, eikä vanhemmat muutenkaan olleet kovin innostuneita elokuvista. 12-vuotiaana olin käynyt ehkä 2 kertaa leffassa, sen jälkeen aloin käydä useammin. Tietysti muutto isommalle paikkakunnalle auttoi.
Tosin leffateatteri olisi nytkin luksusta... Kesällä kävin monta kertaa, nyt harmittaa kun ei pääse vähään aikaan.
Karkkipussi. Saimme usein vain pienenpieniä karkkipurkkeja. Mummo osti Lauantaipussit meille, jokaiselle lapselle ikioman. Se oli mielettömän hienoa, ne oli siihen aikaan isoja pusseja. Nykyisiä 300 gramman supermättöpusseja ei tainnut olla vielä olemassakaan.
Tämä 80-luvun loppupuolella.
Sirkus, tivoli, pehmis, irtokarkit
Joku nilviäinen on päätynyt tähän ketjuun tekemään sitä, mitä nilviäiset tekevät parhaiten (ilkkumaan asian vierestä).
Kannattaisi vaan lukea ja oppia, mitä elämä on suht lähimenneisyydessä ollut niillä omillakin vanhemmilla ja isovanhemmilla. Olet sinäkin kuitenkin vain yksi helmi sukupolvien ketjussa.