Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
Vierailija kirjoitti:
Viennetta-jäätelökakku ja After Eightit, nuo oli todisia luksustuotteita ja tuota jäätelökakkua sai vain muutamia kertoja koko lapsuuden aikana, koska oli niin kallista.
Vienetta-jäätelökakku oli suurta herkkua 90-luvulla, mutta tosiasiassa se oli halvempaa kuin kunnon kermajäätelö. Paketti vienettaa maksoi 10mk kun mäkin kassalla tienasin 38mk / tunti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jalkakylpy body shopin kylpykuulista. Isä tekemä kinuskikastike vaniljajäätelön kanssa.
Jääpalat ja kiemurainen pilli mihin vaan juomaan.
Ja tietenkin ruotsinlaivat. Kokolattiamatot ja portaikon messinkikaiteet oli aivan upeita ja koko laiva tuntui säihkyvän.
Vierailija kirjoitti:
"Isolla" kylällä käynti. Ollaan maalta, siis todella maalta ja läheisimpään yhtään suurempaan kaupunkiin on matkaa yli 60km. 90-luvulla ei lähdetty ajamaan ihan hyvin vuoksi, joten kun muutaman kerran vuodessa pääsi käymään oikeassa vaateketjun liikkeessä ja ihastelemaan kaupunkimiljöötä, oli se pienelle tyttöselle hurjan iso juttu.
Muistan nuo kaupunkimatkat, me pienet pelättiin eksymistä ja ettei löydetä liikkeitä mistä piti ostaa vielä isoinakin.
Aina oli yhtä mukavaa palata maalle kun siellä oli rauhallista.
Jälkeenpäin tuntuu hiukan tyhmältä miksi kaupungilla kävely oli niin kivaa, kun ei juuri mitään tapahtunut ja olimme nuorina useimmiten p.a.
70 -luvulla asujaimistomme kaikki perheet olivat samaa varallisuustasoa. Emme siis kokeneet elämäämme mitenkään köyhäksi, vaikkemme saaneet uusia vaatteita tai heti uutta fillaria pieneksi käyneen tilalle. Kaikki kulkivat vanhemmilta sisaruksilta perityissä vaatteissa ja parsituissa sukissa.
Luksusta oli elämäni ensimmäinen ruokailukerta kaupunginosamme ravintolassa. Olin 12 -vuotias. Ranskalaiset ketsupilla ja punaista Jaffaa. Taivaallista gourmetia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan sen kuin eilisen kun Kalevi-setä tuli kuplavolkkarillaan meidän maakuopan eteen ja otti ensimmäisen kerran mukaan kaupunkiin. Oli suuri ihme nähdä oikea vesiklosetti, juokseva vesi ja sähkölamppu! Oli kotona Polle-hevonen ihmeissään kun kerroin mitä olin nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa syntyneenä ihmetyttää muiden saman ikäisten tai nuorempien materiaalinen köyhyys. Lähiössä asuvana duunariperheen lapsena oli kuitenkin varaa käydä laivalla Ruotsissa, Saksassa ja Virossa. Etelänmatkoja tehtiin pari ennen 90-luvun lamaa ja kotoa löytyi VHS-videot, väri TV ja sateliittikanavat. Kämppä oli ahdas ja mitään luksusta ei ollut, mutta mistään appelsiinin lohkosta ei tarttenut tapella.
Ero oli usein siinä, asuiko ihmiset vuokralla vai maksoivatko korkeakorkoista asuntolainaa.
80-luvulla oli jo asumistuki ja meillä lapset päivittelivät, kun kaupungin vuokratalojen lapsilla oli kaikkea ja meillä hartiapankkirakentajilla ei paljon mitään.
Nyt myöhemmin ovat sanoneet, ettei se tavaran ym puute heitä oikeasti häirinnyt, kun oli oma piha ja omat huoneet ja äiti osasi ommella🤔
Matkoihin ei ollut varaa ennenkuin menivät töihin, mutta osasivat aikuisina ottaa matkoistaan irti kaiken.
Ihmisillä oli erilaiset elämät kuten nytkin.
Monilla 90-luvulla isoja asuntolainoja ottaneilla oli todella tiukat paikat, kun lainojen korot nousivat laman myötä ihan älyttömiksi. Mun vanhemmat olivat juuri rakentaneet ison omakotitalon ja kyllä, oli raha tiukassa!
Suomalaisten elintaso on noussut valtavasti aika nopeasti. Oma lapsuuteni 70-luvulla oli onnellista aikaa, vaikka elintaso oli nykyistä niukempaa. Ei se nyt mitään pula-aikaa ollut, ruokaa oli vaikka herkuilla ei mässäiltykään. Tehtiin paljon itse, lapset leikkivat yhdessä ulkona eikä istuttu sisällä pelaamassa tai somettamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hotellissa nukkuminen. Pääsin tasan kerran hotelliin lapsena.
Enemmän kuin minä. Nukuin ekan kerran hotellissa luokkaretkellä lukiossa. Lapsena reissuilla asuttiin aina jossakin mökissä tai vuokratalossa, jos ei tuttujen tai sukulaisten nurkissa ollut tilaa.
No, enpä tiedä olinko luokkaretkellämme 1991 likimainkaan ainoa, joka oli ekaa kertaa hotellissa - ei tainnut pienestä maalaiskylästä monikaan perhe tehdä hotellimajoitusreissuja...
Keskustassa käynti oli luksusta, kun asuttiin silloisessa maalaiskunnassa.
Tuo yllä mainittu The Body Shopin kylpykuulista tehty jalkakylpy oli hemmottelua meilläkin, samoin kuin ko. lafkan hajuvedet. 😁
Ja Sunnuntaisin ruokana oli lähes aina uunikalaa ja ranskalaisia, joka tuntui luksukseltä tuolloin pienenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran lapsena sain sokeripalan suuhun imettäväksi, meinasi tajunta räjähtää kun oli niin ihanan makeaa! Luulin että vain biljardööreillä on varaa puhtaaseen sokeriin kun meillä oli vain pettuleipää ja sahanpuruja!
Kiva, että pula-ajan kokeneetkin kirjoittavat tänne!
Nykynuoret eivät tajua, että ei aiemmin ollut ihmisillä mitään. Ei ollut oikeasti ees ruokaa. Isäni kertoi, että hän sai joululahjaksi siskon kanssa puoliksi omenan. Tää ei ole mikään vitsi. Se oli kuulemma ihaninta, mitä hän on koskaan syönyt. Äitini muistelee. että oikeasti sota-aikaan kaikki oli vaan paperista. Mutta saa paperistakin kaikenlaista ihanaa. Oli esim. ihania kuvia Hollywoodin filmitähdistä. Paperista tehdyt kengät taas eivät olleet kovin kestävät, mutta ei ollut muutakaan. Oli sen ajan oikeita köyhiäkin, joilla ei ollut niitäkään. Täällä sille naureskellaan. Sairasta.
Lauantaisin aamupalaksi saatu suklaamannapuuro samalla kun katsoi piirrettyjä. Ja myös, kun joskus harvoin käytiin ostoksilla naapurustoon saapuvalla jäätelöautolla, jonka tulosta kertovaa musiikkia odoteltiin innoissaan pihalla naapureiden muiden onnekkaiden lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luksusta oli kun meille tuli kotiin sisäkylppäri eli suihku joskus 80-luvun alussa. Siihen saakka oltii kylvetty pihasaunassa, eikä sielläkään muistaakseni ollut tuolloin suihkua vaan vesi kaadettiin kauhoilla päälle. Kun tuo sisäsuihku tuli, muistan elävästi miten pikkuveljen kanssa seistiin useampana iltana peräkkäin siellä ja nautittiin :D Olin itse varmaan jotain 6-7 -vuotias, veli jotain 3-4 vee. Sisävessa meillä sentään oli ollut aina, mutta varhaislapsuuden hoitotädin luona totuin kyllä asioimaan ulkohuussissa.
Jouluksi ostettiin kokonainen laatikollinen omenoita ja juhannukseksi kori limsaa. Muuten ostohedelmiän oli tosi harvoin, syötiin viinimarjoja ja puolukkaa. Limuja ei ostettu, juotiin maitoa ja marjamehua. Myöskään juustoa tai leikkeleitä ei ostettu. Tämä syrjäkylällä, 70-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinalaisen ravintolan buffetissa syöminen perheen kanssa. Jälkiruokana oli usein vähän puisevia Ville Vallaton -jäätelöpuikkoja, mutta sekin oli osa elämystä :)
Perhana kirjoitti:
70 -luvulla asujaimistomme kaikki perheet olivat samaa varallisuustasoa. Emme siis kokeneet elämäämme mitenkään köyhäksi, vaikkemme saaneet uusia vaatteita tai heti uutta fillaria pieneksi käyneen tilalle. Kaikki kulkivat vanhemmilta sisaruksilta perityissä vaatteissa ja parsituissa sukissa.
Luksusta oli elämäni ensimmäinen ruokailukerta kaupunginosamme ravintolassa. Olin 12 -vuotias. Ranskalaiset ketsupilla ja punaista Jaffaa. Taivaallista gourmetia.
Suunnilleen samanlaista oli kaikilla. Oli tietenkin niitä, joilla oli enemmän rahaa ja niitä, jotka olivat köyhempiä. Ainhan se on näin ollut. Elämä ei kuitenkaan ollut samanlaista elämäntasokilpailua kuin nykyisin. Ei ollut kilpailua, kenellä on hienoin kännykkä, onko vuittonia tai chanelia, tai missä päin maailmaa on reissattu. Ei tarvinnut postailla instaan hienoja kuvia omasta elämästä, eikä paineita siitä että pitää näyttää hienommalta kuin on.
Onko tämä nykyinen elintaso tehnyt meidät onnellisemmaksi? En kaipaa niitä entisiä aikoja, Suomi oli silloin aika sulkeutunut maa ja elämä rajoittunutta. Muta ei silloin muusta tiedetty, ja oltiin tyytyväisiä siihen mitä oli. Jos se onnen hetki tuli siitä puolikkaasta limsapullosta, pitääkö sitä pilkata? Mistä te tulette onnelliseksi? Mikä on luxusta?
Mäkkäri, oma suklaapatukka mitä ei tarvinnut jakaa muiden kanssa, uudet vaatteet oli myös kova juttu niitä ei usein saanut
Entisaikaan puuttesta ja köyhyydestä huolimatta oli sentään kulttuuri. Nykyään on vaikka mitä ihme kaikenlaista romua ja viihdettä, mutta sivistystä ei ole ollenkaan. Säälittää, miten ihmiskunnan käy.
Systerillä ja mulla oli molemmilla tadan yhdet aidot Barbiet, sitten isompana mulla oli lisäksi pari halpakopiota. Leluja oli muutenkin tosi vähän, legoja oli jonkun verran ja muovisia pikkueläimiä, pari nukkea ja vähän nukkekodin kalusteita. Leikittiinkin enimmäkseen ulkona, sisällä oli ahdasta. Luksusta oli myös, kun lähes aikuisena sain viimein oman huoneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhana kirjoitti:
70 -luvulla asujaimistomme kaikki perheet olivat samaa varallisuustasoa. Emme siis kokeneet elämäämme mitenkään köyhäksi, vaikkemme saaneet uusia vaatteita tai heti uutta fillaria pieneksi käyneen tilalle. Kaikki kulkivat vanhemmilta sisaruksilta perityissä vaatteissa ja parsituissa sukissa.
Luksusta oli elämäni ensimmäinen ruokailukerta kaupunginosamme ravintolassa. Olin 12 -vuotias. Ranskalaiset ketsupilla ja punaista Jaffaa. Taivaallista gourmetia.
Suunnilleen samanlaista oli kaikilla. Oli tietenkin niitä, joilla oli enemmän rahaa ja niitä, jotka olivat köyhempiä. Ainhan se on näin ollut. Elämä ei kuitenkaan ollut samanlaista elämäntasokilpailua kuin nykyisin. Ei ollut kilpailua, kenellä on hienoin kännykkä, onko vuittonia tai chanelia, tai missä päin maailmaa on reissattu. Ei tarvinnut postailla instaan hienoja kuvia omasta elämästä, eikä paineita siitä että pitää näyttää hienommalta kuin on.
Onko tämä nykyinen elintaso tehnyt meidät onnellisemmaksi? En kaipaa niitä entisiä aikoja, Suomi oli silloin aika sulkeutunut maa ja elämä rajoittunutta. Muta ei silloin muusta tiedetty, ja oltiin tyytyväisiä siihen mitä oli. Jos se onnen hetki tuli siitä puolikkaasta limsapullosta, pitääkö sitä pilkata? Mistä te tulette onnelliseksi? Mikä on luxusta?
Enkä siis pilkkamisella viittaa perhanaan, vaan muutamaan muuhun jotka hassunhauskasti pilkkaavat muiden kokemuksia.
Perhana kuittaa 👍
Lisään luksukseen Beaversin farkut! Niihin säästettiin kaikki kotitöillä tienatut markat. Niiden piti olla niin kireät, että vetskarin sai kiinni sängyllä selällä maaten. Ne pestiin kylpyammeen poikki viritetyn lankun päällä juuriharjalla, jotta tulivat pestyn näköisiksi. Sitä tummansinisen värin määrää.....
Muuttaminen taloon missä oli juokseva vesi, pesu/tiskikone, sisävessa, suihku ja sauna. Ulkohuusissa kävin vielä lapsena 80-luvulla. Pesulla saunassa pari kertaa viikossa. Kantovesi kaivosta.
Eka oma huone missä sai olla rauhassa eikä sisko ollut sotkemassa.
Viikonloput ja lomat mamman & papan luona maalla. Siellä ei tarvinnut kuunnella, kun äiti haukkui läskiksi tai vanhemmat tappeli.
Kavereiden tai sukulaisten synttärit missä sai karkkia ja limsaa. Kotona ei saanut ikinä limsaa, paitsi keltaista jaffaa oksennustaudissa.
Koulun lomilla sai olla rauhassa koulukiusaajilta (rajua henkistä ja fyysistä kiusaamista koko peruskoulu).