Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Helium-vappupallot. Olivat mun lapsuudessa tosi kalliita, toisin ku nykyään.

Aivan ihana ketju täynnä nostalgisia muistoja! Jotkut ovat osanneet kirjoittaa niin elävästi ja aistivoimaisesti, että unholaan jääneitä muistoja on noussut pintaan. Kiitos.

Ihan typerää ruveta trollaamaan tänne sekaan noita liioiteltuja pula-aikamuistoja. Kyllä elämä oli todella erilaista monien nykyisten viisikymppisten ja sitä vanhempien lapsuudessa. Ja onhan edelleen ihmisiä, joiden elämään ei paljon luksusasioita kuulu. Miksi pitää heti olla kyseenalaistamassa!

Omassa lapsuudessa 70-80-luvulla meillä kotona ei ollut koskaan esim. limsaa, muroja, jukurttia, kaakaota tai kokolihaleikkeleitä. Ne olivat ylellisyyttä. Oikeasta Barbista tai Lundbyn nukkekodista en uskaltanut edes haaveilla. Ulkomailla käytiin vanhempien kanssa koko lapsuuden ja nuoruuden aikana yhteensä kaksi kertaa Ruotsissa. Kampaajalle pääsin ekan kerran 16-vuotiaana, lentokoneella lensin vasta aikuisena. Vaatteet oli kirpputorilta. Emme me olleet köyhiä. Vanhemmilla oli isot opintolainat ja asuntolaina maksettavana. Olin lukiossa kun isän opintolaina saatiin maksetuksi. Kaupungin vuokratalojen asukkailla, jotka saivat tukia, oli muodikkaammat vaatteet.

80-luvun alkupuolella vielä kasvatettiin säästäväiseksi, se oli ihanteellista, ei kuluttaminen. Lapset lukivat Kultapossukerhon lehteä (Postipankin lastenlehti) ja imivät itseensä säästämisen hyvettä.

Matkailu, etenkin ulkomaanmatkailu. Meillä oli itse rakennettu mökki ja siellä vietettiin lomat.

Ravintoloissa syöminen oli myös hyvin harvinaista.

Olen s. 1971.

Noin 5-vuotiaana syötiin jäätelöä ulkona talon portailla.Aurinko paistoi. Join myös kahvia, aloitin sen juonnin 2-vuotiaana. Naapurin mummo tuli joskus ja antoi pätkis-patukan tai jotain nameja Fazerin Parhaat-pussista.

Vierailija kirjoitti:

Helium-vappupallot. Olivat mun lapsuudessa tosi kalliita, toisin ku nykyään.

Me saatiin kuoret, jotka käytiin täyttämässä Saukkolassa heliumilla. Isommat lapset saivat Pilottipallot, olivat halkaisijaltaan täytettynä metrin luokkaa ja me pikkuisemmat saimme tyytyä puoli-Pilotteihin, jotka olivat reilusti pienempiä, eivätkä kyenneet nostamaan meitä ripakinttuja irti maankamarasta 😄

Vierailija kirjoitti:

Kaikki. Meillä oli aina niin saatanan köyhää.

Juuh, lenkki- ja kyrön makkara sekä sipulimakkara.

90-luvull saatiin diplomaatti-isän kanssa Afrikan matkalla ampua gaselleja konekiväärillä

Ratsastustunnit. Vanhemmat ei suostuneet maksamaan niin kallista harrastusta, ratsastus oli parempien ihmisten laji. Pienistä viikkorahoistani sitten säästin rahat alkeiskurssiin. Voi sitä onnea, kun vihdoin pääsin hevosen selkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki. Meillä oli aina niin saatanan köyhää.

Juuh, lenkki- ja kyrön makkara sekä sipulimakkara.

Juu, valitettavasti kaikkea epäterveellistä teollista paskaakin tuli syötyä vähävaraisissa perheissä, kun margariini oli halvempaa kuin voi. Onneksi vanhempani arvostivat Edamjuustoa enemmän kuin Lauantaimakkaraa, ja ruisleipää enemmän kuin ranskanleipää. Ostopullaa ei ollut ikinä. Limsaa hinguttiin, mummilan marjamehua saatiin. Ainoat hedelmät oli mummilan omenat. Rypäletertun tai appelsiinin saattoi saada, jos oli kipeänä ja ruokahalu kateissa.

Banaanit.  Naapurissa oli kyläkauppa.  Kerran kauppias antoi kahdelle lapselleen pussillisen banaaneja.  Ne söivät sitten niitä.  Eivät antaneet minulle ja siskolleni yhtään banaania.  Tapahtui vuonna 1964. 

Meillä oli vaan peltiseinäinen savupirtti, jossa asuimme koko nelihenkinen perhe ja kymmenen rotukissaa. Siellä oli aina likaista ja kylmää. Keuhkoihin sattui hengittää sitä savua. Poltimme aika paljon ongelmajätteitä. Luksusta oli, kun pääsin teini-ikäisenä töihin puhelintehtaan kattilahuoneeseen. Siellä oli lämmin ja savupiippu, joka vuosi vain vähän. Myöhemmin muutin kivitaloon, jossa on sähköpatteri ja keskuspölynimuri.

Lauantaimakkara ja edamjuusto ranskanleivän päällä.

Kismet! Se oli parasta mitä tiesin. Haaveilin, että voisi syödä niin monta kuin vain jaksaisi. Pitäisköhän nyt koettaa?

Kun 90-luvulla saatiin Trabantiin pitkän säästämisen jälkeen uusi kannentiiviste ja voitiin ajaa sillä ostosmatkalle Pariisiin.

Se että kotona oli runsaasti makeaa syötävää. Meillä lapsilla oli vain karkkipäivisin jotkut pienet makeat jutut.

Meillä leivottiin hyvin harvoin, joten se oli luksusta.

Kerran perheemme sai hautajaisista mukaan yli jääneitä leivonnaisia – pikkuleipiä, pullia ja kahvikakkuja – ja oli todella outoa, kun yhtäkkiä keittiössä oli isoja laatikollisia makeita herkkuja. Minähän ne taisin syödäkin melkein kaikki.

Mukavat raittiit vanhemmat. Kotiin oli koulusta ja leikeistä kiva palata, kun tiesi ettei isä ole humalassa palkkapäivänä... Niin monella kaverilla oli ja sinne ei ollut sitten kiva mennä....Ei ollut liikaa rojua leikkikaluina, mutta rakkautta ja lämpöä oli aina kotona! Todella hienot muistot isästä ja äidistä. 

Kun 60-luvulla vanhan tuparadin tilalle rakennettiin uusi kotitalo, tontille tehtiin porakaivo ja pääsin kotona ensimmäistä kertaa vesivessaan 10-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki. Meillä oli aina niin saatanan köyhää.

Juuh, lenkki- ja kyrön makkara sekä sipulimakkara.

Oliko sipuliteemakkara! :-D

Trabantista (90 -luvulla ei ollut enää Trabant -autoja) tuli mieleen se, kun sain joululahjaksi vuonna 1971 Trabant Special -merkkisen radio ja c -kasettisoittimen.  Hinta oli kova, noin 600 markkaa.  Ensimmäiselle kasetille nauhoitin mm.  "Näytä tie nyt Amarilloon" ja "Chirpy chirpy cheep cheep" ja muita kappaleita.

Vierailija kirjoitti:

Hotellissa nukkuminen. Pääsin tasan kerran hotelliin lapsena.

Ai, mä en kertaakaan. En osannut edes kaivata.