Lue keskustelun säännöt.
Mies veti raivarit kun ei "saanut" lähteä pyörälenkille.
28.03.2021 |
Meillä on siis 6 kk vauva. Minä olen kotona ja hoidan vauvaa, mies tekee etänä töitä. Koko työpäivän minä luonnollisesti hoidan vauvan, mutta myös passaan miestä (ruoat jne.)
Mies on käynyt töidensä päälle pyöräilemässä nyt päivittäin. Tekee tunnin parin lenkkejä. Ilmoittaa siis vaan lähtevänsä ja painaa ulos. Tänään mä sanoin, että et mene, mä haluan lepoa ja käydä yksin lenkillä. Olen uupunut ja koen epäreiluksi tän järjestelmän, missä mulla ei oo vastaavaa vapautta vain ilmottaa lähteväni.
Mies pimahti täysin. 34-vuotias korkeakoulutettu mies kiukutteli ja maukui kui nälkäinen taapero tai teinipoika. Asetelma oli kuin miten minä kalkkismutsi en päästä häntä pitämään hauskaa, ei lainkaan missä kaksi aikuista jakaa yhteistä vastuuta. Sössötti miten hänen mielenterveytensä vaatii liikuntaa ja miksi mä en voi ottaa vaunuja mukaan. Ehdotin, että no mennään vuorotellen. Ei käy kun hänen oli päästävä _heti_.
En jaksa tätä. Ero mielessä joka päivä. En ymmärrä miten voi täysin eri mies kuoriutua ukosta joka oli itse se kovempi vauvakuumeilija.
Kommentit (699)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikka kirjoitti:
Jos toinen parisuhteessa tekee töitä ja toinen ei, jälkimmäinen tietenkin hoitaa kodin ja lapset.
Ehei katsos kun mamilla on kiire ruokkia, nukuttaa ja lukea. Miehen ptää sit työpäivänsä päälle laittaa huomisen sapuskat ja siivota sotkut.
Miehen työpäivän aikana nainen joutuu lapsen takia: heräämään aikaisin muutaman tunnin yöunien jäljiltä, ruokkimaan, pesemään, siivoamaan, pukemaan, ulkoilemaan, nukuttamaan, riisumaan, vaihtamaan pukluvaatteet, pesemään pyykkiä, ruokkimaan, pesemään, imuroimaan, loruttelemaan, ruokkimaan, siivoamaan, vaihtamaan pukluvaatteet, ruokkimaan, siivoamaan...
Ja kas, nainen huomaa ettei ole koko miehen työpäivän aikana ehtinyt itse syödä tai istahtaa sohvalle. Ehkä muilla ei näin ole, mutta meillä oli.
muutama pikku vinkki
hankkikaa nyt ihmeessä pesukone, ettei tarvitse alkaa aikaa tuhlaamaan pyykkien pesuun. Osa pesukoneista sitten kuivaakin pyykit automaattisesti. Ei tarvitse sitten muuta kuin laittaa pyykit koneeseen ja ottaa ne sieltä pois, sekä heittää kaappiin.
ruoat voi tehdä etukäteen. meillä esimerkiksi tehdään miehen kanssa seuraavan viikon ruoat ajalla pe-su, riippuen siitä mitä tehdään. sitten ruoat annosrasioihin ja ruokien säilyvyydestä riippuen ne sitten laitetaan jääkaappiin tai pakkaseen.
lapsen vaatetus hoituu hyvinkn nopeasti ja helposti. jokaisen tahran jälkeen ei tarvitse vaihtaa puhtaita vaatteita, riittää, kun tahran pyyhkii ja sitten illalla koneeseen.
jos jää yöunet väliin lapsen heräilyn takia, niin sitten nukutaan lapsen kanssa päikkärit. se piristää kummasti. mitään väliä ei ole sillä, jos jääkin yksi imurointi väliin. mies voi sitten imuroida vaikka illalla, jos tarvis tulee. pikkuroskia varten voi hankkia sellaisen minikokoisen muruimurin, tai miksi niitä sitten sanotaankaan. ä
loruttelu onnistuu vaikka lasta pukiessa. muistan vieläkin - ehkä varhaisimpia lapsuumuistoja, kun en olisi halunnut sukkia jalkaan, niin äiti aloitti "tämä pikku possu" lorun ja kun päästiin loppuun, "kotiin asti", niin hups, sukka sujahti jalkaan.
pointtina on se, että ei asioista tarvitse tehdä elämää suurempaa. lapsen voi pitää mukana niissä kotiaskareissa. kun imuroin, voin hyvinkin laittaa lapsen rintareppuun, laittaa päähän kuulosuojaimet (kyllä, meillä on kovaääninen imuri ja kyllä suhtautdun vakavasti lapsen kuulonsuojaamiseen kun läheinen on hyvin heikkokuuloinen ja tiedän hänen kauttaan mitä on elää ilman yhtä aistia) ja sitten siinä samalla nauretaan lapsen kanssa yhdessä hänen peilikuvalleen, kun yhtäkkiä päähän tuli hassut muovit. Ei siis tarvitse erikseen erotella "lapsenhoitoaikaa" ja "kodinhoitoaikaa", kaikki voi yhdistää, kaikkea voi tehostaa ja mitä paremmin hommansa osaa, sitä enemmän jää siiten puhdasta seurusteluaikaa lapsen kanssa.
Melko turhia ohjeita ainakin meille. Vauvan päikkärit kesti 10 min, en todellakaan ehtinyt nukahtaa siinä ajassa. Oksennuspuklu kastelee koko vauvan vaatetuksen ja haisee oksennukselle, todellakin vaihdoin ne vaatteet sen 10 kertaa päivässä. Ruokia oli valmiiksi tehtynä, silti se syöminen ja syömisen jälkeinen siivousprojekti vei aikaa. Yhdellä kädellä viikkasin vaatteet joka päivä vauva sylissä. Ruuankin tein vauva sylissä yhdellä kädellä. Yhdistelin kyllä asioita. Jne.
Ehkä he, joilla vauvat nukkuvat 1-3 tunnin päiväunia, onkin ihan mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap,koitappa itse tienata samassa ajassa sama palkka kuin miehes, ja sitte valita uudelleen jos tarvii.
Naisten ja miesten käteen jäävä nettopalkka ei paljon eroa ja yleensähän kaikki maksetaan puoleksi riippumatta palkasta tai siitä että nainen on äitiyslomalla sen yhteisen vauvan vuoksi ja ottaa sen vuoksi takkiin rahallisesti niin monella tavalla. Miehet eivät kanna mitään vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikka kirjoitti:
Jos toinen parisuhteessa tekee töitä ja toinen ei, jälkimmäinen tietenkin hoitaa kodin ja lapset.
Ehei katsos kun mamilla on kiire ruokkia, nukuttaa ja lukea. Miehen ptää sit työpäivänsä päälle laittaa huomisen sapuskat ja siivota sotkut.
Miehen työpäivän aikana nainen joutuu lapsen takia: heräämään aikaisin muutaman tunnin yöunien jäljiltä, ruokkimaan, pesemään, siivoamaan, pukemaan, ulkoilemaan, nukuttamaan, riisumaan, vaihtamaan pukluvaatteet, pesemään pyykkiä, ruokkimaan, pesemään, imuroimaan, loruttelemaan, ruokkimaan, siivoamaan, vaihtamaan pukluvaatteet, ruokkimaan, siivoamaan...
Ja kas, nainen huomaa ettei ole koko miehen työpäivän aikana ehtinyt itse syödä tai istahtaa sohvalle. Ehkä muilla ei näin ole, mutta meillä oli.
muutama pikku vinkki
hankkikaa nyt ihmeessä pesukone, ettei tarvitse alkaa aikaa tuhlaamaan pyykkien pesuun. Osa pesukoneista sitten kuivaakin pyykit automaattisesti. Ei tarvitse sitten muuta kuin laittaa pyykit koneeseen ja ottaa ne sieltä pois, sekä heittää kaappiin.
ruoat voi tehdä etukäteen. meillä esimerkiksi tehdään miehen kanssa seuraavan viikon ruoat ajalla pe-su, riippuen siitä mitä tehdään. sitten ruoat annosrasioihin ja ruokien säilyvyydestä riippuen ne sitten laitetaan jääkaappiin tai pakkaseen.
lapsen vaatetus hoituu hyvinkn nopeasti ja helposti. jokaisen tahran jälkeen ei tarvitse vaihtaa puhtaita vaatteita, riittää, kun tahran pyyhkii ja sitten illalla koneeseen.
jos jää yöunet väliin lapsen heräilyn takia, niin sitten nukutaan lapsen kanssa päikkärit. se piristää kummasti. mitään väliä ei ole sillä, jos jääkin yksi imurointi väliin. mies voi sitten imuroida vaikka illalla, jos tarvis tulee. pikkuroskia varten voi hankkia sellaisen minikokoisen muruimurin, tai miksi niitä sitten sanotaankaan. ä
loruttelu onnistuu vaikka lasta pukiessa. muistan vieläkin - ehkä varhaisimpia lapsuumuistoja, kun en olisi halunnut sukkia jalkaan, niin äiti aloitti "tämä pikku possu" lorun ja kun päästiin loppuun, "kotiin asti", niin hups, sukka sujahti jalkaan.
pointtina on se, että ei asioista tarvitse tehdä elämää suurempaa. lapsen voi pitää mukana niissä kotiaskareissa. kun imuroin, voin hyvinkin laittaa lapsen rintareppuun, laittaa päähän kuulosuojaimet (kyllä, meillä on kovaääninen imuri ja kyllä suhtautdun vakavasti lapsen kuulonsuojaamiseen kun läheinen on hyvin heikkokuuloinen ja tiedän hänen kauttaan mitä on elää ilman yhtä aistia) ja sitten siinä samalla nauretaan lapsen kanssa yhdessä hänen peilikuvalleen, kun yhtäkkiä päähän tuli hassut muovit. Ei siis tarvitse erikseen erotella "lapsenhoitoaikaa" ja "kodinhoitoaikaa", kaikki voi yhdistää, kaikkea voi tehostaa ja mitä paremmin hommansa osaa, sitä enemmän jää siiten puhdasta seurusteluaikaa lapsen kanssa.
Melko turhia ohjeita ainakin meille. Vauvan päikkärit kesti 10 min, en todellakaan ehtinyt nukahtaa siinä ajassa. Oksennuspuklu kastelee koko vauvan vaatetuksen ja haisee oksennukselle, todellakin vaihdoin ne vaatteet sen 10 kertaa päivässä. Ruokia oli valmiiksi tehtynä, silti se syöminen ja syömisen jälkeinen siivousprojekti vei aikaa. Yhdellä kädellä viikkasin vaatteet joka päivä vauva sylissä. Ruuankin tein vauva sylissä yhdellä kädellä. Yhdistelin kyllä asioita. Jne.
Ehkä he, joilla vauvat nukkuvat 1-3 tunnin päiväunia, onkin ihan mukavaa.
ei tarvitse nukahtaa, pelkkä lepo riittää. makaat siinä vieressä, pidät silmiä kiinni ja rentoutat kehosi. en mielestäni puhunut mitään oksennuspuklusta.
kuulostaa siltä, että selittelet sen sijaan, että tajuaisit missä vika oli. mutta kukin päättäköön itse haluaako vauva-ajasta tehdä kärsimyksen vai ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei muka koko päivän aikana ehdi kertaakaan istumaan sohvalle, niin siitä ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään.
Sitä ollaan niin vauvakuplassa ettei loruttelua voi sohvalla tehdä, siihen tarvitaan lorutteluhuone.
Miehen maksama tietysti.
Sohvalla yksin istuminen on luksusta.
Mitä sä st itket kun laitat sen tarhaan?
On jo tarhassa ja itken sitä, että yhtenäkään työpäivänä en ole saanut nukuttua yli 5 tuntia vuorokaudessa lapsen yöheräilyjen takia. :D Käyn silti töissä ja tienaan enemmän kuin mies. Valvomisesta huolimatta.
No sitten se menee ihan oikein :) Ei sun tarvitse täällä valittaa.
Meneekö varmasti ihan oikein? Eikös miehet aina vetoa siihen, että heidän täytyy saada nukkua, koska käyvät töissä... Hassua, että nainen pystyy sekä valvomaan että käymään töissä. Ja vielä pidempää työpäivää mitä mies.
Asutko Eirassa? Oliko miehesi menossa Vesalaan pyöräilemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
” Jos mies maksaisi vaikka 100-200e/kk enemmän ruoasta/vuokrasta/muista kuluista, niin totta kai sitten sillä "palkkiolla" hoitaisin vaikka kaikki kotityöt lastenhoidon lisäksi, mutta niin kauan kuin kulut jakautuu puoliksi tuloista riippumatta, niin jakautuu kotityötkin.”
Tuskin hoidat vauvaa 8h päivässä, saman ajan kuin mies tekee päivässä töitä, vai väitätkö, ettei vauvasi nukunlaonkaan, etkä pysty muita kotitöitä hoitamaan tänä aikana. Yhteiskunta jo maksaa ”aika monta satasta” tästä, että saat olla kotona ja hoitaa omaa lastasi päivän aikana.
Oikeudenmukainen järjestely olisi, että äitiyspävärahat ja kodinhoidontuet lakkautetaan, alkakaa kumpikin tekemään 8h päiviä, joko eri aikaan tai palkatkaa omasta pussisatnne hoitaja. Loppuu tämä iänikuinen valitus…
Pienen lapsen äiti ei tosiaankaan hoida vauvaa 8 tuntia päivässä, aikaa menee paljon enemmän ja ympäri vuorokauden.
Vauvaa ei voi laittaa pois päältä, että "Nyt on mennyt 8h, mun työpäivä on tässä, olepa nyt hiljaa, älä pyydä ruokaa äläkä tee vaippaasi mitään ennen huomista 8h vuoroa."
Ei vauvaa voi laittaa edes pariksi minuutiksi pois päältä! Vauva tarvitsee vahtia ja aikuisen huolehtimista 24/7. Ei vauva ole mikään varsa, mikä heti synnyttyään kirmaa juosta ees taas, nukkuu ongelmitta ja osaa tulla tissille itse, kun on nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikka kirjoitti:
Jos toinen parisuhteessa tekee töitä ja toinen ei, jälkimmäinen tietenkin hoitaa kodin ja lapset.
Ehei katsos kun mamilla on kiire ruokkia, nukuttaa ja lukea. Miehen ptää sit työpäivänsä päälle laittaa huomisen sapuskat ja siivota sotkut.
Miehen työpäivän aikana nainen joutuu lapsen takia: heräämään aikaisin muutaman tunnin yöunien jäljiltä, ruokkimaan, pesemään, siivoamaan, pukemaan, ulkoilemaan, nukuttamaan, riisumaan, vaihtamaan pukluvaatteet, pesemään pyykkiä, ruokkimaan, pesemään, imuroimaan, loruttelemaan, ruokkimaan, siivoamaan, vaihtamaan pukluvaatteet, ruokkimaan, siivoamaan...
Ja kas, nainen huomaa ettei ole koko miehen työpäivän aikana ehtinyt itse syödä tai istahtaa sohvalle. Ehkä muilla ei näin ole, mutta meillä oli.
muutama pikku vinkki
hankkikaa nyt ihmeessä pesukone, ettei tarvitse alkaa aikaa tuhlaamaan pyykkien pesuun. Osa pesukoneista sitten kuivaakin pyykit automaattisesti. Ei tarvitse sitten muuta kuin laittaa pyykit koneeseen ja ottaa ne sieltä pois, sekä heittää kaappiin.
ruoat voi tehdä etukäteen. meillä esimerkiksi tehdään miehen kanssa seuraavan viikon ruoat ajalla pe-su, riippuen siitä mitä tehdään. sitten ruoat annosrasioihin ja ruokien säilyvyydestä riippuen ne sitten laitetaan jääkaappiin tai pakkaseen.
lapsen vaatetus hoituu hyvinkn nopeasti ja helposti. jokaisen tahran jälkeen ei tarvitse vaihtaa puhtaita vaatteita, riittää, kun tahran pyyhkii ja sitten illalla koneeseen.
jos jää yöunet väliin lapsen heräilyn takia, niin sitten nukutaan lapsen kanssa päikkärit. se piristää kummasti. mitään väliä ei ole sillä, jos jääkin yksi imurointi väliin. mies voi sitten imuroida vaikka illalla, jos tarvis tulee. pikkuroskia varten voi hankkia sellaisen minikokoisen muruimurin, tai miksi niitä sitten sanotaankaan. ä
loruttelu onnistuu vaikka lasta pukiessa. muistan vieläkin - ehkä varhaisimpia lapsuumuistoja, kun en olisi halunnut sukkia jalkaan, niin äiti aloitti "tämä pikku possu" lorun ja kun päästiin loppuun, "kotiin asti", niin hups, sukka sujahti jalkaan.
pointtina on se, että ei asioista tarvitse tehdä elämää suurempaa. lapsen voi pitää mukana niissä kotiaskareissa. kun imuroin, voin hyvinkin laittaa lapsen rintareppuun, laittaa päähän kuulosuojaimet (kyllä, meillä on kovaääninen imuri ja kyllä suhtautdun vakavasti lapsen kuulonsuojaamiseen kun läheinen on hyvin heikkokuuloinen ja tiedän hänen kauttaan mitä on elää ilman yhtä aistia) ja sitten siinä samalla nauretaan lapsen kanssa yhdessä hänen peilikuvalleen, kun yhtäkkiä päähän tuli hassut muovit. Ei siis tarvitse erikseen erotella "lapsenhoitoaikaa" ja "kodinhoitoaikaa", kaikki voi yhdistää, kaikkea voi tehostaa ja mitä paremmin hommansa osaa, sitä enemmän jää siiten puhdasta seurusteluaikaa lapsen kanssa.
Melko turhia ohjeita ainakin meille. Vauvan päikkärit kesti 10 min, en todellakaan ehtinyt nukahtaa siinä ajassa. Oksennuspuklu kastelee koko vauvan vaatetuksen ja haisee oksennukselle, todellakin vaihdoin ne vaatteet sen 10 kertaa päivässä. Ruokia oli valmiiksi tehtynä, silti se syöminen ja syömisen jälkeinen siivousprojekti vei aikaa. Yhdellä kädellä viikkasin vaatteet joka päivä vauva sylissä. Ruuankin tein vauva sylissä yhdellä kädellä. Yhdistelin kyllä asioita. Jne.
Ehkä he, joilla vauvat nukkuvat 1-3 tunnin päiväunia, onkin ihan mukavaa.
ei tarvitse nukahtaa, pelkkä lepo riittää. makaat siinä vieressä, pidät silmiä kiinni ja rentoutat kehosi. en mielestäni puhunut mitään oksennuspuklusta.
kuulostaa siltä, että selittelet sen sijaan, että tajuaisit missä vika oli. mutta kukin päättäköön itse haluaako vauva-ajasta tehdä kärsimyksen vai ei
No mutta kun meidän vauvan vaatetahrat oli pelkästään niitä oksennuspukluja. Ja niitä tuli useita kymmeniä päivässä kuukausien ajan. Neuvolan mukaan ihan normaalia. Joten en ymmärrä mitä olisin voinut tehdä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan ensin: lopeta lounaan laittaminen miehelle. Tai ylipäätään ruuan, kai aikuinen mies itse osaa ateriansa valmistaa. Sinä olet kotona vauvan takia, et miehen.
Toiseksi opettele sanomaan miehen menoille hyvin rauhallisesti, että aha. Anna miehen mennä ja harrastaa, mutta älä mahdollista siitä mitään. Ei siis puhtaita vaatteita jne. Aikuinen mies osaa itse huolehtia tavaroistaan.
Vastaavasti miehen tultua kotiin ojenna vauva hänelle ja sano heippa. Sen enempiä kertomatta, mihin olet menossa. Puhelimeen et vastaa, isä pärjää kyllä vauvan kanssa. Palattuasi et kysele, miten meni tms., vaan menet suihkuun(jos kävit lenkillä) ja jos vauva huutaa, sano miehelle, että vaihda vaippa/anna ruokaa - mikä sillä lapsella nyt hätänä onkin.
Miehelle on itsestäänselvää mennä, myös sinä voit tehdä saman valinnan.
Hyvä vinkki!
Mies: katsokaa että teidän rahanne eivät päädy naisten käsiin.
- Maksakaa vain oma osanne asunnosta,
- nainen ei tarvittse autoa mihinkään, menkööt julkisilla.
- 50% lapsen kuluista kuuluu teille, ei euroakaan enempää, kuitit kaikesta.
Isona miehenä osaatte käydä kaupassa. Ostakaa vain itsellenne ja sitten niitä pilttejä.
alanuolista päätellen naista harmittaa miehen rahojen menettäminen.
Yllättävää, not.
Alanuoli tuli siitä, että listauksesi on vain typerä. Unohdit esimerkiksi kirjoittaa, mitä yhteistä tekemistä isällä on lapsensa kanssa.
Mahtaako olla miehen lapsi. 1/5 ei ole.
Oletko isäsi lapsi? olisko mahdollista että unohdit laittaa että yksi viidestä tilanteesta JOSSA EPÄILLÄÄN OIKEAA ISYYTTÄ, osoittautuu tilanteeksi jossa isä onkin joku muu? Siis jos epäilet, ettei isäsi olekaan isäsi, niin todennäköisesti hän kuitenki on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
” Jos mies maksaisi vaikka 100-200e/kk enemmän ruoasta/vuokrasta/muista kuluista, niin totta kai sitten sillä "palkkiolla" hoitaisin vaikka kaikki kotityöt lastenhoidon lisäksi, mutta niin kauan kuin kulut jakautuu puoliksi tuloista riippumatta, niin jakautuu kotityötkin.”
Tuskin hoidat vauvaa 8h päivässä, saman ajan kuin mies tekee päivässä töitä, vai väitätkö, ettei vauvasi nukunlaonkaan, etkä pysty muita kotitöitä hoitamaan tänä aikana. Yhteiskunta jo maksaa ”aika monta satasta” tästä, että saat olla kotona ja hoitaa omaa lastasi päivän aikana.
Oikeudenmukainen järjestely olisi, että äitiyspävärahat ja kodinhoidontuet lakkautetaan, alkakaa kumpikin tekemään 8h päiviä, joko eri aikaan tai palkatkaa omasta pussisatnne hoitaja. Loppuu tämä iänikuinen valitus…
Pienen lapsen äiti ei tosiaankaan hoida vauvaa 8 tuntia päivässä, aikaa menee paljon enemmän ja ympäri vuorokauden.
Vauvaa ei voi laittaa pois päältä, että "Nyt on mennyt 8h, mun työpäivä on tässä, olepa nyt hiljaa, älä pyydä ruokaa äläkä tee vaippaasi mitään ennen huomista 8h vuoroa."
Ei vauvaa voi laittaa edes pariksi minuutiksi pois päältä! Vauva tarvitsee vahtia ja aikuisen huolehtimista 24/7. Ei vauva ole mikään varsa, mikä heti synnyttyään kirmaa juosta ees taas, nukkuu ongelmitta ja osaa tulla tissille itse, kun on nälkä.
etkö osaa pitää vauvaa silmällä muun toiminnan ohessa? minä en ainakaan ajattele, että vauvsaa pitäisi jotenkin erikseen vahtia. Tietenkin pidän häntä silmällä, etenkin nyt, kun liikkuu itse ja on oppinut kiipeilemään. Kasvatin silmät takaraivoonkin sen vuoksi. Mutta en edelleenkään koe, että häntä pitäisi jotenkin erikseen vahtia, kaikki menee siinä sivussa. Näen lapsen katseesta mitä hän suunnittelee kohta tekevänsä tai mitä hän kohta lähtee tekemään. Näen sen, koska tunnen lapseni ja tiedän miten hänellä toimii reitti ajatuksesta tekoon. On sitten helppoa tietää, että kun on makuulta noustu istumaan ja katsotaan seinässä olevaa pistorasiaa ja siinä olevaa töpseliä, että kohta taaperretaan sinne ja vedetään töpseli seinästä. samalla näen, että reitillä, jota lapsi tulee käyttämään on iso lego, johon varmasti kompastuu, joten valmistaudun siihen, että olen lapsen luona hiukan ennen kuin hänen jalkansa saavuttaa legon. Sitten pysäytän lapsen ja ohjaan hänen katseensa legoon ja sanon, että katsos, otetaan lego pois lattialta ettei siihen kompastu, muuten tulee pipi jalkaan. Laitetaan lego tänne laatikoon. JA vedän legolaatikon esiin. Teen sen näin, koska tiedän, että sain lapsen unohtamaan pistokkeen vetämisen. Nyt lapsi istahtaa lattialle legolaatikon eteen ja tiedän, että siinä kuluu vähintään seuraavt 10 minuuttia. Tänä aikana voin vaikka mennä ottamaan ruoat jääkapista ja alkaa valmistella niitä samalla kun kuuntelen, että kuuluu leikkiääniä. kun äänet lakkaa, tiedän, että jotain muuta on nyt mielessä. tällä lailla lapsen vahtiminen ei ole mikään erillinen urakka. Se on automatisoitu toiminta. Se ei rasita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
” Jos mies maksaisi vaikka 100-200e/kk enemmän ruoasta/vuokrasta/muista kuluista, niin totta kai sitten sillä "palkkiolla" hoitaisin vaikka kaikki kotityöt lastenhoidon lisäksi, mutta niin kauan kuin kulut jakautuu puoliksi tuloista riippumatta, niin jakautuu kotityötkin.”
Tuskin hoidat vauvaa 8h päivässä, saman ajan kuin mies tekee päivässä töitä, vai väitätkö, ettei vauvasi nukunlaonkaan, etkä pysty muita kotitöitä hoitamaan tänä aikana. Yhteiskunta jo maksaa ”aika monta satasta” tästä, että saat olla kotona ja hoitaa omaa lastasi päivän aikana.
Oikeudenmukainen järjestely olisi, että äitiyspävärahat ja kodinhoidontuet lakkautetaan, alkakaa kumpikin tekemään 8h päiviä, joko eri aikaan tai palkatkaa omasta pussisatnne hoitaja. Loppuu tämä iänikuinen valitus…
Pienen lapsen äiti ei tosiaankaan hoida vauvaa 8 tuntia päivässä, aikaa menee paljon enemmän ja ympäri vuorokauden.
Vauvaa ei voi laittaa pois päältä, että "Nyt on mennyt 8h, mun työpäivä on tässä, olepa nyt hiljaa, älä pyydä ruokaa äläkä tee vaippaasi mitään ennen huomista 8h vuoroa."
Ei vauvaa voi laittaa edes pariksi minuutiksi pois päältä! Vauva tarvitsee vahtia ja aikuisen huolehtimista 24/7. Ei vauva ole mikään varsa, mikä heti synnyttyään kirmaa juosta ees taas, nukkuu ongelmitta ja osaa tulla tissille itse, kun on nälkä.
etkö osaa pitää vauvaa silmällä muun toiminnan ohessa? minä en ainakaan ajattele, että vauvsaa pitäisi jotenkin erikseen vahtia. Tietenkin pidän häntä silmällä, etenkin nyt, kun liikkuu itse ja on oppinut kiipeilemään. Kasvatin silmät takaraivoonkin sen vuoksi. Mutta en edelleenkään koe, että häntä pitäisi jotenkin erikseen vahtia, kaikki menee siinä sivussa. Näen lapsen katseesta mitä hän suunnittelee kohta tekevänsä tai mitä hän kohta lähtee tekemään. Näen sen, koska tunnen lapseni ja tiedän miten hänellä toimii reitti ajatuksesta tekoon. On sitten helppoa tietää, että kun on makuulta noustu istumaan ja katsotaan seinässä olevaa pistorasiaa ja siinä olevaa töpseliä, että kohta taaperretaan sinne ja vedetään töpseli seinästä. samalla näen, että reitillä, jota lapsi tulee käyttämään on iso lego, johon varmasti kompastuu, joten valmistaudun siihen, että olen lapsen luona hiukan ennen kuin hänen jalkansa saavuttaa legon. Sitten pysäytän lapsen ja ohjaan hänen katseensa legoon ja sanon, että katsos, otetaan lego pois lattialta ettei siihen kompastu, muuten tulee pipi jalkaan. Laitetaan lego tänne laatikoon. JA vedän legolaatikon esiin. Teen sen näin, koska tiedän, että sain lapsen unohtamaan pistokkeen vetämisen. Nyt lapsi istahtaa lattialle legolaatikon eteen ja tiedän, että siinä kuluu vähintään seuraavt 10 minuuttia. Tänä aikana voin vaikka mennä ottamaan ruoat jääkapista ja alkaa valmistella niitä samalla kun kuuntelen, että kuuluu leikkiääniä. kun äänet lakkaa, tiedän, että jotain muuta on nyt mielessä. tällä lailla lapsen vahtiminen ei ole mikään erillinen urakka. Se on automatisoitu toiminta. Se ei rasita.
Ai. Meillä ei edes 2v viihdy vieläkään eri huoneessa missä vanhempi on. Kunpa viihtyisikin. Ja kyllä vauvana kiinnosti kaikki kielletyt enemmän kuin Legot. :D Vauvoja on erilaisia. Omasi näköjään ihan iisi tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Panemaan se oli menossa. Oli sopinut jo hommat valmiiksi.
TÄMÄ! Varma tapaus ap. Samassa tilanteessa ollut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumalauta, että vieläkin löytyy niitä (miehiä), joiden mielestä vauvan hoitaminen on "sohvalla makaamista". Kuitenkin itketään sitä, jos joskus joutuu jonkun vaipan vaihtamaan, kuinka raskasta se on ja ihan liikaa vaadittu. Peseytyvätkö pyykit ihan itsestään, ilmestyykö valmis ateriakokonaisuus pöytään, ja hoituuko kaikki muukin ilman käsiparia, joka hommat hoitaa? Ei. Jos tuo olisikin vain sohvalla makaamista ja lepäilyä, luulisi miesten riemusta kiljuen vaativan itselleen osuutta vanhempainvapaasta, niin pääsisi itsekin lepäilemään ja makaamaan. Eipä ole juurikaan tarinoita kerrottavaksi jälkipolville tuosta asiasta.
Miehet, jos haluatte perheen ja lapsia, niin sen eteen on tehtävä työtä, muutakin, kuin sen lapsen alulle saattamisen, ja uhrattava osuus omasta ajastaan ja rahoistaan. Lasten kanssa syntyy suhde vain, jos on kiinnostunut viettämään heidän kanssaan aikaa, ja ottamalla heidät huomioon tekemisissään. Lasten kasvettua on turha valittaa, kuinka kiittämättömiä he ovat, kun eivät tee asioita isänsä kanssa, vaan ovat yhteydessä vain äitiinsä.
Eikä lasta heitellä, kuin hernepussia, kuka suostuu hoitamaan. Molempien vanhempien velvollisuus on hoitaa. Aikanaan sydäntä riipaisi, kun pieni piti viedä hoitoon, kun ei ollut taloudellisesti mahdollista hoitaa kauemmin kotona. Tienasin paremmin, kuin mies, jos se nyt mitään auttaa.Tai oliko se kuitenkin valinta… raha vaiko lapsi kotona?
mutku sydäntä riipaisi
Kyllä minä ainakin töissä pääsen helpommalla kuin pääsin lasten kanssa kotona. Eli ihan mielellään palasin töihin ja niin palaa moni muukin nainen. Jos se kotona oleminen on sinusta lepäilyä, niin miksi et jää koti-isäksi?
Ei tarvitse, lapsi tarhaan kun ikää 3kk
Suomessa ei ole edes yksityisiä päiväkoteja, jotka ottaisi noin pienen vauvan hoitoon. Miehen palkka taas menisi kokonaisuudessa lastenhoitajien palkkaukseen eikä edes riittäisi.
Päiväkoteja järjestyy kun tulee kysyntää. Mitä lastenhoitajaan taas tulee niin mitä sillä rahalla on väliä? Äitihän tienaa niin hyvin ja töissä on rauhallisempaa.
Kaikki voittavat hei, mitä te nyt tappelette ajatusta vastaan?
Luehan ensin jostain psykologian opuksesta lapsen henkisestä kehityksestä ja tule sitten pätemään.
Toimii kaikkialla muualla paitsi suomessa?
Kerrotko vielä missä? USA:ssa, Saksassa, Venäjällä, Italiassa jne. on vahva kotiäitikulttuuri. Ja lähde linkillä mukaan kiitos.
No vaikka australiassa.
http://lifeinenglish-australia.blogspot.com/2021/01/paivakodin-aloitus-…
Perthissä on kohtuullisen tavallista, että nuorimmat päiväkodin aloittajat ovat noin puolivuotiaita ja jopa 3kk vanhoja vauvoja otetaan hoitoon. Äitiysvapaa nimittäin on minimissään vain 18 viikkoa, joista kaksi viikkoa täytyy ottaa ennen laskettua aikaa,
Yhden lapsen päivähoito maksaa yhteiskunnalle 1500 euroa/kk. Kahdesta lapsesta kulu on jo 3000 euroa/kk. Eli äidin pitäisi tienata yli 6000 euroa/kk, että hän maksaisi päivähoidon kulut veroina takaisin. Kuinka monella nuorella pienen lapsen vanhemmalla on yli 6000 euron kuukausitulot. Eli periaatteessa yhteiskunnalle edullisinta olisi, että lapsia hoidettaisiin kotona pitkään, koska se kotihoidontuki on vain sen reilu 300 euroa/kk. Siksi en usko, että yhteiskunnallisesti lähdettäisiin ajamaan mallia, jossa yhteiskunta hoitaisi lapset kalliilla. Se ei myöskään ole lapsen eikä perheen etu.
Eikö isän tarvitse tienata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikka kirjoitti:
Jos toinen parisuhteessa tekee töitä ja toinen ei, jälkimmäinen tietenkin hoitaa kodin ja lapset.
Silloin se palkkatöissä oleva maksaa yksin koko perheen kulut.
Tuolla sinun mallilla mies ulkoistaa itsensä perheestä hyvin nopeasti, joten kannattaa miettiä kaksi kertaa haluaako noin.
Eipä sillä äipällä taida pahemmin olla tuloja.
Tuolla sinun mallillasi mies miettii miksi hän tekee täyden päivän, siivoaa vaimon päivän aikana tekemät sotkut, ja maksaa kaiken.
Ansiosidonnainen äitiyspäiväraha on ihan hyvä, jos ei ottanut vaimoksi tulotonta tyhjätaskua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erotkaa näistä mieslapsista, miksi kestätte ja passaatte?! Rahan takia?
Yksinhuoltajana on naisilla oikeasti paljon helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
” Jos mies maksaisi vaikka 100-200e/kk enemmän ruoasta/vuokrasta/muista kuluista, niin totta kai sitten sillä "palkkiolla" hoitaisin vaikka kaikki kotityöt lastenhoidon lisäksi, mutta niin kauan kuin kulut jakautuu puoliksi tuloista riippumatta, niin jakautuu kotityötkin.”
Tuskin hoidat vauvaa 8h päivässä, saman ajan kuin mies tekee päivässä töitä, vai väitätkö, ettei vauvasi nukunlaonkaan, etkä pysty muita kotitöitä hoitamaan tänä aikana. Yhteiskunta jo maksaa ”aika monta satasta” tästä, että saat olla kotona ja hoitaa omaa lastasi päivän aikana.
Oikeudenmukainen järjestely olisi, että äitiyspävärahat ja kodinhoidontuet lakkautetaan, alkakaa kumpikin tekemään 8h päiviä, joko eri aikaan tai palkatkaa omasta pussisatnne hoitaja. Loppuu tämä iänikuinen valitus…
Pienen lapsen äiti ei tosiaankaan hoida vauvaa 8 tuntia päivässä, aikaa menee paljon enemmän ja ympäri vuorokauden.
Vauvaa ei voi laittaa pois päältä, että "Nyt on mennyt 8h, mun työpäivä on tässä, olepa nyt hiljaa, älä pyydä ruokaa äläkä tee vaippaasi mitään ennen huomista 8h vuoroa."
Ei vauvaa voi laittaa edes pariksi minuutiksi pois päältä! Vauva tarvitsee vahtia ja aikuisen huolehtimista 24/7. Ei vauva ole mikään varsa, mikä heti synnyttyään kirmaa juosta ees taas, nukkuu ongelmitta ja osaa tulla tissille itse, kun on nälkä.
etkö osaa pitää vauvaa silmällä muun toiminnan ohessa? minä en ainakaan ajattele, että vauvsaa pitäisi jotenkin erikseen vahtia. Tietenkin pidän häntä silmällä, etenkin nyt, kun liikkuu itse ja on oppinut kiipeilemään. Kasvatin silmät takaraivoonkin sen vuoksi. Mutta en edelleenkään koe, että häntä pitäisi jotenkin erikseen vahtia, kaikki menee siinä sivussa. Näen lapsen katseesta mitä hän suunnittelee kohta tekevänsä tai mitä hän kohta lähtee tekemään. Näen sen, koska tunnen lapseni ja tiedän miten hänellä toimii reitti ajatuksesta tekoon. On sitten helppoa tietää, että kun on makuulta noustu istumaan ja katsotaan seinässä olevaa pistorasiaa ja siinä olevaa töpseliä, että kohta taaperretaan sinne ja vedetään töpseli seinästä. samalla näen, että reitillä, jota lapsi tulee käyttämään on iso lego, johon varmasti kompastuu, joten valmistaudun siihen, että olen lapsen luona hiukan ennen kuin hänen jalkansa saavuttaa legon. Sitten pysäytän lapsen ja ohjaan hänen katseensa legoon ja sanon, että katsos, otetaan lego pois lattialta ettei siihen kompastu, muuten tulee pipi jalkaan. Laitetaan lego tänne laatikoon. JA vedän legolaatikon esiin. Teen sen näin, koska tiedän, että sain lapsen unohtamaan pistokkeen vetämisen. Nyt lapsi istahtaa lattialle legolaatikon eteen ja tiedän, että siinä kuluu vähintään seuraavt 10 minuuttia. Tänä aikana voin vaikka mennä ottamaan ruoat jääkapista ja alkaa valmistella niitä samalla kun kuuntelen, että kuuluu leikkiääniä. kun äänet lakkaa, tiedän, että jotain muuta on nyt mielessä. tällä lailla lapsen vahtiminen ei ole mikään erillinen urakka. Se on automatisoitu toiminta. Se ei rasita.
Ai. Meillä ei edes 2v viihdy vieläkään eri huoneessa missä vanhempi on. Kunpa viihtyisikin. Ja kyllä vauvana kiinnosti kaikki kielletyt enemmän kuin Legot. :D Vauvoja on erilaisia. Omasi näköjään ihan iisi tapaus.
vauvalle pitää opettaa elämäntaidot. esimerkiksi leikkiminen itsekseen. se onnistuu, kun tajuaa missä vireysrytmissä lapsi luontaisesti elää. Oikeaan vuorokauden aikaan oikeat jutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äijän taloon tuomat rahat kuitenkin oletettavasti kelpaavat?
Ei se äijä rahaa tuo vaan vie! Ap joutui jättämään palkkatyönsä hoitaakseen miehen lasta. Mies vie ap:lta kirjaimellisesti leivän suusta.
3 kuukautta ja neiti duuniiin.
Niin se muuallakin toimii.
Kuule moni kotiäiti lähtisi heti töihin. Eivät vain ota päiväkotiin alle 9kk ikäisiä vauvoja. Mutta mieshän voi jäädä vauvan kanssa kotiin lepäilemään, tiskaamaan, siivoamaan ja pyykkäämään ja syöttämään vauvaa öisin. Onneksi vanhempaivapaauudistus tulee!
Palkatkaa sille hoitaja, niin molemmat voivat käydä töissä.
Oletko vähän tyhmä? Käytänössä toisen palkka menisi hoitajan palkkaan sivukuluineen ja matkoihin yms. Eiköhän kannata käyttää se muutama kuukausi oman jälkikasvun hoitamiseen vanhempainrahakaudella.
Täysimettäminen käy mahdottomaksi jos on hoitaja muutaman kuukauden ikäisellä ja kiintymyssuhde vanhempiin ei kehity yhtä hyvin. Maitohommissa menee tuntikausia päivässä eteenkin tiettyinä kausina. Mutta sinullahan ei ole mitään käsitystä millaista elämä vauvan kanssa on.
taidat itse olla tyhmä, ei ilmeisesti mitään käsitystä verotuksesta, verohelpotuksista tai siitä miten voi saada hoitajan mahdollisimman edullisesti, puhumattakaan taloussuunnittelusta.
Tämähän se on, että ensin mammat väittävät, että jos olisi meidän 9 kk:lle hoitopaikka, heti menisin töihin ja sitten kun sanotaan, että se on vain järjestelykysymys, niin keksitään kaikki tekosyyt miksei se toimi.
Imetys ei ole tekosyy, vaan ihan oikea ongelma, minkä vuoksi sitä alle vuoden ikäistä muksua ei voi lykätä noin vain kylmiltään hoitajalle, jos meinaa lastaan imettää vähänkin pidempään kuin sen "pakolliset" 6kk, että aloittaa kiinteät. Asia toki ratkeaa sillä, ettei imetä ollenkaan, mutta moniko tietoisesti valitsee pullon ja keinotekoisen "äidinmaidon" lisäaineineen kuin ilmaisen äidinmaidon suoraan rinnasta? Väitän, että aika harva huvikseen pullon ottaa, että kyllä siinä on pätevämmät syyt, etenkin kun pulloruokinta yhdistettynä hoitajaan maksaa entistä enemmän. Saa olla melkoiset tulot, että onnistuu ja hyvin vähän mielenkiintoa kiintymyssuhteen luomiseen omaan lapseen.
Onkohan tämän kirjoittaneella hajuakaan, mitä korvikkeet maksaa ja minkä verran pieni vauva syö? Lypsäminenkään ei ole ratkaisu, koska pelkästään lypsämällä maidontulo lakkaa hyvinkin nopeasti, kun ei ole vauvaa sitä rintaa stimuloimassa ja osittaisimetys (=imetys ja pulloruokinta samaan aikaan) on hyvin hankalaa jo siitäkin syystä, että vauva hämmentyy kun välillä saa tissiä ja välillä pulloa ja alkaa suosia vain jompaa kumpaa.
Mutta eihän imetyksellä ja kiintymyssuhteilla ole tämän kirjoittajan kaltaisille ihmisille mitään väliä. En väitä, että äidit, jotka eivät esim. terveyssyistä voi imettää, olisivat yhtään huonompia kuin ne, joilta imetys onnistuu, mutta miksi pitäisi tieten tahtoen olla imettämättä, kun siitä on todistetusti niin monia (terveys-)hyötyjä sekä äidille että lapselle? Tätä ei ole huomioitu siinä vihoviimeisessä vanhempainvapaauudistuksessa, jonka pitäisi lisätä vanhempien tasa-arvoa tuomalla isille lisää vapaita, mutta kun se tehdään äitien (ja siinä ohessa imetettyjen lasten) kustannuksella, niin ei ole kovin onnistunut uudistus näin imettävän äidin näkökulmasta. Saattaa jäädä se toinen lapsi hankkimatta ihan pelkästään senkin takia, ettei ole varaa hoitaa lasta kotona, jos (kun) mies pihtaa omia vapaitaan luullen edelleen, että vauva-arki on lomailua.
Myönnän myös suoraan, etten halua mennä töihin ennen kuin lapsi oppii kävelemään, koska en halua missata esikoisen elämän tärkeitä hetkiä. Ja kyllä, tykkään työstäni ja tekisin mielelläni sitä vaikka pari tuntia päivässä, jos tämmöinen osa-aikatyö vanhempainvapaalla onnistuisi ja mies hoitaisi, mutta ei tämmöistä "huvityöskentelyä" laki tunne, joten palaan töihin sitten kun rahat loppuu niin, ettei hoitovapaalla ole varaa enää olla.
koita tajuta: nuo ovat järjestelykysymyksiä. Ne pitää kunkin ratkaista itse. SIinä missä yksi saa käydä työpäivän aikana kotona imettämässä ja vaikka tehdä puolta päivää koko lapsen imetysiän ajan, joku toinen ratkaisee ongelman sillä, että hoitaja tuo lapsen imetettäväksi. Ratkaisuja on useita JOS ne haluaa ratkaista eikä alkaa mennä henkilökohtaisuuksiin kuin sinä paniikikratakaisuna, kun oikea ongelma onkin se, että äiti EI halua mennä töihin, vaan jää mieluummin leppoisaan kotielämään. Siinäkään ei ole ongelmaa. Olisi vain parempi, että äidit olisivat rehellisiä itselleen. Silloin ei tarvitse keksiä tekosyitä sille miksi ei millään voi mennä töihin, vaikka niiin kovasti haluaisi
Meinaatko, että se hoitaja ajaa 6km suuntaansa tuodakseen lapsen imetettäväksi työpaikalle muutaman kerran päivässä? Ja montako työpaikkaa on, jossa saa tuntemattomat rampata alvariinsa? Meillä ei ainakaan päästetä ketään ulkopuolisia työpaikalle. Enkä näe itse kovin käteväksi ajella parin tunnin välein kotiin imettämään ja takaisin, kun se imetys voi kestää mitä vain 15 minuutista kokonaiseen tuntiin.
Huomaa hyvin, ettei sinulla ole lapsia, tai jos onkin, ei minkäänlaisia välejä niiden kanssa.
Btw, hyvät sille, jonka työpaikalla on hoitohuoneet (oletettavasti hoitajien kera?). Jos sellainen olisi, voisin hyvin tehdä osapäiväistä viikkoa vaikka 3pv/vko ja totuttaa varovaisesti lasta olemaan hoidossa ilman, että imetys vaarantuu.
Tota, joo. Näin se menee. Tiedän ihmisten kuljettaneen lapsia puolison työpaikalle, eikä se välttämättä ollut vain 6 km eikä sitä välttämättä tehty autolla. Jotkut lapset nukkuu hyvin julkisissa kulkuneuvoissa. Jotkut äidit pistäytyvät kotona. Jotkut pumppaavat töissä, näin tein itsekin. Onhan siinä ylimääräistä hommaa. Ihmiset satsaavat siihen, mikä itselle on tärkeää.
Itse koin tärkeäksi, että vanhempainvapaat jaetaan, ja koin tärkeäksi imettää. Yhdistin siis ne. Näin lapsella on kaksi läheistä vahempaa alusta asti, ja häntä imetettiin pitkään, ja sain myös käydä töissä. Ymmärrän, et on ihmisiä, joille tämä ei toimi, mutta monille se on järjestelykysymys. Suomessa käytännössä tällaiseen päätyvät yleensä yli puolivuotiaiden vanhemmat, eli imettää ei tarvitse parin tunnin välein. Ihan hyvin rinnat tottuu siihen, että työpäivän aikana pumppaa 1-2 kertaa ja vapaapäivinä imettää vauvantahtisesti. Imetys voi olla myös helppoa, joustavaa ja mukautuvaa, eikä todellakaan välttämättä mene pilalle siitä, että vauva syö myös tuttipullosta, vaikka neuvolassa tätä ei halutakaan kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äijän taloon tuomat rahat kuitenkin oletettavasti kelpaavat?
Ei se äijä rahaa tuo vaan vie! Ap joutui jättämään palkkatyönsä hoitaakseen miehen lasta. Mies vie ap:lta kirjaimellisesti leivän suusta.
3 kuukautta ja neiti duuniiin.
Niin se muuallakin toimii.
Kuule moni kotiäiti lähtisi heti töihin. Eivät vain ota päiväkotiin alle 9kk ikäisiä vauvoja. Mutta mieshän voi jäädä vauvan kanssa kotiin lepäilemään, tiskaamaan, siivoamaan ja pyykkäämään ja syöttämään vauvaa öisin. Onneksi vanhempaivapaauudistus tulee!
Palkatkaa sille hoitaja, niin molemmat voivat käydä töissä.
Oletko vähän tyhmä? Käytänössä toisen palkka menisi hoitajan palkkaan sivukuluineen ja matkoihin yms. Eiköhän kannata käyttää se muutama kuukausi oman jälkikasvun hoitamiseen vanhempainrahakaudella.
Täysimettäminen käy mahdottomaksi jos on hoitaja muutaman kuukauden ikäisellä ja kiintymyssuhde vanhempiin ei kehity yhtä hyvin. Maitohommissa menee tuntikausia päivässä eteenkin tiettyinä kausina. Mutta sinullahan ei ole mitään käsitystä millaista elämä vauvan kanssa on.
taidat itse olla tyhmä, ei ilmeisesti mitään käsitystä verotuksesta, verohelpotuksista tai siitä miten voi saada hoitajan mahdollisimman edullisesti, puhumattakaan taloussuunnittelusta.
Tämähän se on, että ensin mammat väittävät, että jos olisi meidän 9 kk:lle hoitopaikka, heti menisin töihin ja sitten kun sanotaan, että se on vain järjestelykysymys, niin keksitään kaikki tekosyyt miksei se toimi.
Imetys ei ole tekosyy, vaan ihan oikea ongelma, minkä vuoksi sitä alle vuoden ikäistä muksua ei voi lykätä noin vain kylmiltään hoitajalle, jos meinaa lastaan imettää vähänkin pidempään kuin sen "pakolliset" 6kk, että aloittaa kiinteät. Asia toki ratkeaa sillä, ettei imetä ollenkaan, mutta moniko tietoisesti valitsee pullon ja keinotekoisen "äidinmaidon" lisäaineineen kuin ilmaisen äidinmaidon suoraan rinnasta? Väitän, että aika harva huvikseen pullon ottaa, että kyllä siinä on pätevämmät syyt, etenkin kun pulloruokinta yhdistettynä hoitajaan maksaa entistä enemmän. Saa olla melkoiset tulot, että onnistuu ja hyvin vähän mielenkiintoa kiintymyssuhteen luomiseen omaan lapseen.
Onkohan tämän kirjoittaneella hajuakaan, mitä korvikkeet maksaa ja minkä verran pieni vauva syö? Lypsäminenkään ei ole ratkaisu, koska pelkästään lypsämällä maidontulo lakkaa hyvinkin nopeasti, kun ei ole vauvaa sitä rintaa stimuloimassa ja osittaisimetys (=imetys ja pulloruokinta samaan aikaan) on hyvin hankalaa jo siitäkin syystä, että vauva hämmentyy kun välillä saa tissiä ja välillä pulloa ja alkaa suosia vain jompaa kumpaa.
Mutta eihän imetyksellä ja kiintymyssuhteilla ole tämän kirjoittajan kaltaisille ihmisille mitään väliä. En väitä, että äidit, jotka eivät esim. terveyssyistä voi imettää, olisivat yhtään huonompia kuin ne, joilta imetys onnistuu, mutta miksi pitäisi tieten tahtoen olla imettämättä, kun siitä on todistetusti niin monia (terveys-)hyötyjä sekä äidille että lapselle? Tätä ei ole huomioitu siinä vihoviimeisessä vanhempainvapaauudistuksessa, jonka pitäisi lisätä vanhempien tasa-arvoa tuomalla isille lisää vapaita, mutta kun se tehdään äitien (ja siinä ohessa imetettyjen lasten) kustannuksella, niin ei ole kovin onnistunut uudistus näin imettävän äidin näkökulmasta. Saattaa jäädä se toinen lapsi hankkimatta ihan pelkästään senkin takia, ettei ole varaa hoitaa lasta kotona, jos (kun) mies pihtaa omia vapaitaan luullen edelleen, että vauva-arki on lomailua.
Myönnän myös suoraan, etten halua mennä töihin ennen kuin lapsi oppii kävelemään, koska en halua missata esikoisen elämän tärkeitä hetkiä. Ja kyllä, tykkään työstäni ja tekisin mielelläni sitä vaikka pari tuntia päivässä, jos tämmöinen osa-aikatyö vanhempainvapaalla onnistuisi ja mies hoitaisi, mutta ei tämmöistä "huvityöskentelyä" laki tunne, joten palaan töihin sitten kun rahat loppuu niin, ettei hoitovapaalla ole varaa enää olla.
koita tajuta: nuo ovat järjestelykysymyksiä. Ne pitää kunkin ratkaista itse. SIinä missä yksi saa käydä työpäivän aikana kotona imettämässä ja vaikka tehdä puolta päivää koko lapsen imetysiän ajan, joku toinen ratkaisee ongelman sillä, että hoitaja tuo lapsen imetettäväksi. Ratkaisuja on useita JOS ne haluaa ratkaista eikä alkaa mennä henkilökohtaisuuksiin kuin sinä paniikikratakaisuna, kun oikea ongelma onkin se, että äiti EI halua mennä töihin, vaan jää mieluummin leppoisaan kotielämään. Siinäkään ei ole ongelmaa. Olisi vain parempi, että äidit olisivat rehellisiä itselleen. Silloin ei tarvitse keksiä tekosyitä sille miksi ei millään voi mennä töihin, vaikka niiin kovasti haluaisi
Meinaatko, että se hoitaja ajaa 6km suuntaansa tuodakseen lapsen imetettäväksi työpaikalle muutaman kerran päivässä? Ja montako työpaikkaa on, jossa saa tuntemattomat rampata alvariinsa? Meillä ei ainakaan päästetä ketään ulkopuolisia työpaikalle. Enkä näe itse kovin käteväksi ajella parin tunnin välein kotiin imettämään ja takaisin, kun se imetys voi kestää mitä vain 15 minuutista kokonaiseen tuntiin.
Huomaa hyvin, ettei sinulla ole lapsia, tai jos onkin, ei minkäänlaisia välejä niiden kanssa.
Btw, hyvät sille, jonka työpaikalla on hoitohuoneet (oletettavasti hoitajien kera?). Jos sellainen olisi, voisin hyvin tehdä osapäiväistä viikkoa vaikka 3pv/vko ja totuttaa varovaisesti lasta olemaan hoidossa ilman, että imetys vaarantuu.
Tota, joo. Näin se menee. Tiedän ihmisten kuljettaneen lapsia puolison työpaikalle, eikä se välttämättä ollut vain 6 km eikä sitä välttämättä tehty autolla. Jotkut lapset nukkuu hyvin julkisissa kulkuneuvoissa. Jotkut äidit pistäytyvät kotona. Jotkut pumppaavat töissä, näin tein itsekin. Onhan siinä ylimääräistä hommaa. Ihmiset satsaavat siihen, mikä itselle on tärkeää.
Itse koin tärkeäksi, että vanhempainvapaat jaetaan, ja koin tärkeäksi imettää. Yhdistin siis ne. Näin lapsella on kaksi läheistä vahempaa alusta asti, ja häntä imetettiin pitkään, ja sain myös käydä töissä. Ymmärrän, et on ihmisiä, joille tämä ei toimi, mutta monille se on järjestelykysymys. Suomessa käytännössä tällaiseen päätyvät yleensä yli puolivuotiaiden vanhemmat, eli imettää ei tarvitse parin tunnin välein. Ihan hyvin rinnat tottuu siihen, että työpäivän aikana pumppaa 1-2 kertaa ja vapaapäivinä imettää vauvantahtisesti. Imetys voi olla myös helppoa, joustavaa ja mukautuvaa, eikä todellakaan välttämättä mene pilalle siitä, että vauva syö myös tuttipullosta, vaikka neuvolassa tätä ei halutakaan kertoa.
Miten ihmeessä sinulla pumppaaminen onnistui? Itse työskentelen avotoimistossa, ei siinä voi pumpata. Pumppaamisen ajaksi pitäisi kirjata itsensä ulos, joten päivälle tulisi pituutta. Päivän aikana maitoa ei voisi säilyttää missään ellen kuljettaisi kylmälaukkua mukanani. Sinulla täytyy olla asiaan todella myönteisesti suhtautuva työnantaja, onnittelen. Harvalla on noin hyvin asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikka kirjoitti:
Jos toinen parisuhteessa tekee töitä ja toinen ei, jälkimmäinen tietenkin hoitaa kodin ja lapset.
Silloin se palkkatöissä oleva maksaa yksin koko perheen kulut.
Tuolla sinun mallilla mies ulkoistaa itsensä perheestä hyvin nopeasti, joten kannattaa miettiä kaksi kertaa haluaako noin.
Eipä sillä äipällä taida pahemmin olla tuloja.
Tuolla sinun mallillasi mies miettii miksi hän tekee täyden päivän, siivoaa vaimon päivän aikana tekemät sotkut, ja maksaa kaiken.
Ansiosidonnainen äitiyspäiväraha on ihan hyvä, jos ei ottanut vaimoksi tulotonta tyhjätaskua.
Niin, että ihan hyvä riittää? Tulon menetyksellä ei ole mitään väliä? Äiti kustantakoon vanhempainvapaan. Itselle vanhempainvapaa olisi maksanut n. 10000 euroa, jos isä ei siitä olisi pitänyt osaansa. Onneksi piti ja menetys tasattiin ja lapsi sai tutustua isäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vaikeaa se voi olla. Mies lenkille klo 16-18 ja sinä 18-20. Ja huomenna vuorojen vaihto. Ja en ole kyllä ikinä ymmärtänyt, että vauvan kanssa ei voi siivota, leipoa, syödä....
Kuinka monta isää olet nähnyt vauvan kanssa siivoavan, leipovan ja syövän?
muutama pikku vinkki
hankkikaa nyt ihmeessä pesukone, ettei tarvitse alkaa aikaa tuhlaamaan pyykkien pesuun. Osa pesukoneista sitten kuivaakin pyykit automaattisesti. Ei tarvitse sitten muuta kuin laittaa pyykit koneeseen ja ottaa ne sieltä pois, sekä heittää kaappiin.
ruoat voi tehdä etukäteen. meillä esimerkiksi tehdään miehen kanssa seuraavan viikon ruoat ajalla pe-su, riippuen siitä mitä tehdään. sitten ruoat annosrasioihin ja ruokien säilyvyydestä riippuen ne sitten laitetaan jääkaappiin tai pakkaseen.
lapsen vaatetus hoituu hyvinkn nopeasti ja helposti. jokaisen tahran jälkeen ei tarvitse vaihtaa puhtaita vaatteita, riittää, kun tahran pyyhkii ja sitten illalla koneeseen.
jos jää yöunet väliin lapsen heräilyn takia, niin sitten nukutaan lapsen kanssa päikkärit. se piristää kummasti. mitään väliä ei ole sillä, jos jääkin yksi imurointi väliin. mies voi sitten imuroida vaikka illalla, jos tarvis tulee. pikkuroskia varten voi hankkia sellaisen minikokoisen muruimurin, tai miksi niitä sitten sanotaankaan. ä
loruttelu onnistuu vaikka lasta pukiessa. muistan vieläkin - ehkä varhaisimpia lapsuumuistoja, kun en olisi halunnut sukkia jalkaan, niin äiti aloitti "tämä pikku possu" lorun ja kun päästiin loppuun, "kotiin asti", niin hups, sukka sujahti jalkaan.
pointtina on se, että ei asioista tarvitse tehdä elämää suurempaa. lapsen voi pitää mukana niissä kotiaskareissa. kun imuroin, voin hyvinkin laittaa lapsen rintareppuun, laittaa päähän kuulosuojaimet (kyllä, meillä on kovaääninen imuri ja kyllä suhtautdun vakavasti lapsen kuulonsuojaamiseen kun läheinen on hyvin heikkokuuloinen ja tiedän hänen kauttaan mitä on elää ilman yhtä aistia) ja sitten siinä samalla nauretaan lapsen kanssa yhdessä hänen peilikuvalleen, kun yhtäkkiä päähän tuli hassut muovit. Ei siis tarvitse erikseen erotella "lapsenhoitoaikaa" ja "kodinhoitoaikaa", kaikki voi yhdistää, kaikkea voi tehostaa ja mitä paremmin hommansa osaa, sitä enemmän jää siiten puhdasta seurusteluaikaa lapsen kanssa.