Lue keskustelun säännöt.
Mies veti raivarit kun ei "saanut" lähteä pyörälenkille.
28.03.2021 |
Meillä on siis 6 kk vauva. Minä olen kotona ja hoidan vauvaa, mies tekee etänä töitä. Koko työpäivän minä luonnollisesti hoidan vauvan, mutta myös passaan miestä (ruoat jne.)
Mies on käynyt töidensä päälle pyöräilemässä nyt päivittäin. Tekee tunnin parin lenkkejä. Ilmoittaa siis vaan lähtevänsä ja painaa ulos. Tänään mä sanoin, että et mene, mä haluan lepoa ja käydä yksin lenkillä. Olen uupunut ja koen epäreiluksi tän järjestelmän, missä mulla ei oo vastaavaa vapautta vain ilmottaa lähteväni.
Mies pimahti täysin. 34-vuotias korkeakoulutettu mies kiukutteli ja maukui kui nälkäinen taapero tai teinipoika. Asetelma oli kuin miten minä kalkkismutsi en päästä häntä pitämään hauskaa, ei lainkaan missä kaksi aikuista jakaa yhteistä vastuuta. Sössötti miten hänen mielenterveytensä vaatii liikuntaa ja miksi mä en voi ottaa vaunuja mukaan. Ehdotin, että no mennään vuorotellen. Ei käy kun hänen oli päästävä _heti_.
En jaksa tätä. Ero mielessä joka päivä. En ymmärrä miten voi täysin eri mies kuoriutua ukosta joka oli itse se kovempi vauvakuumeilija.
Kommentit (699)
Hyvä kun pidit pintasi.
Jätä mies hoitamaan vauva ja koti yksin useammaksi päiväksi nyt pääsiäisenä. Muuten hän ei ymmärrä, millaista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuorottelu on hyvä ehdotus. Ei kannata kieltää toiselta, vaan esittää rakentavasti, että molemmat pääsee. Arki yhdessä vaatii molemmilta työstämistä toisen eteen.
Sen siitä saa, kun ottaa pinnallisesti mukavan ihmisen puolisokseen. Itse hänet olet valinnut ja itse sinun pitää kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaikea neuvotella aikatauluista kun miehen työpäivät saattavat venyä, mutta ennen kaikkea haluaa lähteä kun mielihalu pälkähtää päähän. Ja hänhän lähtee kun siltä tuntuu. Mä luuseri ja palvelijatar jään sit nyhväämään kotiin.
Ja mulle on aivan sama uskooko joku tämän vai ei. Hyvältä tuntuu jos tää tilanne on niin absurdi, että mun surkea parisuhteeni on ainutlaatuisen kurja.
Oon miettinyt, ettei mun olotila ole normaali. Mietin pitäiskö puhua neuvolassa/lääkärille näistä synkistä ajatuksista. Tuntuu et kaikki on pilalla, elämä näyttää toivottomalta.
Miten niin "saanut"? Ethän sinä antanut hänen lähteä, yläpisteet on ihan turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hänhän kuule lähti. On edelleen reissullaan.
MIES palkkaisi tuossa tilanteessa lastenhoitajan ja kotiapulaisen, pääsisitte yhdessä lenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on provojen taso vihdoin noussut edes hitusen. Jatkakaa samaan malliin, alkoi jo kyllästyttää se sama läpinäkyvä kirjoitustyyli. Kyllä tässäkin selvä provon käry on, mutta ainakin tyhmimpiin uppoaa kuin häkä! 👍
AP. mikä vaivaa, miehes halus mennä "tapaamaan" naapurin Lissua. siellä vasta ajellaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan ensin: lopeta lounaan laittaminen miehelle. Tai ylipäätään ruuan, kai aikuinen mies itse osaa ateriansa valmistaa. Sinä olet kotona vauvan takia, et miehen.
Toiseksi opettele sanomaan miehen menoille hyvin rauhallisesti, että aha. Anna miehen mennä ja harrastaa, mutta älä mahdollista siitä mitään. Ei siis puhtaita vaatteita jne. Aikuinen mies osaa itse huolehtia tavaroistaan.
Vastaavasti miehen tultua kotiin ojenna vauva hänelle ja sano heippa. Sen enempiä kertomatta, mihin olet menossa. Puhelimeen et vastaa, isä pärjää kyllä vauvan kanssa. Palattuasi et kysele, miten meni tms., vaan menet suihkuun(jos kävit lenkillä) ja jos vauva huutaa, sano miehelle, että vaihda vaippa/anna ruokaa - mikä sillä lapsella nyt hätänä onkin.
Miehelle on itsestäänselvää mennä, myös sinä voit tehdä saman valinnan.
Vierailija kirjoitti:
On vaikea neuvotella aikatauluista kun miehen työpäivät saattavat venyä, mutta ennen kaikkea haluaa lähteä kun mielihalu pälkähtää päähän. Ja hänhän lähtee kun siltä tuntuu. Mä luuseri ja palvelijatar jään sit nyhväämään kotiin.
Ja mulle on aivan sama uskooko joku tämän vai ei. Hyvältä tuntuu jos tää tilanne on niin absurdi, että mun surkea parisuhteeni on ainutlaatuisen kurja.
Oon miettinyt, ettei mun olotila ole normaali. Mietin pitäiskö puhua neuvolassa/lääkärille näistä synkistä ajatuksista. Tuntuu et kaikki on pilalla, elämä näyttää toivottomalta.
No ei tilanteesi ole todellakaan mitenkään uskomaton, monella on samanlaista. Aika monelle naiselle tulee totaalishokkina se, että mies ei olekaan valmis tinkimään omista jutuistaan vauvan tultua, eikä hänelle tule edes mieleen, että pitäisi.
Jos on synkkiä ajatuksia, puhu ihmeessä neuvolassa. Jotkut miehet tajuavat vastuun jakamisen idean joskus, toiset eivät koskaan. Jokainen nainen joutuu sitten tekemään oman valintansa siinä kohdassa.
Ei ole oikein, jos mies vain ilmoittaa lähtevänsä ja sinä et pääse mihinkään hengähtämään ilman vauvaa. Miksi teitä on kaksi vanhempaa sitten edes olemassa perheessä, jos toista ei auteta ja tueta ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
On vaikea neuvotella aikatauluista kun miehen työpäivät saattavat venyä, mutta ennen kaikkea haluaa lähteä kun mielihalu pälkähtää päähän. Ja hänhän lähtee kun siltä tuntuu. Mä luuseri ja palvelijatar jään sit nyhväämään kotiin.
Ja mulle on aivan sama uskooko joku tämän vai ei. Hyvältä tuntuu jos tää tilanne on niin absurdi, että mun surkea parisuhteeni on ainutlaatuisen kurja.
Oon miettinyt, ettei mun olotila ole normaali. Mietin pitäiskö puhua neuvolassa/lääkärille näistä synkistä ajatuksista. Tuntuu et kaikki on pilalla, elämä näyttää toivottomalta.
Kuulostaa siltä, että tarvitset lepoa ja olet uupunut. Sano se vakavasti miehellesi ja että ellei hän ala kantaa vastuuta lapsestaan ja perheestään, joudut hakemaan apua ulkopuolelta, neuvolasta ja puhumaan miehen vanhemmille jne. Väännä rautalangasta, ettet enää jaksa ja että tilanne on vakava. Varaa hotelli pariksi päiväksi pääsiäisenä ja mene sinne nukkumaan ja virkistymään, mies saa pärjätä sen aikaa ja huolehtia vauvasta. Ehkä srn jälkeen hän tajuaa, millaista vauva-arki on ja että hänen pitää alkaa ottamaan vastuuta siitä kuten aikuinen.
Ukolla kanki kovana ja malttamattomana kauhea kuume päästä polkemaan salarakastaan!
Traagisinta on, että tämä miehen haluttomuus osallistua perhe-elämään tulee aina yllätyksenä. Kuten tuli myös itselleni aikoinaan. Isäksi tuleva mies on kuin pääsiäismuna. Sieltä voi tulla ihan silkkaa roskaa tai pitkäänkin leikkiä kestävä, kiva yllätys.
Naisen äitiys sen sijaan tyypillisesti seuraa tiettyjä yhteisiä lainalaisuuksia, ainakin sen suhteen, että lapsen hyvinvointiin pyritään panostamaan ja sitoudutaan lapseen, vaikka se olisi raskastakin. Poikkeuksia tietysti on, mutta vähän.
Mitään apuahan tästä analyysista ei ap:lle ole, ja tuskin helpottaa sekään tieto, että tilanne on yhtä vanha kuin taivas.
Komppaan yhtä aiemmista kirjoittajista että lopeta tuon mahdollistaminen. Jos käyttäytyy sinua kohtaan noin niin et voi olla niin kynnysmatto että lounasta tarjoilet pöytään.
Ehkä se tarvitsee nyt rauhoittumisaikaa jos pyyntö tuli yllätyksenä ja ehkä häpeääkin omaa käytöstään. Sitten vaan uusi keskustelu tai oma lenkki niin että olet jo eteisessä vastassa lenkkarit jalassa kun avaa ulko-oven.
Jos menee ylitöiden puolelle aina kun tarvitsisi huolehtia perheestä niin paras olla korvattua työaikaa. Saattaisin siitä huolimatta jättää lapsen miehelle kun työpäivä tulee täyteen ja sanoa että jatkaa töitä omalla ajalla illalla kun olet saanut oman hetkesi. (Sinun aikahan ei ole miehen työnantajan käytettävissä eikä hän voi yksin sitä sopia sinulta pois.)
Kuinka vaikeaa se voi olla. Mies lenkille klo 16-18 ja sinä 18-20. Ja huomenna vuorojen vaihto. Ja en ole kyllä ikinä ymmärtänyt, että vauvan kanssa ei voi siivota, leipoa, syödä....