Lue keskustelun säännöt.
Mies veti raivarit kun ei "saanut" lähteä pyörälenkille.
28.03.2021 |
Meillä on siis 6 kk vauva. Minä olen kotona ja hoidan vauvaa, mies tekee etänä töitä. Koko työpäivän minä luonnollisesti hoidan vauvan, mutta myös passaan miestä (ruoat jne.)
Mies on käynyt töidensä päälle pyöräilemässä nyt päivittäin. Tekee tunnin parin lenkkejä. Ilmoittaa siis vaan lähtevänsä ja painaa ulos. Tänään mä sanoin, että et mene, mä haluan lepoa ja käydä yksin lenkillä. Olen uupunut ja koen epäreiluksi tän järjestelmän, missä mulla ei oo vastaavaa vapautta vain ilmottaa lähteväni.
Mies pimahti täysin. 34-vuotias korkeakoulutettu mies kiukutteli ja maukui kui nälkäinen taapero tai teinipoika. Asetelma oli kuin miten minä kalkkismutsi en päästä häntä pitämään hauskaa, ei lainkaan missä kaksi aikuista jakaa yhteistä vastuuta. Sössötti miten hänen mielenterveytensä vaatii liikuntaa ja miksi mä en voi ottaa vaunuja mukaan. Ehdotin, että no mennään vuorotellen. Ei käy kun hänen oli päästävä _heti_.
En jaksa tätä. Ero mielessä joka päivä. En ymmärrä miten voi täysin eri mies kuoriutua ukosta joka oli itse se kovempi vauvakuumeilija.
Kommentit (699)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikka kirjoitti:
Jos toinen parisuhteessa tekee töitä ja toinen ei, jälkimmäinen tietenkin hoitaa kodin ja lapset.
Ehei katsos kun mamilla on kiire ruokkia, nukuttaa ja lukea. Miehen ptää sit työpäivänsä päälle laittaa huomisen sapuskat ja siivota sotkut.
Miehen työpäivän aikana nainen joutuu lapsen takia: heräämään aikaisin muutaman tunnin yöunien jäljiltä, ruokkimaan, pesemään, siivoamaan, pukemaan, ulkoilemaan, nukuttamaan, riisumaan, vaihtamaan pukluvaatteet, pesemään pyykkiä, ruokkimaan, pesemään, imuroimaan, loruttelemaan, ruokkimaan, siivoamaan, vaihtamaan pukluvaatteet, ruokkimaan, siivoamaan...
Ja kas, nainen huomaa ettei ole koko miehen työpäivän aikana ehtinyt itse syödä tai istahtaa sohvalle. Ehkä muilla ei näin ole, mutta meillä oli.
muutama pikku vinkki
hankkikaa nyt ihmeessä pesukone, ettei tarvitse alkaa aikaa tuhlaamaan pyykkien pesuun. Osa pesukoneista sitten kuivaakin pyykit automaattisesti. Ei tarvitse sitten muuta kuin laittaa pyykit koneeseen ja ottaa ne sieltä pois, sekä heittää kaappiin.
ruoat voi tehdä etukäteen. meillä esimerkiksi tehdään miehen kanssa seuraavan viikon ruoat ajalla pe-su, riippuen siitä mitä tehdään. sitten ruoat annosrasioihin ja ruokien säilyvyydestä riippuen ne sitten laitetaan jääkaappiin tai pakkaseen.
lapsen vaatetus hoituu hyvinkn nopeasti ja helposti. jokaisen tahran jälkeen ei tarvitse vaihtaa puhtaita vaatteita, riittää, kun tahran pyyhkii ja sitten illalla koneeseen.
jos jää yöunet väliin lapsen heräilyn takia, niin sitten nukutaan lapsen kanssa päikkärit. se piristää kummasti. mitään väliä ei ole sillä, jos jääkin yksi imurointi väliin. mies voi sitten imuroida vaikka illalla, jos tarvis tulee. pikkuroskia varten voi hankkia sellaisen minikokoisen muruimurin, tai miksi niitä sitten sanotaankaan. ä
loruttelu onnistuu vaikka lasta pukiessa. muistan vieläkin - ehkä varhaisimpia lapsuumuistoja, kun en olisi halunnut sukkia jalkaan, niin äiti aloitti "tämä pikku possu" lorun ja kun päästiin loppuun, "kotiin asti", niin hups, sukka sujahti jalkaan.
pointtina on se, että ei asioista tarvitse tehdä elämää suurempaa. lapsen voi pitää mukana niissä kotiaskareissa. kun imuroin, voin hyvinkin laittaa lapsen rintareppuun, laittaa päähän kuulosuojaimet (kyllä, meillä on kovaääninen imuri ja kyllä suhtautdun vakavasti lapsen kuulonsuojaamiseen kun läheinen on hyvin heikkokuuloinen ja tiedän hänen kauttaan mitä on elää ilman yhtä aistia) ja sitten siinä samalla nauretaan lapsen kanssa yhdessä hänen peilikuvalleen, kun yhtäkkiä päähän tuli hassut muovit. Ei siis tarvitse erikseen erotella "lapsenhoitoaikaa" ja "kodinhoitoaikaa", kaikki voi yhdistää, kaikkea voi tehostaa ja mitä paremmin hommansa osaa, sitä enemmän jää siiten puhdasta seurusteluaikaa lapsen kanssa.
Melko turhia ohjeita ainakin meille. Vauvan päikkärit kesti 10 min, en todellakaan ehtinyt nukahtaa siinä ajassa. Oksennuspuklu kastelee koko vauvan vaatetuksen ja haisee oksennukselle, todellakin vaihdoin ne vaatteet sen 10 kertaa päivässä. Ruokia oli valmiiksi tehtynä, silti se syöminen ja syömisen jälkeinen siivousprojekti vei aikaa. Yhdellä kädellä viikkasin vaatteet joka päivä vauva sylissä. Ruuankin tein vauva sylissä yhdellä kädellä. Yhdistelin kyllä asioita. Jne.
Ehkä he, joilla vauvat nukkuvat 1-3 tunnin päiväunia, onkin ihan mukavaa.
ei tarvitse nukahtaa, pelkkä lepo riittää. makaat siinä vieressä, pidät silmiä kiinni ja rentoutat kehosi. en mielestäni puhunut mitään oksennuspuklusta.
kuulostaa siltä, että selittelet sen sijaan, että tajuaisit missä vika oli. mutta kukin päättäköön itse haluaako vauva-ajasta tehdä kärsimyksen vai ei
No mutta kun meidän vauvan vaatetahrat oli pelkästään niitä oksennuspukluja. Ja niitä tuli useita kymmeniä päivässä kuukausien ajan. Neuvolan mukaan ihan normaalia. Joten en ymmärrä mitä olisin voinut tehdä toisin.
Meillä on kolme lasta, eikä niistä kyllä yksikään oksennellut kymmeniä kertoja päivässä, tuskin yhteensäkään ovat kymmeniä kertoja vauva-aikana. Olisiko sillä sinun vauvelilla väärät eväät?
Vauvanhan voi laittaa lattialle tai sänkyyn, ei sitä aina tarvitse kanniskella? Kyllä se sitten ilmoittaa kun on asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikka kirjoitti:
Jos toinen parisuhteessa tekee töitä ja toinen ei, jälkimmäinen tietenkin hoitaa kodin ja lapset.
Ehei katsos kun mamilla on kiire ruokkia, nukuttaa ja lukea. Miehen ptää sit työpäivänsä päälle laittaa huomisen sapuskat ja siivota sotkut.
Miehen työpäivän aikana nainen joutuu lapsen takia: heräämään aikaisin muutaman tunnin yöunien jäljiltä, ruokkimaan, pesemään, siivoamaan, pukemaan, ulkoilemaan, nukuttamaan, riisumaan, vaihtamaan pukluvaatteet, pesemään pyykkiä, ruokkimaan, pesemään, imuroimaan, loruttelemaan, ruokkimaan, siivoamaan, vaihtamaan pukluvaatteet, ruokkimaan, siivoamaan...
Ja kas, nainen huomaa ettei ole koko miehen työpäivän aikana ehtinyt itse syödä tai istahtaa sohvalle. Ehkä muilla ei näin ole, mutta meillä oli.
muutama pikku vinkki
hankkikaa nyt ihmeessä pesukone, ettei tarvitse alkaa aikaa tuhlaamaan pyykkien pesuun. Osa pesukoneista sitten kuivaakin pyykit automaattisesti. Ei tarvitse sitten muuta kuin laittaa pyykit koneeseen ja ottaa ne sieltä pois, sekä heittää kaappiin.
ruoat voi tehdä etukäteen. meillä esimerkiksi tehdään miehen kanssa seuraavan viikon ruoat ajalla pe-su, riippuen siitä mitä tehdään. sitten ruoat annosrasioihin ja ruokien säilyvyydestä riippuen ne sitten laitetaan jääkaappiin tai pakkaseen.
lapsen vaatetus hoituu hyvinkn nopeasti ja helposti. jokaisen tahran jälkeen ei tarvitse vaihtaa puhtaita vaatteita, riittää, kun tahran pyyhkii ja sitten illalla koneeseen.
jos jää yöunet väliin lapsen heräilyn takia, niin sitten nukutaan lapsen kanssa päikkärit. se piristää kummasti. mitään väliä ei ole sillä, jos jääkin yksi imurointi väliin. mies voi sitten imuroida vaikka illalla, jos tarvis tulee. pikkuroskia varten voi hankkia sellaisen minikokoisen muruimurin, tai miksi niitä sitten sanotaankaan. ä
loruttelu onnistuu vaikka lasta pukiessa. muistan vieläkin - ehkä varhaisimpia lapsuumuistoja, kun en olisi halunnut sukkia jalkaan, niin äiti aloitti "tämä pikku possu" lorun ja kun päästiin loppuun, "kotiin asti", niin hups, sukka sujahti jalkaan.
pointtina on se, että ei asioista tarvitse tehdä elämää suurempaa. lapsen voi pitää mukana niissä kotiaskareissa. kun imuroin, voin hyvinkin laittaa lapsen rintareppuun, laittaa päähän kuulosuojaimet (kyllä, meillä on kovaääninen imuri ja kyllä suhtautdun vakavasti lapsen kuulonsuojaamiseen kun läheinen on hyvin heikkokuuloinen ja tiedän hänen kauttaan mitä on elää ilman yhtä aistia) ja sitten siinä samalla nauretaan lapsen kanssa yhdessä hänen peilikuvalleen, kun yhtäkkiä päähän tuli hassut muovit. Ei siis tarvitse erikseen erotella "lapsenhoitoaikaa" ja "kodinhoitoaikaa", kaikki voi yhdistää, kaikkea voi tehostaa ja mitä paremmin hommansa osaa, sitä enemmän jää siiten puhdasta seurusteluaikaa lapsen kanssa.
Kiva jos sinulle toimii. Vähän alwntuvaa kuitenkin, että kuvittelet, että aikuiset ihmiset ei ole näitä vinkkejösi tajunneet.
Meillä oli refluksivauva. Jatkuvasti tuli pestävääkun karmeassa vatsahapolta haisevassa puklussa oli vauvan vaatteet, lattiat, lakanat, oman sängyn lakanat kun yritti vauvaa nukuttaa omaan kainaloon, jotta saisi itsekin unta.
Meillä on kyllä pesukone, mutta ei kuivaava. Kämppä pieni, jossa hyvin vähän tilaa pyykeille, mikä vaikeutti pyykkien kuivatusta. Pyykkejä piti käännellä ja järjestellä uudelleen jotta se päivän neljäs koneellinen mahtuu johonkin kuivumaan.
Lapset on temperementeiltaan ja uni taidoiltaan erilaisia. Joidenkin nukutaminen on sitä, että laittaa vauvan sänkyyn ja laulaa vähän.
Joidenkin nukuttaminen on sitä että työntelet vaunuja edestakaisin Parvekkeelle hankalasti puu kapulan yli, jotta vaunut keinahtwlisi mukavasti. Vauva havahtuu aina, kun Sitten tunnin työntelyn jälkeen vauva nukkuu kunnolla ja yrität hiipiä itse sisään lepäämään, ohi menee auto ja herättää vauvan.
T. Nyt jo 4-vuotiaan äiti, jonka vauva-aika oli rankka ja jota ottaa pattiin kun jotkut luulee että vauvaajan rankkuus on vaan vanhemman omaa tyhmyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikka kirjoitti:
Jos toinen parisuhteessa tekee töitä ja toinen ei, jälkimmäinen tietenkin hoitaa kodin ja lapset.
Ehei katsos kun mamilla on kiire ruokkia, nukuttaa ja lukea. Miehen ptää sit työpäivänsä päälle laittaa huomisen sapuskat ja siivota sotkut.
Miehen työpäivän aikana nainen joutuu lapsen takia: heräämään aikaisin muutaman tunnin yöunien jäljiltä, ruokkimaan, pesemään, siivoamaan, pukemaan, ulkoilemaan, nukuttamaan, riisumaan, vaihtamaan pukluvaatteet, pesemään pyykkiä, ruokkimaan, pesemään, imuroimaan, loruttelemaan, ruokkimaan, siivoamaan, vaihtamaan pukluvaatteet, ruokkimaan, siivoamaan...
Ja kas, nainen huomaa ettei ole koko miehen työpäivän aikana ehtinyt itse syödä tai istahtaa sohvalle. Ehkä muilla ei näin ole, mutta meillä oli.
muutama pikku vinkki
hankkikaa nyt ihmeessä pesukone, ettei tarvitse alkaa aikaa tuhlaamaan pyykkien pesuun. Osa pesukoneista sitten kuivaakin pyykit automaattisesti. Ei tarvitse sitten muuta kuin laittaa pyykit koneeseen ja ottaa ne sieltä pois, sekä heittää kaappiin.
ruoat voi tehdä etukäteen. meillä esimerkiksi tehdään miehen kanssa seuraavan viikon ruoat ajalla pe-su, riippuen siitä mitä tehdään. sitten ruoat annosrasioihin ja ruokien säilyvyydestä riippuen ne sitten laitetaan jääkaappiin tai pakkaseen.
lapsen vaatetus hoituu hyvinkn nopeasti ja helposti. jokaisen tahran jälkeen ei tarvitse vaihtaa puhtaita vaatteita, riittää, kun tahran pyyhkii ja sitten illalla koneeseen.
jos jää yöunet väliin lapsen heräilyn takia, niin sitten nukutaan lapsen kanssa päikkärit. se piristää kummasti. mitään väliä ei ole sillä, jos jääkin yksi imurointi väliin. mies voi sitten imuroida vaikka illalla, jos tarvis tulee. pikkuroskia varten voi hankkia sellaisen minikokoisen muruimurin, tai miksi niitä sitten sanotaankaan. ä
loruttelu onnistuu vaikka lasta pukiessa. muistan vieläkin - ehkä varhaisimpia lapsuumuistoja, kun en olisi halunnut sukkia jalkaan, niin äiti aloitti "tämä pikku possu" lorun ja kun päästiin loppuun, "kotiin asti", niin hups, sukka sujahti jalkaan.
pointtina on se, että ei asioista tarvitse tehdä elämää suurempaa. lapsen voi pitää mukana niissä kotiaskareissa. kun imuroin, voin hyvinkin laittaa lapsen rintareppuun, laittaa päähän kuulosuojaimet (kyllä, meillä on kovaääninen imuri ja kyllä suhtautdun vakavasti lapsen kuulonsuojaamiseen kun läheinen on hyvin heikkokuuloinen ja tiedän hänen kauttaan mitä on elää ilman yhtä aistia) ja sitten siinä samalla nauretaan lapsen kanssa yhdessä hänen peilikuvalleen, kun yhtäkkiä päähän tuli hassut muovit. Ei siis tarvitse erikseen erotella "lapsenhoitoaikaa" ja "kodinhoitoaikaa", kaikki voi yhdistää, kaikkea voi tehostaa ja mitä paremmin hommansa osaa, sitä enemmän jää siiten puhdasta seurusteluaikaa lapsen kanssa.
Melko turhia ohjeita ainakin meille. Vauvan päikkärit kesti 10 min, en todellakaan ehtinyt nukahtaa siinä ajassa. Oksennuspuklu kastelee koko vauvan vaatetuksen ja haisee oksennukselle, todellakin vaihdoin ne vaatteet sen 10 kertaa päivässä. Ruokia oli valmiiksi tehtynä, silti se syöminen ja syömisen jälkeinen siivousprojekti vei aikaa. Yhdellä kädellä viikkasin vaatteet joka päivä vauva sylissä. Ruuankin tein vauva sylissä yhdellä kädellä. Yhdistelin kyllä asioita. Jne.
Ehkä he, joilla vauvat nukkuvat 1-3 tunnin päiväunia, onkin ihan mukavaa.
ei tarvitse nukahtaa, pelkkä lepo riittää. makaat siinä vieressä, pidät silmiä kiinni ja rentoutat kehosi. en mielestäni puhunut mitään oksennuspuklusta.
kuulostaa siltä, että selittelet sen sijaan, että tajuaisit missä vika oli. mutta kukin päättäköön itse haluaako vauva-ajasta tehdä kärsimyksen vai ei
No mutta kun meidän vauvan vaatetahrat oli pelkästään niitä oksennuspukluja. Ja niitä tuli useita kymmeniä päivässä kuukausien ajan. Neuvolan mukaan ihan normaalia. Joten en ymmärrä mitä olisin voinut tehdä toisin.
Meillä on kolme lasta, eikä niistä kyllä yksikään oksennellut kymmeniä kertoja päivässä, tuskin yhteensäkään ovat kymmeniä kertoja vauva-aikana. Olisiko sillä sinun vauvelilla väärät eväät?
Vauvanhan voi laittaa lattialle tai sänkyyn, ei sitä aina tarvitse kanniskella? Kyllä se sitten ilmoittaa kun on asiaa.
Kiva jos sulla ei oksennellut. En ole se, jolle vastasit mutta meillä kyllä oksenteli. Ja siinä liejussa oli koko vaatekerta ja ympäristö myös. Lääkärillä käyty. Refluksidiagnoosi tuli vasta yli 2-vuotiaana,vaikka siitä selvästi oli kyse jo hyvin varhain.
Onkohan ap jo eronnut? Aloitus on maaliskuuta.
Aloituksesta on nyt neljä kuukautta. Mitä kuuluu ap: n perheelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikka kirjoitti:
Jos toinen parisuhteessa tekee töitä ja toinen ei, jälkimmäinen tietenkin hoitaa kodin ja lapset.
Ehei katsos kun mamilla on kiire ruokkia, nukuttaa ja lukea. Miehen ptää sit työpäivänsä päälle laittaa huomisen sapuskat ja siivota sotkut.
Miehen työpäivän aikana nainen joutuu lapsen takia: heräämään aikaisin muutaman tunnin yöunien jäljiltä, ruokkimaan, pesemään, siivoamaan, pukemaan, ulkoilemaan, nukuttamaan, riisumaan, vaihtamaan pukluvaatteet, pesemään pyykkiä, ruokkimaan, pesemään, imuroimaan, loruttelemaan, ruokkimaan, siivoamaan, vaihtamaan pukluvaatteet, ruokkimaan, siivoamaan...
Ja kas, nainen huomaa ettei ole koko miehen työpäivän aikana ehtinyt itse syödä tai istahtaa sohvalle. Ehkä muilla ei näin ole, mutta meillä oli.
muutama pikku vinkki
hankkikaa nyt ihmeessä pesukone, ettei tarvitse alkaa aikaa tuhlaamaan pyykkien pesuun. Osa pesukoneista sitten kuivaakin pyykit automaattisesti. Ei tarvitse sitten muuta kuin laittaa pyykit koneeseen ja ottaa ne sieltä pois, sekä heittää kaappiin.
ruoat voi tehdä etukäteen. meillä esimerkiksi tehdään miehen kanssa seuraavan viikon ruoat ajalla pe-su, riippuen siitä mitä tehdään. sitten ruoat annosrasioihin ja ruokien säilyvyydestä riippuen ne sitten laitetaan jääkaappiin tai pakkaseen.
lapsen vaatetus hoituu hyvinkn nopeasti ja helposti. jokaisen tahran jälkeen ei tarvitse vaihtaa puhtaita vaatteita, riittää, kun tahran pyyhkii ja sitten illalla koneeseen.
jos jää yöunet väliin lapsen heräilyn takia, niin sitten nukutaan lapsen kanssa päikkärit. se piristää kummasti. mitään väliä ei ole sillä, jos jääkin yksi imurointi väliin. mies voi sitten imuroida vaikka illalla, jos tarvis tulee. pikkuroskia varten voi hankkia sellaisen minikokoisen muruimurin, tai miksi niitä sitten sanotaankaan. ä
loruttelu onnistuu vaikka lasta pukiessa. muistan vieläkin - ehkä varhaisimpia lapsuumuistoja, kun en olisi halunnut sukkia jalkaan, niin äiti aloitti "tämä pikku possu" lorun ja kun päästiin loppuun, "kotiin asti", niin hups, sukka sujahti jalkaan.
pointtina on se, että ei asioista tarvitse tehdä elämää suurempaa. lapsen voi pitää mukana niissä kotiaskareissa. kun imuroin, voin hyvinkin laittaa lapsen rintareppuun, laittaa päähän kuulosuojaimet (kyllä, meillä on kovaääninen imuri ja kyllä suhtautdun vakavasti lapsen kuulonsuojaamiseen kun läheinen on hyvin heikkokuuloinen ja tiedän hänen kauttaan mitä on elää ilman yhtä aistia) ja sitten siinä samalla nauretaan lapsen kanssa yhdessä hänen peilikuvalleen, kun yhtäkkiä päähän tuli hassut muovit. Ei siis tarvitse erikseen erotella "lapsenhoitoaikaa" ja "kodinhoitoaikaa", kaikki voi yhdistää, kaikkea voi tehostaa ja mitä paremmin hommansa osaa, sitä enemmän jää siiten puhdasta seurusteluaikaa lapsen kanssa.
Melko turhia ohjeita ainakin meille. Vauvan päikkärit kesti 10 min, en todellakaan ehtinyt nukahtaa siinä ajassa. Oksennuspuklu kastelee koko vauvan vaatetuksen ja haisee oksennukselle, todellakin vaihdoin ne vaatteet sen 10 kertaa päivässä. Ruokia oli valmiiksi tehtynä, silti se syöminen ja syömisen jälkeinen siivousprojekti vei aikaa. Yhdellä kädellä viikkasin vaatteet joka päivä vauva sylissä. Ruuankin tein vauva sylissä yhdellä kädellä. Yhdistelin kyllä asioita. Jne.
Ehkä he, joilla vauvat nukkuvat 1-3 tunnin päiväunia, onkin ihan mukavaa.
Ja minä en saanut vauvan päikkäreiden aikaan unta, EN VAIN SAANUT. Vaikka olin väsynyt, en pystynyt rentoutumaan ja nukahtamaan, aistit oli päiväsaikaan niin valppaina, että uni ei vaan tullut.
Jestas sentään, miten omahyväinen ja vittuileva vuodatus! "Hankkikaa nyt ihmeessä pesukone." 🤯
"...mitä paremmin hommansa osaa..." 🏆🥇👑
Sinä olet nainen ja lapsen äiti. Sinun tehtäväsi on hoitaa vauvaa koska se on sinun vauvasi, ei miehen vauva. Ja miehelläsi on oikeus tehdä mitä haluaa oli teillä vauva tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikka kirjoitti:
Jos toinen parisuhteessa tekee töitä ja toinen ei, jälkimmäinen tietenkin hoitaa kodin ja lapset.
Silloin se palkkatöissä oleva maksaa yksin koko perheen kulut.
Tuolla sinun mallilla mies ulkoistaa itsensä perheestä hyvin nopeasti, joten kannattaa miettiä kaksi kertaa haluaako noin.
Eipä sillä äipällä taida pahemmin olla tuloja.
Tuolla sinun mallillasi mies miettii miksi hän tekee täyden päivän, siivoaa vaimon päivän aikana tekemät sotkut, ja maksaa kaiken.
Ansiosidonnainen äitiyspäiväraha on ihan hyvä, jos ei ottanut vaimoksi tulotonta tyhjätaskua.
Niin, että ihan hyvä riittää? Tulon menetyksellä ei ole mitään väliä? Äiti kustantakoon vanhempainvapaan. Itselle vanhempainvapaa olisi maksanut n. 10000 euroa, jos isä ei siitä olisi pitänyt osaansa. Onneksi piti ja menetys tasattiin ja lapsi sai tutustua isäänsä.
Kommentti on noille velliperseille, joiden mielestä vain mies maksaa perheen kulut. Suomessa on hyvin vähän täysin tulottomia kotirouvia. Ne ei itsekään tunne yhtään, ovat kuulleet vain isojen poikien juttuja ja uskovat ne silmää räpäyttämättä.
Ihmettelen kovasti, miten yksi perhe pärjää kymmenen lapsen kanssa. Omakotitalo, kenelläkään lapsista ei ole omaa huonetta eikä silti haittaa.
Lapset eivät myöskään istuneet koneella, vaan istuivat mieluummin meidän kanssa olohuoneessa keskustelemassa asioista.
Osasivat itse laittaa ruokaa. Äidin ei tarvinnut vierestä katsoa. Jos jotain meni rikki tai ei onnistunut, se oli vain elämää ja sitten yritettiin uudestaan.
Koti oli ihan siisti. Ei liikaa tavaraa, lapset leikkivät enemmän ulkona. Ei oltu panostettu designiin tai siihen, että olisi kuvaukselliset vaatteet lapsilla.
Kaikilla ehjät vaatteet, se riitti.
Lapset opetettiin uimaan omassa Bilteman uima-altaassa, opetettiin kasvattamaan ruokaa kasvimaalla.
Ei ollut uskonnollinen perhe.
Elämä vain oli rauhallisemman tahtista eikä tarvinnut miettiä somea. Vanhemmat tekivät kotoa käsin töitä muistaakseni. Eikai silloin tarvitse kuin saada lapset aamulla kouluun ja pienemmät jää kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap,koitappa itse tienata samassa ajassa sama palkka kuin miehes, ja sitte valita uudelleen jos tarvii.
Naisten ja miesten käteen jäävä nettopalkka ei paljon eroa ja yleensähän kaikki maksetaan puoleksi riippumatta palkasta tai siitä että nainen on äitiyslomalla sen yhteisen vauvan vuoksi ja ottaa sen vuoksi takkiin rahallisesti niin monella tavalla. Miehet eivät kanna mitään vastuuta.
51% parisuhteissa mies tienaa merkittävästi naista enemmän.
Tämä ennen lapsia. Ero kasvaa kun kakarat tulee kuvioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei muka koko päivän aikana ehdi kertaakaan istumaan sohvalle, niin siitä ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään.
Sitä ollaan niin vauvakuplassa ettei loruttelua voi sohvalla tehdä, siihen tarvitaan lorutteluhuone.
Miehen maksama tietysti.
Sohvalla yksin istuminen on luksusta.
Mitä sä st itket kun laitat sen tarhaan?
On jo tarhassa ja itken sitä, että yhtenäkään työpäivänä en ole saanut nukuttua yli 5 tuntia vuorokaudessa lapsen yöheräilyjen takia. :D Käyn silti töissä ja tienaan enemmän kuin mies. Valvomisesta huolimatta.
No sitten se menee ihan oikein :) Ei sun tarvitse täällä valittaa.
Meneekö varmasti ihan oikein? Eikös miehet aina vetoa siihen, että heidän täytyy saada nukkua, koska käyvät töissä... Hassua, että nainen pystyy sekä valvomaan että käymään töissä. Ja vielä pidempää työpäivää mitä mies.
Vauvalle lässyttäminen ei kyllä ole työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta on nyt neljä kuukautta. Mitä kuuluu ap: n perheelle?
Pari pv sitten ap lähetti viestin, jonka mukaan mies oli pyörälenkeillä pettänyt työkaverin kanssa ja nyt jäänyt kiinni tai muuten tunnustanut. Nyt mies on työkaverinsa mökillä. Eli semmoinen paineenpurku oli kyseessä silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap,koitappa itse tienata samassa ajassa sama palkka kuin miehes, ja sitte valita uudelleen jos tarvii.
Naisten ja miesten käteen jäävä nettopalkka ei paljon eroa ja yleensähän kaikki maksetaan puoleksi riippumatta palkasta tai siitä että nainen on äitiyslomalla sen yhteisen vauvan vuoksi ja ottaa sen vuoksi takkiin rahallisesti niin monella tavalla. Miehet eivät kanna mitään vastuuta.
51% parisuhteissa mies tienaa merkittävästi naista enemmän.
Tämä ennen lapsia. Ero kasvaa kun kakarat tulee kuvioihin.
Olen vastannut sinulle tähän väittämääsi monta kertaa ja vastaan jatkossakin: miksi miehet pariutuvat itseään pienempituloisen naisen kanssa? Eikö miesten kannattaisi etsiä puolisoa itseään vanhemmista, koulutetuista ja hyvätuloisista naisista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei muka koko päivän aikana ehdi kertaakaan istumaan sohvalle, niin siitä ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään.
Sitä ollaan niin vauvakuplassa ettei loruttelua voi sohvalla tehdä, siihen tarvitaan lorutteluhuone.
Miehen maksama tietysti.
Sohvalla yksin istuminen on luksusta.
Mitä sä st itket kun laitat sen tarhaan?
On jo tarhassa ja itken sitä, että yhtenäkään työpäivänä en ole saanut nukuttua yli 5 tuntia vuorokaudessa lapsen yöheräilyjen takia. :D Käyn silti töissä ja tienaan enemmän kuin mies. Valvomisesta huolimatta.
No sitten se menee ihan oikein :) Ei sun tarvitse täällä valittaa.
Meneekö varmasti ihan oikein? Eikös miehet aina vetoa siihen, että heidän täytyy saada nukkua, koska käyvät töissä... Hassua, että nainen pystyy sekä valvomaan että käymään töissä. Ja vielä pidempää työpäivää mitä mies.
Vauvalle lässyttäminen ei kyllä ole työtä.
Lapsen kielellisestä kehityksestä ja tunnekasvatuksesta huolehtiminen on täyttä työtä. Siihen ei riitä miesten kertoma, että vauva laitetaan sitteriin ja itse pelataan pleikkaria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikka kirjoitti:
Jos toinen parisuhteessa tekee töitä ja toinen ei, jälkimmäinen tietenkin hoitaa kodin ja lapset.
Ehei katsos kun mamilla on kiire ruokkia, nukuttaa ja lukea. Miehen ptää sit työpäivänsä päälle laittaa huomisen sapuskat ja siivota sotkut.
Miehen työpäivän aikana nainen joutuu lapsen takia: heräämään aikaisin muutaman tunnin yöunien jäljiltä, ruokkimaan, pesemään, siivoamaan, pukemaan, ulkoilemaan, nukuttamaan, riisumaan, vaihtamaan pukluvaatteet, pesemään pyykkiä, ruokkimaan, pesemään, imuroimaan, loruttelemaan, ruokkimaan, siivoamaan, vaihtamaan pukluvaatteet, ruokkimaan, siivoamaan...
Ja kas, nainen huomaa ettei ole koko miehen työpäivän aikana ehtinyt itse syödä tai istahtaa sohvalle. Ehkä muilla ei näin ole, mutta meillä oli.
muutama pikku vinkki
hankkikaa nyt ihmeessä pesukone, ettei tarvitse alkaa aikaa tuhlaamaan pyykkien pesuun. Osa pesukoneista sitten kuivaakin pyykit automaattisesti. Ei tarvitse sitten muuta kuin laittaa pyykit koneeseen ja ottaa ne sieltä pois, sekä heittää kaappiin.
ruoat voi tehdä etukäteen. meillä esimerkiksi tehdään miehen kanssa seuraavan viikon ruoat ajalla pe-su, riippuen siitä mitä tehdään. sitten ruoat annosrasioihin ja ruokien säilyvyydestä riippuen ne sitten laitetaan jääkaappiin tai pakkaseen.
lapsen vaatetus hoituu hyvinkn nopeasti ja helposti. jokaisen tahran jälkeen ei tarvitse vaihtaa puhtaita vaatteita, riittää, kun tahran pyyhkii ja sitten illalla koneeseen.
jos jää yöunet väliin lapsen heräilyn takia, niin sitten nukutaan lapsen kanssa päikkärit. se piristää kummasti. mitään väliä ei ole sillä, jos jääkin yksi imurointi väliin. mies voi sitten imuroida vaikka illalla, jos tarvis tulee. pikkuroskia varten voi hankkia sellaisen minikokoisen muruimurin, tai miksi niitä sitten sanotaankaan. ä
loruttelu onnistuu vaikka lasta pukiessa. muistan vieläkin - ehkä varhaisimpia lapsuumuistoja, kun en olisi halunnut sukkia jalkaan, niin äiti aloitti "tämä pikku possu" lorun ja kun päästiin loppuun, "kotiin asti", niin hups, sukka sujahti jalkaan.
pointtina on se, että ei asioista tarvitse tehdä elämää suurempaa. lapsen voi pitää mukana niissä kotiaskareissa. kun imuroin, voin hyvinkin laittaa lapsen rintareppuun, laittaa päähän kuulosuojaimet (kyllä, meillä on kovaääninen imuri ja kyllä suhtautdun vakavasti lapsen kuulonsuojaamiseen kun läheinen on hyvin heikkokuuloinen ja tiedän hänen kauttaan mitä on elää ilman yhtä aistia) ja sitten siinä samalla nauretaan lapsen kanssa yhdessä hänen peilikuvalleen, kun yhtäkkiä päähän tuli hassut muovit. Ei siis tarvitse erikseen erotella "lapsenhoitoaikaa" ja "kodinhoitoaikaa", kaikki voi yhdistää, kaikkea voi tehostaa ja mitä paremmin hommansa osaa, sitä enemmän jää siiten puhdasta seurusteluaikaa lapsen kanssa.
Kiva jos sinulle toimii. Vähän alwntuvaa kuitenkin, että kuvittelet, että aikuiset ihmiset ei ole näitä vinkkejösi tajunneet.
Meillä oli refluksivauva. Jatkuvasti tuli pestävääkun karmeassa vatsahapolta haisevassa puklussa oli vauvan vaatteet, lattiat, lakanat, oman sängyn lakanat kun yritti vauvaa nukuttaa omaan kainaloon, jotta saisi itsekin unta.
Meillä on kyllä pesukone, mutta ei kuivaava. Kämppä pieni, jossa hyvin vähän tilaa pyykeille, mikä vaikeutti pyykkien kuivatusta. Pyykkejä piti käännellä ja järjestellä uudelleen jotta se päivän neljäs koneellinen mahtuu johonkin kuivumaan.
Lapset on temperementeiltaan ja uni taidoiltaan erilaisia. Joidenkin nukutaminen on sitä, että laittaa vauvan sänkyyn ja laulaa vähän.
Joidenkin nukuttaminen on sitä että työntelet vaunuja edestakaisin Parvekkeelle hankalasti puu kapulan yli, jotta vaunut keinahtwlisi mukavasti. Vauva havahtuu aina, kun Sitten tunnin työntelyn jälkeen vauva nukkuu kunnolla ja yrität hiipiä itse sisään lepäämään, ohi menee auto ja herättää vauvan.T. Nyt jo 4-vuotiaan äiti, jonka vauva-aika oli rankka ja jota ottaa pattiin kun jotkut luulee että vauvaajan rankkuus on vaan vanhemman omaa tyhmyyttä.
täydellinen esimerkki siitä miten pointti sivuutetaan
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kovasti, miten yksi perhe pärjää kymmenen lapsen kanssa. Omakotitalo, kenelläkään lapsista ei ole omaa huonetta eikä silti haittaa.
Lapset eivät myöskään istuneet koneella, vaan istuivat mieluummin meidän kanssa olohuoneessa keskustelemassa asioista.
Osasivat itse laittaa ruokaa. Äidin ei tarvinnut vierestä katsoa. Jos jotain meni rikki tai ei onnistunut, se oli vain elämää ja sitten yritettiin uudestaan.
Koti oli ihan siisti. Ei liikaa tavaraa, lapset leikkivät enemmän ulkona. Ei oltu panostettu designiin tai siihen, että olisi kuvaukselliset vaatteet lapsilla.
Kaikilla ehjät vaatteet, se riitti.
Lapset opetettiin uimaan omassa Bilteman uima-altaassa, opetettiin kasvattamaan ruokaa kasvimaalla.
Ei ollut uskonnollinen perhe.
Elämä vain oli rauhallisemman tahtista eikä tarvinnut miettiä somea. Vanhemmat tekivät kotoa käsin töitä muistaakseni. Eikai silloin tarvitse kuin saada lapset aamulla kouluun ja pienemmät jää kotiin.
Nykyisin iso osa äideistä on täysin kädettömiä arjen ja lapsenhoidon kanssa. Ei osata millään, ei osata nähdä missä tekevät virheen, halutaan vain valittaa miten rankkaa vauvan kanssa on, ei haluta muuttaa itseä ja tapoja, jotta saisi helpomman arjen. Uhirutuminen on tämän vuoden (toivottavasti ei vuosikymmenen) teema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap,koitappa itse tienata samassa ajassa sama palkka kuin miehes, ja sitte valita uudelleen jos tarvii.
Naisten ja miesten käteen jäävä nettopalkka ei paljon eroa ja yleensähän kaikki maksetaan puoleksi riippumatta palkasta tai siitä että nainen on äitiyslomalla sen yhteisen vauvan vuoksi ja ottaa sen vuoksi takkiin rahallisesti niin monella tavalla. Miehet eivät kanna mitään vastuuta.
51% parisuhteissa mies tienaa merkittävästi naista enemmän.
Tämä ennen lapsia. Ero kasvaa kun kakarat tulee kuvioihin.
Olen vastannut sinulle tähän väittämääsi monta kertaa ja vastaan jatkossakin: miksi miehet pariutuvat itseään pienempituloisen naisen kanssa? Eikö miesten kannattaisi etsiä puolisoa itseään vanhemmista, koulutetuista ja hyvätuloisista naisista?
Tee siitä oma ketju, vastasin väitteeseen jossa kerrottiin ettei nettopalkka paljon eroa ja kaikki maksetaan puoliksi. Vain 29% lapsettomista parisuhteista on sellaisia joissa se ei paljon eroa. Lasten astuessa kuvioihin luku pienenee.
Mitäs jos pidettäis keskustelu asiallisena myös faktojen osalta?
puspus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei muka koko päivän aikana ehdi kertaakaan istumaan sohvalle, niin siitä ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään.
Sitä ollaan niin vauvakuplassa ettei loruttelua voi sohvalla tehdä, siihen tarvitaan lorutteluhuone.
Miehen maksama tietysti.
Sohvalla yksin istuminen on luksusta.
Mitä sä st itket kun laitat sen tarhaan?
On jo tarhassa ja itken sitä, että yhtenäkään työpäivänä en ole saanut nukuttua yli 5 tuntia vuorokaudessa lapsen yöheräilyjen takia. :D Käyn silti töissä ja tienaan enemmän kuin mies. Valvomisesta huolimatta.
No sitten se menee ihan oikein :) Ei sun tarvitse täällä valittaa.
Meneekö varmasti ihan oikein? Eikös miehet aina vetoa siihen, että heidän täytyy saada nukkua, koska käyvät töissä... Hassua, että nainen pystyy sekä valvomaan että käymään töissä. Ja vielä pidempää työpäivää mitä mies.
Vauvalle lässyttäminen ei kyllä ole työtä.
Lapsen kielellisestä kehityksestä ja tunnekasvatuksesta huolehtiminen on täyttä työtä. Siihen ei riitä miesten kertoma, että vauva laitetaan sitteriin ja itse pelataan pleikkaria.
Jep jep
Täyttä työtä.
Ei ihme että laitatte miehen siivoamaan kämpän hänen tullessa kotiin. Teillä on ollut kiire lässyttää.
"Koko työpäivän minä luonnollisesti hoidan vauvan, mutta myös passaan miestä (ruoat jne.)"
Kuka häntä passaa normaalisti työpaikalla. Yli 1000 yläpeukkua näin alkeelliselle provolle.
Mikä tahansa miehen epäkelpoustarina uppoaa täällä kuin kuuma veitsi voihin.
Säälittävää, kuvastaa omaa elämäänne.