Eivätkö nelikymppiset enää saisi saada lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, ettei 40-vuotias ole ihanteellisin ikä

tulla äidiksi, mutta kaikilla elämä ei mene kuin oppikirjoissa. Senkö takia ei saisi hankkia omaa lasta?

Mitä ihmettä nämä ihmiset ovat tehneet noin 20 vuotta?

Kaikkien hedelmällisyys ei riitä 40-vuotiaaksi. Siksi näiden pitää hankkia lapset nuorina ja siksi he saattavat haukkua myöhemmin lapsia saaneita. Ovat kateellisia. Tutkitusti kuitenkin vanhat äidit saavat älykkäämpiä lapsia kuin nuoret äidit. Vanhalla äidillä on myös paremmat valmiudet ja resurssit lasten kasvatukseen kuin nuorella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, ettei 40-vuotias ole ihanteellisin ikä

tulla äidiksi, mutta kaikilla elämä ei mene kuin oppikirjoissa. Senkö takia ei saisi hankkia omaa lasta?

Mitä ihmettä nämä ihmiset ovat tehneet noin 20 vuotta?

Omalla kohdallani tullut ensimmäisen miehen pettämäksi ja jättämäksi, toisen miehen kanssa yrittänyt 8 vuotta lasta tuloksetta. Ei siihen ihmeitä tarvita.

Vammaisten synnyttäminen kirjoitti:

Kehitysvammaiset epämuodostuneet mongoloidit syntyy eniten vanhoille vanhemmille. Myös nuorille syntyy mutta vähemmän.

Ei vaan, nuorille syntyy eniten down-lapsia. Eivät nähtävästi hahmota riskejä, eivätkä käy tutkimuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, ettei 40-vuotias ole ihanteellisin ikä

tulla äidiksi, mutta kaikilla elämä ei mene kuin oppikirjoissa. Senkö takia ei saisi hankkia omaa lasta?

Mitä ihmettä nämä ihmiset ovat tehneet noin 20 vuotta?

Omalla kohdallani tullut ensimmäisen miehen pettämäksi ja jättämäksi, toisen miehen kanssa yrittänyt 8 vuotta lasta tuloksetta. Ei siihen ihmeitä tarvita.

Älä hyvä ihminen enää yritä saman miehen kanssa. Mies vaihtoon. Anteeksi suoruuteni. Mitä jos saisitkin vaikka heti lapsen jonkun toisen miehen kanssa. Näitäkin esimerkkejä on lukuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän niitä vaihtoehtoja aina löytyy jos on halua. Uskon, että jos ei ole aiemmin hankkinut lapsia, niin ei ole tarkoituskaan että tällainen ihminen tulisi vanhemmaksi.

"ei ole tarkoituskaan" tätä sanontaa en ole koskaan ymmärtänyt. Aivan kuin meillä kaikilla olisi joku ennalta määrätty elämänpolku, toki perimän vaikutuksen ymmärrän. Kuitenkin ne omat valinnathan niitä asioita määräilee. Tietysti joku sairaus, jota ei itse voi valita on eri asia. Mutta sairauskaan ei ole minnekään tähtiin kirjoitettu, vaan useimmiten huonoa tuuria tai perimän määrittämää. Ja saman sairaudenkin kanssa toinen pärjää paremmin ja toinen huonommin ts se sama dg ei tee ihmisten elämistä jotenkin ennalta määriteltyä.

Kaikilla ei ole vain sellaista äitiviettiä. On aivan ok, että kaikki eivät tule äideiksi. Tuntuu, että nykyään jotkut ihmiset hankkivat lapsia vain jonkinlaisen statusarvon vuoksi. Se on traagista, koska silloin koko perhe kärsii jollakin tavalla.

"äitiviettikin" on aika outo juttu. Harvalla kai sitä on etukäteen? Halu perustaa perhe ja sen myötä hankkia lapsia, on kyllä enempi vain halu kuin "vietti". Itse ainakin olin tosi pihalla, kun huomasin olevani raskaana. Mutta raskauden aikana sitä sopeutuu pikkuhiljaa ja oppii sen, että itsestä tulee vanhempi. Uskon, että siihen sopeutuu lähes jokainen, jos olosuhteet ovat hyvät. Eikö se lajin lisääntyminen ole kuitenkin kirjoitettu sinne ihmisen perimään? Vietti on se, että naiset ja miehet kokevat sukupuolista halua vastakkaista sukupuolta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien hedelmällisyys ei riitä 40-vuotiaaksi. Siksi näiden pitää hankkia lapset nuorina ja siksi he saattavat haukkua myöhemmin lapsia saaneita. Ovat kateellisia. Tutkitusti kuitenkin vanhat äidit saavat älykkäämpiä lapsia kuin nuoret äidit. Vanhalla äidillä on myös paremmat valmiudet ja resurssit lasten kasvatukseen kuin nuorella.

Kuka sen muka pystyisi nuorempana ennustamaan, ettei hedelmällisyys riittäisi myöhemmälle iälle. Miksi olla kateellinen jostain, jota jo itsellä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen biologia vaan nyt on sellainen, että iän karttumisen myötä ituradan solukkoihinkin kertyy mutaatioita eli geenivirheitä. Vanhoista raaka-aineista ei tule enää niin hyvää lopputulosta kuin nuoremmilla värkeillä tehdyistä. Koskee kumpaakin sukupuolta.

Lapsen kannalta on myös aika hankalaa, jos jo kohta opinnoistaan valmistuttuaan joutuu palkkatöiden sijaan keskittymään vanhempiensa vaippojen vaihtamiseen.

Jos tuo sinun raaka-aineteoriasi on totta, niin eikö nelikymppisen naisen kannattaisi etsiä sitten parikymppinen isäehdokas?

Enkä ole kyllä ikinä kuullut kenenkään vaihtelevan kuusikymppisten vanhempiensa vaippoja, mutta kyllä varmasti maailmaan kaikenlaisia kummallisia ihmiskohtaloita mahtuu...

Tosiasiassa se menee niin päin, että 50-vuotiaan miehen kannattaisi valita 20-vuotias nainen lastentekijäksi. Munasolut kun muodostuvat jo sikiövaiheessa ja siksi 40-vuotias on lisääntymismielessä huono vaihtoehto.

Opiskelut on tapana venyttää niin, että työelämään siirrytään kunnolla vasta kolmenkympin tietämillä. Vanhemmat ovat siis silloin jo yli seitsemän kympin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, ettei 40-vuotias ole ihanteellisin ikä

tulla äidiksi, mutta kaikilla elämä ei mene kuin oppikirjoissa. Senkö takia ei saisi hankkia omaa lasta?

Mitä ihmettä nämä ihmiset ovat tehneet noin 20 vuotta?

Omalla kohdalla tehnyt uraa, matkustellut ja nauttinut elämästä ja ikävä kyllä sairastanut pitkän ja vakavan fyysisen sairauden, jonka aikana perheen perustaminen ei tullut mieleenkään. Elämässä on kuule muutakin kuin lapsenteko. 36-vuotiaana tulin äidiksi ekan kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän niitä vaihtoehtoja aina löytyy jos on halua. Uskon, että jos ei ole aiemmin hankkinut lapsia, niin ei ole tarkoituskaan että tällainen ihminen tulisi vanhemmaksi.

"ei ole tarkoituskaan" tätä sanontaa en ole koskaan ymmärtänyt. Aivan kuin meillä kaikilla olisi joku ennalta määrätty elämänpolku, toki perimän vaikutuksen ymmärrän. Kuitenkin ne omat valinnathan niitä asioita määräilee. Tietysti joku sairaus, jota ei itse voi valita on eri asia. Mutta sairauskaan ei ole minnekään tähtiin kirjoitettu, vaan useimmiten huonoa tuuria tai perimän määrittämää. Ja saman sairaudenkin kanssa toinen pärjää paremmin ja toinen huonommin ts se sama dg ei tee ihmisten elämistä jotenkin ennalta määriteltyä.

Kaikilla ei ole vain sellaista äitiviettiä. On aivan ok, että kaikki eivät tule äideiksi. Tuntuu, että nykyään jotkut ihmiset hankkivat lapsia vain jonkinlaisen statusarvon vuoksi. Se on traagista, koska silloin koko perhe kärsii jollakin tavalla.

"äitiviettikin" on aika outo juttu. Harvalla kai sitä on etukäteen? Halu perustaa perhe ja sen myötä hankkia lapsia, on kyllä enempi vain halu kuin "vietti". Itse ainakin olin tosi pihalla, kun huomasin olevani raskaana. Mutta raskauden aikana sitä sopeutuu pikkuhiljaa ja oppii sen, että itsestä tulee vanhempi. Uskon, että siihen sopeutuu lähes jokainen, jos olosuhteet ovat hyvät. Eikö se lajin lisääntyminen ole kuitenkin kirjoitettu sinne ihmisen perimään? Vietti on se, että naiset ja miehet kokevat sukupuolista halua vastakkaista sukupuolta kohtaan.

Niin en tiedä. Omassa lähipiirissäni on naisia, jotka ovat aina tienneet haluavansa äideiksi ja äidiksi tuleminen on ollut hyvin luontevaa läpi matkan. Sitten on naisia, jotka ovat tehneet päätöksen täysin rationaalisesti ja osittain jopa omien halujensa/toiveidensa vastaisesti. Yhden tällaisen perhe hajosi ja toinen katuu äitiyttään. Voihan se olla, että se mystinen äitivietti on osittain opittuakin. Jos on itse saanut rakastavan äidin ja lapsuudenperheen, niin on helppo nähdä itsensä myöhemmin samassa tilanteessa.

Mä ainakin haluan jo 50v. elää omaa elämääni ilman pieniä lapsia. Jokainen tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen biologia vaan nyt on sellainen, että iän karttumisen myötä ituradan solukkoihinkin kertyy mutaatioita eli geenivirheitä. Vanhoista raaka-aineista ei tule enää niin hyvää lopputulosta kuin nuoremmilla värkeillä tehdyistä. Koskee kumpaakin sukupuolta.

Lapsen kannalta on myös aika hankalaa, jos jo kohta opinnoistaan valmistuttuaan joutuu palkkatöiden sijaan keskittymään vanhempiensa vaippojen vaihtamiseen.

Jos tuo sinun raaka-aineteoriasi on totta, niin eikö nelikymppisen naisen kannattaisi etsiä sitten parikymppinen isäehdokas?

Enkä ole kyllä ikinä kuullut kenenkään vaihtelevan kuusikymppisten vanhempiensa vaippoja, mutta kyllä varmasti maailmaan kaikenlaisia kummallisia ihmiskohtaloita mahtuu...

Tosiasiassa se menee niin päin, että 50-vuotiaan miehen kannattaisi valita 20-vuotias nainen lastentekijäksi. Munasolut kun muodostuvat jo sikiövaiheessa ja siksi 40-vuotias on lisääntymismielessä huono vaihtoehto.

Opiskelut on tapana venyttää niin, että työelämään siirrytään kunnolla vasta kolmenkympin tietämillä. Vanhemmat ovat siis silloin jo yli seitsemän kympin.

Molemmat on oikeassa, ei nuo toisiaan poissulje. Minkä ikäisen hyvänsä on omasta näkökulmastaan fiksuinta ottaa 18-25 v kumppani lastensa toiseksi vanhemmaksi. Se on sitten ihan toinen asia, onko se ison ikäeron suhteessa lisääntyminen yhtä hyvä diili sille nuoremmalle osapuolelle. Yleisesti ottaen ei. Riskit on kaikkein pienimmät kun molemmat vanhemmat ovat nuoria ja terveitä.

-eri

Ajattelen niin, että naisessa on jotain vikaa jos hankkii lapset vasta nelikymppisenä. On kenties ollut sitoutumiskammoinen tms. Tai kenties on elänyt vain uralleen. Jos on järkeä päässä, niin tietää, että lapset kannattaa hankkia vähän aiemmin. Sama koskee miehiä.

Vauvan saaminen on ihan luonnollista ja kaikin puolin hyväksyttävää niin kauan, kun elimistö toimii ja raskaus alkaa luonnostaan. Mitä siihen kellään on mitään sanomista? Itsekin haaveilen vielä vauvasta, vaikka olen jo melkein 40 ja 2 lastani ovat teini-iässä.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan saaminen on ihan luonnollista ja kaikin puolin hyväksyttävää niin kauan, kun elimistö toimii ja raskaus alkaa luonnostaan. Mitä siihen kellään on mitään sanomista? Itsekin haaveilen vielä vauvasta, vaikka olen jo melkein 40 ja 2 lastani ovat teini-iässä.

Oletko varma, ettei kyse ole jonkinlaisesta ikäkriisistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, ettei 40-vuotias ole ihanteellisin ikä

tulla äidiksi, mutta kaikilla elämä ei mene kuin oppikirjoissa. Senkö takia ei saisi hankkia omaa lasta?

Mitä ihmettä nämä ihmiset ovat tehneet noin 20 vuotta?

Minä etsin 12 vuotta sitä elämäni miestä, sen jälkeen käytin muutaman vuoden siihen tutustumiseen, sen jälkeen ensimmäisen, toisen ja kolmannen lapsen yrittämiseen. Lopulta olin nuorimmaisen syntyessä yli 40.

Muita tavallisia tarinoita lähipiiristä. 1) Lasten hankinta sitten joskus kun molemmat on valmistuneet. Kolmen kympin kiepeillä molemmat sitten vihdoin valmistutaan - ja toinen tajuaakin ettei halua niitä lapsia. Seuraava kumppani ei sitten ehkä löydykään hetkessä eikä uuteen suhteeseen voi heti alkaa tekemään lapsia.

2) Tutustutaan 25 v, muutetaan yhteen, kolmen kympin korvilla suhde on riittävän vakiintunut ja lapsenteko ajankohtaista. Toinen sairastuu niin vakavasti, että lapsenteon saa suosiolla unohtaa 5-10 vuodeksi, hyvä jos säilyy edes henki.

3) Tutustutaan 25 v ja muutaman vuoden päästä alentaan yrittämään lasta. Parin huolettoman tulee jos on tullakseen -vuoden jälkeen aletaan olla jo kärsimättömiä ja ihmettelemään kun ei mitään kuulu. Siitä alkaakin sitten vuosien tutkimus- ja hoitorumba, jonka päätteeksi ollaan jo toisen lapsen syntyessä nelikymppisiä. Jos nyt syntyy sitä ensimmäistäkään.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen niin, että naisessa on jotain vikaa jos hankkii lapset vasta nelikymppisenä. On kenties ollut sitoutumiskammoinen tms. Tai kenties on elänyt vain uralleen. Jos on järkeä päässä, niin tietää, että lapset kannattaa hankkia vähän aiemmin. Sama koskee miehiä.

Herätys, useimmissa ihmisissä on jotain vikaa, oli ne lapset hankittu missä iässä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

ei

riski epämuodostumiin kasvaa jyrkästi jo kolmkymppisillä

Olipa typerä kommentti.

Riski DOWNIN syndroomaan on suuri alle 20-vuotiailla ja se alkaa kohota 35 ikävuoden tietämillä. Nelikymppisellä se on noin prosentin luokkaa. Eli 99 prosentin todennäköisyydella vauva on terve.

Sitä paitsi nelikymppisille tarjotaan myös seulontaa, jolla downin voi bongata ja raskauden keskeyttää, jos niin haluaa. Toki kaikki eivät halua.

Ap, kai tiesit, että nykyään yli 40-vuotiaat ensisynnyttäjät ovat yleisempiä kuin alle 20-vuotiaat. Mitä koulutetummista naisista puhutaan, sitä yleisempää on saada lapsia vasta iäkkäämpänä. Pitää olla aika weetee, jos oudoksuu nelikymppistä synnyttäjää.

Ja tietysti heitä on ollut vuosituhansia ennen ehkäisyn keksimistä. Luonto on tarkoittanut naiset tulemaan raskaaksi ja synnytämään vaihdevuosiin saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, ettei 40-vuotias ole ihanteellisin ikä

tulla äidiksi, mutta kaikilla elämä ei mene kuin oppikirjoissa. Senkö takia ei saisi hankkia omaa lasta?

Mitä ihmettä nämä ihmiset ovat tehneet noin 20 vuotta?

Sitä, mitä pitääkin. Opiskelleet, luoneet uraa, matkustaneet, kehittäneet itseään ja kenties seurustelleetkin, mutta ehkä haluten käyttää nuoren aikuisen vuotensa muuhun kuin vaipanvaihtoon.

Ihmisillä on paljon erilaisia motiiveja ja prioriteetteja. Ne myös muuttuvat. Itse tiedän montakin entistä velaa, jotka ovat kypsyneet lapsen hankintaan vasta lähempänä 40 ikävuotta.

Se on sitä paitsi aika hyvä ikä hankkia lapsia. Parisuhde on vakaammalla pohjalla, varallisuuttakin yleensä enemmän ja useimmilla vakiduuni, josta jäädä hoitovapaalle ilman pelkoa työllistymisestä sen jälkeen.

Ok, hedelmällisyys alkaa hiukan laskea 35-vuotiaana, mutta ei vielä merkittävästi. Downin riski on hiukan isompo, ei merkittävä sekään.

Eli siitä vaan lapsia tekemään, luonto on tarkoittanut naiset tulemaan raskaaksi aina vaihdevuosiin saakka.

Sosiaalisesti se on myös aivan yleistä saada lapsia nelikymppisenä, yleisempää kuin alle 20-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen biologia vaan nyt on sellainen, että iän karttumisen myötä ituradan solukkoihinkin kertyy mutaatioita eli geenivirheitä. Vanhoista raaka-aineista ei tule enää niin hyvää lopputulosta kuin nuoremmilla värkeillä tehdyistä. Koskee kumpaakin sukupuolta.

Lapsen kannalta on myös aika hankalaa, jos jo kohta opinnoistaan valmistuttuaan joutuu palkkatöiden sijaan keskittymään vanhempiensa vaippojen vaihtamiseen.

Jos tuo sinun raaka-aineteoriasi on totta, niin eikö nelikymppisen naisen kannattaisi etsiä sitten parikymppinen isäehdokas?

Enkä ole kyllä ikinä kuullut kenenkään vaihtelevan kuusikymppisten vanhempiensa vaippoja, mutta kyllä varmasti maailmaan kaikenlaisia kummallisia ihmiskohtaloita mahtuu...

Tosiasiassa se menee niin päin, että 50-vuotiaan miehen kannattaisi valita 20-vuotias nainen lastentekijäksi. Munasolut kun muodostuvat jo sikiövaiheessa ja siksi 40-vuotias on lisääntymismielessä huono vaihtoehto.

Opiskelut on tapana venyttää niin, että työelämään siirrytään kunnolla vasta kolmenkympin tietämillä. Vanhemmat ovat siis silloin jo yli seitsemän kympin.

No hankkikoon sitten 50-vuotias mies parikymppisen naisen, ja 40-vuotias nainen parikymppisen miehen. Win-win molemmille vanhemmille osapuolille.

... jos sellaisen siis sattuu löytämään. Lykkyä tykö.