Lue keskustelun säännöt.
Eivätkö nelikymppiset enää saisi saada lapsia?
21.03.2021 |
Olen itse 39, enkä tiedä saanko ikinä elämässäni lapsia. Ei tietenkään hyvältä näytä, sillä miestäkään ei ole näköpiirissä. No, jos niin käy niin sitten käy, ei kai kaikkea ole kaikille ihmisille tarkoitettu koettavaksi.
Mutta minua vähän ihmetyttää tällä palstalla se yleisesti näkemäni asenne, että yli kolmekymppiset äidit ovat jo vanhuksia, ja nelikymppiset eivät edes raskaudu enää muuten kuin rankoilla hedelmöityshoidoilla.
Kuitenkin tiedän ihan tuttavapiiristä jo useamman naisen, jotka ovat saaneet esikoisensa nelikymppisenä tai päälle. Jokainen näistä lapsista on onneksi ihan tervekin.
Onko tuttavapiirini jotenkin omituinen, ja onko tuollainen tosiaan ihan tavatonta? Iso osa noista tuttavista on ulkomaalaisia (jotka asuvatkin ulkomailla). Suhtaudutaanko Suomessa paheksuvammin vanhempiin äiteihin?
Kommentit (158)
Kyllähän niitä vaihtoehtoja aina löytyy jos on halua. Uskon, että jos ei ole aiemmin hankkinut lapsia, niin ei ole tarkoituskaan että tällainen ihminen tulisi vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
+40.Aivan ehdoton lapsenteko kielto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle palstalle ovat pesiytyneet teiniäidit, joiden ainoa saavutus elämässä on se että ovat tulleet raskaaksi. He yrittävät pönkittää itsetuntoaan dissaamalla niitä jotka ovat pystyneet johonkin muuhunkin.
Ei pidä yleistää. Olen kolmekymppisenä lapset saanut korkeakoulutettu äiti pk-seudulta. En ymmärrä tätä nelikymppisten äitibuumia. Usein ei sitten edes viitsitä olla lasten kanssa lainkaan kotona, vaan lähdetään heti takaisin töihin, kun lapsi on vielä vauva.
Älä yleistä sinäkään!
Joillakin on varaa miettiä, milloin hankin lapsen? Joillakin tilanne on niin että, milloin saan sen lapsen?
Takana saattaa nuoresta iästä huolimatta olla vuosia kestäviä lapsettomuushoitoprojekteja. Lisäksi myös 20-vuotiaat voivat saada vammaisia lapseia. Elämässä ei kortteja jaeta tasaisesti.
Vierailija kirjoitti:
+40.Aivan ehdoton lapsenteko kielto.
No ei missään tapauksessa, jos kerran raskaaksi tulee ja muutenkin jaksaa hoitaa. Mitään ikärajaa ei ole olemassa lapsen saannille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
41-vuotias on vielä oikeutettu hedelmällisyyshoitoihin, joten tuossa taitaa kulkea jonkinlainen julkisen sektorin määrittämä raja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle palstalle ovat pesiytyneet teiniäidit, joiden ainoa saavutus elämässä on se että ovat tulleet raskaaksi. He yrittävät pönkittää itsetuntoaan dissaamalla niitä jotka ovat pystyneet johonkin muuhunkin.
Tämäkin on kyllä ärsyttävä yleistys. Olen saanut ensimmäisen lapseni 22-vuotiaana ja seuraavan 24-vuotiaana. Olen kuitenkin ollut työelämässä aina (en koskaan työtön) ja olen maisteri. Joten kyllä meillä nuorena äidiksi tulleillakin voi olla elämässä paljon muitakin ”saavutuksia” kuin äitiys. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, missä iässä kukakin lisääntyy, mutta ihmetyttää ajatus siitä, että nuoret äidit ovat keskenään kaikki täsmälleen samanlaisia.
22-vuotias ei ole teiniäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle palstalle ovat pesiytyneet teiniäidit, joiden ainoa saavutus elämässä on se että ovat tulleet raskaaksi. He yrittävät pönkittää itsetuntoaan dissaamalla niitä jotka ovat pystyneet johonkin muuhunkin.
Tämäkin on kyllä ärsyttävä yleistys. Olen saanut ensimmäisen lapseni 22-vuotiaana ja seuraavan 24-vuotiaana. Olen kuitenkin ollut työelämässä aina (en koskaan työtön) ja olen maisteri. Joten kyllä meillä nuorena äidiksi tulleillakin voi olla elämässä paljon muitakin ”saavutuksia” kuin äitiys. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, missä iässä kukakin lisääntyy, mutta ihmetyttää ajatus siitä, että nuoret äidit ovat keskenään kaikki täsmälleen samanlaisia.
En ole tuo, kenelle vastaat, mutta eiköhän tuossa viestissä tarkoitettu juuri niitä tyyppejä, jotka pönkittävät itsetuntoaan dissaamalla muunlaisia äitejä. Tuskin viestissä tarkoitettiin, että KAIKKI teiniäidit ovat tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on varaa miettiä, milloin hankin lapsen? Joillakin tilanne on niin että, milloin saan sen lapsen?
Takana saattaa nuoresta iästä huolimatta olla vuosia kestäviä lapsettomuushoitoprojekteja. Lisäksi myös 20-vuotiaat voivat saada vammaisia lapseia. Elämässä ei kortteja jaeta tasaisesti.
On totta, että elämässä kortteja ei jaeta tasapuolisesti. Mutta mitä elämää sellainen edes on, että käy lapsettomuushoidoissa vuosikausia? Eikö voi tyytyä tilanteeseen. Tai olla äiti- tai isähahmo jollekin, jolla ei ole ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
41-vuotias on vielä oikeutettu hedelmällisyyshoitoihin, joten tuossa taitaa kulkea jonkinlainen julkisen sektorin määrittämä raja.
Niin onkohan se niin, että raja julkisella on 42 vuotta ja yksityisellä noin 45 vuotta. Toki lahjoitetuilla soluilla voi hankkia lapsen myöhemminkin, jos on oma kohtu tallella. Silloi on vähän niin kuin "sijaissynyttäjä".
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaiset synnytykseen, raskauteen ja terveyteen liittyvät riskit 40 ja -> iässä kasvavat. Sekä äidin että syntyvän lapsen kohdalla. Jotta kannattaa harkita millaisia riskejä on valmis ottamaan. Paljonko oma terveys ja henki painaa vaakakupissa ja entä lapsen terveys ja henki?
Tämä. Riskit ovat kummallekin suuremmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on varaa miettiä, milloin hankin lapsen? Joillakin tilanne on niin että, milloin saan sen lapsen?
Takana saattaa nuoresta iästä huolimatta olla vuosia kestäviä lapsettomuushoitoprojekteja. Lisäksi myös 20-vuotiaat voivat saada vammaisia lapseia. Elämässä ei kortteja jaeta tasaisesti.
On totta, että elämässä kortteja ei jaeta tasapuolisesti. Mutta mitä elämää sellainen edes on, että käy lapsettomuushoidoissa vuosikausia? Eikö voi tyytyä tilanteeseen. Tai olla äiti- tai isähahmo jollekin, jolla ei ole ketään.
Niin sanopa muuta, mutt tällaisia tapauksia on. Siinä on myös psyyke kovilla eli välillä joutuu pitämään väliä ja sitten aika kuluu. Lisäksi niitä hoitoja ei tehdä peräperään, vaan välillä pidetään taukoja. On muutenkin aika rankkaa touhua. En silti tuomitse niitäkään, jonka tämän ovat valinneet. Myöskään adoptiolapsia ei ole niin helppo saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle palstalle ovat pesiytyneet teiniäidit, joiden ainoa saavutus elämässä on se että ovat tulleet raskaaksi. He yrittävät pönkittää itsetuntoaan dissaamalla niitä jotka ovat pystyneet johonkin muuhunkin.
Tämäkin on kyllä ärsyttävä yleistys. Olen saanut ensimmäisen lapseni 22-vuotiaana ja seuraavan 24-vuotiaana. Olen kuitenkin ollut työelämässä aina (en koskaan työtön) ja olen maisteri. Joten kyllä meillä nuorena äidiksi tulleillakin voi olla elämässä paljon muitakin ”saavutuksia” kuin äitiys. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, missä iässä kukakin lisääntyy, mutta ihmetyttää ajatus siitä, että nuoret äidit ovat keskenään kaikki täsmälleen samanlaisia.
22-vuotias ei ole teiniäiti.
Kun ensisynnyttäjien keski-ikä on siinä 30 v niin on paljon keskimääräistä nuorempi ensisynnyttäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaiset synnytykseen, raskauteen ja terveyteen liittyvät riskit 40 ja -> iässä kasvavat. Sekä äidin että syntyvän lapsen kohdalla. Jotta kannattaa harkita millaisia riskejä on valmis ottamaan. Paljonko oma terveys ja henki painaa vaakakupissa ja entä lapsen terveys ja henki?
Tämä. Riskit ovat kummallekin suuremmat.
En ole kyllä kuullut tästä, että raskaus olisi monellekaan tämän päivän 40-vuotiaalle mikään riski. Eikä myöskään lapselle, jos äiti on terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on varaa miettiä, milloin hankin lapsen? Joillakin tilanne on niin että, milloin saan sen lapsen?
Takana saattaa nuoresta iästä huolimatta olla vuosia kestäviä lapsettomuushoitoprojekteja. Lisäksi myös 20-vuotiaat voivat saada vammaisia lapseia. Elämässä ei kortteja jaeta tasaisesti.
On totta, että elämässä kortteja ei jaeta tasapuolisesti. Mutta mitä elämää sellainen edes on, että käy lapsettomuushoidoissa vuosikausia? Eikö voi tyytyä tilanteeseen. Tai olla äiti- tai isähahmo jollekin, jolla ei ole ketään.
Niin sanopa muuta, mutt tällaisia tapauksia on. Siinä on myös psyyke kovilla eli välillä joutuu pitämään väliä ja sitten aika kuluu. Lisäksi niitä hoitoja ei tehdä peräperään, vaan välillä pidetään taukoja. On muutenkin aika rankkaa touhua. En silti tuomitse niitäkään, jonka tämän ovat valinneet. Myöskään adoptiolapsia ei ole niin helppo saada.
Niin kai. On vaan muitakin tapoja olla turvallinen aikuinen tai se isä-/äitihahmo kuin adoptio.
Kyllä 40-vuotiaat tulevat raskaaksi. Muutenhan ehkäisyn vois jättää pois siinä iässä huoletta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on varaa miettiä, milloin hankin lapsen? Joillakin tilanne on niin että, milloin saan sen lapsen?
Takana saattaa nuoresta iästä huolimatta olla vuosia kestäviä lapsettomuushoitoprojekteja. Lisäksi myös 20-vuotiaat voivat saada vammaisia lapseia. Elämässä ei kortteja jaeta tasaisesti.
On totta, että elämässä kortteja ei jaeta tasapuolisesti. Mutta mitä elämää sellainen edes on, että käy lapsettomuushoidoissa vuosikausia? Eikö voi tyytyä tilanteeseen. Tai olla äiti- tai isähahmo jollekin, jolla ei ole ketään.
Niin ja ehkä lapsia helposti saava ei osaa asettua tällaisen lapsettomuudesta kärsivän tilanteeseen. Jotkut tekevät jatkuvaa surutyötä, vaikka ehkä jättävät lapsettomuushoidot kesken ja hankkivat sijaislapsen.
Suru on ja pysyy monella.
Tietenkin saa ja pitääkin..koska aloitetaan:) m57
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on varaa miettiä, milloin hankin lapsen? Joillakin tilanne on niin että, milloin saan sen lapsen?
Takana saattaa nuoresta iästä huolimatta olla vuosia kestäviä lapsettomuushoitoprojekteja. Lisäksi myös 20-vuotiaat voivat saada vammaisia lapseia. Elämässä ei kortteja jaeta tasaisesti.
On totta, että elämässä kortteja ei jaeta tasapuolisesti. Mutta mitä elämää sellainen edes on, että käy lapsettomuushoidoissa vuosikausia? Eikö voi tyytyä tilanteeseen. Tai olla äiti- tai isähahmo jollekin, jolla ei ole ketään.
Niin sanopa muuta, mutt tällaisia tapauksia on. Siinä on myös psyyke kovilla eli välillä joutuu pitämään väliä ja sitten aika kuluu. Lisäksi niitä hoitoja ei tehdä peräperään, vaan välillä pidetään taukoja. On muutenkin aika rankkaa touhua. En silti tuomitse niitäkään, jonka tämän ovat valinneet. Myöskään adoptiolapsia ei ole niin helppo saada.
Niin kai. On vaan muitakin tapoja olla turvallinen aikuinen tai se isä-/äitihahmo kuin adoptio.
Mutta ajattelevat kait, että aina on toivoa. Joskus sitten saattavat raskautua ihan luomusti, jos mitään erityistä syytä ei ole löytynyt. Ikää voi olla sitten jopa 40.
Tämäkin on kyllä ärsyttävä yleistys. Olen saanut ensimmäisen lapseni 22-vuotiaana ja seuraavan 24-vuotiaana. Olen kuitenkin ollut työelämässä aina (en koskaan työtön) ja olen maisteri. Joten kyllä meillä nuorena äidiksi tulleillakin voi olla elämässä paljon muitakin ”saavutuksia” kuin äitiys. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, missä iässä kukakin lisääntyy, mutta ihmetyttää ajatus siitä, että nuoret äidit ovat keskenään kaikki täsmälleen samanlaisia.