Lue keskustelun säännöt.
Eivätkö nelikymppiset enää saisi saada lapsia?
21.03.2021 |
Olen itse 39, enkä tiedä saanko ikinä elämässäni lapsia. Ei tietenkään hyvältä näytä, sillä miestäkään ei ole näköpiirissä. No, jos niin käy niin sitten käy, ei kai kaikkea ole kaikille ihmisille tarkoitettu koettavaksi.
Mutta minua vähän ihmetyttää tällä palstalla se yleisesti näkemäni asenne, että yli kolmekymppiset äidit ovat jo vanhuksia, ja nelikymppiset eivät edes raskaudu enää muuten kuin rankoilla hedelmöityshoidoilla.
Kuitenkin tiedän ihan tuttavapiiristä jo useamman naisen, jotka ovat saaneet esikoisensa nelikymppisenä tai päälle. Jokainen näistä lapsista on onneksi ihan tervekin.
Onko tuttavapiirini jotenkin omituinen, ja onko tuollainen tosiaan ihan tavatonta? Iso osa noista tuttavista on ulkomaalaisia (jotka asuvatkin ulkomailla). Suhtaudutaanko Suomessa paheksuvammin vanhempiin äiteihin?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle palstalle ovat pesiytyneet teiniäidit, joiden ainoa saavutus elämässä on se että ovat tulleet raskaaksi. He yrittävät pönkittää itsetuntoaan dissaamalla niitä jotka ovat pystyneet johonkin muuhunkin.
Tämäkin on kyllä ärsyttävä yleistys. Olen saanut ensimmäisen lapseni 22-vuotiaana ja seuraavan 24-vuotiaana. Olen kuitenkin ollut työelämässä aina (en koskaan työtön) ja olen maisteri. Joten kyllä meillä nuorena äidiksi tulleillakin voi olla elämässä paljon muitakin ”saavutuksia” kuin äitiys. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, missä iässä kukakin lisääntyy, mutta ihmetyttää ajatus siitä, että nuoret äidit ovat keskenään kaikki täsmälleen samanlaisia.
22-vuotias ei ole teiniäiti.
Kun ensisynnyttäjien keski-ikä on siinä 30 v niin on paljon keskimääräistä nuorempi ensisynnyttäjä.
Siltikään 22-vuotias ei ole teiniäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on varaa miettiä, milloin hankin lapsen? Joillakin tilanne on niin että, milloin saan sen lapsen?
Takana saattaa nuoresta iästä huolimatta olla vuosia kestäviä lapsettomuushoitoprojekteja. Lisäksi myös 20-vuotiaat voivat saada vammaisia lapseia. Elämässä ei kortteja jaeta tasaisesti.
On totta, että elämässä kortteja ei jaeta tasapuolisesti. Mutta mitä elämää sellainen edes on, että käy lapsettomuushoidoissa vuosikausia? Eikö voi tyytyä tilanteeseen. Tai olla äiti- tai isähahmo jollekin, jolla ei ole ketään.
Niin sanopa muuta, mutt tällaisia tapauksia on. Siinä on myös psyyke kovilla eli välillä joutuu pitämään väliä ja sitten aika kuluu. Lisäksi niitä hoitoja ei tehdä peräperään, vaan välillä pidetään taukoja. On muutenkin aika rankkaa touhua. En silti tuomitse niitäkään, jonka tämän ovat valinneet. Myöskään adoptiolapsia ei ole niin helppo saada.
Niin kai. On vaan muitakin tapoja olla turvallinen aikuinen tai se isä-/äitihahmo kuin adoptio.
Niin helppohan se on antaa ohjeita muille, mutta jokainen tekee itse ratkaisunsa, ja vaikeaa on ymmärtää aina ihmisten aatoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on varaa miettiä, milloin hankin lapsen? Joillakin tilanne on niin että, milloin saan sen lapsen?
Takana saattaa nuoresta iästä huolimatta olla vuosia kestäviä lapsettomuushoitoprojekteja. Lisäksi myös 20-vuotiaat voivat saada vammaisia lapseia. Elämässä ei kortteja jaeta tasaisesti.
On totta, että elämässä kortteja ei jaeta tasapuolisesti. Mutta mitä elämää sellainen edes on, että käy lapsettomuushoidoissa vuosikausia? Eikö voi tyytyä tilanteeseen. Tai olla äiti- tai isähahmo jollekin, jolla ei ole ketään.
Niin sanopa muuta, mutt tällaisia tapauksia on. Siinä on myös psyyke kovilla eli välillä joutuu pitämään väliä ja sitten aika kuluu. Lisäksi niitä hoitoja ei tehdä peräperään, vaan välillä pidetään taukoja. On muutenkin aika rankkaa touhua. En silti tuomitse niitäkään, jonka tämän ovat valinneet. Myöskään adoptiolapsia ei ole niin helppo saada.
Niin kai. On vaan muitakin tapoja olla turvallinen aikuinen tai se isä-/äitihahmo kuin adoptio.
Mitä ne tavat sitten ovat? Ja miten ne varsinaisesti vertaantuvat vanhemmuuteen?
Kehitysvammaiset epämuodostuneet mongoloidit syntyy eniten vanhoille vanhemmille. Myös nuorille syntyy mutta vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
ei
riski epämuodostumiin kasvaa jyrkästi jo kolmkymppisillä
Kummallista kuinka niitä geenivirheisiä lapsia ja keskosia ovat syntyneet juuri nuoremmille äideille omassa tuttavapiirissä. Olisko sunkin jo aika tulla pois sieltä 70-luvulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppiset ovat saaneet lapsia iät ja ajat. Joo ennen tehtiin lapsia nuorempana enemmän, mutta suurperheissä nuorimmaiset syntyivät nelikymppisille äideille.
Mutta onko jotenkin riskialttiimpaa olla nelikymppinen ensisynnyttäjä kuin nelikymppinen viidennen lapsen äiti?
Ihan oikeasti en tiedä tätä. Tiedän montakin, jotka ovat saaneet nuorimmaiset lapsensa nelikymppisinä tai jopa 47-vuotiaana. Oliko näissä raskauksissa pienemmät riskit siksi, että äiti oli jo aiemmin synnyttänyt? Vai samat riskit? Miksei näitä äitejä sitten tuomita niin herkästi kuin vanhempia ensisynnyttäjiä?
Vammaisten synnyttäminen kirjoitti:
Kehitysvammaiset epämuodostuneet mongoloidit syntyy eniten vanhoille vanhemmille. Myös nuorille syntyy mutta vähemmän.
Väittämällesi voisit laittaa myös lähteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppiset ovat saaneet lapsia iät ja ajat. Joo ennen tehtiin lapsia nuorempana enemmän, mutta suurperheissä nuorimmaiset syntyivät nelikymppisille äideille.
Näin taisi tapahtua ihan vain siksi, että kunnon ehkäisyä ei ollut olemassa. En usko, että monikaan äiti on halunnut kymmentä tai ehkä viittäkään lasta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän niitä vaihtoehtoja aina löytyy jos on halua. Uskon, että jos ei ole aiemmin hankkinut lapsia, niin ei ole tarkoituskaan että tällainen ihminen tulisi vanhemmaksi.
"ei ole tarkoituskaan" tätä sanontaa en ole koskaan ymmärtänyt. Aivan kuin meillä kaikilla olisi joku ennalta määrätty elämänpolku, toki perimän vaikutuksen ymmärrän. Kuitenkin ne omat valinnathan niitä asioita määräilee. Tietysti joku sairaus, jota ei itse voi valita on eri asia. Mutta sairauskaan ei ole minnekään tähtiin kirjoitettu, vaan useimmiten huonoa tuuria tai perimän määrittämää. Ja saman sairaudenkin kanssa toinen pärjää paremmin ja toinen huonommin ts se sama dg ei tee ihmisten elämistä jotenkin ennalta määriteltyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppiset ovat saaneet lapsia iät ja ajat. Joo ennen tehtiin lapsia nuorempana enemmän, mutta suurperheissä nuorimmaiset syntyivät nelikymppisille äideille.
Näin taisi tapahtua ihan vain siksi, että kunnon ehkäisyä ei ollut olemassa. En usko, että monikaan äiti on halunnut kymmentä tai ehkä viittäkään lasta.
Onhan niitä sellaisia äitejä nykyäänkin.
Vammaisten synnyttäminen kirjoitti:
Kehitysvammaiset epämuodostuneet mongoloidit syntyy eniten vanhoille vanhemmille. Myös nuorille syntyy mutta vähemmän.
Samoin älykkäimmät lapset syntyvät vanhoille vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee heti mieleen ainakin 20 naista jotka ovat tehneet lapsia yli 40v, toiset jopa vuoden välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän niitä vaihtoehtoja aina löytyy jos on halua. Uskon, että jos ei ole aiemmin hankkinut lapsia, niin ei ole tarkoituskaan että tällainen ihminen tulisi vanhemmaksi.
"ei ole tarkoituskaan" tätä sanontaa en ole koskaan ymmärtänyt. Aivan kuin meillä kaikilla olisi joku ennalta määrätty elämänpolku, toki perimän vaikutuksen ymmärrän. Kuitenkin ne omat valinnathan niitä asioita määräilee. Tietysti joku sairaus, jota ei itse voi valita on eri asia. Mutta sairauskaan ei ole minnekään tähtiin kirjoitettu, vaan useimmiten huonoa tuuria tai perimän määrittämää. Ja saman sairaudenkin kanssa toinen pärjää paremmin ja toinen huonommin ts se sama dg ei tee ihmisten elämistä jotenkin ennalta määriteltyä.
Kaikilla ei ole vain sellaista äitiviettiä. On aivan ok, että kaikki eivät tule äideiksi. Tuntuu, että nykyään jotkut ihmiset hankkivat lapsia vain jonkinlaisen statusarvon vuoksi. Se on traagista, koska silloin koko perhe kärsii jollakin tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle palstalle ovat pesiytyneet teiniäidit, joiden ainoa saavutus elämässä on se että ovat tulleet raskaaksi. He yrittävät pönkittää itsetuntoaan dissaamalla niitä jotka ovat pystyneet johonkin muuhunkin.
Ei pidä yleistää. Olen kolmekymppisenä lapset saanut korkeakoulutettu äiti pk-seudulta. En ymmärrä tätä nelikymppisten äitibuumia. Usein ei sitten edes viitsitä olla lasten kanssa lainkaan kotona, vaan lähdetään heti takaisin töihin, kun lapsi on vielä vauva.
Minun tuttavapiirissäni nelikymppisten äitibuumi on johtunut lähes poikkeuksetta siitä, että se kumppani on tavattu vasta kolmenkympin keskivaiheilla tai lopulla. Kun ei se yleensä niin mene, että maha on pystyssä puoli vuotta ensitreffeistä. Itse tapasin mieheni jo 32 v, yhteenmuutto 33 v, naimisiin 34 v ja heti häiden jälkeen ehkäisy pois. Monen tutun mielestä aikataulu oli pikemminkin hätiköity kuin hidas. Silti nuorin lapsi syntyi vasta kun olin 40 v. Ja meillä sentään lapset tuli luomuna, yritykset oli vaan 2-6 kk eikä välissä ollut yhtään keskenmenoa. Monet ei ole yhtä onnekkaita.
Tämä palsta ei ole todellisuutta, vaan outo siivu katkeroituneita yksinäisiä ihmisiä, jotka purkavat pettymyksiään.
Itse sain lapsen 38-vuotiaana, ystäväni saivat kuopuksensa 40-44 - vuotiaina. Kukaan ei kummastellut yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppiset ovat saaneet lapsia iät ja ajat. Joo ennen tehtiin lapsia nuorempana enemmän, mutta suurperheissä nuorimmaiset syntyivät nelikymppisille äideille.
Näin taisi tapahtua ihan vain siksi, että kunnon ehkäisyä ei ollut olemassa. En usko, että monikaan äiti on halunnut kymmentä tai ehkä viittäkään lasta.
Jos lukee vähän enemmän historiaa, huomaa että vanhemmallakin iällä on menty aina naimisiin, ja yleensä myös toivottu ainakin paria lasta.
Esimerkiksi kanadalaiskirjailija L.M. Montgomery avioitui 37-vuotiaana ja sai kolme lasta, joista tosin yksi syntyi kuolleena.
Omat sekä isän että äidin puolen isovanhempani syntyivät 1900-luvun alussa, avioituivat noin kolmekymppisenä ja saivat 4-5 lasta, joista nuorimmat 42-43-vuotiaina.
Itse sain kolme lasta 34-41-vuotiaana, ja minun oli ehkäisyn ansiosta mahdollista vieläpä valita, milloin oli paras hetki. Silti osuin näinkin lähelle isovanhempien ikiä.
Tiedän, ettei 40-vuotias ole ihanteellisin ikä
tulla äidiksi, mutta kaikilla elämä ei mene kuin oppikirjoissa. Senkö takia ei saisi hankkia omaa lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppiset ovat saaneet lapsia iät ja ajat. Joo ennen tehtiin lapsia nuorempana enemmän, mutta suurperheissä nuorimmaiset syntyivät nelikymppisille äideille.
Näin taisi tapahtua ihan vain siksi, että kunnon ehkäisyä ei ollut olemassa. En usko, että monikaan äiti on halunnut kymmentä tai ehkä viittäkään lasta.
Jos lukee vähän enemmän historiaa, huomaa että vanhemmallakin iällä on menty aina naimisiin, ja yleensä myös toivottu ainakin paria lasta.
Esimerkiksi kanadalaiskirjailija L.M. Montgomery avioitui 37-vuotiaana ja sai kolme lasta, joista tosin yksi syntyi kuolleena.
Omat sekä isän että äidin puolen isovanhempani syntyivät 1900-luvun alussa, avioituivat noin kolmekymppisenä ja saivat 4-5 lasta, joista nuorimmat 42-43-vuotiaina.
Itse sain kolme lasta 34-41-vuotiaana, ja minun oli ehkäisyn ansiosta mahdollista vieläpä valita, milloin oli paras hetki. Silti osuin näinkin lähelle isovanhempien ikiä.
Omassa suvussani vanhemmalla iällä on menty naimisiin ja saatu lapsia silloin, kun ensimmäinen puoliso on kuollut. Eräskin nainen kuoli synnytykseen.
Vierailija kirjoitti:
ei
riski epämuodostumiin kasvaa jyrkästi jo kolmkymppisillä
Ei muuten kasva.
Nelikymppiset ovat saaneet lapsia iät ja ajat. Joo ennen tehtiin lapsia nuorempana enemmän, mutta suurperheissä nuorimmaiset syntyivät nelikymppisille äideille.