Lue keskustelun säännöt.
Onko harvinaista musikaalisuutta jos osaa aloittaa biisin oikeasta nuotista kuulematta aloitussäveltä?
20.03.2021 |
Olen huomannut, että aloitusnuotti osuu oikeaan tuttujen biisien kohdalla, vaikken olisi kuullut tai laulanut niitä vähään aikaan. Saatan hetken hakea, mutta oikea korkeus löytyy, ja sitten tarkistan pianolla että meni oikein. Vai onko kyseessä vaan joku muisti?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Huomasin tuossa hiljattain, että korva kyllä kouliintui lähelle absoluuttista, kun aloin harrastaa laulamista ja soittamista korvakuulolta aikuisena. Eli yhtäkkiä bongasinkin niitä säveliä ja tuli oikea nuotti (tarkistin jälkikäteen). Ja tämä tapahtui, vaikken juurikaan nuotteja edes harjoittelussani käyttänyt. Samoin huomasin, että omien kappaleiden säveltäminen muuttui helpommaksi.
T. Ohis
Sävelmuistin kehittyminen ei ole sama asia kuin että korva kehittyisi absoluuttiseksi. Musiikin harrastaminen pitää aloittaa alle kymmenvuotiaana, jotta absoluuttisen korvan kehittyminen olisi mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärä. Voihan vaikka Ukko Nooan aloittaa mistä sävelestä hyvänsä. Olennaista ovat sävelten väliset tasoerot eli intervallit.
No et todellakaan ymmärrä. Ole ymmärtämättä, niin on parempi.
Olisi parempi, jos selittäisit. Ukko Nooan ensimmäinen sävel on jokin, ja siitä seuraava on suuren terssin verran korkeammalla, sitä seuraava taas edellistä taas pienen sekuntin alempana. Biisin voi soittaa esim c c c e d d f tai d d d fis e e e g ja molemmat ovat yhtä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa vielä, siis minä pystyn muistamaan tiettyjen kappaleiden aloitussävelet, kun hiukan mietin. Olen harrastanut musiikkia koko ikäni. Minulla ei kuitenkaan ole varsinaisesti absoluuttinen sävelkorva, koska en heti sano esim. monitoimikoneen surinasta, mikä sävel se on. (Kuulen sen toki sävelenä.)
Olen muuten kuullut absoluuttisista sellaista, että saattaa päivän mukaan joskus vaihdella, että ei osaakaan antaa oikeaa ääntä. Että osuu huono päivä.
Eli jos kuulet levyltä tutun kappaleen livenä saman henkilön esittämänä mutta vaikkapa puoli sävelaskelta alempaa, osaatko heti sanoa
että tätä on transponoitu?
Jos en mieti asiaa, en kiinnitä siihen huomiota. Jos joku esim. sanoo, että anna dis, minun pitää hetki miettiä ja etsiä muististani esim. tutun kappaleen aloitussävel, josta lasken sitten dissään. Yleensä annan sitten oikean sävelen. Kuten sanottu, minulla ei varsinaisesti ole absoluuttinen sävelkorva.
Mutta soitin pianoa kauan, ja joskus menen pianon eteen ja mietin jotain säveltä ja laulan sen ja sitten otan sen pianosta ja se on usein oikein. Mutta tämäkään ei ole pomminvarma. Ei siis absoluuttista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä relatiivinen sävelkorva yhdistettynä sävelmuistiin. Jos harrastat tai olet harrastanut musiikkia säännöllisesti, ei ole mitenkään harvinaista. Jos et ole koskaan harrastanut musiikkia, viittaa kyllä lahjakkuuteen.
Viulussa, jota ap on soittanut, puhtaus määrätään itse, joten hänellä täytyy olla tarkka korva.
Olettaen, ettei soita falskisti :)
Miettikää kapellimestareita, mikä korvan tarkkuus siinä hommassa pitää olla? Ja lisäksi todella hyvä sävelmuisti, koska teos pitää hallita myös ilman partituuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä löydän säveliä niin, että peilaan niitä oman äänirekisterini vaihtumiseen/murtumiseen joko mielessäni tai ääneen. Sieltä löytyy nimittäin C.
Vierailija kirjoitti:
Minä löydän säveliä niin, että peilaan niitä oman äänirekisterini vaihtumiseen/murtumiseen joko mielessäni tai ääneen. Sieltä löytyy nimittäin C.
Täten pystyy löytämään säveliä, jos on joskus laulanut tai soittanut. Mutta siitä, että osuu lähemmäksi C:tä kuin Cisiä, on vielä pitkä matka siihen, että kyseessä on täysin puhdas C.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä kysymystä. Tarkoitetaanko siis absoluuttista sävelkorvaa, että ilman introa osaa lähteä suoraan oikeaan nuottiin? Vai että introsta osaa jatkaa oikeasta nuotista? Ja puhutaanko siitä, että tunnistaa, mikä se sävel pitäisi olla vai siitä, että osaa sen sävelen myös äänellään muodostaa?
Vanhalla ystävälläni on absoluuttinen sävelkorva eikä se kyllä vaihtele päivästä toiseen. Itsekin olen musikaalinen, mutta absoluuttista korvaa ei synnynnäisesti ole. Joskus lukioaikana yritin sisukkaasti ystäväni taidon innoittamana opetella oman pianoni avulla absoluuttisia sävelkorkeuksia ja huomasin oppivani. Mutta kun ystäväni sitten "kuulusteli" minua, että laula se ja se sävel ja mä tottelin, hän alkoi nauraa. Meidän piano oli kuulemma jotain oliko se nyt 1/4 sävelaskelta alavireinen ja hän huomasi heti, että olin opetellut sen mukaan :D Hänen tekee pahaa kuunnella joitakin biisejä, jos ne eivät kulje ihan oikeassa sävellajissa. En ole viime aikoina kysynyt pahimpia inhokkeja, mutta silloin kouluaikoina kuuntelin Queenia, ja Radio Ga Ga oli tuolle ystävälleni kauhistus. Se heilui kuulemma niin pahasti kahden sävellajin välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärä. Voihan vaikka Ukko Nooan aloittaa mistä sävelestä hyvänsä. Olennaista ovat sävelten väliset tasoerot eli intervallit.
No et todellakaan ymmärrä. Ole ymmärtämättä, niin on parempi.
Olisi parempi, jos selittäisit. Ukko Nooan ensimmäinen sävel on jokin, ja siitä seuraava on suuren terssin verran korkeammalla, sitä seuraava taas edellistä taas pienen sekuntin alempana. Biisin voi soittaa esim c c c e d d f tai d d d fis e e e g ja molemmat ovat yhtä oikein.
Ap ei minun käsittääkseni viittaa mihinkään yleisesti tunnettuun melodiaan, vaan johonkin tiettyyn esitettyyn kappaleeseen, kuten Vartiaisen levytykseen Missä muruseni on -kappaleesta.
Klassisen puolella voimme miettiä vaikkapa jonkin Bachin preludin tai invention ensimmäisiä säveliä. Tai toki voi miettiä vaikka jonkin Chopinin tai Lisztin pianorynkytyksen jykevän alkusoinnun pohjasäveltä, jos korvassa riittää tehoja.
Minulla on absoluuttinen korva eikä siinä ole ikinä huonoa päivää. Mahdoton ajatus. Ei sitä saa pois päältä ja elämä nimenomaan on yhtä epävirettä, aika rankkaa.
Toisaalta mielimusiikista saan todella paljon mielihyvää ja iloa, mutta kuuntelen mieluummin äänitteenä kuin livenä. Erittäin tasokas porukka saa olla, että lähden konserttiin. Ei yksinkertaisesti kannata, kun useimmiten tulee niin huono olo.
Joku karaokebaari taikka perhejuhlien vapaaehtoinen "hyvänä laulajana" pidetty tyyppi on minun henkilökohtainen helvettini.
En osaa vastata kysymykseen, haluaisinko tätä ominaisuutta. On joskus niin käsittämättömän hieno ja monesti ahdistava piirre.
Olen harrastanut klassista musiikkia paljon. Tämän kykyni tai riesani vuoksi en halunnut musiikista ammattia. Niin harva ammattilainenkaan on korvalleni riittävän musikaalinen kuitenkaan livenä.
En ole enkä halua olla ylimielinen, kuvaan vain tilannettani johon itselläni ei ole osaa eikä arpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä relatiivinen sävelkorva yhdistettynä sävelmuistiin. Jos harrastat tai olet harrastanut musiikkia säännöllisesti, ei ole mitenkään harvinaista. Jos et ole koskaan harrastanut musiikkia, viittaa kyllä lahjakkuuteen.
Viulussa, jota ap on soittanut, puhtaus määrätään itse, joten hänellä täytyy olla tarkka korva.
Itselläni on jousisoittimia soittavia lapsia, ja voin kyllä sanoa että ei kaikilla soittajilla ole tarkka korva. Mutta jos jaksaa soittaa, niin kyllä se siitä ihmeesti kaikilla paranee.
On aivan yleistä, että ensimmäisen vuoden viulistit eivät kuule edes, kumpaan suuntaan sävel on pielessä. Mutta jos jaksaa kärsivällisesti harjoitella, kehittyy sävelpuhtaus kyllä. Siksikin vierastan näitä ajatuksia siitä että hyvä sävelkorva olisi sama kuin ”absoluuttinen”, ja täten luonnonlahjakkuus.
Kuka tahansa saa paremman sävelkorvan, kun harjoittelee, ja muusikkona voi edetä huipputasolle oikein hyvin ilman absokorvaa.
Onko säveltapailu harvinaista? Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kysymystä. Tarkoitetaanko siis absoluuttista sävelkorvaa, että ilman introa osaa lähteä suoraan oikeaan nuottiin? Vai että introsta osaa jatkaa oikeasta nuotista? Ja puhutaanko siitä, että tunnistaa, mikä se sävel pitäisi olla vai siitä, että osaa sen sävelen myös äänellään muodostaa?
Ei mikään noista. Vaan se, että jokaiselle sävelasteikon sävelelle on korvassa täysin puhdas referenssiääni, ja kykenee arvioimaan minkä tahansa soittimen tai möykän virettä suhteessa tähän referenssiääneen.
Kyllä, harvinainen taito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärä. Voihan vaikka Ukko Nooan aloittaa mistä sävelestä hyvänsä. Olennaista ovat sävelten väliset tasoerot eli intervallit.
No et todellakaan ymmärrä. Ole ymmärtämättä, niin on parempi.
Olisi parempi, jos selittäisit. Ukko Nooan ensimmäinen sävel on jokin, ja siitä seuraava on suuren terssin verran korkeammalla, sitä seuraava taas edellistä taas pienen sekuntin alempana. Biisin voi soittaa esim c c c e d d f tai d d d fis e e e g ja molemmat ovat yhtä oikein.
Ap ei minun käsittääkseni viittaa mihinkään yleisesti tunnettuun melodiaan, vaan johonkin tiettyyn esitettyyn kappaleeseen, kuten Vartiaisen levytykseen Missä muruseni on -kappaleesta.
Klassisen puolella voimme miettiä vaikkapa jonkin Bachin preludin tai invention ensimmäisiä säveliä. Tai toki voi miettiä vaikka jonkin Chopinin tai Lisztin pianorynkytyksen jykevän alkusoinnun pohjasäveltä, jos korvassa riittää tehoja.
Minäkään en ymmärrä. Sama kai se on, onko se Jenni Vartiainen vai Bachin preludi, kaikkihan ne voidaan aloittaa eri sävelestä, jos vain muutetaan sävellajia. Enkä ymmärrä, mitä eroa tässä on yleisesti tunnetulla melodialla ja esitetyllä kappaleella.
eri
Se juuri on aika ikävää meille absoluutikoille, että ammattilaisillakin falskaa ja se jostain syystä hyväksytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kysymystä. Tarkoitetaanko siis absoluuttista sävelkorvaa, että ilman introa osaa lähteä suoraan oikeaan nuottiin? Vai että introsta osaa jatkaa oikeasta nuotista? Ja puhutaanko siitä, että tunnistaa, mikä se sävel pitäisi olla vai siitä, että osaa sen sävelen myös äänellään muodostaa?
Ei mikään noista. Vaan se, että jokaiselle sävelasteikon sävelelle on korvassa täysin puhdas referenssiääni, ja kykenee arvioimaan minkä tahansa soittimen tai möykän virettä suhteessa tähän referenssiääneen.
Kyllä, harvinainen taito.
Miten tuo sitten eroaa absoluuttisesta sävelkorvasta? Eikö se tarkoita nimenomaan sitä, että esimerkiksi auton töötistä tai liikennevalon piipityksestä osaa sanoa sävelkorkeuden.
Eli kaikkien alojen ammattilaisilta tulisi vaatia absoluuttista täydellisyyttä omassa ammatissaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärä. Voihan vaikka Ukko Nooan aloittaa mistä sävelestä hyvänsä. Olennaista ovat sävelten väliset tasoerot eli intervallit.
No et todellakaan ymmärrä. Ole ymmärtämättä, niin on parempi.
Olisi parempi, jos selittäisit. Ukko Nooan ensimmäinen sävel on jokin, ja siitä seuraava on suuren terssin verran korkeammalla, sitä seuraava taas edellistä taas pienen sekuntin alempana. Biisin voi soittaa esim c c c e d d f tai d d d fis e e e g ja molemmat ovat yhtä oikein.
Noista esimerkeistä ainakaan kaikki eivät ole yhtä oikein. Jos aloitat ukko nooan e-sävelestä, tulee terssiksi tietenkin gis.
Ja jos intervallein ilmaistuna suuren terssin jälkeen tulisi pieni sekunti, ukko nooasi kuulostaisi todella kummalliselta. Duurissa aina suuri sekunti!
Ap:lla varmaan hyvä sävelmuisti.