Onko harvinaista musikaalisuutta jos osaa aloittaa biisin oikeasta nuotista kuulematta aloitussäveltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kysymystä. Tarkoitetaanko siis absoluuttista sävelkorvaa, että ilman introa osaa lähteä suoraan oikeaan nuottiin? Vai että introsta osaa jatkaa oikeasta nuotista? Ja puhutaanko siitä, että tunnistaa, mikä se sävel pitäisi olla vai siitä, että osaa sen sävelen myös äänellään muodostaa? 

Ei mikään noista. Vaan se, että jokaiselle sävelasteikon sävelelle on korvassa täysin puhdas referenssiääni, ja kykenee arvioimaan minkä tahansa soittimen tai möykän virettä suhteessa tähän referenssiääneen.

Kyllä, harvinainen taito.

Miten tuo sitten eroaa absoluuttisesta sävelkorvasta? Eikö se tarkoita nimenomaan sitä, että esimerkiksi auton töötistä tai liikennevalon piipityksestä osaa sanoa sävelkorkeuden. 

Ei eroa mitenkään absoluuttisesta sävelkorvasta, koska kyseessä on absoluuttinen sävelkorva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ymmärä. Voihan vaikka Ukko Nooan aloittaa mistä sävelestä hyvänsä. Olennaista ovat sävelten väliset tasoerot eli intervallit.

No et todellakaan ymmärrä. Ole ymmärtämättä, niin on parempi.

Olisi parempi, jos selittäisit. Ukko Nooan ensimmäinen sävel on jokin, ja siitä seuraava on suuren terssin verran korkeammalla, sitä seuraava taas edellistä taas pienen sekuntin alempana. Biisin voi soittaa esim c c c e d d f tai d d d fis e e e g ja molemmat ovat yhtä oikein.

Aloituksessa oli kyse eri asiasta eli alkusävelen muistamisesta tai tietämisestä.

Aloittajalla on hyvä sävelmuisti, mikä on eri asia kuin absoluuttinen sävelkorva. Jälkimmäinen voi olla melkoinen rasite, tai näin minulle on kerrottu. Hyvä suhteellinen sävelkorva on usein paljon toivottavampi ominaisuus.

Itsellä näkökulmaa sävelpuhtauteen on koulinut tutustuminen eri viritysjärjestelmiin ja vanhan musiikin instrumentteihin, joita ei yleensä viritetä a' =440Hz. Keskisävelviritys oman aikakautensa musiikkiin yhdistettynä on aika makeaa kuultavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ymmärä. Voihan vaikka Ukko Nooan aloittaa mistä sävelestä hyvänsä. Olennaista ovat sävelten väliset tasoerot eli intervallit.

No et todellakaan ymmärrä. Ole ymmärtämättä, niin on parempi.

Olisi parempi, jos selittäisit. Ukko Nooan ensimmäinen sävel on jokin, ja siitä seuraava on suuren terssin verran korkeammalla, sitä seuraava taas edellistä taas pienen sekuntin alempana. Biisin voi soittaa esim c c c e d d f tai d d d fis e e e g ja molemmat ovat yhtä oikein.

Noista esimerkeistä ainakaan kaikki eivät ole yhtä oikein. Jos aloitat ukko nooan e-sävelestä, tulee terssiksi tietenkin gis.

Ja jos intervallein ilmaistuna suuren terssin jälkeen tulisi pieni sekunti, ukko nooasi kuulostaisi todella kummalliselta. Duurissa aina suuri sekunti!

Tiedät kyllä, mitä tuo vastaaja tarkoitti. Eli jos siinä on gis, molemmat ovat yhtä oikein. 

eri

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kysymystä. Tarkoitetaanko siis absoluuttista sävelkorvaa, että ilman introa osaa lähteä suoraan oikeaan nuottiin? Vai että introsta osaa jatkaa oikeasta nuotista? Ja puhutaanko siitä, että tunnistaa, mikä se sävel pitäisi olla vai siitä, että osaa sen sävelen myös äänellään muodostaa? 

Ei ap mistään introista puhunut. Kyllähän intron jälkeen kuka tahansa paitsi sävelkuuro osaa aloittaa kappaleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kysymystä. Tarkoitetaanko siis absoluuttista sävelkorvaa, että ilman introa osaa lähteä suoraan oikeaan nuottiin? Vai että introsta osaa jatkaa oikeasta nuotista? Ja puhutaanko siitä, että tunnistaa, mikä se sävel pitäisi olla vai siitä, että osaa sen sävelen myös äänellään muodostaa? 

Ei mikään noista. Vaan se, että jokaiselle sävelasteikon sävelelle on korvassa täysin puhdas referenssiääni, ja kykenee arvioimaan minkä tahansa soittimen tai möykän virettä suhteessa tähän referenssiääneen.

Kyllä, harvinainen taito.

Miten tuo sitten eroaa absoluuttisesta sävelkorvasta? Eikö se tarkoita nimenomaan sitä, että esimerkiksi auton töötistä tai liikennevalon piipityksestä osaa sanoa sävelkorkeuden. 

Ei eroa mitenkään absoluuttisesta sävelkorvasta, koska kyseessä on absoluuttinen sävelkorva.

Miksi tuossa sitten sanottiin, että ei ole kyseessä absoluuttinen sävelkorva? Ja miksi tässä ketjussa asia selitetään näin vaikeasti? Miksei voi vain sanoa absoluuttinen sävelkorva, vaan selitetään oikealla nuotilla aloittamisesta ja referenssiäänistä? 

Voi olla absoluuttinen korva.

Tai sitten ääntöelimissäsi on lihasmuistissa asetukset, millä tuotat esimerkiksi yksiviivaisen geen. Tosi usein itsekin laulan tutut laulut aina samassa sävellajissa. Huomaan sitten kun menen säestämään itseäni pianolla, ja olen siis jo vähän aikaa laulanut ilman pianoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kysymystä. Tarkoitetaanko siis absoluuttista sävelkorvaa, että ilman introa osaa lähteä suoraan oikeaan nuottiin? Vai että introsta osaa jatkaa oikeasta nuotista? Ja puhutaanko siitä, että tunnistaa, mikä se sävel pitäisi olla vai siitä, että osaa sen sävelen myös äänellään muodostaa? 

Ei ap mistään introista puhunut. Kyllähän intron jälkeen kuka tahansa paitsi sävelkuuro osaa aloittaa kappaleen.

Niin, eli puhutaan absoluuttisesta sävelkorvasta. Miksi ei sitten käytetä sitä sanaa vaan puhutaan jostain Bachin preludeista?  

Vierailija kirjoitti:

Se juuri on aika ikävää meille absoluutikoille, että ammattilaisillakin falskaa ja se jostain syystä hyväksytään.

Ihana eliittiongelma! Pidän tuosta.

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kysymystä. Tarkoitetaanko siis absoluuttista sävelkorvaa, että ilman introa osaa lähteä suoraan oikeaan nuottiin? Vai että introsta osaa jatkaa oikeasta nuotista? Ja puhutaanko siitä, että tunnistaa, mikä se sävel pitäisi olla vai siitä, että osaa sen sävelen myös äänellään muodostaa? 

Ei mikään noista. Vaan se, että jokaiselle sävelasteikon sävelelle on korvassa täysin puhdas referenssiääni, ja kykenee arvioimaan minkä tahansa soittimen tai möykän virettä suhteessa tähän referenssiääneen.

Kyllä, harvinainen taito.

Miten tuo sitten eroaa absoluuttisesta sävelkorvasta? Eikö se tarkoita nimenomaan sitä, että esimerkiksi auton töötistä tai liikennevalon piipityksestä osaa sanoa sävelkorkeuden. 

Ei eroa mitenkään absoluuttisesta sävelkorvasta, koska kyseessä on absoluuttinen sävelkorva.

Miksi tuossa sitten sanottiin, että ei ole kyseessä absoluuttinen sävelkorva? Ja miksi tässä ketjussa asia selitetään näin vaikeasti? Miksei voi vain sanoa absoluuttinen sävelkorva, vaan selitetään oikealla nuotilla aloittamisesta ja referenssiäänistä? 

Koska mikään edellä luetelluista asioista ei ollut absoluuttisen sävelkorvan merkki. Ei se, että osaa ilman introa tai intron kanssa laulaa oikean nuotin. Ne ovat perusmusikaalisuutta.

Voisi sanoa, että absoluuttisen sävelkorvan omaava ihminen pikemminkin ei osaisi laulaa intron jälkeen oikeaa säveltä, jos intron soittaisi epävireinen bändi.

Ap tässä, ei minulla ole absoluuttista sävelkorvaa, mutta hahmotan tutut biisit niin, että löydän niille päässäni oikean alkusävelen ilman apuja. En kuitenkaan osaa nimetä sitä nuottia. Ehkä voisin oppia senkin?

Kuulen esim. mielessäni Jenni Vartiaisen äänen ja sen korkeuden korkeissa ja matalissa kohdissa ja lähden siitä hakemaan alkunuottia Missä muruseni on -biisiin.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 jatkaa vielä, siis minä pystyn muistamaan tiettyjen kappaleiden aloitussävelet, kun hiukan mietin. Olen harrastanut musiikkia koko ikäni. Minulla ei kuitenkaan ole varsinaisesti absoluuttinen sävelkorva, koska en heti sano esim. monitoimikoneen surinasta, mikä sävel se on. (Kuulen sen toki sävelenä.)

Olen muuten kuullut absoluuttisista sellaista, että saattaa päivän mukaan joskus vaihdella, että ei osaakaan antaa oikeaa ääntä. Että osuu huono päivä.

Eli jos kuulet levyltä tutun kappaleen livenä saman henkilön esittämänä mutta vaikkapa puoli sävelaskelta alempaa, osaatko heti sanoa

että tätä on transponoitu?

Jos en mieti asiaa, en kiinnitä siihen huomiota. Jos joku esim. sanoo, että anna dis, minun pitää hetki miettiä ja etsiä muististani esim. tutun kappaleen aloitussävel, josta lasken sitten dissään. Yleensä annan sitten oikean sävelen. Kuten sanottu, minulla ei varsinaisesti ole absoluuttinen sävelkorva.

Mutta soitin pianoa kauan, ja joskus menen pianon eteen ja mietin jotain säveltä ja laulan sen ja sitten otan sen pianosta ja se on usein oikein. Mutta tämäkään ei ole pomminvarma. Ei siis absoluuttista.

En vieläkään tajua. Siis ap:lla on kyky, että osaa aloittaa biisin oikeasta nuotista, mutta ei sitten aina osaakaan. Eikö tuo ole pikemminkin tuuria eikä mikään erityistaito? Ja jos se onnistuu lähes aina, eikö se silloin ole absoluuttinen sävelkorva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kysymystä. Tarkoitetaanko siis absoluuttista sävelkorvaa, että ilman introa osaa lähteä suoraan oikeaan nuottiin? Vai että introsta osaa jatkaa oikeasta nuotista? Ja puhutaanko siitä, että tunnistaa, mikä se sävel pitäisi olla vai siitä, että osaa sen sävelen myös äänellään muodostaa? 

Ei ap mistään introista puhunut. Kyllähän intron jälkeen kuka tahansa paitsi sävelkuuro osaa aloittaa kappaleen.

Niin, eli puhutaan absoluuttisesta sävelkorvasta. Miksi ei sitten käytetä sitä sanaa vaan puhutaan jostain Bachin preludeista?  

Tässä puhuttiin alun perin sävelen tunnistamisesta. Se, että pystyt mielessäsi kuvittelemaan ja laulamaan tarkasti keski-C:n, jolla Bachin C-duuripreludi alkaa, on hyvää sävelmuistia. Se, että kuulet pianon, jolla preludi esitetään, olevan neljäsosasävelen alavireessä, on merkki erittäin hyvästä sävelmuistista tai absoluuttisesta sävelkorvasta.

Se, että joku väittää että Bachin C-duuripreludin voi yhtä hyvin esittää miltä korkeudelta tahansa, vaikuttaa tavalliselta trollaamiselta.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, ei minulla ole absoluuttista sävelkorvaa, mutta hahmotan tutut biisit niin, että löydän niille päässäni oikean alkusävelen ilman apuja. En kuitenkaan osaa nimetä sitä nuottia. Ehkä voisin oppia senkin?

Kuulen esim. mielessäni Jenni Vartiaisen äänen ja sen korkeuden korkeissa ja matalissa kohdissa ja lähden siitä hakemaan alkunuottia Missä muruseni on -biisiin.

AP

Ei kai se absoluuttinen sävelkorva siitä ole kiinni, osaatko nimetä ne nuotit. Eihän synestesiakaan vaadi, että osaat kirjoittaa tai sanoa värien nimet, vaan että näet, koet ja tunnistat ne päässäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kysymystä. Tarkoitetaanko siis absoluuttista sävelkorvaa, että ilman introa osaa lähteä suoraan oikeaan nuottiin? Vai että introsta osaa jatkaa oikeasta nuotista? Ja puhutaanko siitä, että tunnistaa, mikä se sävel pitäisi olla vai siitä, että osaa sen sävelen myös äänellään muodostaa? 

Ei ap mistään introista puhunut. Kyllähän intron jälkeen kuka tahansa paitsi sävelkuuro osaa aloittaa kappaleen.

Niin, eli puhutaan absoluuttisesta sävelkorvasta. Miksi ei sitten käytetä sitä sanaa vaan puhutaan jostain Bachin preludeista?  

Tässä puhuttiin alun perin sävelen tunnistamisesta. Se, että pystyt mielessäsi kuvittelemaan ja laulamaan tarkasti keski-C:n, jolla Bachin C-duuripreludi alkaa, on hyvää sävelmuistia. Se, että kuulet pianon, jolla preludi esitetään, olevan neljäsosasävelen alavireessä, on merkki erittäin hyvästä sävelmuistista tai absoluuttisesta sävelkorvasta.

Se, että joku väittää että Bachin C-duuripreludin voi yhtä hyvin esittää miltä korkeudelta tahansa, vaikuttaa tavalliselta trollaamiselta.

Ei kai kukaan väittänytkään, että nimenomaan c-duuripreludin voi esittää miltä korkeudelta tahansa. Miksi ymmärrät tahallasi väärin? Pointtihan oli se, että kappaleita voi muuttaa eri sävellajeihin eikä mikään sävelistä ole väärä melodian edetessä, jos ne kaikki sävelet muutetaan. 

Voitko siis selittää, miten se ei ole absoluuttista sävelkorvaa, jos tunnistaa sen c:n d:stä ilman referenssiääntä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, ei minulla ole absoluuttista sävelkorvaa, mutta hahmotan tutut biisit niin, että löydän niille päässäni oikean alkusävelen ilman apuja. En kuitenkaan osaa nimetä sitä nuottia. Ehkä voisin oppia senkin?

Kuulen esim. mielessäni Jenni Vartiaisen äänen ja sen korkeuden korkeissa ja matalissa kohdissa ja lähden siitä hakemaan alkunuottia Missä muruseni on -biisiin.

AP

Ei kai se absoluuttinen sävelkorva siitä ole kiinni, osaatko nimetä ne nuotit. Eihän synestesiakaan vaadi, että osaat kirjoittaa tai sanoa värien nimet, vaan että näet, koet ja tunnistat ne päässäsi. 

Absoluuttinen sävelkorva nimenomaan tarkoittaa sitä, että pystyy nimeämään minkä tahansa äänen suhteessa kiinteään säveljärjestelmään. Meillä se on länsimainen seitsensävelinen asteikko, jonka A on 660 hertsin tienoilla. Muissa kulttuureissa se on jotain muuta.

Vai ajattelitko että absoluuttinen sävelkorva toimisi jotenkin henkilökohtaisten kokemusten varassa? Nyt isoisä puhuu samassa sävelessä, jossa paikallisbussin moottori soi kolmosvaihteella ylämäessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kysymystä. Tarkoitetaanko siis absoluuttista sävelkorvaa, että ilman introa osaa lähteä suoraan oikeaan nuottiin? Vai että introsta osaa jatkaa oikeasta nuotista? Ja puhutaanko siitä, että tunnistaa, mikä se sävel pitäisi olla vai siitä, että osaa sen sävelen myös äänellään muodostaa? 

Ei ap mistään introista puhunut. Kyllähän intron jälkeen kuka tahansa paitsi sävelkuuro osaa aloittaa kappaleen.

Niin, eli puhutaan absoluuttisesta sävelkorvasta. Miksi ei sitten käytetä sitä sanaa vaan puhutaan jostain Bachin preludeista?  

Tässä puhuttiin alun perin sävelen tunnistamisesta. Se, että pystyt mielessäsi kuvittelemaan ja laulamaan tarkasti keski-C:n, jolla Bachin C-duuripreludi alkaa, on hyvää sävelmuistia. Se, että kuulet pianon, jolla preludi esitetään, olevan neljäsosasävelen alavireessä, on merkki erittäin hyvästä sävelmuistista tai absoluuttisesta sävelkorvasta.

Se, että joku väittää että Bachin C-duuripreludin voi yhtä hyvin esittää miltä korkeudelta tahansa, vaikuttaa tavalliselta trollaamiselta.

Ei kai kukaan väittänytkään, että nimenomaan c-duuripreludin voi esittää miltä korkeudelta tahansa. Miksi ymmärrät tahallasi väärin? Pointtihan oli se, että kappaleita voi muuttaa eri sävellajeihin eikä mikään sävelistä ole väärä melodian edetessä, jos ne kaikki sävelet muutetaan. 

Voitko siis selittää, miten se ei ole absoluuttista sävelkorvaa, jos tunnistaa sen c:n d:stä ilman referenssiääntä? 

C:n erottaminen D:stä on ihan tavallista hyvää sävelmuistia. Absoluuttinen sävelkorva tarkoittaa sitä, että pystyt tarkastelemaan koko sitå pianoa, jolla kappale soitetaan, suhteessa omaan päänsisäiseen referenssiääneesi, joka siis on puhdas C.

Välttämättä se päänsisäinenkään ääni ei tietenkään ole puhdas. Esimerkiksi Sibeliuksen absoluuttinen sävelkorva kehittyi varhaislapsuudessa puoli sävelaskelta alavireistä pianoa kuuntelemalla, ja siitä oli hänelle paljon harmia myöhemmin.

Aloittaja puhuu absoluuttisesta sävelkorvasta. Se tarkoittaa kahta asiaa - kun joku soittaa sinulle sävelen niin, ettet näe tai tiedä mikä sävel on kyseessä, tunnistat sen suoraan ja voit todeta kyseessä olevan vaikkapa c:n. Tai - jos joku pyytää sinua yhtäkkiä laulamaan c-sävelen, osut oikeaan saman tien. Absoluuttisessa korvassa on tosiaankin tarkkuuseroja - itse kykenen tunnistamaan soivat sävelet muutamista instrumenteista suoraan ja ongelmitta, mutta instrumentilla on merkitystä. Sen sijaan minulle tuottaa vaikeuksia laulaa pyydetty sävel ja onnistun siinä joskus kun oikein keskityn. Mitä kappaleiden aloitussävelkorkeuden muistamiseen tulee, sekin onnistuu joskus. Kun olen kuullut tietyn kappaleen tarpeeksi monta kertaa, soi se mielessäni aina oikealta sävelkorkeudelta ja alan hyräilemään samasta sävellajista, kuin alkuperäinen teos on taltioitu. Olen harrastanut musiikkia pikkulapsesta alkaen ammattilaiseksi asti. Joskus mietin, onko tällä merkitystä, vai onko taito vain jotain mikä on, riippumatta siitä onko muusikko vai ei. En tiedä.

Kokeilkaa joskus. Pyytäkää frendiä soittamaan vaikkapa pianosta jokin sävel - tiedättekö mikä sävel on kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, ei minulla ole absoluuttista sävelkorvaa, mutta hahmotan tutut biisit niin, että löydän niille päässäni oikean alkusävelen ilman apuja. En kuitenkaan osaa nimetä sitä nuottia. Ehkä voisin oppia senkin?

Kuulen esim. mielessäni Jenni Vartiaisen äänen ja sen korkeuden korkeissa ja matalissa kohdissa ja lähden siitä hakemaan alkunuottia Missä muruseni on -biisiin.

AP

Ei kai se absoluuttinen sävelkorva siitä ole kiinni, osaatko nimetä ne nuotit. Eihän synestesiakaan vaadi, että osaat kirjoittaa tai sanoa värien nimet, vaan että näet, koet ja tunnistat ne päässäsi. 

Absoluuttinen sävelkorva nimenomaan tarkoittaa sitä, että pystyy nimeämään minkä tahansa äänen suhteessa kiinteään säveljärjestelmään. Meillä se on länsimainen seitsensävelinen asteikko, jonka A on 660 hertsin tienoilla. Muissa kulttuureissa se on jotain muuta.

Vai ajattelitko että absoluuttinen sävelkorva toimisi jotenkin henkilökohtaisten kokemusten varassa? Nyt isoisä puhuu samassa sävelessä, jossa paikallisbussin moottori soi kolmosvaihteella ylämäessä?

Ei vaan tarkoitin sitä, että se nimeäminenhän ei liity mihinkään muuhun kuin asian ilmaisemiseen ja sen sovitun asteikon käyttöön. Ja kyllä, sehän voisi olla juuri tuollaista, että tunnistaa isoisän ja paikallisbussin moottoreiden olevan samalla korkeudella. Korvahan siihen tunnistamiseen tarvitaan eikä mitään ääneen sanottua kirjainasteikkoa. Sama jos väittäisit, että henkilö ei osaa ymmärrä suomea, ellei osaa lukea ja kirjoittaa. Eiväthän luku- ja kirjoitustaito ole edellytyksiä puhutun kielen kuulemiselle ja ymmärtämiselle. 

Njaa noo ei. On vaan pitch biatch