Onko harvinaista musikaalisuutta jos osaa aloittaa biisin oikeasta nuotista kuulematta aloitussäveltä?

Heh

Noku voi alotttaa ihan mistä vaa

Ap:lle - on tosiaan mahdollista, että sinulla on taipumusta taajuuksien muistamiselle ja tunnistamiselle absoluuttisen korvan tapaan. Nuottien nimien tunnistaminen on ihan silkkaa opiskelua. Samaan tyyliin kuin jokainen osaa puhua, ennen kuin osaa lukea. Paperille piirretty, a:n näköinen koukero ei tarkoita mitään, ennen kuin on opetellut sen liittyvän äänteeseen a. Sitä en tiedä, onko sellainen musikaalisuutta, en edes tiedä mitä musikaalisuus sinänsä tarkoittaa. Musiikki on siitä hieno asia, että se voi olla vaikka minkälaista ja koskettaa ihmisiä niin henkilökohtaisella ja vaihtelevalla tavalla, että on hankala sanoa mikä olisi oikeaa musikaalisuutta. Joku voi olla melodisesti todella monipuolinen ja taitava, mutta rytmitaju on heikompi. Tai päinvastoin. Moni ei varmaan tunnista omaa synnynnäistä absoluuttista korvaansa, jos ei ole puuhannut musiikin parissa. Hienoa, että olet huomannut tuollaisia taipumuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, ei minulla ole absoluuttista sävelkorvaa, mutta hahmotan tutut biisit niin, että löydän niille päässäni oikean alkusävelen ilman apuja. En kuitenkaan osaa nimetä sitä nuottia. Ehkä voisin oppia senkin?

Kuulen esim. mielessäni Jenni Vartiaisen äänen ja sen korkeuden korkeissa ja matalissa kohdissa ja lähden siitä hakemaan alkunuottia Missä muruseni on -biisiin.

AP

Ei kai se absoluuttinen sävelkorva siitä ole kiinni, osaatko nimetä ne nuotit. Eihän synestesiakaan vaadi, että osaat kirjoittaa tai sanoa värien nimet, vaan että näet, koet ja tunnistat ne päässäsi. 

Absoluuttinen sävelkorva nimenomaan tarkoittaa sitä, että pystyy nimeämään minkä tahansa äänen suhteessa kiinteään säveljärjestelmään. Meillä se on länsimainen seitsensävelinen asteikko, jonka A on 660 hertsin tienoilla. Muissa kulttuureissa se on jotain muuta.

Vai ajattelitko että absoluuttinen sävelkorva toimisi jotenkin henkilökohtaisten kokemusten varassa? Nyt isoisä puhuu samassa sävelessä, jossa paikallisbussin moottori soi kolmosvaihteella ylämäessä?

Ei vaan tarkoitin sitä, että se nimeäminenhän ei liity mihinkään muuhun kuin asian ilmaisemiseen ja sen sovitun asteikon käyttöön. Ja kyllä, sehän voisi olla juuri tuollaista, että tunnistaa isoisän ja paikallisbussin moottoreiden olevan samalla korkeudella. Korvahan siihen tunnistamiseen tarvitaan eikä mitään ääneen sanottua kirjainasteikkoa. Sama jos väittäisit, että henkilö ei osaa ymmärrä suomea, ellei osaa lukea ja kirjoittaa. Eiväthän luku- ja kirjoitustaito ole edellytyksiä puhutun kielen kuulemiselle ja ymmärtämiselle. 

Se, että joku kykenee muistamaan eilisen bussin olleen samalla korkeudella kuin tämän päivän isoisän puheen, on kyllä epäilemättä jonkinlaista herkistyneisyyttä äänille. Mutta jos tästä yhtälöstä suljetaan kokonaan pois sävelet ja niiden nimet, on mahdotonta arvioida kuinka tarkkaa tämä herkistyminen on. Ollaanko parin hertsin sisällä samassa taajuudessa, vai ehkä parin sävelaskeleen päässä?

Jokainen musiikkia harrastanut tietää, että aluksi ”sama” sävel voi olla hyvinkin eri. Sitten kun korvan erottelukyky paranee, alkavat mikrointervallit hahmottua. Sävelasteikko antaa mahdollisuuden sitoa nämä kuulohavainnot yhteen. Siksi absoluuttinen sävelkorva kehittyy meillä länsimaissa vain ihmisille, jotka ovat lapsesta saakka opiskelleet musiikkia ja oppineet sävelien nimet. Esimerkiksi Kiinassa, missä intonaatio liittyy sanamerkityksiin, on absoluuttinen sävelkorva yleisempi kuin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle - on tosiaan mahdollista, että sinulla on taipumusta taajuuksien muistamiselle ja tunnistamiselle absoluuttisen korvan tapaan. Nuottien nimien tunnistaminen on ihan silkkaa opiskelua. Samaan tyyliin kuin jokainen osaa puhua, ennen kuin osaa lukea. Paperille piirretty, a:n näköinen koukero ei tarkoita mitään, ennen kuin on opetellut sen liittyvän äänteeseen a. Sitä en tiedä, onko sellainen musikaalisuutta, en edes tiedä mitä musikaalisuus sinänsä tarkoittaa. Musiikki on siitä hieno asia, että se voi olla vaikka minkälaista ja koskettaa ihmisiä niin henkilökohtaisella ja vaihtelevalla tavalla, että on hankala sanoa mikä olisi oikeaa musikaalisuutta. Joku voi olla melodisesti todella monipuolinen ja taitava, mutta rytmitaju on heikompi. Tai päinvastoin. Moni ei varmaan tunnista omaa synnynnäistä absoluuttista korvaansa, jos ei ole puuhannut musiikin parissa. Hienoa, että olet huomannut tuollaisia taipumuksia. 

Olet ihan oikeassa, että musikaalisuus on ongelmallinen käsite. Yksi musikaalisuuden hyvä määrite on, että musiikki herättää emotionaalista vastakaikua.

Nykytiedon mukaan muuten ei ole olemassa synnynnäistä absoluuttista korvaa, vaan ominaisuus kehittyy varhaislapsuudessa niille, joilla on geneettinen mahdollisuus ja sopivat kasvuolosuhteet.

Absot ja miksei muutkin, pystyttekö kuuntelemaan oopperalaulua? Minua häiritsee, kun laulajat usein laulavat sinne päin. Harvassa ovat ne oopperalaulajat, jotka oikeasti laulavat puhtaasti. Heitä sitten kuunteleekin mieluummin.

Mutta miten ammattimuusikko eli tässä tapauksessa laulaja VOI hyväksyä itseltään sellaisen roiskimisen, mitä joskus kuulee, sitä en voi ymmärtää. Ovatko he musikaalisia ollenkaan, tulee joskus mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja puhuu absoluuttisesta sävelkorvasta. Se tarkoittaa kahta asiaa - kun joku soittaa sinulle sävelen niin, ettet näe tai tiedä mikä sävel on kyseessä, tunnistat sen suoraan ja voit todeta kyseessä olevan vaikkapa c:n. Tai - jos joku pyytää sinua yhtäkkiä laulamaan c-sävelen, osut oikeaan saman tien. Absoluuttisessa korvassa on tosiaankin tarkkuuseroja - itse kykenen tunnistamaan soivat sävelet muutamista instrumenteista suoraan ja ongelmitta, mutta instrumentilla on merkitystä. Sen sijaan minulle tuottaa vaikeuksia laulaa pyydetty sävel ja onnistun siinä joskus kun oikein keskityn. Mitä kappaleiden aloitussävelkorkeuden muistamiseen tulee, sekin onnistuu joskus. Kun olen kuullut tietyn kappaleen tarpeeksi monta kertaa, soi se mielessäni aina oikealta sävelkorkeudelta ja alan hyräilemään samasta sävellajista, kuin alkuperäinen teos on taltioitu. Olen harrastanut musiikkia pikkulapsesta alkaen ammattilaiseksi asti. Joskus mietin, onko tällä merkitystä, vai onko taito vain jotain mikä on, riippumatta siitä onko muusikko vai ei. En tiedä.

Kokeilkaa joskus. Pyytäkää frendiä soittamaan vaikkapa pianosta jokin sävel - tiedättekö mikä sävel on kyseessä?

Minulle on opetettu, että jos sävelen pystyy tunnistamaan vain tietyillä instrumenteilla tai tietyillä sävelkorkeuksilla, on kyseessä sävelmuisti, joka tietenkin on oman instrumentin kohdalla saanut hurjasti harjoitusta.

Sitten jos se sävelen tunnistaminen tapahtuu epäröimättä vaikka vatkaimen kohdalla, ja usein vielä sekä vatkaimet että perinteisemmät soittimet vaikuttaisivat soivan epävireessä, on kysymyksessä vasta varsinainen absoluuttinen korva.

Nämä ihmiset, jotka ajattelevat absoluuttisen olevan olevan sitä, että erottaa pianon C:n D:stä, vaikuttavat vähän siltä kuin eivät olisi niin kauhean tarkkaan asioita miettineet. Musiikki on analogista värähtelyä, siihen C:n ja D:n välille mahtuu cisin lisäksi neljäsosasäveliä (käytetään ainakin bluesissa) ja sitten vielä pienempiä värähtelyn eroavaisuuksia, joita yleensä pidetään ihan vain epäpuhtautena. Pianon tasavireisyys itsessään tekee siitä lievästi epävireisen. Itselläni ei ole kovin tarkka korva, ja tyytyväisenä soitan vähän huonommassakin vireessä olevaa pianoa. Mies irvistelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, ei minulla ole absoluuttista sävelkorvaa, mutta hahmotan tutut biisit niin, että löydän niille päässäni oikean alkusävelen ilman apuja. En kuitenkaan osaa nimetä sitä nuottia. Ehkä voisin oppia senkin?

Kuulen esim. mielessäni Jenni Vartiaisen äänen ja sen korkeuden korkeissa ja matalissa kohdissa ja lähden siitä hakemaan alkunuottia Missä muruseni on -biisiin.

AP

Ei kai se absoluuttinen sävelkorva siitä ole kiinni, osaatko nimetä ne nuotit. Eihän synestesiakaan vaadi, että osaat kirjoittaa tai sanoa värien nimet, vaan että näet, koet ja tunnistat ne päässäsi. 

Absoluuttinen sävelkorva nimenomaan tarkoittaa sitä, että pystyy nimeämään minkä tahansa äänen suhteessa kiinteään säveljärjestelmään. Meillä se on länsimainen seitsensävelinen asteikko, jonka A on 660 hertsin tienoilla. Muissa kulttuureissa se on jotain muuta.

Vai ajattelitko että absoluuttinen sävelkorva toimisi jotenkin henkilökohtaisten kokemusten varassa? Nyt isoisä puhuu samassa sävelessä, jossa paikallisbussin moottori soi kolmosvaihteella ylämäessä?

Ei vaan tarkoitin sitä, että se nimeäminenhän ei liity mihinkään muuhun kuin asian ilmaisemiseen ja sen sovitun asteikon käyttöön. Ja kyllä, sehän voisi olla juuri tuollaista, että tunnistaa isoisän ja paikallisbussin moottoreiden olevan samalla korkeudella. Korvahan siihen tunnistamiseen tarvitaan eikä mitään ääneen sanottua kirjainasteikkoa. Sama jos väittäisit, että henkilö ei osaa ymmärrä suomea, ellei osaa lukea ja kirjoittaa. Eiväthän luku- ja kirjoitustaito ole edellytyksiä puhutun kielen kuulemiselle ja ymmärtämiselle. 

Se, että joku kykenee muistamaan eilisen bussin olleen samalla korkeudella kuin tämän päivän isoisän puheen, on kyllä epäilemättä jonkinlaista herkistyneisyyttä äänille. Mutta jos tästä yhtälöstä suljetaan kokonaan pois sävelet ja niiden nimet, on mahdotonta arvioida kuinka tarkkaa tämä herkistyminen on. Ollaanko parin hertsin sisällä samassa taajuudessa, vai ehkä parin sävelaskeleen päässä?

Jokainen musiikkia harrastanut tietää, että aluksi ”sama” sävel voi olla hyvinkin eri. Sitten kun korvan erottelukyky paranee, alkavat mikrointervallit hahmottua. Sävelasteikko antaa mahdollisuuden sitoa nämä kuulohavainnot yhteen. Siksi absoluuttinen sävelkorva kehittyy meillä länsimaissa vain ihmisille, jotka ovat lapsesta saakka opiskelleet musiikkia ja oppineet sävelien nimet. Esimerkiksi Kiinassa, missä intonaatio liittyy sanamerkityksiin, on absoluuttinen sävelkorva yleisempi kuin meillä.

en ymmärrä tätäkään. Eihän tuossa ole kyse mistään muusta kuin siitä, onko pään sisällä joku valmis vertailukohta sille eiliselle bussille ja tämän päivän isoisän puheelle. Eihän se paperille kirjoitettu tai nimetty nuotti sitä yhtään sen tarkemmaksi muuta. Ethän sinä suomen kielen sanan merkitystäkään ymmärrä yhtään sen paremmin, jos kirjotat se paperille. Sinä joko ymmärrät sen tai et ymmärrä. Aika hiton moni lapsi tietää esimerkiksi mikä on koira tai kissa ennen kuin osaa sen sanan kirjoittaa. Ei se ymmärrys kissoista ja koirista muutu siitä mihinkään sillä, että lapsi oppii sen kirjoittamaan. Jos sitten on joku kissalta näyttävä koira, ei sitä ole yhtään sen helpompi tunnistaa vaikka ne sanat osaisikin kirjoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja puhuu absoluuttisesta sävelkorvasta. Se tarkoittaa kahta asiaa - kun joku soittaa sinulle sävelen niin, ettet näe tai tiedä mikä sävel on kyseessä, tunnistat sen suoraan ja voit todeta kyseessä olevan vaikkapa c:n. Tai - jos joku pyytää sinua yhtäkkiä laulamaan c-sävelen, osut oikeaan saman tien. Absoluuttisessa korvassa on tosiaankin tarkkuuseroja - itse kykenen tunnistamaan soivat sävelet muutamista instrumenteista suoraan ja ongelmitta, mutta instrumentilla on merkitystä. Sen sijaan minulle tuottaa vaikeuksia laulaa pyydetty sävel ja onnistun siinä joskus kun oikein keskityn. Mitä kappaleiden aloitussävelkorkeuden muistamiseen tulee, sekin onnistuu joskus. Kun olen kuullut tietyn kappaleen tarpeeksi monta kertaa, soi se mielessäni aina oikealta sävelkorkeudelta ja alan hyräilemään samasta sävellajista, kuin alkuperäinen teos on taltioitu. Olen harrastanut musiikkia pikkulapsesta alkaen ammattilaiseksi asti. Joskus mietin, onko tällä merkitystä, vai onko taito vain jotain mikä on, riippumatta siitä onko muusikko vai ei. En tiedä.

Kokeilkaa joskus. Pyytäkää frendiä soittamaan vaikkapa pianosta jokin sävel - tiedättekö mikä sävel on kyseessä?

Minulle on opetettu, että jos sävelen pystyy tunnistamaan vain tietyillä instrumenteilla tai tietyillä sävelkorkeuksilla, on kyseessä sävelmuisti, joka tietenkin on oman instrumentin kohdalla saanut hurjasti harjoitusta.

Sitten jos se sävelen tunnistaminen tapahtuu epäröimättä vaikka vatkaimen kohdalla, ja usein vielä sekä vatkaimet että perinteisemmät soittimet vaikuttaisivat soivan epävireessä, on kysymyksessä vasta varsinainen absoluuttinen korva.

Nämä ihmiset, jotka ajattelevat absoluuttisen olevan olevan sitä, että erottaa pianon C:n D:stä, vaikuttavat vähän siltä kuin eivät olisi niin kauhean tarkkaan asioita miettineet. Musiikki on analogista värähtelyä, siihen C:n ja D:n välille mahtuu cisin lisäksi neljäsosasäveliä (käytetään ainakin bluesissa) ja sitten vielä pienempiä värähtelyn eroavaisuuksia, joita yleensä pidetään ihan vain epäpuhtautena. Pianon tasavireisyys itsessään tekee siitä lievästi epävireisen. Itselläni ei ole kovin tarkka korva, ja tyytyväisenä soitan vähän huonommassakin vireessä olevaa pianoa. Mies irvistelee.

Mutta eihän tuokaan ole lopulta mitään sävelen tunnistamista, jos jostain tietystä kappaleesta muistaa sen alkunuotin, mutta ei kuitenkaan osaa lennosta sanoa, että tässä on sama aloitusnuotti, kuin jossain toisessa kappaleessa. Jos näet kiinalaisen kirjaimen, voit muistaa sen, mutta et sinä sitä tunnista, ellet tiedä, mitä se tarkoittaa. Sinä vain muistat sen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, ei minulla ole absoluuttista sävelkorvaa, mutta hahmotan tutut biisit niin, että löydän niille päässäni oikean alkusävelen ilman apuja. En kuitenkaan osaa nimetä sitä nuottia. Ehkä voisin oppia senkin?

Kuulen esim. mielessäni Jenni Vartiaisen äänen ja sen korkeuden korkeissa ja matalissa kohdissa ja lähden siitä hakemaan alkunuottia Missä muruseni on -biisiin.

AP

Ei kai se absoluuttinen sävelkorva siitä ole kiinni, osaatko nimetä ne nuotit. Eihän synestesiakaan vaadi, että osaat kirjoittaa tai sanoa värien nimet, vaan että näet, koet ja tunnistat ne päässäsi. 

Absoluuttinen sävelkorva nimenomaan tarkoittaa sitä, että pystyy nimeämään minkä tahansa äänen suhteessa kiinteään säveljärjestelmään. Meillä se on länsimainen seitsensävelinen asteikko, jonka A on 660 hertsin tienoilla. Muissa kulttuureissa se on jotain muuta.

Vai ajattelitko että absoluuttinen sävelkorva toimisi jotenkin henkilökohtaisten kokemusten varassa? Nyt isoisä puhuu samassa sävelessä, jossa paikallisbussin moottori soi kolmosvaihteella ylämäessä?

Ei vaan tarkoitin sitä, että se nimeäminenhän ei liity mihinkään muuhun kuin asian ilmaisemiseen ja sen sovitun asteikon käyttöön. Ja kyllä, sehän voisi olla juuri tuollaista, että tunnistaa isoisän ja paikallisbussin moottoreiden olevan samalla korkeudella. Korvahan siihen tunnistamiseen tarvitaan eikä mitään ääneen sanottua kirjainasteikkoa. Sama jos väittäisit, että henkilö ei osaa ymmärrä suomea, ellei osaa lukea ja kirjoittaa. Eiväthän luku- ja kirjoitustaito ole edellytyksiä puhutun kielen kuulemiselle ja ymmärtämiselle. 

Se, että joku kykenee muistamaan eilisen bussin olleen samalla korkeudella kuin tämän päivän isoisän puheen, on kyllä epäilemättä jonkinlaista herkistyneisyyttä äänille. Mutta jos tästä yhtälöstä suljetaan kokonaan pois sävelet ja niiden nimet, on mahdotonta arvioida kuinka tarkkaa tämä herkistyminen on. Ollaanko parin hertsin sisällä samassa taajuudessa, vai ehkä parin sävelaskeleen päässä?

Jokainen musiikkia harrastanut tietää, että aluksi ”sama” sävel voi olla hyvinkin eri. Sitten kun korvan erottelukyky paranee, alkavat mikrointervallit hahmottua. Sävelasteikko antaa mahdollisuuden sitoa nämä kuulohavainnot yhteen. Siksi absoluuttinen sävelkorva kehittyy meillä länsimaissa vain ihmisille, jotka ovat lapsesta saakka opiskelleet musiikkia ja oppineet sävelien nimet. Esimerkiksi Kiinassa, missä intonaatio liittyy sanamerkityksiin, on absoluuttinen sävelkorva yleisempi kuin meillä.

en ymmärrä tätäkään. Eihän tuossa ole kyse mistään muusta kuin siitä, onko pään sisällä joku valmis vertailukohta sille eiliselle bussille ja tämän päivän isoisän puheelle. Eihän se paperille kirjoitettu tai nimetty nuotti sitä yhtään sen tarkemmaksi muuta. Ethän sinä suomen kielen sanan merkitystäkään ymmärrä yhtään sen paremmin, jos kirjotat se paperille. Sinä joko ymmärrät sen tai et ymmärrä. Aika hiton moni lapsi tietää esimerkiksi mikä on koira tai kissa ennen kuin osaa sen sanan kirjoittaa. Ei se ymmärrys kissoista ja koirista muutu siitä mihinkään sillä, että lapsi oppii sen kirjoittamaan. Jos sitten on joku kissalta näyttävä koira, ei sitä ole yhtään sen helpompi tunnistaa vaikka ne sanat osaisikin kirjoittaa. 

Suomen kielen sanat muodostuvat kirjaimista. Kun muutat kirjaimen, sanan merkitys muuttuu. Kakku on eri sana kuin kakka.

Musiikki on värähtelyä, siniaaltoa. Jos et ole opiskellut musiikkia, se minkä kuulet ”samana” sävelenä, voi olla kaksi eri ääntä, jotka ovat sävelaskeleen päässä toisistaan. Tai sitten voi olla, että ne ovat niin lähellä toisiaan, että harjaantunutkaan korva ei erottaisi niitä toisistaan. Mutta pointti on, että et voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, ei minulla ole absoluuttista sävelkorvaa, mutta hahmotan tutut biisit niin, että löydän niille päässäni oikean alkusävelen ilman apuja. En kuitenkaan osaa nimetä sitä nuottia. Ehkä voisin oppia senkin?

Kuulen esim. mielessäni Jenni Vartiaisen äänen ja sen korkeuden korkeissa ja matalissa kohdissa ja lähden siitä hakemaan alkunuottia Missä muruseni on -biisiin.

AP

Ei kai se absoluuttinen sävelkorva siitä ole kiinni, osaatko nimetä ne nuotit. Eihän synestesiakaan vaadi, että osaat kirjoittaa tai sanoa värien nimet, vaan että näet, koet ja tunnistat ne päässäsi. 

Absoluuttinen sävelkorva nimenomaan tarkoittaa sitä, että pystyy nimeämään minkä tahansa äänen suhteessa kiinteään säveljärjestelmään. Meillä se on länsimainen seitsensävelinen asteikko, jonka A on 660 hertsin tienoilla. Muissa kulttuureissa se on jotain muuta.

Vai ajattelitko että absoluuttinen sävelkorva toimisi jotenkin henkilökohtaisten kokemusten varassa? Nyt isoisä puhuu samassa sävelessä, jossa paikallisbussin moottori soi kolmosvaihteella ylämäessä?

Ei vaan tarkoitin sitä, että se nimeäminenhän ei liity mihinkään muuhun kuin asian ilmaisemiseen ja sen sovitun asteikon käyttöön. Ja kyllä, sehän voisi olla juuri tuollaista, että tunnistaa isoisän ja paikallisbussin moottoreiden olevan samalla korkeudella. Korvahan siihen tunnistamiseen tarvitaan eikä mitään ääneen sanottua kirjainasteikkoa. Sama jos väittäisit, että henkilö ei osaa ymmärrä suomea, ellei osaa lukea ja kirjoittaa. Eiväthän luku- ja kirjoitustaito ole edellytyksiä puhutun kielen kuulemiselle ja ymmärtämiselle. 

Se, että joku kykenee muistamaan eilisen bussin olleen samalla korkeudella kuin tämän päivän isoisän puheen, on kyllä epäilemättä jonkinlaista herkistyneisyyttä äänille. Mutta jos tästä yhtälöstä suljetaan kokonaan pois sävelet ja niiden nimet, on mahdotonta arvioida kuinka tarkkaa tämä herkistyminen on. Ollaanko parin hertsin sisällä samassa taajuudessa, vai ehkä parin sävelaskeleen päässä?

Jokainen musiikkia harrastanut tietää, että aluksi ”sama” sävel voi olla hyvinkin eri. Sitten kun korvan erottelukyky paranee, alkavat mikrointervallit hahmottua. Sävelasteikko antaa mahdollisuuden sitoa nämä kuulohavainnot yhteen. Siksi absoluuttinen sävelkorva kehittyy meillä länsimaissa vain ihmisille, jotka ovat lapsesta saakka opiskelleet musiikkia ja oppineet sävelien nimet. Esimerkiksi Kiinassa, missä intonaatio liittyy sanamerkityksiin, on absoluuttinen sävelkorva yleisempi kuin meillä.

en ymmärrä tätäkään. Eihän tuossa ole kyse mistään muusta kuin siitä, onko pään sisällä joku valmis vertailukohta sille eiliselle bussille ja tämän päivän isoisän puheelle. Eihän se paperille kirjoitettu tai nimetty nuotti sitä yhtään sen tarkemmaksi muuta. Ethän sinä suomen kielen sanan merkitystäkään ymmärrä yhtään sen paremmin, jos kirjotat se paperille. Sinä joko ymmärrät sen tai et ymmärrä. Aika hiton moni lapsi tietää esimerkiksi mikä on koira tai kissa ennen kuin osaa sen sanan kirjoittaa. Ei se ymmärrys kissoista ja koirista muutu siitä mihinkään sillä, että lapsi oppii sen kirjoittamaan. Jos sitten on joku kissalta näyttävä koira, ei sitä ole yhtään sen helpompi tunnistaa vaikka ne sanat osaisikin kirjoittaa. 

Suomen kielen sanat muodostuvat kirjaimista. Kun muutat kirjaimen, sanan merkitys muuttuu. Kakku on eri sana kuin kakka.

Musiikki on värähtelyä, siniaaltoa. Jos et ole opiskellut musiikkia, se minkä kuulet ”samana” sävelenä, voi olla kaksi eri ääntä, jotka ovat sävelaskeleen päässä toisistaan. Tai sitten voi olla, että ne ovat niin lähellä toisiaan, että harjaantunutkaan korva ei erottaisi niitä toisistaan. Mutta pointti on, että et voi tietää.

Kirjaimista muodostuvat sanat eivät liity asiaan nyt mitenkään. Vertauksen pointti oli verrata sanan kirjoittamisen ja ymmärtämisen eroa. 

Jos kuulen samana sävelenä kaksi ääntä, jotka ovat sävelaskeleen päässä toisistaan, minulla ei ole absoluuttinen sävelkorva. Jos taas kuulen samana kaksi ääntä, jotka ovat saman lähekkäin sävelaskeleen sisällä, miten sen nuotittaminen auttaisi minua tunnistamaan sen, kun ei niillä ole eri nimiä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, ei minulla ole absoluuttista sävelkorvaa, mutta hahmotan tutut biisit niin, että löydän niille päässäni oikean alkusävelen ilman apuja. En kuitenkaan osaa nimetä sitä nuottia. Ehkä voisin oppia senkin?

Kuulen esim. mielessäni Jenni Vartiaisen äänen ja sen korkeuden korkeissa ja matalissa kohdissa ja lähden siitä hakemaan alkunuottia Missä muruseni on -biisiin.

AP

Ei kai se absoluuttinen sävelkorva siitä ole kiinni, osaatko nimetä ne nuotit. Eihän synestesiakaan vaadi, että osaat kirjoittaa tai sanoa värien nimet, vaan että näet, koet ja tunnistat ne päässäsi. 

Absoluuttinen sävelkorva nimenomaan tarkoittaa sitä, että pystyy nimeämään minkä tahansa äänen suhteessa kiinteään säveljärjestelmään. Meillä se on länsimainen seitsensävelinen asteikko, jonka A on 660 hertsin tienoilla. Muissa kulttuureissa se on jotain muuta.

Vai ajattelitko että absoluuttinen sävelkorva toimisi jotenkin henkilökohtaisten kokemusten varassa? Nyt isoisä puhuu samassa sävelessä, jossa paikallisbussin moottori soi kolmosvaihteella ylämäessä?

Ei vaan tarkoitin sitä, että se nimeäminenhän ei liity mihinkään muuhun kuin asian ilmaisemiseen ja sen sovitun asteikon käyttöön. Ja kyllä, sehän voisi olla juuri tuollaista, että tunnistaa isoisän ja paikallisbussin moottoreiden olevan samalla korkeudella. Korvahan siihen tunnistamiseen tarvitaan eikä mitään ääneen sanottua kirjainasteikkoa. Sama jos väittäisit, että henkilö ei osaa ymmärrä suomea, ellei osaa lukea ja kirjoittaa. Eiväthän luku- ja kirjoitustaito ole edellytyksiä puhutun kielen kuulemiselle ja ymmärtämiselle. 

Se, että joku kykenee muistamaan eilisen bussin olleen samalla korkeudella kuin tämän päivän isoisän puheen, on kyllä epäilemättä jonkinlaista herkistyneisyyttä äänille. Mutta jos tästä yhtälöstä suljetaan kokonaan pois sävelet ja niiden nimet, on mahdotonta arvioida kuinka tarkkaa tämä herkistyminen on. Ollaanko parin hertsin sisällä samassa taajuudessa, vai ehkä parin sävelaskeleen päässä?

Jokainen musiikkia harrastanut tietää, että aluksi ”sama” sävel voi olla hyvinkin eri. Sitten kun korvan erottelukyky paranee, alkavat mikrointervallit hahmottua. Sävelasteikko antaa mahdollisuuden sitoa nämä kuulohavainnot yhteen. Siksi absoluuttinen sävelkorva kehittyy meillä länsimaissa vain ihmisille, jotka ovat lapsesta saakka opiskelleet musiikkia ja oppineet sävelien nimet. Esimerkiksi Kiinassa, missä intonaatio liittyy sanamerkityksiin, on absoluuttinen sävelkorva yleisempi kuin meillä.

en ymmärrä tätäkään. Eihän tuossa ole kyse mistään muusta kuin siitä, onko pään sisällä joku valmis vertailukohta sille eiliselle bussille ja tämän päivän isoisän puheelle. Eihän se paperille kirjoitettu tai nimetty nuotti sitä yhtään sen tarkemmaksi muuta. Ethän sinä suomen kielen sanan merkitystäkään ymmärrä yhtään sen paremmin, jos kirjotat se paperille. Sinä joko ymmärrät sen tai et ymmärrä. Aika hiton moni lapsi tietää esimerkiksi mikä on koira tai kissa ennen kuin osaa sen sanan kirjoittaa. Ei se ymmärrys kissoista ja koirista muutu siitä mihinkään sillä, että lapsi oppii sen kirjoittamaan. Jos sitten on joku kissalta näyttävä koira, ei sitä ole yhtään sen helpompi tunnistaa vaikka ne sanat osaisikin kirjoittaa. 

Suomen kielen sanat muodostuvat kirjaimista. Kun muutat kirjaimen, sanan merkitys muuttuu. Kakku on eri sana kuin kakka.

Musiikki on värähtelyä, siniaaltoa. Jos et ole opiskellut musiikkia, se minkä kuulet ”samana” sävelenä, voi olla kaksi eri ääntä, jotka ovat sävelaskeleen päässä toisistaan. Tai sitten voi olla, että ne ovat niin lähellä toisiaan, että harjaantunutkaan korva ei erottaisi niitä toisistaan. Mutta pointti on, että et voi tietää.

Kirjaimista muodostuvat sanat eivät liity asiaan nyt mitenkään. Vertauksen pointti oli verrata sanan kirjoittamisen ja ymmärtämisen eroa. 

Jos kuulen samana sävelenä kaksi ääntä, jotka ovat sävelaskeleen päässä toisistaan, minulla ei ole absoluuttinen sävelkorva. Jos taas kuulen samana kaksi ääntä, jotka ovat saman lähekkäin sävelaskeleen sisällä, miten sen nuotittaminen auttaisi minua tunnistamaan sen, kun ei niillä ole eri nimiä? 

Ethän sinä voi tietää, miten lähellä toisiaan ne ”samana” kuulemasi äänet tosiasiassa ovat, jos et tunne säveliä. Ellet sitten katso mittarilla hertsilukemia, mutta sekin on analogisen kuulokuvan nimeämistä numeroilla.

Kokeilepa laulaa Celine Dionin biisin The Power Of Loven alku, joka lähtee ilman säestystä. Äänitä se, ja yritä liittää sen biisin instrumentaaliversioon. Jos menee oikein, niin olet taitava.

Laulat siis: " The whispers in the morning of lovers sleeping tight " ilman säestystä nauhalle ja sen jälkeen yritä sovittaa se karaokeversioon joka löytyy YouTubesta.

Vastaavia laululla alkavia biisejä on varmaan monia, tämä nyt tuli mieleen.

Oliko tuo se "cause i'm your lady.... and you are my man" biisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, ei minulla ole absoluuttista sävelkorvaa, mutta hahmotan tutut biisit niin, että löydän niille päässäni oikean alkusävelen ilman apuja. En kuitenkaan osaa nimetä sitä nuottia. Ehkä voisin oppia senkin?

Kuulen esim. mielessäni Jenni Vartiaisen äänen ja sen korkeuden korkeissa ja matalissa kohdissa ja lähden siitä hakemaan alkunuottia Missä muruseni on -biisiin.

AP

Ei kai se absoluuttinen sävelkorva siitä ole kiinni, osaatko nimetä ne nuotit. Eihän synestesiakaan vaadi, että osaat kirjoittaa tai sanoa värien nimet, vaan että näet, koet ja tunnistat ne päässäsi. 

Absoluuttinen sävelkorva nimenomaan tarkoittaa sitä, että pystyy nimeämään minkä tahansa äänen suhteessa kiinteään säveljärjestelmään. Meillä se on länsimainen seitsensävelinen asteikko, jonka A on 660 hertsin tienoilla. Muissa kulttuureissa se on jotain muuta.

Vai ajattelitko että absoluuttinen sävelkorva toimisi jotenkin henkilökohtaisten kokemusten varassa? Nyt isoisä puhuu samassa sävelessä, jossa paikallisbussin moottori soi kolmosvaihteella ylämäessä?

Ei vaan tarkoitin sitä, että se nimeäminenhän ei liity mihinkään muuhun kuin asian ilmaisemiseen ja sen sovitun asteikon käyttöön. Ja kyllä, sehän voisi olla juuri tuollaista, että tunnistaa isoisän ja paikallisbussin moottoreiden olevan samalla korkeudella. Korvahan siihen tunnistamiseen tarvitaan eikä mitään ääneen sanottua kirjainasteikkoa. Sama jos väittäisit, että henkilö ei osaa ymmärrä suomea, ellei osaa lukea ja kirjoittaa. Eiväthän luku- ja kirjoitustaito ole edellytyksiä puhutun kielen kuulemiselle ja ymmärtämiselle. 

Se, että joku kykenee muistamaan eilisen bussin olleen samalla korkeudella kuin tämän päivän isoisän puheen, on kyllä epäilemättä jonkinlaista herkistyneisyyttä äänille. Mutta jos tästä yhtälöstä suljetaan kokonaan pois sävelet ja niiden nimet, on mahdotonta arvioida kuinka tarkkaa tämä herkistyminen on. Ollaanko parin hertsin sisällä samassa taajuudessa, vai ehkä parin sävelaskeleen päässä?

Jokainen musiikkia harrastanut tietää, että aluksi ”sama” sävel voi olla hyvinkin eri. Sitten kun korvan erottelukyky paranee, alkavat mikrointervallit hahmottua. Sävelasteikko antaa mahdollisuuden sitoa nämä kuulohavainnot yhteen. Siksi absoluuttinen sävelkorva kehittyy meillä länsimaissa vain ihmisille, jotka ovat lapsesta saakka opiskelleet musiikkia ja oppineet sävelien nimet. Esimerkiksi Kiinassa, missä intonaatio liittyy sanamerkityksiin, on absoluuttinen sävelkorva yleisempi kuin meillä.

en ymmärrä tätäkään. Eihän tuossa ole kyse mistään muusta kuin siitä, onko pään sisällä joku valmis vertailukohta sille eiliselle bussille ja tämän päivän isoisän puheelle. Eihän se paperille kirjoitettu tai nimetty nuotti sitä yhtään sen tarkemmaksi muuta. Ethän sinä suomen kielen sanan merkitystäkään ymmärrä yhtään sen paremmin, jos kirjotat se paperille. Sinä joko ymmärrät sen tai et ymmärrä. Aika hiton moni lapsi tietää esimerkiksi mikä on koira tai kissa ennen kuin osaa sen sanan kirjoittaa. Ei se ymmärrys kissoista ja koirista muutu siitä mihinkään sillä, että lapsi oppii sen kirjoittamaan. Jos sitten on joku kissalta näyttävä koira, ei sitä ole yhtään sen helpompi tunnistaa vaikka ne sanat osaisikin kirjoittaa. 

Suomen kielen sanat muodostuvat kirjaimista. Kun muutat kirjaimen, sanan merkitys muuttuu. Kakku on eri sana kuin kakka.

Musiikki on värähtelyä, siniaaltoa. Jos et ole opiskellut musiikkia, se minkä kuulet ”samana” sävelenä, voi olla kaksi eri ääntä, jotka ovat sävelaskeleen päässä toisistaan. Tai sitten voi olla, että ne ovat niin lähellä toisiaan, että harjaantunutkaan korva ei erottaisi niitä toisistaan. Mutta pointti on, että et voi tietää.

Kirjaimista muodostuvat sanat eivät liity asiaan nyt mitenkään. Vertauksen pointti oli verrata sanan kirjoittamisen ja ymmärtämisen eroa. 

Jos kuulen samana sävelenä kaksi ääntä, jotka ovat sävelaskeleen päässä toisistaan, minulla ei ole absoluuttinen sävelkorva. Jos taas kuulen samana kaksi ääntä, jotka ovat saman lähekkäin sävelaskeleen sisällä, miten sen nuotittaminen auttaisi minua tunnistamaan sen, kun ei niillä ole eri nimiä? 

Auttaahan se tietenkin, kun niitä voi verrata puhtaaseen säveleen, joka on aina sama ja jonka nimen tietää.

Kieltämättä se vasta olisikin lahjakas tyyppi, joka ei olisi elämässään luullut sävelien nimiä tai edes musiikkia, mutta joka osaisi sijoittaa kaikki kuulemansa äänet jatkumolle, joka olisi tarkempi kuin tämä meidän säveljärjestelmämme.

Voin yrittää tuota Celine Dionia :D

Biisi ei kyllä ole niin tuttu, kuin mitä ehkä tarkoitin viestissäni. En osaa sitä yhtäänulkoa enkä muista milloin olisin sen viimeksi kuullut. Siitä täytyy olla vuosia. Mutta kyllä se alkoi soimaan heti päässä. Olen kuulevani Celinen laulavan ja mielessäni haen sävelkorkeuksia, jotka osuisivat ehkä oikeaan.

Raportoin myöhemmin miten kävi :)

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ymmärä. Voihan vaikka Ukko Nooan aloittaa mistä sävelestä hyvänsä. Olennaista ovat sävelten väliset tasoerot eli intervallit.

No et todellakaan ymmärrä. Ole ymmärtämättä, niin on parempi.

Olisi parempi, jos selittäisit. Ukko Nooan ensimmäinen sävel on jokin, ja siitä seuraava on suuren terssin verran korkeammalla, sitä seuraava taas edellistä taas pienen sekuntin alempana. Biisin voi soittaa esim c c c e d d f tai d d d fis e e e g ja molemmat ovat yhtä oikein.

Noista esimerkeistä ainakaan kaikki eivät ole yhtä oikein. Jos aloitat ukko nooan e-sävelestä, tulee terssiksi tietenkin gis.

Ja jos intervallein ilmaistuna suuren terssin jälkeen tulisi pieni sekunti, ukko nooasi kuulostaisi todella kummalliselta. Duurissa aina suuri sekunti!

Nyt minä en kyllä ymmärrä, tai sitten sinä et ymmärtänyt minua. Esimerkkejä tuossa ei ole kaikki vaan molemmat, eli kaksi. Eli Ukko Nooan voi aloittaa c c c e d d d f tai sitten d d d fis e e e g. Siinä tein äsken virheen, että kirjoitin "pienen sekuntin" vaikka piti kirjoittaa "suuren sekuntin".

K

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ymmärä. Voihan vaikka Ukko Nooan aloittaa mistä sävelestä hyvänsä. Olennaista ovat sävelten väliset tasoerot eli intervallit.

No et todellakaan ymmärrä. Ole ymmärtämättä, niin on parempi.

Olisi parempi, jos selittäisit. Ukko Nooan ensimmäinen sävel on jokin, ja siitä seuraava on suuren terssin verran korkeammalla, sitä seuraava taas edellistä taas pienen sekuntin alempana. Biisin voi soittaa esim c c c e d d f tai d d d fis e e e g ja molemmat ovat yhtä oikein.

Ap ei minun käsittääkseni viittaa mihinkään yleisesti tunnettuun melodiaan, vaan johonkin tiettyyn esitettyyn kappaleeseen, kuten Vartiaisen levytykseen Missä muruseni on -kappaleesta.

Klassisen puolella voimme miettiä vaikkapa jonkin Bachin preludin tai invention ensimmäisiä säveliä. Tai toki voi miettiä vaikka jonkin Chopinin tai Lisztin pianorynkytyksen jykevän alkusoinnun pohjasäveltä, jos korvassa riittää tehoja.

Kiitos. Tietenkään se, onko melodia yleisesti tunnettu, ei vaikuta siihen, että sen voi transponoida alkamaan ja kulkemaan kuinka korkealta tai matalalta hyvänsä. Mutta nyt ymmärsin, mitä hän tuossa tarkoitti.

Kävin pianolla testaamassa. Puoli sävelaskelta meni pieleen keski-C. Ja musiikkia olen harrastanut 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kävin pianolla testaamassa. Puoli sävelaskelta meni pieleen keski-C. Ja musiikkia olen harrastanut 20 vuotta.

Tein saman, lauloin D:n. Hitsi. Mutta olen ruosteessa, en ole tehnyt musiikkia 10 vuoteen.

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin pianolla testaamassa. Puoli sävelaskelta meni pieleen keski-C. Ja musiikkia olen harrastanut 20 vuotta.

Tein saman, lauloin D:n. Hitsi. Mutta olen ruosteessa, en ole tehnyt musiikkia 10 vuoteen.

1

Ohis: lapseni tuli kysymään, mitä teen pianon luona. Kerroin katsoneeni, missä on C. Hän kysyi, että miksi sinä et tiennyt, missä se on. Hänellä on nimittäin absoluuttinen sävelkorva.

1