Lue keskustelun säännöt.
Onko harvinaista musikaalisuutta jos osaa aloittaa biisin oikeasta nuotista kuulematta aloitussäveltä?
20.03.2021 |
Olen huomannut, että aloitusnuotti osuu oikeaan tuttujen biisien kohdalla, vaikken olisi kuullut tai laulanut niitä vähään aikaan. Saatan hetken hakea, mutta oikea korkeus löytyy, ja sitten tarkistan pianolla että meni oikein. Vai onko kyseessä vaan joku muisti?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä relatiivinen sävelkorva yhdistettynä sävelmuistiin. Jos harrastat tai olet harrastanut musiikkia säännöllisesti, ei ole mitenkään harvinaista. Jos et ole koskaan harrastanut musiikkia, viittaa kyllä lahjakkuuteen.
Viulussa, jota ap on soittanut, puhtaus määrätään itse, joten hänellä täytyy olla tarkka korva.
Myös sähkökitaristeissa (vaikkei niin vaikea soitin kuin viulu kuitenkaan) sävelpuhtaudessa huomaa eri soittajilla kyllä eroja. Silloin kun kieltä venytettän 1/2-sävelaskelta tai kokonainen sävelaskel, niin monilla menee vähän sinne päin eikä niin kuin pitäisi mennä.
Jos otetaan esim. tunnetusta soittajasta joka soitti livenäkin todella puhtaasti, niin esim. Gary Moore.
Kitarat ja kaikki saman tyyliset nauhalliset soittimethan ovat ihan rakenteensa puolesta aina epävireisiä. Ja myös pianot ym. vastaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Absoluutikko, se nihkeä ahdistuva kuoroilija :D kuittaa, että kyllä ne kaikki sävelet ovat minussa itsenäisesti jo olemassa.
En hae minkään kautta laskemalla niitä ja pystyn laulamaan minkä sävelen tahansa (äänialani sisällä) täsmälleen oikein ihan milloin vain, vaikka herättäisitte yöllä. En tosiaan tiedä, että miksi.
Olen myös erittäin ääniyliherkkä ja minussa on jotain muutakin aistiyliherkkyyttä. En muutoin ole mielestäni lainkaan autismin kirjolla, mutta varmasti monin tavoin erityisherkkä.
En pitäisi minkäänlaisena merkkinä mistään sitä, että joku käyttää äänirautaa. Itsekin varmaan kuoronjohtajana näön vuoksi käyttäisin, etten vain tekisi itsestäni numeroa ;)
Samoin olen toivonut, että omat kuoronjohtajat antavat äänet normaalisti, koska kiusaannun ylimääräisestä huomiosta. Haluan olla rivissä ja laulaa incognito toisten rinnalla, en halua yrittää päteä tai briljeerata.
Varmaan kiteyttäisin tämän niin, että kannattaa ylenmäräisen testailun sijaan vain nauttia sydämestään musiikista sen eri muodoissaan. Sillä sellainen arkinen komplisoitumaton kyky nauttia arjen musiikista ex tempore kyllä vähenee rankasti, mitä lähemmäksi absoluuttista sävelkorvaa tullaan.
Edelleen en aidosti tiedä, onko tämä vamma ja kirous vaiko lahja ja onni.
Tuossa lienee hyvä absoluuttisen korvan kuvaus. Itsellä sitä ei ole mutta kiinnostava asia kyllä. Minulla oli jossakin vaiheessa varsin hyvä kitaran soiton opettaja ja kun aluksi viriteltiin niin mainitsi usein että tällä kerralla hänen absoluuttinen korvansa "oli päällä" tai ei. Voikohan silläklin lailla olla vai oliko vain koko lailla hyvä korva muuten vain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä relatiivinen sävelkorva yhdistettynä sävelmuistiin. Jos harrastat tai olet harrastanut musiikkia säännöllisesti, ei ole mitenkään harvinaista. Jos et ole koskaan harrastanut musiikkia, viittaa kyllä lahjakkuuteen.
Viulussa, jota ap on soittanut, puhtaus määrätään itse, joten hänellä täytyy olla tarkka korva.
Myös sähkökitaristeissa (vaikkei niin vaikea soitin kuin viulu kuitenkaan) sävelpuhtaudessa huomaa eri soittajilla kyllä eroja. Silloin kun kieltä venytettän 1/2-sävelaskelta tai kokonainen sävelaskel, niin monilla menee vähän sinne päin eikä niin kuin pitäisi mennä.
Jos otetaan esim. tunnetusta soittajasta joka soitti livenäkin todella puhtaasti, niin esim. Gary Moore.
Kitarat ja kaikki saman tyyliset nauhalliset soittimethan ovat ihan rakenteensa puolesta aina epävireisiä. Ja myös pianot ym. vastaavat.
Minä harrastajapianistina mietin aina että mikä hiton yläsävelsarja, sehän on ihan pelkkää mökää... ja mulla ei todellakaan ole absoluuttinen korva, päinvastoin olen lopulta aika epämusikaalinen.
Mitähän tää absoluuttinen sävelkorva muuten edes tarkoittaa? Tuskin ainakaan sitä että syntyessään on jo tiennyt että 440hz = A ja muut sävelet siihen suhteutettuna. Lähinnä siis siksi että tuo 440Hz on valinta ja standardoitu joskus 1900-luvulla. Sitä aiemmat säveltäjät (ja jotkut uudemmatkin) on voineet käyttää jotain muuta hertsilukua. Väitetään esim. että Verdillä A=432Hz.
Sähkökitaroita taas viritetään jossain tapauksissa tarkoituksella alle standardihertsien koska sillä saadaan hieman erilaiset harmoniat kun kieliä soitetaan yhteen soinnuissa. Joka virtuoosilla on tietty omat kikkansa noiden kanssa.
Tekeee kitaran kielistä hirttosilmukan raivopäisäään kun sähköt katkaistaan ja sähkökitaraaa ei voi enää soittaaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekeee kitaran kielistä hirttosilmukan raivopäisäään kun sähköt katkaistaan ja sähkökitaraaa ei voi enää soittaaa.
Niiin pskaa musaaa ettei ole varaa maksaa sähkölaskua.
Vierailija kirjoitti:
Absoluutikko, se nihkeä ahdistuva kuoroilija :D kuittaa, että kyllä ne kaikki sävelet ovat minussa itsenäisesti jo olemassa.
En hae minkään kautta laskemalla niitä ja pystyn laulamaan minkä sävelen tahansa (äänialani sisällä) täsmälleen oikein ihan milloin vain, vaikka herättäisitte yöllä. En tosiaan tiedä, että miksi.
Olen myös erittäin ääniyliherkkä ja minussa on jotain muutakin aistiyliherkkyyttä. En muutoin ole mielestäni lainkaan autismin kirjolla, mutta varmasti monin tavoin erityisherkkä.
En pitäisi minkäänlaisena merkkinä mistään sitä, että joku käyttää äänirautaa. Itsekin varmaan kuoronjohtajana näön vuoksi käyttäisin, etten vain tekisi itsestäni numeroa ;)
Samoin olen toivonut, että omat kuoronjohtajat antavat äänet normaalisti, koska kiusaannun ylimääräisestä huomiosta. Haluan olla rivissä ja laulaa incognito toisten rinnalla, en halua yrittää päteä tai briljeerata.
Varmaan kiteyttäisin tämän niin, että kannattaa ylenmäräisen testailun sijaan vain nauttia sydämestään musiikista sen eri muodoissaan. Sillä sellainen arkinen komplisoitumaton kyky nauttia arjen musiikista ex tempore kyllä vähenee rankasti, mitä lähemmäksi absoluuttista sävelkorvaa tullaan.
Edelleen en aidosti tiedä, onko tämä vamma ja kirous vaiko lahja ja onni.
Ohis, en itsekään pidä sitä merkkinä mistään enkä oikeastaan edes ymmärrä, mitä tuo virke tarkoittaa. - tarkkakorvainen epäabso
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekeee kitaran kielistä hirttosilmukan raivopäisäään kun sähköt katkaistaan ja sähkökitaraaa ei voi enää soittaaa.
Voi sitä soittaa ilmankin sähköä mutta siitä ei vaan irtoa likikään niin paljoa ääntä.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tää absoluuttinen sävelkorva muuten edes tarkoittaa? Tuskin ainakaan sitä että syntyessään on jo tiennyt että 440hz = A ja muut sävelet siihen suhteutettuna. Lähinnä siis siksi että tuo 440Hz on valinta ja standardoitu joskus 1900-luvulla. Sitä aiemmat säveltäjät (ja jotkut uudemmatkin) on voineet käyttää jotain muuta hertsilukua. Väitetään esim. että Verdillä A=432Hz.
Sähkökitaroita taas viritetään jossain tapauksissa tarkoituksella alle standardihertsien koska sillä saadaan hieman erilaiset harmoniat kun kieliä soitetaan yhteen soinnuissa. Joka virtuoosilla on tietty omat kikkansa noiden kanssa.
Syntyessään ei varmaan kellään ole absoluuttista korvaa mutta tietyn kriittisen ikähaarukan aikana se nuoruudessa muodostuu ja lukkiutuuu sitten siihen. Jos sattuu tuona kriittisenä ikänä olemaan ympäristössä, jossa soitetaan normaalivireestä poikkeavilla soittimilla, voi tiettävästi käydä niin että absoluuttinen korva lukkiutuu johonkin muuhun tasoon kuin siihen että yksiviivainen A=440 Hz.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa teille absolapsi. Aivan uskomatonta!
Tuskin on absoluuttinen kun mainittiin että säveltä täytyy ehkä joskus hakea. Absoluuttisen korvan kyllä tietää omaavansa kun melkein kaikki kuulostaa epävireiseltä.