Kaduttaa että menin eronneen miehen kanssa naimisiin

Jääminenkin on tietoinen päätös. Ja vähän siinä sitten menettää oikeuden valittaa jos päättää jäädä. 

Mikä sinut pitää tuollaisessa suhteessa?

No lähtisin jonnekin kakraoiden kanssa, lomaatkalle kolmistaan ja en ilmottelisi äijälle mitään. Jos hermostuisi niin sanot nuo samat sanat sille.

Jos kaduttaa niin eroa. Kukaan ei pakota sinua olemaan naimisissa, valinta on sinun,

Aika ikävä tilanne. Jos tuo riittää sinulle, jää. Jos ei, toivottavasti saat voimia lähteä.

Näköjään mies kuitenkin taktikoi sen verran että odotti kunnes olette naimisissa ja vasta sitten ilmoitti sinulle että olet hänelle huonompi kuin ex. Tuo on henkistä väkivaltaa. Ja väkivalta aloitetaan tarkoituksella silloin kun tekijä tuntee että uhri on saatu nalkkiin.

Jätä nyt hyvä ihminen tuollainen suhde. Mies saa miettiä sitten ihan rauhassa kätensä kanssa ex vaimoaan. 

T. Itse saman kokenut ja lähdin. Päivääkään en ole katunut lähtöäni, vaan ainoastaan sitä, että tein itsestäni arvottoman kun sinnittelin suhteessa. 

Nyt en saanut aloituksesta selvää onko teillä yhteisiä lapsia ja kenen lapsia miehesi näkee vain silloin tällöin.

Aina voi erota. Silloin mies on taas vapaa etsimään seuraavaa korviketta.

Vierailija kirjoitti:

Näköjään mies kuitenkin taktikoi sen verran että odotti kunnes olette naimisissa ja vasta sitten ilmoitti sinulle että olet hänelle huonompi kuin ex. Tuo on henkistä väkivaltaa. Ja väkivalta aloitetaan tarkoituksella silloin kun tekijä tuntee että uhri on saatu nalkkiin.

Koen juuri näin. Alussa mies vannoi, ettei ole tuntenut mitään tällaista ketään kohtaan.  3v jälkeen mentiin naimisiin, ja luulin ensin että alkaa vaan suhde arkistumaan, ilmeisesti mies vain katuukin. Yritän saada voimia lähtemiseen, niin pahasti jotain sisältäni on kuollut. Minulle tämä suhde oli aitoa, jotain suurta, mutta ilmeisesti vastapuoli sai minua huijattua.

ap

Mieshän on täys narsku joka käyttää sinua vain rättinä "kostaakseen" exälleen. Sinun elämäsi on hänelle vain väline. 

Jätä se sika!

Jo olet vetänyt epäsopivat länget päällesi. Siinähän kiskot kivirekeä perässä. Toivottavasti jossain vaiheessa heräät toiveunesta ja alat ajatella lapsiasi ja itseäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Jätä nyt hyvä ihminen tuollainen suhde. Mies saa miettiä sitten ihan rauhassa kätensä kanssa ex vaimoaan. 

T. Itse saman kokenut ja lähdin. Päivääkään en ole katunut lähtöäni, vaan ainoastaan sitä, että tein itsestäni arvottoman kun sinnittelin suhteessa. 

Miten selvisit tuosta kivusta? Ei erosta, vaan siitä miten tuskallista on olla korvike ja riittämätön.

Ongelma ei niinkään ole siinä mitä kerrot, vaan mieheltä puuttuu tilannetaju. Jos uusi suhde ei olekaan entisen veroinen, niin ei sitä nyt pidä koskaan mennä toiselle päin naamaa täräyttämään. Pohjimmiltaanhan kyse on tunnepuolesta. Se että miten asian kokee ja siihen voi vaikuttaa vain rajallisesti. Jos se ex on ollut elämänsä rakkaus, niin sitten se on sitä ollut. Ei henkilö voi vain päättää, että nyt tämä uusi suhde on parempi mitä se vanha oli ja olen suuremmin rakastunut mitä aikaisemmin olin. Mutta sen kanssa pitää elää ja olla puhumatta typeriä sille uudelle kumppanille. Sillä kuitenkin hän mitä ilmeisemmin haluaa olla siinä uudessa suhteessa?!

Mulla on elämässäni ollut vastaava keissi. Ensirakkaus meni 5v suhteen jälkeen puihin kovien riitojen takia. En silti päässyt tästä naisesta yli, vaan epäsäännöllisen säännöllisesti mietin häntä ja meitä. Järkitasolla tiesin ettei siitä voi tulla mitään ja arvomaailmakin oli lopulta aika erilainen, mutta en mä tunteilleni mitään mahtanut. Aloitin uuden suhteen mukavan, kauniin ja kivan naisen kanssa. Mutta se kaikkein syvin tunne pysyi yhä tässä exässä. Mutta mitä mä tein? No pidin turpani visusti kiinni. Mitä hyötyä mun olisi ollut valittaa nykyiselle kumppanille, että hän ei tunnu samalle mille se ex aikanaan tuntui. Hyvä mun oli kuitenkin siinä uudessa suhteessa olla, ei se siihen liittynyt.

Aikaa meni ja vettä ehti virrata Vantaanjoessa. Pikku hiljaa se exän muisto haaleni ja haaleni. Nyt en ole enää kymmeneen vuoteen edes miettinyt koko ihmistä.

Mä olin nuorena suhteessa itseäni vanhemman, eronneen miehen kanssa. 

Yhdessä vaiheessa tämä mies listasi elämänsä tärkeimmät asiat; olin sijalla 4. Ei ollut pitkä-ikäinen suhde, mutta joskus vieläkin mietin, että mistähän siinäkin oli oikein kyse. 

Aikuisen ihmisen kaiketi tulisi ymmärtää, että elämään mahtuu monta ihmistä, lähimpiään rakastaa ilman tarvetta millekään ranking-listalle. Samoin elämään mahtuu monta asiaa, toki asioita priorisoidaan, mutta jos ihmissuhteet jäävät harrastuksen jalkoihin, silloin prioriteetit eivät ehkä ole kohdillaan. 

Aikuisistakin itsekin ajattelen usein näin, että aikuisen pitäisi ymmärtää ja tietää ja osata. Ja sitten muistan, että moneen eri kehitysvaiheeseen jumahtaneita esiintyy aikuisina kaikilla elämänalueilla. Parisuhteissa nämä ikitaaperot ja ikiteinit eivät ole omimmillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mieshän on täys narsku joka käyttää sinua vain rättinä "kostaakseen" exälleen. Sinun elämäsi on hänelle vain väline. 

Varmaan mies tunsi itsensä nöyryytetyksi ja avuttomaksi, kun hänet jätettiin. Nyt mies sitten etsi naisen jota hän puolestaan voi nöyryyttää. Voi tuntea olevansa niskan päällä.

Mikä sai sinut valitsemaan epätyydyttävän suhteen jo alunpperinkin?

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei niinkään ole siinä mitä kerrot, vaan mieheltä puuttuu tilannetaju. Jos uusi suhde ei olekaan entisen veroinen, niin ei sitä nyt pidä koskaan mennä toiselle päin naamaa täräyttämään. Pohjimmiltaanhan kyse on tunnepuolesta. Se että miten asian kokee ja siihen voi vaikuttaa vain rajallisesti. Jos se ex on ollut elämänsä rakkaus, niin sitten se on sitä ollut. Ei henkilö voi vain päättää, että nyt tämä uusi suhde on parempi mitä se vanha oli ja olen suuremmin rakastunut mitä aikaisemmin olin. Mutta sen kanssa pitää elää ja olla puhumatta typeriä sille uudelle kumppanille. Sillä kuitenkin hän mitä ilmeisemmin haluaa olla siinä uudessa suhteessa?!

Mulla on elämässäni ollut vastaava keissi. Ensirakkaus meni 5v suhteen jälkeen puihin kovien riitojen takia. En silti päässyt tästä naisesta yli, vaan epäsäännöllisen säännöllisesti mietin häntä ja meitä. Järkitasolla tiesin ettei siitä voi tulla mitään ja arvomaailm

Ei tässä ole kyse mistään tilannetajun puutteesta. Ei kukaan ole niin yksinkertainen että ei muka tajua, että ei kannata puhua kuten aloittajan mies.

Kyse on ihan aidosta ja määrätietoisesta halusta vahingoittaa toista ihmistä.

Mistä te näitä sankareita löydätte? Jokaista tollasta kohti on tusina normaalia etsimässä kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin nuorena suhteessa itseäni vanhemman, eronneen miehen kanssa. 

Yhdessä vaiheessa tämä mies listasi elämänsä tärkeimmät asiat; olin sijalla 4. Ei ollut pitkä-ikäinen suhde, mutta joskus vieläkin mietin, että mistähän siinäkin oli oikein kyse. 

Aikuisen ihmisen kaiketi tulisi ymmärtää, että elämään mahtuu monta ihmistä, lähimpiään rakastaa ilman tarvetta millekään ranking-listalle. Samoin elämään mahtuu monta asiaa, toki asioita priorisoidaan, mutta jos ihmissuhteet jäävät harrastuksen jalkoihin, silloin prioriteetit eivät ehkä ole kohdillaan. 

Aikuisistakin itsekin ajattelen usein näin, että aikuisen pitäisi ymmärtää ja tietää ja osata. Ja sitten muistan, että moneen eri kehitysvaiheeseen jumahtaneita esiintyy aikuisina kaikilla elämänalueilla. Parisuhteissa nämä ikitaaperot ja ikiteinit eivät ole omimmillaan. 

Siinä oli kyse siitä että mies yritti saada sinut alistettua. Näin tuntuu olevan usein kun mies etsii nuorempaa naista. Halutaan epävarma ihminen, jonka voi nujertaa.