Lue keskustelun säännöt.
Yhä useamman kolmekymppisen naisen on tyydyttävä tapailusuhteisiin, kertoo HS – "Miesten markkinat"
19.03.2021 |
"Perheen perustamisiässä olevien naisten on yhä vaikeampaa löytää vakituisempaa suhdetta, joissa mies haluaisi sitoutua, kertoo Helsingin Sanomat.
Lehti on haastatellut kolmea upeaksi uranaiseksi kuvailtua, hieman alle kolmekymppistä naista, joiden mukaan miehiä kyllä löytyy treffiseuraksi ja heidän kanssaan tehdään asioita, joita vakiintuneet pariskunnat tekevät.
Ihastuminen kuitenkaan ei johda parisuhteeseen, sillä lopulta mies ei halua mitään pysyvää. Pahimmillaan deittikumppani jopa "ghostaa" eli katoaa kuin tuhka tuuleen kaikissa viestikanavissa.
–?Olen juossut treffeillä ja viettänyt vuosia määrittelemättömissä suhteissa, joissa käydään yhdessä syömässä ja ollaan makutuomareina silmälasiostoksilla. Olen saanut lunta tupaan niin paljon, että aika ajoin on usko meinannut mennä, avautuu "Elina" kokemuksistaan HS:n haastattelussa.
"Tiina" puolestaan on kauppatieteen maisteri, joka ei ole koskaan seurustellut. Hänen mukaansa deittimaailmassa vallitsee "miesten markkinat".
Naisten mielestä deittisovellukset ovat yksi syy miesten kyvyttömyyteen sitoutua. Tinderin perusteella voi saada kuvan, että mahdollisuuksia on loputtomasti.
Helsingissä on myös määrällisesti nuoria naisia selvästi enemmän kuin miehiä, koska kaupunkiin muuttaa opiskelemaan enemmän naisia.
Naiset kertovat lehdelle varautuneensa elämään koko ikänsä sinkkuina. Parisuhteen puuttuminen vaikuttaa myös perhehaaveisiin. Kaksi naisista kertoo pohtineensa ajatusta lapsen hankkimisesta yksin."
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/750354-yha-useamman-kolmekymp…
Kommentit (3482)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli taas tuttu tilanne. Naiset haluavat suhteeseen miehiä, jotka eivät halua pariutua. Suhteeseen haluavat miehet eivät kelpaa näille naisille. Luulisi kauppatieteilijän tämän hoksanneen.
TÄMÄ! Turha näidenkään naisten valittaa kun ei kelpaa mikään. Jos 95% naisista jahtaa näitä 5% miehistä niin onko ihme että miehet eivät halua sitoutua? Miksi nämä naiset eivät sitoudu niiden miesten kanssa jotka haluavat sitoutua?
Jos olisit nainen, tietäisit millaista se sitoutumishaluisten sinkkumiesten tarjonta suurelta osin on ja et enää ihmettelisi yhtään. Siellä heittämällä suurin osa on sellaisia, joita ei ikipäivänä voisi edes harkita.
Miksi heitä ei voi edes harkita? Uteliaisuudesta kysyn.
-eri
Olen eri mutta esim. seuraavat. Juttu ei luista miehen kanssa ja yhdessäolo käy työstä. Miehestä huokuu pinnan alla joku vaikeasti määriteltävä vihamielisyys. Miehen ulkonäössä tai olemuksessa on joku asia joka häiritsee niin paljon että halut menee. Se ei tarkoita sitä että vain miesmallit käy, vaan sitä että naisilla on ihan aikuisten oikeasti tosi erilaiset miesmaut. Yleinen epäsiisteys.
"...naisilla on ihan aikuisten oikeasti tosi erilaiset miesmaut." No juu, ei TODELLAKAAN ole. Miehen ulkoisista ominaisuuksista puhuttaessa naisilla on yleensä ihanteena koko ajan sitä samaa pituutta, harteikkuutta, lihaksikkuutta, isoja kämmeniä jne. jne.
No kelpaisko teille sitten ne naiset, joilla ei ole tuollaista ihannetta? Esim. minulle on miehen pituus ihan samantekevä, en kaipaa mitään erityistä lihaksikkuutta (esim, bodareista en syty ollenkaan), en myöskään tykkää isoista kämmenistä enkä muutenkaan romuluisista miehistä. Hoikka, mutta kuitenkin sen verran liikunnallinen, että on ihan hyvässä kunnossa, on itselläni ihanne. Ja olen itse ihan kivannäköinen nainen, varmaan aika monen mielestä. Minun kaltaisiani on muitakin. Kaikilla ei ole samat ulkonäköihanteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli taas tuttu tilanne. Naiset haluavat suhteeseen miehiä, jotka eivät halua pariutua. Suhteeseen haluavat miehet eivät kelpaa näille naisille. Luulisi kauppatieteilijän tämän hoksanneen.
TÄMÄ! Turha näidenkään naisten valittaa kun ei kelpaa mikään. Jos 95% naisista jahtaa näitä 5% miehistä niin onko ihme että miehet eivät halua sitoutua? Miksi nämä naiset eivät sitoudu niiden miesten kanssa jotka haluavat sitoutua?
Toivon, että vastaat minulle:
Riittäisikö sille miehelle siis seksitön suhde? Koska jos nainen ei kerran kiinnostu hänestä siksi, että pitää häntä haluttavana, puoleensavetävänä ja kiinnostavana vaan siksi, että ... no, en oikeasti keksi yhtäkään syytä miksi. Mutta vaikka siksi, että vauvapalstalla käskettiin valita sellainen mies. Eihän sellaisessa suhteessa ole intohimoa, ei seksiä, ei sitä että hakeudutaan toisen lähelle ja halutaan katsella ja kosketella häntä. Se olisi vain kaveruutta ja arjen jakamista.
Kuinka monelle miehelle ihan oikeasti riittäisi sellainen suhde?
Seuraava kysymys: jos sellainen suhde riittää, niin miksi ette itse valitse sellaista naista, jota ei tee lainkaan mieli? Jota ette pidä puoleensavetävänä, haluttavana, sellaisena jonka lähelle tekisi mieli koko ajan hakeutua?
Olen ihan pohjattoman väsynyt tuohon jankutukseen, että pitäisi/kannattaisi valita sellainen mies, jota ei oikeasti halua.
Vähän asian ohi ja ymmärrän kyllä pointtisi ja olen samaa mieltä, ettei fyysisesti vastenmielisen ihmisen kanssa voi pariutua. MUTTA ei se ensisilmäyksellä roihahtava intohimo takaa hyvää suhdetta ja yhteen sopivaa kumppania. Ensin kannattaisi tutustua ihmiseen ja kun toinen tulee tutuksi, niin intohimokin saattaa herätä. Onhan niitä tarinoita, kun ystävyys muuttui rakkaudeksi ja ihmiset rakastuu työpaikoilla, kun viettävät aikaa yhdessä, vaikkei aluksi mitään kipinää ollutkaan.
Nimim. Kokemuksen syvä rintaääni
Tapahtuuhan näitä. On kutienkin eri asia, että ajan kanssa kiinnostuu ja ihastuu ihmisestä, jonka tuntee vaikka työn tai muun kautta, eli näkee tätä muissa merkeissä, kuin että tapaisi jonkun randomin ja alkaisi sitten deittailla ties kuinka pitkään siinä toivossa, että noin kävisi. Prosentuaalinen todennäköisyys on kuitenkin aika pieni. Yhtä työpaikkaihastusta (ystävyydestä rakkaudeksi) kohden sama ihminen tuntee ehkä satoja miehiä, joiden kanssa näin ei käy. Eli toisin sanoen löytääkseen randomeista deittitutuista sen yhden, jonka kanssa ehkä roihahtaa, pitäisi deittailla kenties kuukausien ajan tai pitempäänkin satoja miehiä, joista ei lähtökohtaisesti ole kiinnostunut.
Se ensitapaaminen ei kerro tietenkään, onnistuuko juttu. Ensitapaaminen kertoo sen, vaikuttaako toinen kiinnostavalta ja tuntuuko jotain kemiaa. Jos toinen ei vaikuta yhtään kiinnostavalta, on ymmärrettävää, ettei tunnu mielekkäältä jatkaa tapailua. Sitten taas, jos toinen vaikuttaa kiinnostavalta ja hänen kanssaan kyllä synkkasi, moni tapaa uudestaan, vaikkei heti olisi mitään kipinöitä.
- eri
Tässä nyt ei ole mitään uutta. Sukupuolet ei kohtaa samoilla markkinoilla ja etenkään samoissa ympäristöissä, joissa tutustuminen on ok - tai edes ok yrittää.
Ja omassa turvallisessa ympäristössä monella on mielessä juurikin se ihanne päiväunien kohde. Sitä jos etsii kiikareilla asti vain kauas katsellen, ei huomaa viereisessä pöydässä istuvaa sopivaa puolisokanditaattia ollenkaan.
Itse kävelin onneksi kiikarit silmillä "pahki" omaan puolisooni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli taas tuttu tilanne. Naiset haluavat suhteeseen miehiä, jotka eivät halua pariutua. Suhteeseen haluavat miehet eivät kelpaa näille naisille. Luulisi kauppatieteilijän tämän hoksanneen.
TÄMÄ! Turha näidenkään naisten valittaa kun ei kelpaa mikään. Jos 95% naisista jahtaa näitä 5% miehistä niin onko ihme että miehet eivät halua sitoutua? Miksi nämä naiset eivät sitoudu niiden miesten kanssa jotka haluavat sitoutua?
Toivon, että vastaat minulle:
Riittäisikö sille miehelle siis seksitön suhde? Koska jos nainen ei kerran kiinnostu hänestä siksi, että pitää häntä haluttavana, puoleensavetävänä ja kiinnostavana vaan siksi, että ... no, en oikeasti keksi yhtäkään syytä miksi. Mutta vaikka siksi, että vauvapalstalla käskettiin valita sellainen mies. Eihän sellaisessa suhteessa ole intohimoa, ei seksiä, ei sitä että hakeudutaan toisen lähelle ja halutaan katsella ja kosketella häntä. Se olisi vain kaveruutta ja arjen jakamista.
Kuinka monelle miehelle ihan oikeasti riittäisi sellainen suhde?
Seuraava kysymys: jos sellainen suhde riittää, niin miksi ette itse valitse sellaista naista, jota ei tee lainkaan mieli? Jota ette pidä puoleensavetävänä, haluttavana, sellaisena jonka lähelle tekisi mieli koko ajan hakeutua?
Olen ihan pohjattoman väsynyt tuohon jankutukseen, että pitäisi/kannattaisi valita sellainen mies, jota ei oikeasti halua.
Vähän asian ohi ja ymmärrän kyllä pointtisi ja olen samaa mieltä, ettei fyysisesti vastenmielisen ihmisen kanssa voi pariutua. MUTTA ei se ensisilmäyksellä roihahtava intohimo takaa hyvää suhdetta ja yhteen sopivaa kumppania. Ensin kannattaisi tutustua ihmiseen ja kun toinen tulee tutuksi, niin intohimokin saattaa herätä. Onhan niitä tarinoita, kun ystävyys muuttui rakkaudeksi ja ihmiset rakastuu työpaikoilla, kun viettävät aikaa yhdessä, vaikkei aluksi mitään kipinää ollutkaan.
Nimim. Kokemuksen syvä rintaääni
Järkiliitoissa toimitaan varsin usein noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli taas tuttu tilanne. Naiset haluavat suhteeseen miehiä, jotka eivät halua pariutua. Suhteeseen haluavat miehet eivät kelpaa näille naisille. Luulisi kauppatieteilijän tämän hoksanneen.
TÄMÄ! Turha näidenkään naisten valittaa kun ei kelpaa mikään. Jos 95% naisista jahtaa näitä 5% miehistä niin onko ihme että miehet eivät halua sitoutua? Miksi nämä naiset eivät sitoudu niiden miesten kanssa jotka haluavat sitoutua?
Jos olisit nainen, tietäisit millaista se sitoutumishaluisten sinkkumiesten tarjonta suurelta osin on ja et enää ihmettelisi yhtään. Siellä heittämällä suurin osa on sellaisia, joita ei ikipäivänä voisi edes harkita.
Miksi heitä ei voi edes harkita? Uteliaisuudesta kysyn.
-eri
Olen eri mutta esim. seuraavat. Juttu ei luista miehen kanssa ja yhdessäolo käy työstä. Miehestä huokuu pinnan alla joku vaikeasti määriteltävä vihamielisyys. Miehen ulkonäössä tai olemuksessa on joku asia joka häiritsee niin paljon että halut menee. Se ei tarkoita sitä että vain miesmallit käy, vaan sitä että naisilla on ihan aikuisten oikeasti tosi erilaiset miesmaut. Yleinen epäsiisteys.
Mutta kuitenkin omassa kaveriporukassakin naisten kiinnostus kanavoituu aina samoille miehille, vaikka olemme kaikki ihan akateemisia ja sosiaalisesti normaaleja.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaat kaatoni olen tehnyt yliopiston kirjastossa filosofian, estetiikan ja psykologian hyllyköiden luona. Ensiksi keskustellaan hieman Aristoteleen runousopista ihanan Bettiinan kanssa, siitä edetään estetiikan hyllylle ja puhutaan Platonin ideaopista kauniin Karoliinan kanssa ja lopulta päädytään keskustelemaan Freudista ja halujen patoamisesta valloittavan Vilman kanssa. Ehkä hörpätään välissä kahvit jumalaisen Juulian kanssa, jolla voisi olla sopivasti aikaa viikonloppumatkalle Haikon kartanolle. Jos nainen ei lähde näihin peleihin mukaan, niin löytää itsensä kolmikymppisenä tavoittelemasta jotain insiööri-Esaa, joka valmentaa lasten puulaakijoukkuetta Espoolaisen omakotialueen hiekkakentän laidalla.
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt ei ole mitään uutta. Sukupuolet ei kohtaa samoilla markkinoilla ja etenkään samoissa ympäristöissä, joissa tutustuminen on ok - tai edes ok yrittää.
Ja omassa turvallisessa ympäristössä monella on mielessä juurikin se ihanne päiväunien kohde. Sitä jos etsii kiikareilla asti vain kauas katsellen, ei huomaa viereisessä pöydässä istuvaa sopivaa puolisokanditaattia ollenkaan.
Itse kävelin onneksi kiikarit silmillä "pahki" omaan puolisooni.
Asia kuuluu sulle miten? Jokaisella on vapaus etsiä vaikka rock-tähteä oli tämä jonkun mielestä järkevää tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli taas tuttu tilanne. Naiset haluavat suhteeseen miehiä, jotka eivät halua pariutua. Suhteeseen haluavat miehet eivät kelpaa näille naisille. Luulisi kauppatieteilijän tämän hoksanneen.
TÄMÄ! Turha näidenkään naisten valittaa kun ei kelpaa mikään. Jos 95% naisista jahtaa näitä 5% miehistä niin onko ihme että miehet eivät halua sitoutua? Miksi nämä naiset eivät sitoudu niiden miesten kanssa jotka haluavat sitoutua?
Jos olisit nainen, tietäisit millaista se sitoutumishaluisten sinkkumiesten tarjonta suurelta osin on ja et enää ihmettelisi yhtään. Siellä heittämällä suurin osa on sellaisia, joita ei ikipäivänä voisi edes harkita.
Miksi heitä ei voi edes harkita? Uteliaisuudesta kysyn.
-eri
Olen eri mutta esim. seuraavat. Juttu ei luista miehen kanssa ja yhdessäolo käy työstä. Miehestä huokuu pinnan alla joku vaikeasti määriteltävä vihamielisyys. Miehen ulkonäössä tai olemuksessa on joku asia joka häiritsee niin paljon että halut menee. Se ei tarkoita sitä että vain miesmallit käy, vaan sitä että naisilla on ihan aikuisten oikeasti tosi erilaiset miesmaut. Yleinen epäsiisteys.
Mutta kuitenkin omassa kaveriporukassakin naisten kiinnostus kanavoituu aina samoille miehille, vaikka olemme kaikki ihan akateemisia ja sosiaalisesti normaaleja.
ohis
Teillä noin. Minä taas en ole ikinä kiinnostunut samasta miehestä kuin joku kaverini, ja kaikki ovat ihastuneet ihan erityyppisiin miehiin. Kaikilla on myös ihan erilaiset kriteerit niin ulkonäöllisesti kuin muutenkin. Minun kaveriporukoissani ei siis ole havaittu kuvaamaasi ilmiötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli taas tuttu tilanne. Naiset haluavat suhteeseen miehiä, jotka eivät halua pariutua. Suhteeseen haluavat miehet eivät kelpaa näille naisille. Luulisi kauppatieteilijän tämän hoksanneen.
TÄMÄ! Turha näidenkään naisten valittaa kun ei kelpaa mikään. Jos 95% naisista jahtaa näitä 5% miehistä niin onko ihme että miehet eivät halua sitoutua? Miksi nämä naiset eivät sitoudu niiden miesten kanssa jotka haluavat sitoutua?
Jos olisit nainen, tietäisit millaista se sitoutumishaluisten sinkkumiesten tarjonta suurelta osin on ja et enää ihmettelisi yhtään. Siellä heittämällä suurin osa on sellaisia, joita ei ikipäivänä voisi edes harkita.
Miksi heitä ei voi edes harkita? Uteliaisuudesta kysyn.
-eri
Olen eri mutta esim. seuraavat. Juttu ei luista miehen kanssa ja yhdessäolo käy työstä. Miehestä huokuu pinnan alla joku vaikeasti määriteltävä vihamielisyys. Miehen ulkonäössä tai olemuksessa on joku asia joka häiritsee niin paljon että halut menee. Se ei tarkoita sitä että vain miesmallit käy, vaan sitä että naisilla on ihan aikuisten oikeasti tosi erilaiset miesmaut. Yleinen epäsiisteys.
Mutta kuitenkin omassa kaveriporukassakin naisten kiinnostus kanavoituu aina samoille miehille, vaikka olemme kaikki ihan akateemisia ja sosiaalisesti normaaleja.
ohis
Teillä noin. Minä taas en ole ikinä kiinnostunut samasta miehestä kuin joku kaverini, ja kaikki ovat ihastuneet ihan erityyppisiin miehiin. Kaikilla on myös ihan erilaiset kriteerit niin ulkonäöllisesti kuin muutenkin. Minun kaveriporukoissani ei siis ole havaittu kuvaamaasi ilmiötä.
Niin ja olen siis eri kirjoittaja kuin se aiempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli taas tuttu tilanne. Naiset haluavat suhteeseen miehiä, jotka eivät halua pariutua. Suhteeseen haluavat miehet eivät kelpaa näille naisille. Luulisi kauppatieteilijän tämän hoksanneen.
TÄMÄ! Turha näidenkään naisten valittaa kun ei kelpaa mikään. Jos 95% naisista jahtaa näitä 5% miehistä niin onko ihme että miehet eivät halua sitoutua? Miksi nämä naiset eivät sitoudu niiden miesten kanssa jotka haluavat sitoutua?
Jos olisit nainen, tietäisit millaista se sitoutumishaluisten sinkkumiesten tarjonta suurelta osin on ja et enää ihmettelisi yhtään. Siellä heittämällä suurin osa on sellaisia, joita ei ikipäivänä voisi edes harkita.
Miksi heitä ei voi edes harkita? Uteliaisuudesta kysyn.
-eri
Olen eri mutta esim. seuraavat. Juttu ei luista miehen kanssa ja yhdessäolo käy työstä. Miehestä huokuu pinnan alla joku vaikeasti määriteltävä vihamielisyys. Miehen ulkonäössä tai olemuksessa on joku asia joka häiritsee niin paljon että halut menee. Se ei tarkoita sitä että vain miesmallit käy, vaan sitä että naisilla on ihan aikuisten oikeasti tosi erilaiset miesmaut. Yleinen epäsiisteys.
Mutta kuitenkin omassa kaveriporukassakin naisten kiinnostus kanavoituu aina samoille miehille, vaikka olemme kaikki ihan akateemisia ja sosiaalisesti normaaleja.
ohis
Teillä noin. Minä taas en ole ikinä kiinnostunut samasta miehestä kuin joku kaverini, ja kaikki ovat ihastuneet ihan erityyppisiin miehiin. Kaikilla on myös ihan erilaiset kriteerit niin ulkonäöllisesti kuin muutenkin. Minun kaveriporukoissani ei siis ole havaittu kuvaamaasi ilmiötä.
Itse asiassa nämä molemmat tilanteet ovat samaan aikaan ihan mahdollisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noinhan se on, mutta ne markkinat ovat vain tietyllä osalla miehistä, ei tosiaan kaikilla. Miehissä on tosi korostetusti ääripäitä. On todella hyvät miehet joiden kanssa lähes kaikki naiset haluaisivat suhteeseen, ja sitten on ne huonot, joita kukaan ei halua. Ensimmäisellä ryhmällä on niin paljon valinnanvaraa että saa valita parhaat päältä.
Ihan saman olen havainnut. Onneksi en haaveile perheestä, voisi muuten epätoivo iskeä.
N26
Olet osittain oikeassa. Jännä juttu on se, että iso osa kelpaamattomista miehistä ei ole paperilla edes mitenkään huonoja.
En koskaan saa vastausta siihen, haluaisivatko ne paperilla kelpaavat miehet parisuhteen, jossa ei ole intohimoa eikä seksiä. Tyttöystävä/puoliso ei koskaan katso haluavasti, ei hakeudu lähelle, ei esittele ylpeänä ystävilleen, ei kiehnää kyljessä, ei tee aloitteita eikä ylipäänsä halua seksiä.
Mitä iloa sellaisesta suhteesta olisi? Jaetaan arki ja kotityöt, mutta kaikki se, mille parisuhde perustuu eli keskinäinen halu toisiaan kohtaan puuttuu.
Eivätkö naiset muka pysty aloittaa suhdetta sellaisen miehen kanssa joka on ihan peruskomea, siisti ja järjellä ajateltuna omaa kaikki halutut ominaisuudet, mutta ei heti aikaansaa naiselle jalat alta vieviä suuria tunteita vaikka miellyttävältä mies tuntuisikin? Tunteet vahvistuvat kun pidempään on ollut suhteessa.
Jos ei natsaa niin ei natsaa. Tyytymyskumppani saisi kuitenkin kenkää jos/kun jalataltakumppani löytyisi.
Tässä taitaa se ongelman ydin taitaa ollakin. Jotkut naiset tuntevat seksuaalista vetovoimaa laajan joukkoon miehiä, mutta osalla naisista yksi mies miljoonasta aikaansaa seksuaalista haluttavuutta. Pitäsi varmaan selvittää onko mentaalipuolella jotain tunne-elämän lukkoja kun vain niin harva mies säväyttää?
Miksi yhdenkään naisen tulisi himoita laajaa legioonaa miehiä? Olisiko silloin uskollinen vain sille yhdelle?
Miehinen harhautopiafantasia, jossa putkiaivo toivoisi naisten olevan miesten kaltaisia (miksi?), eikä millään ymmärrä, että naisella on aina paljon enemmän hävittävää, toisin kuin miehellä, jolla on vain hyvin vähän hävittävää ja/tai melkein vain voitettavaa jopa pelkässä mättähältämättähälle -bimbokohelluksessa.
Suurimmalle osalle pariutuneista naisista on kelvannut mies suuremmasta joukosta miehistä parisuhteeseen. Muutenhan hekin olisivat ikisinkkuja?
Emme voi tietää, kuinka monen kanssa he olisivat potentiaalisesti voineet/halunneet olla suhteessa. Mutta siitä voin olla aika varma, että juuri kenelläkään ei ole mitään "suurempaa joukkoa miehiä", joista he sitten ruksivat ketkä kelpaavat. Ei se pariutuminen ja kumppanin löytyminen sellaista ole, että on joku joukko, josta valitaan.
Kyllä se naisilla usein tuntuu olevan. Facessa oli juuri jokin aika sitten kysely, että kumpi saa helpommin seuraa, nainen vai mies. Naiset kovin yritti vähätellä, ettei he seuraa saa vaikka seksinhimoisia miehiä tunkee ovista ja ikkunoista, ovat saaneet heistä hyviä ystäviä yms. muttakun sitä yhtä parisuhdehelmeä nyt vaan ei meinaa löytyä = ei seuraa. Tällaiselle miehelle, jolla on juhlan paikka jos edes joskus, kerrankin joku nainen noteeraisi edes jossain mielessä, tuollainen vaikuttaa todella pilalle lellityn puheelta. On totuttu liian hyvälle ja ongelmat tasoa "1st world problems".
Koska naapurin Pera olisi halukas painamaan minua, minun on helppo löytää loppuelämän elämänkumppani?
Onko naisille "seura" ainoastaan nyt se loppuelämän kumppani? Eikö se ole seuraa, jos käy treffeillä jonkun kanssa mutta kemiat ei kohdanneet? Eikö se ole seuraa, jos harrastaa seksiä yhden illan jonkun random-miehen kanssa?
Treffeillä käyminen on kuin asiakaspalvelutyötä, mistä minulle ei makseta. En todellakaan käy treffeillä sen takia, että saisin puhua jonkun random miehen kanssa, jonka olisin voinut tavata työpaikalla hänen asioidessa meillä. Enkä todellakaan ole kenenkään yhden yön pano, joten fyysisestä kosketuksesta on tässä vaiheessa turha unelmoida.
Riittääkö jollekin miehelle oikeasti se, jos suostun menemään hänen kanssaan kahveille? Ilman fyysistä kosketusta tai toivetta tulevasta? Vaikea uskoa että miehetkään antaa tuollaiselle paljon arvoa.
Omasta näkökulmasta vähän hassu kysymys oikeasti. Totta kai voidaan mennä kahville ja mihin vaan ilman taka-ajatuksia. Ainoa "taka-ajatus" itsellä ainakin olisi tutustua sinuun vakavasti ja hyvillä mielin ilman kiirettä mihinkään. Haluan tutustua loppuelämää varten, jos mahdollista.
Juuri näin. Mutta kun aikaisemmassa postauksessa sanottiin, miten nainen saa helposti "seuraa" ja pitäisi olla siitä onnellinen. Minä käyn myöskin kahveilla katsoakseni, löytyykö loppuelämän seuraa. Mutta se itse kahvihetki eli "seura" on minulle muuten arvoton. Tietysti olen kiitollinen siitä miehet ovat nähneet vaivaa tullakseen tapaamaan minua - mutta molemmat me etsitään jotain muuta kuin kahviseuraa. Se kahviseura itsessään on arvotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merikarvialta löytyisi vapaita miehiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli taas tuttu tilanne. Naiset haluavat suhteeseen miehiä, jotka eivät halua pariutua. Suhteeseen haluavat miehet eivät kelpaa näille naisille. Luulisi kauppatieteilijän tämän hoksanneen.
TÄMÄ! Turha näidenkään naisten valittaa kun ei kelpaa mikään. Jos 95% naisista jahtaa näitä 5% miehistä niin onko ihme että miehet eivät halua sitoutua? Miksi nämä naiset eivät sitoudu niiden miesten kanssa jotka haluavat sitoutua?
Jos olisit nainen, tietäisit millaista se sitoutumishaluisten sinkkumiesten tarjonta suurelta osin on ja et enää ihmettelisi yhtään. Siellä heittämällä suurin osa on sellaisia, joita ei ikipäivänä voisi edes harkita.
Miksi heitä ei voi edes harkita? Uteliaisuudesta kysyn.
-eri
Olen eri mutta esim. seuraavat. Juttu ei luista miehen kanssa ja yhdessäolo käy työstä. Miehestä huokuu pinnan alla joku vaikeasti määriteltävä vihamielisyys. Miehen ulkonäössä tai olemuksessa on joku asia joka häiritsee niin paljon että halut menee. Se ei tarkoita sitä että vain miesmallit käy, vaan sitä että naisilla on ihan aikuisten oikeasti tosi erilaiset miesmaut. Yleinen epäsiisteys.
"...naisilla on ihan aikuisten oikeasti tosi erilaiset miesmaut." No juu, ei TODELLAKAAN ole. Miehen ulkoisista ominaisuuksista puhuttaessa naisilla on yleensä ihanteena koko ajan sitä samaa pituutta, harteikkuutta, lihaksikkuutta, isoja kämmeniä jne. jne.
No kelpaisko teille sitten ne naiset, joilla ei ole tuollaista ihannetta? Esim. minulle on miehen pituus ihan samantekevä, en kaipaa mitään erityistä lihaksikkuutta (esim, bodareista en syty ollenkaan), en myöskään tykkää isoista kämmenistä enkä muutenkaan romuluisista miehistä. Hoikka, mutta kuitenkin sen verran liikunnallinen, että on ihan hyvässä kunnossa, on itselläni ihanne. Ja olen itse ihan kivannäköinen nainen, varmaan aika monen mielestä. Minun kaltaisiani on muitakin. Kaikilla ei ole samat ulkonäköihanteet.
Jep minäkin tykkään puutarhatontuista ja kukkakepeistä joilla on käsivarret kuin pulkannarut. Ehdottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneet miehet ovat vielä vanhan liiton miehiä.
Niin ovat. Ukkoutuneita setämiehiä, joiden korvissa kaikuvat vielä oman isän (1940 tai 1950 luvulla syntyneen muinaisjäänteen) typerät horinat.
1970-luvulla syntynyt mies on auttamattomasti juuttunut menneisyyteen. He jankuttavat vanhaa virttä.
"Naisen paikka on kotona."
"Feminismi pilaa yhteiskunnan."
"Maahanmuuttajamiehet tulee ja vie kaikki meidän naiset."Juuri niin. Kuka tahansa täysjärkinen, hyvätuloinen, perheenperustamishaluinen maahanmuuttajamies löytää kyllä itselleen vaimon. Ja hyvin usein se vaimo on suomalainen.
Monilla ihmisillä on tuolle täysjärkisyydelle hieman eri kriteerit. Ykkösenä tilastossa avioliitot ulkomaalaisten kanssa - kansalaisuus "tuntematon" ja toisena i ra k. Hyvä asia on se, että päästään eroon rumista ja tyhmistä suominaudoista. Tämä on oikeasti positiivinen kehitys suomelle. Turhat ihmiset saakoot väriä.
Happamia, sanoi kettu. Sulle ei taida lohjeta, kun pitää naudoitella?
Nämä naiset eivät kuulu kohderyhmääni. Luulen että ei edes miesten enemmistön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli taas tuttu tilanne. Naiset haluavat suhteeseen miehiä, jotka eivät halua pariutua. Suhteeseen haluavat miehet eivät kelpaa näille naisille. Luulisi kauppatieteilijän tämän hoksanneen.
TÄMÄ! Turha näidenkään naisten valittaa kun ei kelpaa mikään. Jos 95% naisista jahtaa näitä 5% miehistä niin onko ihme että miehet eivät halua sitoutua? Miksi nämä naiset eivät sitoudu niiden miesten kanssa jotka haluavat sitoutua?
Jos olisit nainen, tietäisit millaista se sitoutumishaluisten sinkkumiesten tarjonta suurelta osin on ja et enää ihmettelisi yhtään. Siellä heittämällä suurin osa on sellaisia, joita ei ikipäivänä voisi edes harkita.
Millaista tarjonta sitten on? Tunnen vain oman lähipiirini suhdetta haluavista kelpaamattomista miehistä ja nämä ovat ihan fiksuja, kouluja käyneitä ja keskustelutaitoisia tapauksia.
- alkuperäinen lainattu
Suurimmalla osalla ongelma on, etteivät ole fyysisesti puoleensavetäviä. Voivat joo olla asiallisia, kivoja miehiä, mutta ei se ikävä kyllä suhteeseen riitä.
Eikö tuo olisi suhteellisen helposti korjattavissa oleva ongelma? Parturi maksaa muutaman kympin, kivat vaatteet eivät ole kalliita ja koronan jälkeen pääsee taas kuntoilemaan.
Miehen käsitys siitä, mikä tekee miehestä puoleensavetävän? Parturi, vaatteet ja kuntoilu? Ei, kyllä se on paljon syvemmällä. Se voi olla sitä pilkettä silmäkulmassa, tapa jolla mies tuo itseään esille (itsevarmuus, rentous, avoimuus), rakenne, kasvonpiirteet, hiusten väri... Ja todellisuudessa se, mitä muuta hänessä on kuin ulkonäkö.
Itsevarmuus ja rentous ovat fyysisiä ominaisuuksia? Tuo listaus kuulostaa kovasti siltä mitä voisi jossain pelimiesoppaassa olla, joten jos noita seikkoja preferoi, tulee varmasti saamaan paljon ghostauksia.
Eli taasko naisen pitäisi tykätä miehestä, josta ei luonnostaan tykkää? Olen ihan oikeasti kypsä tähän jankutukseen. Minä halusin miehen, joka on itsevarma, rento, avoin, supliikki, jolla on maailman kauneimmat silmät ja pilkettä silmäkulmassa. En tullut ghostatuksi. Jos olisin tullut, olisin mieluummin edelleen sinkku kuin seksittömässä kaverisuhteessa miehen kanssa, jota en halua.
Ei naisen tarvitse tehdä yhtään mitään, mutta koko keskusteluhan sai alkunsa naisista, jotka itse kokivat haasteita pariutumisessa.
Koko tämä keskustelu sai alkunsa miehestä joka postasi aloituksen tänne kaksi vuotta sitten ja toisesta miehestä joka nosti sen nyt voidakseen ulista ilman että ketju poistuu. Ilman näitä kahta miestä emme kävisi koko keskustelua.
Ketju koskee uutista missä naiset valittaa siitä kun kukaan ei heitä halua.
Äläpä vääristele. Valittivat ihan _terveesti omasta näkökulmastaan_, etteivät löydä itselleen mieleistä.
Kukaan ei halua ongelma koskettaa (pääosin) peräkammarinper(v)oja, joille haaremi pitäisi toimittaa kotiovelle.
On näiden naiiisten oma vika että he eivät löydä kumppania. Heillä on täysin naurettavat vaatimukset ja samalla he itse eivät kykene tarjoamaan mitään vastapainoksi.
totta. Tismalleen sama ongelma on kaikilla miehillä,jotka ei saa kumppania. Rimaa vaan alas sinne omalle tasolle niin kumppani löytyy. Ihan sama miellyttääkö vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavisnainen. Ostin kausikortin lätkämatseihin. En tehnyt muuta kuin katsoin matsia ja kävin tuolla kahvilla. Minua iskettiin aktiivisesti. Olin helposti lähestyttävissä ja puheenaihekin valmis eli semmonen peli tänään ja hyvää pullaa.
Hei, tämähän on oikeasti hyvä idea. Ainut vaan, että en yhtään ole kiinnostunut jääkiekosta, joten ihmettelisivätkö mahdolliset matsissa tapaamani miehet, kun en osaisikaan keskustella pelistä yhtään?
Olisihan se aika outoa. Onko muita lajeja joista olisit kiinnostunut, tai voisitko kuvitella kiinnostuvasi jostain urheilulajista, jos antaisit sille mahdollisuuden? Eihän sen tarvitse juuri jääkiekkoa olla, vaikka lätkä taitaakin isoimmat yleisöt vetää monilla paikkakunnilla. Muidenkin lajien yleisössä on yleensä miesenemmistö, lukuun ottamatta harvoja tosi naisvaltaisia lajeja kuten muodostelmaluistelu tms.
Heteroparisuhteen etsijälle voi olla hyväksi miettiä harrastuspiirinsä laajentamista, jos oma työ ja harrastukset ovat kovin "samansukupuolisia". En silti näe järkeä siinä, että lähtee noin vaan johonkin puolisonhaku mielessä, vaan kannattaa miettiä mikä harrastus voisi itseäkin edes vähän kiinnostaa. Sieltä harrastuksesta löydetty kumppaniehdokas on tod.näk. itse hurahtanut lajiin, ja olettaa tietenkin että tässä on yhteinen kiinnostuksen kohde. Voi olla pettymys, jos myöhemmin osoittautuu ettei näin ole.
Ohi aiheen, mutta suosittelen kyllä kenelle tahansa lämpimästi ennakkoluulotonta tutustumista eri urheilulajeihin. En miesten löytämisen takia, vaan siksi että monet yllättävätkin lajit ovat itse asiassa aika mielenkiintoisia ja kivaa ajanvietettä. Ja hienoja näytteitä siitä, mitä kaikkea kummallista ihminen voi osata. Pitää vain avoimin mielin tutustua, mikä on juuri tämän lajin juju.
Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi hukata aikaansa mihinkään noin typerään? Ehdoton vaatimus kumppanille on ettei harrasta mitään aikaavievää eikä tietenkään penkkiurheilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneet miehet ovat vielä vanhan liiton miehiä.
Niin ovat. Ukkoutuneita setämiehiä, joiden korvissa kaikuvat vielä oman isän (1940 tai 1950 luvulla syntyneen muinaisjäänteen) typerät horinat.
1970-luvulla syntynyt mies on auttamattomasti juuttunut menneisyyteen. He jankuttavat vanhaa virttä.
"Naisen paikka on kotona."
"Feminismi pilaa yhteiskunnan."
"Maahanmuuttajamiehet tulee ja vie kaikki meidän naiset."Juuri niin. Kuka tahansa täysjärkinen, hyvätuloinen, perheenperustamishaluinen maahanmuuttajamies löytää kyllä itselleen vaimon. Ja hyvin usein se vaimo on suomalainen.
Monilla ihmisillä on tuolle täysjärkisyydelle hieman eri kriteerit. Ykkösenä tilastossa avioliitot ulkomaalaisten kanssa - kansalaisuus "tuntematon" ja toisena i ra k. Hyvä asia on se, että päästään eroon rumista ja tyhmistä suominaudoista. Tämä on oikeasti positiivinen kehitys suomelle. Turhat ihmiset saakoot väriä.
Happamia, sanoi kettu. Sulle ei taida lohjeta, kun pitää naudoitella?
Nämä naiset eivät kuulu kohderyhmääni. Luulen että ei edes miesten enemmistön.
Minäpä kuulun miesten enemmistön kohderyhmään sekä ulkonäön että luonteen puolesta (perinteisen feminiininen). Onnellisesti naimisissa, tietysti, oli varaa valita.
En tiedä yhtään naista, joka huolisi miehen, joka ajattelee kenestä tahansa noin rumasti. Onnea etsintöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noinhan se on, mutta ne markkinat ovat vain tietyllä osalla miehistä, ei tosiaan kaikilla. Miehissä on tosi korostetusti ääripäitä. On todella hyvät miehet joiden kanssa lähes kaikki naiset haluaisivat suhteeseen, ja sitten on ne huonot, joita kukaan ei halua. Ensimmäisellä ryhmällä on niin paljon valinnanvaraa että saa valita parhaat päältä.
Ihan saman olen havainnut. Onneksi en haaveile perheestä, voisi muuten epätoivo iskeä.
N26
Olet osittain oikeassa. Jännä juttu on se, että iso osa kelpaamattomista miehistä ei ole paperilla edes mitenkään huonoja.
En koskaan saa vastausta siihen, haluaisivatko ne paperilla kelpaavat miehet parisuhteen, jossa ei ole intohimoa eikä seksiä. Tyttöystävä/puoliso ei koskaan katso haluavasti, ei hakeudu lähelle, ei esittele ylpeänä ystävilleen, ei kiehnää kyljessä, ei tee aloitteita eikä ylipäänsä halua seksiä.
Mitä iloa sellaisesta suhteesta olisi? Jaetaan arki ja kotityöt, mutta kaikki se, mille parisuhde perustuu eli keskinäinen halu toisiaan kohtaan puuttuu.
Eivätkö naiset muka pysty aloittaa suhdetta sellaisen miehen kanssa joka on ihan peruskomea, siisti ja järjellä ajateltuna omaa kaikki halutut ominaisuudet, mutta ei heti aikaansaa naiselle jalat alta vieviä suuria tunteita vaikka miellyttävältä mies tuntuisikin? Tunteet vahvistuvat kun pidempään on ollut suhteessa.
Jos ei natsaa niin ei natsaa. Tyytymyskumppani saisi kuitenkin kenkää jos/kun jalataltakumppani löytyisi.
Tässä taitaa se ongelman ydin taitaa ollakin. Jotkut naiset tuntevat seksuaalista vetovoimaa laajan joukkoon miehiä, mutta osalla naisista yksi mies miljoonasta aikaansaa seksuaalista haluttavuutta. Pitäsi varmaan selvittää onko mentaalipuolella jotain tunne-elämän lukkoja kun vain niin harva mies säväyttää?
Miksi yhdenkään naisen tulisi himoita laajaa legioonaa miehiä? Olisiko silloin uskollinen vain sille yhdelle?
Miehinen harhautopiafantasia, jossa putkiaivo toivoisi naisten olevan miesten kaltaisia (miksi?), eikä millään ymmärrä, että naisella on aina paljon enemmän hävittävää, toisin kuin miehellä, jolla on vain hyvin vähän hävittävää ja/tai melkein vain voitettavaa jopa pelkässä mättähältämättähälle -bimbokohelluksessa.
Suurimmalle osalle pariutuneista naisista on kelvannut mies suuremmasta joukosta miehistä parisuhteeseen. Muutenhan hekin olisivat ikisinkkuja?
Emme voi tietää, kuinka monen kanssa he olisivat potentiaalisesti voineet/halunneet olla suhteessa. Mutta siitä voin olla aika varma, että juuri kenelläkään ei ole mitään "suurempaa joukkoa miehiä", joista he sitten ruksivat ketkä kelpaavat. Ei se pariutuminen ja kumppanin löytyminen sellaista ole, että on joku joukko, josta valitaan.
Kyllä se naisilla usein tuntuu olevan. Facessa oli juuri jokin aika sitten kysely, että kumpi saa helpommin seuraa, nainen vai mies. Naiset kovin yritti vähätellä, ettei he seuraa saa vaikka seksinhimoisia miehiä tunkee ovista ja ikkunoista, ovat saaneet heistä hyviä ystäviä yms. muttakun sitä yhtä parisuhdehelmeä nyt vaan ei meinaa löytyä = ei seuraa. Tällaiselle miehelle, jolla on juhlan paikka jos edes joskus, kerrankin joku nainen noteeraisi edes jossain mielessä, tuollainen vaikuttaa todella pilalle lellityn puheelta. On totuttu liian hyvälle ja ongelmat tasoa "1st world problems".
Koska naapurin Pera olisi halukas painamaan minua, minun on helppo löytää loppuelämän elämänkumppani?
Onko naisille "seura" ainoastaan nyt se loppuelämän kumppani? Eikö se ole seuraa, jos käy treffeillä jonkun kanssa mutta kemiat ei kohdanneet? Eikö se ole seuraa, jos harrastaa seksiä yhden illan jonkun random-miehen kanssa?
Tässähän koko keskustelu lähti käyntiin väitteestä ettei koulutetut naiset löydä sitoutumishaluisia miehiä perheen perustamiseksi. Eli ongelma ei ole seuran ja seksin puute vaan elämänkumppanin puute.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli taas tuttu tilanne. Naiset haluavat suhteeseen miehiä, jotka eivät halua pariutua. Suhteeseen haluavat miehet eivät kelpaa näille naisille. Luulisi kauppatieteilijän tämän hoksanneen.
TÄMÄ! Turha näidenkään naisten valittaa kun ei kelpaa mikään. Jos 95% naisista jahtaa näitä 5% miehistä niin onko ihme että miehet eivät halua sitoutua? Miksi nämä naiset eivät sitoudu niiden miesten kanssa jotka haluavat sitoutua?
Jos olisit nainen, tietäisit millaista se sitoutumishaluisten sinkkumiesten tarjonta suurelta osin on ja et enää ihmettelisi yhtään. Siellä heittämällä suurin osa on sellaisia, joita ei ikipäivänä voisi edes harkita.
Millaista tarjonta sitten on? Tunnen vain oman lähipiirini suhdetta haluavista kelpaamattomista miehistä ja nämä ovat ihan fiksuja, kouluja käyneitä ja keskustelutaitoisia tapauksia.
- alkuperäinen lainattu
Suurimmalla osalla ongelma on, etteivät ole fyysisesti puoleensavetäviä. Voivat joo olla asiallisia, kivoja miehiä, mutta ei se ikävä kyllä suhteeseen riitä.
Eikö tuo olisi suhteellisen helposti korjattavissa oleva ongelma? Parturi maksaa muutaman kympin, kivat vaatteet eivät ole kalliita ja koronan jälkeen pääsee taas kuntoilemaan.
Miehen käsitys siitä, mikä tekee miehestä puoleensavetävän? Parturi, vaatteet ja kuntoilu? Ei, kyllä se on paljon syvemmällä. Se voi olla sitä pilkettä silmäkulmassa, tapa jolla mies tuo itseään esille (itsevarmuus, rentous, avoimuus), rakenne, kasvonpiirteet, hiusten väri... Ja todellisuudessa se, mitä muuta hänessä on kuin ulkonäkö.
Itsevarmuus ja rentous ovat fyysisiä ominaisuuksia? Tuo listaus kuulostaa kovasti siltä mitä voisi jossain pelimiesoppaassa olla, joten jos noita seikkoja preferoi, tulee varmasti saamaan paljon ghostauksia.
Eli taasko naisen pitäisi tykätä miehestä, josta ei luonnostaan tykkää? Olen ihan oikeasti kypsä tähän jankutukseen. Minä halusin miehen, joka on itsevarma, rento, avoin, supliikki, jolla on maailman kauneimmat silmät ja pilkettä silmäkulmassa. En tullut ghostatuksi. Jos olisin tullut, olisin mieluummin edelleen sinkku kuin seksittömässä kaverisuhteessa miehen kanssa, jota en halua.
Ei naisen tarvitse tehdä yhtään mitään, mutta koko keskusteluhan sai alkunsa naisista, jotka itse kokivat haasteita pariutumisessa.
Koko tämä keskustelu sai alkunsa miehestä joka postasi aloituksen tänne kaksi vuotta sitten ja toisesta miehestä joka nosti sen nyt voidakseen ulista ilman että ketju poistuu. Ilman näitä kahta miestä emme kävisi koko keskustelua.
Ketju koskee uutista missä naiset valittaa siitä kun kukaan ei heitä halua.
Äläpä vääristele. Valittivat ihan _terveesti omasta näkökulmastaan_, etteivät löydä itselleen mieleistä.
Kukaan ei halua ongelma koskettaa (pääosin) peräkammarinper(v)oja, joille haaremi pitäisi toimittaa kotiovelle.
On näiden naiiisten oma vika että he eivät löydä kumppania. Heillä on täysin naurettavat vaatimukset ja samalla he itse eivät kykene tarjoamaan mitään vastapainoksi.
totta. Tismalleen sama ongelma on kaikilla miehillä,jotka ei saa kumppania. Rimaa vaan alas sinne omalle tasolle niin kumppani löytyy. Ihan sama miellyttääkö vai ei.
Jep. Jokainen ihminen on vastuussa omasta elämästään. Jos joku ihan välttämättä haluaa suhteen, mutta huomaa että niitä kiinnostuneita ei meinaa löytyä, niin sitten ei auta muu kuin laittaa rima niin ALAS, että alkaa löytymään. Valitettavasti välttämättä silloinkaan ei löydy ketään 🤷♀️ eikä se ole kenenkään syy. Maailma on epäreilu paikka, kaikki ei löydä kumppania, puhumattakaan viehättävästä kumppanista. Kautta aikojen on ollut ihmisiä jotka ei pariudu. Pakko vaan hyväksyä, uikuttaminen ei auta _mitään_.
Vähän asian ohi ja ymmärrän kyllä pointtisi ja olen samaa mieltä, ettei fyysisesti vastenmielisen ihmisen kanssa voi pariutua. MUTTA ei se ensisilmäyksellä roihahtava intohimo takaa hyvää suhdetta ja yhteen sopivaa kumppania. Ensin kannattaisi tutustua ihmiseen ja kun toinen tulee tutuksi, niin intohimokin saattaa herätä. Onhan niitä tarinoita, kun ystävyys muuttui rakkaudeksi ja ihmiset rakastuu työpaikoilla, kun viettävät aikaa yhdessä, vaikkei aluksi mitään kipinää ollutkaan.
Nimim. Kokemuksen syvä rintaääni