Vaimon uskottomuus paljasti yllättävän puolen arvoistani. Mitä olette mieltä?

Pettäjä pettää pettääkseen pettäjää, joka pettää pettäjää.

Ihanaa avioliittoa ja parisuhdetta sulle Ap!

Kyllä sulle nauru raikuu, aisankannattajalle. Kerran vaan tuikkasi. LOL

Vaimo alkuvuodesta työpaikan laskettelureissulla? Yllättävää että työpaikka järjestää tällaisena aikana reissuja? En usko tähän tarinaan. Pettäjän jorinoita, hakee oikeutusta omille mieliteoilleen.

Näkisin niin, että psyyke yrittää ohittaa pettymyksen ja loukkauksen tunteet rationalisoimalla ne pois. Jos yksiavioisuudesta on yhdessä sovittu, on outoa pitää pikkujuttuna tämän sopimuksen tahallista epäkunnioittamista. On helpompaa, että ei tarvitse suuttua, käydä asioita läpi ja mahdollisesti aloittaa uudestaan jonkun toisen kanssa, jos tulisi ero, joten annetaan suoriltaan anteeksi ja mennään palstalle etsimään tukea ja oikeutusta tälle menettelylle.

Olet kypsä aikuinen, hienoa <3

Mutta en lähtisi syyttämään luterilaisuutta. Raamattu puhuu armosta, myös siitä, että pettämisen voi antaa anteeksi. Hassua syyttää ajattelustamme uskonpuhdistajaamme, hän jos kuka on arkirealismin ja järkitoiminnan mestari. Esim. meni luostarista karanneen nunnan kanssa naimisiin pelastaakseen tämän. SE jos mikä on paitsi praktatismia, myös suurta rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin oli tuommoinen mustavalkoinen katsantokanta pettämiseen, kunnes itse petin päästäkseni eroon suhteesta jossa olin onneton. Luulin, että sillä pääsen juovasta ja väkivaltaisesta miehestä helposti eroon. Se oli virhe. Päädyin anelemaan ja itkemään ja mies sai siitä syyn vain tallia ja alistaa lisää.

Tuon suhteen ei ikinä olisi edes pitänyt alkaa ja itse sairastuin siinä läheisriippuvuuteen, se oli sairas suhde ja mieskin petti selän takana. Itse kerroin heti, mies ei ikinä, olen kuullut vvasta suhteen loppumetreillä.

Nyt mietin, että jos olisin pitkässä suhteessa jossa olen onnellinen ja arvostettu, niin saattaisin antaa pettämisen anteeksi jos sitä tosissaan katuu ja kertoo itse heti ja ottaa vastuun teostaan. Itsetuntoa ja luottamusta se nakertaisi, mutta uskon että siitä olisi mahdollista eheytyä jos pettäjä on valmis ottamaan vastaan sen koko tunneskaalan ja vihan ja pettymyksen tunteet, eikä totea vaan sori, nyt kävi näin.

Kunnioitan niitä, jotka pettämisen jälkeen kokoavat itsensä ja aidosti kykenevät pohtimaan ilman mustasukkaisuuden tunteita miksi näin ja mitä kaikkea on pelissä, eivätkä anna periksi.

Itse ainakin haluaisin uskoa, että olen nykyään sen verran aikuinen että en pakene käsittelemättömiä ja vaikeita asioita pettämiseen vaan puhun ja eroan jos suhde on huono.

Edellisessä suhteessani mies eli räikeää kaksoiselämää josta olin autuaan tietämätön. Vasta suhteen jälkeen olen kuullut muista naisistaan ja vaikka suhde loppui, niin kyllä se edelleen sydäntä vihloo, kuinka joku voi sanoa rakastavansa mutta pimittää asioita ja valehdella niin räikeästi. Pettäjä vie siinä toiselta mahdollisuuden päättää omasta elämästään ja pakottaa elämään valheess, elin monta vuotta perustaen elämäni valheelle.

Pettäminen rikkoo mutta aina se ei ole niin mustavalkoista.

Niin no, yleensä pettäjät alkavat puhua siitä miten pettäminen ei ole niin mustavalkoista.

Riippuu ihmisestä. Minä olen pettänyt ja minulla on äärimmäisen mustavalkoinen näkemys uskottomuuteen. Se oli typerää, itsekästä, ilkeää, se oli pelkästään minun vastuullani ja vallassani enkä tee sitä enää koskaan. Samaa odotan kumppaniltani. En pystyisi olemaan suhteessa, jossa ajatellaan että yritellään nyt vähän olla panematta ihan kauheasti muita. Oikeasti, se on maailman helpoin asia pitää ne housut jalassa. En ymmärrä niitä joille se ei ole.

Ja ennenkuin joku irvailee omasta taustastani, niin en minä pettänyt heikkouttani vaan siksi että olin täysi m*lkku. En ole enää. Tai olen, mutta en juuri tällä kyseisellä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Olet kypsä aikuinen, hienoa <3

Mutta en lähtisi syyttämään luterilaisuutta. Raamattu puhuu armosta, myös siitä, että pettämisen voi antaa anteeksi. Hassua syyttää ajattelustamme uskonpuhdistajaamme, hän jos kuka on arkirealismin ja järkitoiminnan mestari. Esim. meni luostarista karanneen nunnan kanssa naimisiin pelastaakseen tämän. SE jos mikä on paitsi praktatismia, myös suurta rakkautta.

Kirjoitusvirhe, siis pragmatismista tietty kyse.

Vierailija kirjoitti:

Niin siis toiset selviää näistä ja toiset ei. Teillä ilmeisesti suhde on muuten hyvä ja kyseessä kertaluontoinen virhe, jonka toinen halusi tuoda ilmi. Sinun luottamus tai näkemys rakkaastasi ei muuttunut. Itse en vastaavanlaista voisi antaa anteeksi, koska koen etten voisi sen jälkeen enää luottaa kumppaniini ja se muuttaisi näkemystäni tästä ihmisestä lopullisesti.

Sama täällä. En pettäisi puolisoani missään tilanteessa, sillä sydämessäni ja jalkovälissäni on tilaa vain henkilölle kerrallaan, eikä kallooni mahdu ei niin millään, että miten voi vahingossa lipsahtaa pettämään? Silleen "Hups, oho, no nyt vaan kävi näin, en voinut mitään." Pettäminen vaatii kuitenkin useamman askeleen ottamisen ja ne otetaan tietoisesti, myös kännissä, sekä jonkinlaisen oikeutuksen itselleen, että saan tehdä näin, minulla on oikeus. "En voinut itselleni mitään" ei ole mikään muu selitys kuin se, että oikeutan itselleni sen, etten hillinnyt itseäni.

Jokainen valinta on tietoinen. Jokaiseen tietoiseen valintaan liittyy useita askelia, jotka otetaan tietoisesti. Olipa kyse sitten pettämisestä, lapsen hankkimisesta, asunnon ostamisesta, erosta, ihastumisesta, väkivallasta, valehtelusta, uskollisuudesta jne.

Odotan samaa asennetta ja uskollisuutta myös puolisoltani ja jos tämä ei sovi, lähdemme eri suuntiin. Hyvin yksinkertaista.

Ap:n puolesta olen iloinen, että asia ons selvinnyt! Eihän teidän parisuhdeasiat ja arvot siinä kuulu kellekään muulle kuin teille kahdelle. Jos näin on teille hyvä, näin on teille hyvä ja sillä sipuli.

Sehän riippuu ihan siitä, miten tärkeä tuo nimenomainen asia on koko suhteessa. Onko kaikki ladattu siihen.  Eli yksilöllistä ja suhdekohtaista. Moni suhdehan alkaa seksisuhteena, silloin varmaan vaikuttaa. Pettämättömyyskään ei ole välttämättä merkki, etteikö toinen haluaisi jotain muuta. 

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seksi toisen kanssa on se kaikkein hirvittävin ja pahin teko parisuhteessa. Eikä omassa suhteessani edes ole ollut pettämistä. Silti, jos pitäisi valita hairahtaisiko puolisoni harrastamaan seksiä jonkun toisen kanssa vai pettäisikö hän minut jollain toisella tavalla niin luultavasti valitsisin seksin. Pahinta minusta olisi, jos puoliso vaikkapa varastaisi minulta tai juonisi selkäni takana jotain pahaa minua vastaan tai suunnittelisi vaikkapa jättämistäni minun siitä tietämättä. Seksin voisin antaa anteeksi ja unohtaakin, vaikka olen nainen ja naiset ei muka unohda.

Vierailija kirjoitti:

Näkisin niin, että psyyke yrittää ohittaa pettymyksen ja loukkauksen tunteet rationalisoimalla ne pois. Jos yksiavioisuudesta on yhdessä sovittu, on outoa pitää pikkujuttuna tämän sopimuksen tahallista epäkunnioittamista. On helpompaa, että ei tarvitse suuttua, käydä asioita läpi ja mahdollisesti aloittaa uudestaan jonkun toisen kanssa, jos tulisi ero, joten annetaan suoriltaan anteeksi ja mennään palstalle etsimään tukea ja oikeutusta tälle menettelylle.

Annetaan siis tukea.  Helppous on yksi tekijä.  Jos ap ei suuremmin kärsi, ei koe tulleensa ylikävellyksi eikä puolisoarvoaan väheksytyn, miksi tehdä numeroa yhdestä kerrasta.  Toinen miettiminen tulisi, jos puoliso ottaa tavakseen sivusuhteet käyttäen niihin aikaa ja rahaa, eikä piittaa enää perheestään muuten kuin mukavuusalueena. 

Miten pettäminen seksissä eroaa muusta pettämisestä?

Samaa viekasta valehtelua se on.

Miten petos ja petos noin moraalisesti on toisinaan oikeutettu ja toisinaan ei?

Onneksi olen sinkku. On näemmä niin jumalattoman vaikeaa sitoutua siihen parisuhteeseen ja kumppaniin, että sattuu tylsyyksissään tällaisia hupsis kupsis-virheitä niin monelle tässä ketjussa.

Olen aivan samaa mieltä AP:n kanssa. Nuorena suhtauduin asiaan hyvin mustavalkoisesti, mutta nyt alkaa näkyä harmaan sävyjä. Vaikutat suhtautuvan todella kypsästi tilanteeseen, ja uskon että asenteet tulevat hiljalleen muuttumaan tämänkin asian suhteen. Kun olet asian itseksesi hienosti käsitellyt, ei ole mitään syytä miksi sen tulisi antaa vaikuttaa kielteisesti liittoonne jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seksi toisen kanssa on se kaikkein hirvittävin ja pahin teko parisuhteessa. Eikä omassa suhteessani edes ole ollut pettämistä. Silti, jos pitäisi valita hairahtaisiko puolisoni harrastamaan seksiä jonkun toisen kanssa vai pettäisikö hän minut jollain toisella tavalla niin luultavasti valitsisin seksin. Pahinta minusta olisi, jos puoliso vaikkapa varastaisi minulta tai juonisi selkäni takana jotain pahaa minua vastaan tai suunnittelisi vaikkapa jättämistäni minun siitä tietämättä. Seksin voisin antaa anteeksi ja unohtaakin, vaikka olen nainen ja naiset ei muka unohda.

Ei se olekaan se seksi. Vaan epärehellisyys, salailu, valehtelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin oli tuommoinen mustavalkoinen katsantokanta pettämiseen, kunnes itse petin päästäkseni eroon suhteesta jossa olin onneton. Luulin, että sillä pääsen juovasta ja väkivaltaisesta miehestä helposti eroon. Se oli virhe. Päädyin anelemaan ja itkemään ja mies sai siitä syyn vain tallia ja alistaa lisää.

Tuon suhteen ei ikinä olisi edes pitänyt alkaa ja itse sairastuin siinä läheisriippuvuuteen, se oli sairas suhde ja mieskin petti selän takana. Itse kerroin heti, mies ei ikinä, olen kuullut vvasta suhteen loppumetreillä.

Nyt mietin, että jos olisin pitkässä suhteessa jossa olen onnellinen ja arvostettu, niin saattaisin antaa pettämisen anteeksi jos sitä tosissaan katuu ja kertoo itse heti ja ottaa vastuun teostaan. Itsetuntoa ja luottamusta se nakertaisi, mutta uskon että siitä olisi mahdollista eheytyä jos pettäjä on valmis ottamaan vastaan sen koko tunneskaalan ja vihan ja pettymyksen tunteet, eikä totea vaan sori, nyt kävi näin.

Kunnioitan niitä, jotka pettämisen jälkeen kokoavat itsensä ja aidosti kykenevät pohtimaan ilman mustasukkaisuuden tunteita miksi näin ja mitä kaikkea on pelissä, eivätkä anna periksi.

Itse ainakin haluaisin uskoa, että olen nykyään sen verran aikuinen että en pakene käsittelemättömiä ja vaikeita asioita pettämiseen vaan puhun ja eroan jos suhde on huono.

Edellisessä suhteessani mies eli räikeää kaksoiselämää josta olin autuaan tietämätön. Vasta suhteen jälkeen olen kuullut muista naisistaan ja vaikka suhde loppui, niin kyllä se edelleen sydäntä vihloo, kuinka joku voi sanoa rakastavansa mutta pimittää asioita ja valehdella niin räikeästi. Pettäjä vie siinä toiselta mahdollisuuden päättää omasta elämästään ja pakottaa elämään valheess, elin monta vuotta perustaen elämäni valheelle.

Pettäminen rikkoo mutta aina se ei ole niin mustavalkoista.

Niin no, yleensä pettäjät alkavat puhua siitä miten pettäminen ei ole niin mustavalkoista.

Riippuu ihmisestä. Minä olen pettänyt ja minulla on äärimmäisen mustavalkoinen näkemys uskottomuuteen. Se oli typerää, itsekästä, ilkeää, se oli pelkästään minun vastuullani ja vallassani enkä tee sitä enää koskaan. Samaa odotan kumppaniltani. En pystyisi olemaan suhteessa, jossa ajatellaan että yritellään nyt vähän olla panematta ihan kauheasti muita. Oikeasti, se on maailman helpoin asia pitää ne housut jalassa. En ymmärrä niitä joille se ei ole.

Ja ennenkuin joku irvailee omasta taustastani, niin en minä pettänyt heikkouttani vaan siksi että olin täysi m*lkku. En ole enää. Tai olen, mutta en juuri tällä kyseisellä tavalla.

Miten niin et ole enää?

Ap: olet antanut anteeksi, moni kehuu sinua kypsäksi aikuiseksi ym.

Jos vaimosi on pettäjä, kotipesäsi likaaja ja olet tämän vuorenhuipun anteeksi antanut, asia selvä kuin vesi, niin

MIKSI täällä kyselet muiden mielipiteitä?

Onko mielessäsi kuitenkin epäilys pahemmasta?

Mietitkö eroa, koska vaimosi on epäluotettava valehtelija?

Mitä sinä oikeastaan elämässäsi haluat?

Vierailija kirjoitti:

Miten pettäminen seksissä eroaa muusta pettämisestä?

Samaa viekasta valehtelua se on.

Miten petos ja petos noin moraalisesti on toisinaan oikeutettu ja toisinaan ei?

Hyvä kysymys. Itse olen myös sitä mieltä, ettei ihmisen luonteenpiirteitä voi kytkeä on-off. Valehteluun ja petokseen kykenevä ihminen ei muutu tilanteesta toiseen. Hän on samanlainen ystäviensä kanssa, työpaikallaan jne. Pettäminen paljastaa ihmisestä paljon enemmän kuin sen, että hän harrasti suhteen ulkopuolisen kanssa seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin oli tuommoinen mustavalkoinen katsantokanta pettämiseen, kunnes itse petin päästäkseni eroon suhteesta jossa olin onneton. Luulin, että sillä pääsen juovasta ja väkivaltaisesta miehestä helposti eroon. Se oli virhe. Päädyin anelemaan ja itkemään ja mies sai siitä syyn vain tallia ja alistaa lisää.

Tuon suhteen ei ikinä olisi edes pitänyt alkaa ja itse sairastuin siinä läheisriippuvuuteen, se oli sairas suhde ja mieskin petti selän takana. Itse kerroin heti, mies ei ikinä, olen kuullut vvasta suhteen loppumetreillä.

Nyt mietin, että jos olisin pitkässä suhteessa jossa olen onnellinen ja arvostettu, niin saattaisin antaa pettämisen anteeksi jos sitä tosissaan katuu ja kertoo itse heti ja ottaa vastuun teostaan. Itsetuntoa ja luottamusta se nakertaisi, mutta uskon että siitä olisi mahdollista eheytyä jos pettäjä on valmis ottamaan vastaan sen koko tunneskaalan ja vihan ja pettymyksen tunteet, eikä totea vaan sori, nyt kävi näin.

Kunnioitan niitä, jotka pettämisen jälkeen kokoavat itsensä ja aidosti kykenevät pohtimaan ilman mustasukkaisuuden tunteita miksi näin ja mitä kaikkea on pelissä, eivätkä anna periksi.

Itse ainakin haluaisin uskoa, että olen nykyään sen verran aikuinen että en pakene käsittelemättömiä ja vaikeita asioita pettämiseen vaan puhun ja eroan jos suhde on huono.

Edellisessä suhteessani mies eli räikeää kaksoiselämää josta olin autuaan tietämätön. Vasta suhteen jälkeen olen kuullut muista naisistaan ja vaikka suhde loppui, niin kyllä se edelleen sydäntä vihloo, kuinka joku voi sanoa rakastavansa mutta pimittää asioita ja valehdella niin räikeästi. Pettäjä vie siinä toiselta mahdollisuuden päättää omasta elämästään ja pakottaa elämään valheess, elin monta vuotta perustaen elämäni valheelle.

Pettäminen rikkoo mutta aina se ei ole niin mustavalkoista.

Niin no, yleensä pettäjät alkavat puhua siitä miten pettäminen ei ole niin mustavalkoista.

Riippuu ihmisestä. Minä olen pettänyt ja minulla on äärimmäisen mustavalkoinen näkemys uskottomuuteen. Se oli typerää, itsekästä, ilkeää, se oli pelkästään minun vastuullani ja vallassani enkä tee sitä enää koskaan. Samaa odotan kumppaniltani. En pystyisi olemaan suhteessa, jossa ajatellaan että yritellään nyt vähän olla panematta ihan kauheasti muita. Oikeasti, se on maailman helpoin asia pitää ne housut jalassa. En ymmärrä niitä joille se ei ole.

Ja ennenkuin joku irvailee omasta taustastani, niin en minä pettänyt heikkouttani vaan siksi että olin täysi m*lkku. En ole enää. Tai olen, mutta en juuri tällä kyseisellä tavalla.

Miten niin et ole enää?

"Tai olen, mutta en juuri tällä kyseisellä tavalla." Lue: olen edelleen m*lkku, mutta en pettävä m*lkku. Ja sen muun m*lkkuuteni kanssa puolisoni voi elää.

Voi löl teuvoparkaa kun se jaksaa painaa hassuttelujuttuja. Fakta on tyypåi ei ole ollut koskaan naisen kanssa ja kuvittelee millaista se olisi. Edes leikisti.