Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vaimon uskottomuus paljasti yllättävän puolen arvoistani. Mitä olette mieltä?
11.03.2021 |
Olen 43-vuotias mies ja olen ollut yhdessä vaimoni kanssa 21 vuotta. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja elämässä kaikki hyvin. Vaimoni on ystävällisin ja epäitsekkäin tuntemani ihminen. Rakastan ja arvostan häntä ihmisenä yli kaiken. Hän on mm. ainoa syy, miksi toivuin vaikeasta masennuksesta takaisin elämään joitakin vuosia sitten. Tästä olen vaimolleni ikuisesti kiitollinen.
Alkuvuodesta minulle selvisi, että vaimoni on ollut uskoton minulle kertaluontoisesti työpaikkansa laskettelureissulla. Asia selvisi minulle vain ja ainoastaan siksi, että vaimoni kertoi asiasta itse heti tapahtuneen jälkeen.
En ole itse ollut koskaan uskoton ja olin tietysti aluksi hyvinkin järkyttynyt asiasta. Oletukseni oli, että jotakin peruuttamatonta on tapahtunut ja olin tästä jopa vähän paniikissa. Ajattelin, että jokin on lopullisesti rikki ja asiat eivät voi palata ennalleen. Nyt, kun asiasta on kulunut pari kuukautta, huomaan ajattelevani täysin toisella tavalla: kyseessä on yksi virhe, joka ei millään tavalla tee tyhjäksi niitä tuhansia rakkauden tekoja, joita vaimoni on minulle yhteisen elämämme aikana tehnyt. Olen antanut vaimolleni asian anteeksi kokonaan enkä sitä itsekään enää millään tavalla ajattele. Olen vapaa ja tästä tunteesta myös hyvin kiitollinen.
Huomaan nyt myös kyseenalaistavani hyvin voimakkaasti sen suomalaiseen luterilaiseen arvomaailmaan usein liittyvän mustavalkoisuuden, mitä uskottomuuteen tulee. Miksi monien ihmisten mielestä yksi virhe tekee tyhjäksi muut hyvät teot? Miksi yhden ainoan virheen pitäisi pilata vuosikymmenien hyvä parisuhde?
Mukava olisi kuulla ihmisten mielipiteitä ja näkemyksiä asiasta!
Kommentit (257)
Älkääs nyt ihmiset. Ap jo kertoikin että vaimo on maailman kiltein ja epäitsekkäin ihminen. Tällä toisella miehellä on taatusyi ollut kova puute ja toinen on kiltteyttään toetysti auttanut. Ihanaa kun maailmaan mahtuu näitä apäitsekkäitä enkeleitä auttamaan. Me muut tavikset voidaan katsoa sitten näitä naisia ylöspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on ollut paljon hyvää keskustelua ja yllättävän fiksuja ihmisiä vauva-palstan kirjoittelijoiksi. Yhden asian haluan kuitenkin tuoda vielä esiin ja tämän täysin omakohtaiseen kokemukseen perustuen: tarkkana on oltava siinä, että tämä ensimmäinen iso rajanylitys ei johda moraalin rappeutumiseen siinä määrin, että sitä seuraa sitten toinen. Minulle valitettavasti kävi näin. Olin itse hyvin paljon pettämistä vastaan ja elin uskollisena yli 20 vuotta mieheni kanssa. Sitten petin kertaluontoisesti. Kaduin, elin normaalisti ja petin kahden vuoden kuluttua uudelleen - koska ajattelin, että olenhan jo kerran pettänyt. Miehelleni en ole tästä kertonut ja elämme yhdessä, mutta tiedän ettei hän tuota toista kertaa antaisi anteeksi.
Hyvä pointti.
Sanonta ”kerran petturi, aina petturi” on hiukan liian karkea yleistys, sanonta ”ei kahta kolmannetta” sen sijaan ei ole...
Tunnen useamman pariskunnan joista jompikumpi on ollut kerran uskoton, ja sen jälkeen 100% uskollinen (lue: oppi kerrasta).
Sen sijaan en tunne ainoatakaan ihmistä joka olisi hairahtunut 2 kertaa, ja jättänyt siihen.
Kehtaan väittää että ihmiset voidaan kategorisoida 3 ryhmään:
1) 100% uskolliset
2) kerran hairahtuneet
3) sarjapetturit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset varmaan sitten 8määrittelevät virheen eri tavalla.
1+1=3 on virhe. Tai se että unohtaa tuoda maitoa kaupasta, vaikka lupasi. Tai että kääntyy väärästä risteyksestä. Tai jopa se että suutuspäissään sanoo ilkeästi.
Se että omasta tahdostaan flirttailee jonkun muun kuin puolison kanssa, hakeutuu tämän kanssa paikkaan jossa intiimi kanssakäyminen on mahdollista, alkaa suudella ja kosketella, ja ottaa vaatteet pois ja harrastaa seksiä EI ole "virhe".
Se on tietoinen teko. Kaikki vaiheet tuosta on omaa päätöstä ja aktiivista valintaa. Ja jos ei ole sovittu avoimesta suhteesta, todennäköisesti tuo valinta satuttaa puolisoa. Se on itsekkyyttä ja ylpeyttä pahimmillaan. Minusta olisi myös suorastaan pelottavaa elää niin viettien vietävänä, että koska tahansa voisi lipsahtaa panemiseksi jonkun kanssa. Impulssien hallinta on erittäin tärkeä elämäntaito.
Paitsi että kyllä suunniteltu, tietoinen tekokin voi olla virhe.
Ihmisiähän tässä kaikki ollaan ja tehdään isoja ja pieniä virheitä jatkuvasti.
Ja joskus niitä isoja virheitäkin on jopa suunniteltu ja pohdittu ihan tarkoituksella ja ajan kanssa.
Menepä vaikka kysymään jonkin totaalisen homepommitalon ostaneelta pariskunnalta, että ihanko vahingossa ja kahden sekunnin harkinta-ajalla tuli tehtyä moinen virhepäätös.
Väittäisin, että meidän kaikkien tulisi vaan olla armollisempia sekä itseä että muita kohtaan. Niitä virheitä tulee tehtyä, tahalllisestikin, mutta ei se silti sitä tosiasiaa poista, että virhe se oli ja etteikö sitä voisi katua ja oppia tekemisistään ja muuttaa toimintatapojaan.
Asunnon ostaminen ei ole moraalisesti väärin. Pettäminen on. Uups tein pienen moraalivirheen.
Olisi hyvä tietää jo etukäteen millainen puolison arvomaailma on. Yllättäen pettäjä itse haluaa harvoin tulla petetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset varmaan sitten 8määrittelevät virheen eri tavalla.
1+1=3 on virhe. Tai se että unohtaa tuoda maitoa kaupasta, vaikka lupasi. Tai että kääntyy väärästä risteyksestä. Tai jopa se että suutuspäissään sanoo ilkeästi.
Se että omasta tahdostaan flirttailee jonkun muun kuin puolison kanssa, hakeutuu tämän kanssa paikkaan jossa intiimi kanssakäyminen on mahdollista, alkaa suudella ja kosketella, ja ottaa vaatteet pois ja harrastaa seksiä EI ole "virhe".
Se on tietoinen teko. Kaikki vaiheet tuosta on omaa päätöstä ja aktiivista valintaa. Ja jos ei ole sovittu avoimesta suhteesta, todennäköisesti tuo valinta satuttaa puolisoa. Se on itsekkyyttä ja ylpeyttä pahimmillaan. Minusta olisi myös suorastaan pelottavaa elää niin viettien vietävänä, että koska tahansa voisi lipsahtaa panemiseksi jonkun kanssa. Impulssien hallinta on erittäin tärkeä elämäntaito.
Paitsi että kyllä suunniteltu, tietoinen tekokin voi olla virhe.
Ihmisiähän tässä kaikki ollaan ja tehdään isoja ja pieniä virheitä jatkuvasti.
Ja joskus niitä isoja virheitäkin on jopa suunniteltu ja pohdittu ihan tarkoituksella ja ajan kanssa.
Menepä vaikka kysymään jonkin totaalisen homepommitalon ostaneelta pariskunnalta, että ihanko vahingossa ja kahden sekunnin harkinta-ajalla tuli tehtyä moinen virhepäätös.
Väittäisin, että meidän kaikkien tulisi vaan olla armollisempia sekä itseä että muita kohtaan. Niitä virheitä tulee tehtyä, tahalllisestikin, mutta ei se silti sitä tosiasiaa poista, että virhe se oli ja etteikö sitä voisi katua ja oppia tekemisistään ja muuttaa toimintatapojaan.
Tietenkin. Pointtina oli tuo että pettämistä kuvaillaan "virheenä" lipsahdusmielessä. Totta kai pettäminen on siis tässä mielessä virhe, väärä teko, väärä valinta - mutta lipsahdus se ei ole. Hometalon ostaja on halunnut ostaa talon, ei tietoisesti satuttaa elämänsä tärkeintä ihmistä. Pettäminen on tietoinen valinta, väärin tekeminen tahallaan. Ei ole kyse harkinta-ajan pituudesta vaan siitä tekosyystä että pettäminen vain tapahtui. Se "vain tapahtui" voi olla kuukausien prosessi tai hetken mielijohde hotellissa. Molemmissa pettäjä aktiivisesti valitsee häpäistä puolisoaan ja tämän luottamusta.
Sulla on asiat hyvin jos on ollut hyvä vaimo. Kun minä petin miestäni niin petin vieraissa juoksevaa alkoholisoitunutta paska-aivoa joka oli kontrolloinut ja alistanut minua väkivallalla ja sillä uhaten jo vuosia. Halusin satuttaa, halusia häipyä siitä suhteesta hevonvittuun heti kun oli mahdollista. Halusin että hän kärsii, halusin kengänpohjani kuvan hänen naamaansa kun seison hänen rintakehänsä päällä ja kiskon hänen sielunsa sisuskaluineen suun kautta ulos ja luoja minä nautin joka hetki siitä sadismista vaikka ulospäin esitin muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea kaikkia vastauksia mutta oma mielipiteeni on se, että tollaisen kertaluontoisen hairahduksen josta toinen osapuoli heti itse rehellisesti kertoo on vielä mahdollista antaa anteeksi. Se tosin vaatii sen, että kerrotaan tosiaan rehellisesti ja ollaan valmiita käsittelemään asia yhdessä kokonaan ja myös pettäneen on hyväksyttävä se että tiedossa on vaikeita aikoja ja todennäköisesti jonkinlaisia muutoksia parisuhteelle jne. Riippuu tietty tilanteesta ja siitäkin millainen ns. suhde on siihek ihmiseen jonka kanssa on petetty. Mut sen pettäjän täytyy ymmärtää itsekin millainen särö luottamukeen ja mahdollisesti toisen osapuolen itsetuntoon voi tulla. Pettäjän pitää ottaa vastuu teostaan vaikka oliskin katuva ja virhe. Pitää näyttää toiselle, että on yhä turvallinen ja luottamuksen arvoinen. Itselle ei oo yhtään pettämiskokemusta eteen tullut (onneksi) joten en voi tietysti 100% varmuudella sanoa kuinka tilanteeseen tämmöisessä paikassa suhtautuisin. Mut sen tiedän että toistuvaa, tietoista sivusuhdetta tai useampaa syrjähyppyä en voisi hyväksyä enkä mitenkään antaa anteeksi. Siinä lähtis kyllä se parisuhteen perus pilari eli luottamus, rajojen kunnioitus ja toisen arvostus aikalailla alta pois. Avoimet suhteet on sit eri juttu mut niistä pitää sopia erikseen.
Nainen ei petä missään hetken hurmiossa, joten teillä on suhteessa jotain vikaa. Kannattaa selvittää, mikä pinnan alla kytee. Muuten vaimo ilmoittaa joku päivä yllättäen , että haluaa eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität siis oikeuttaa myös itsellesi pettämisen? Itse eroaisin välittömästi pettäjästä, ei kahta kysymystäkään. Ei vaikuta lapset, historia, suku, ystävät tai talous, pettäjä teki valintansa.
Elämä ei koskaan ole niin yksiselitteistä. Ihmiset ovat vaan ihmisiä ja virheitä sattuu ja tapahtuu. Toisten ihmisten parisuhde taustoja on vaikea muitten tietää ja arvostella, syyttämisestä puhumattakaan. Ap:lle sen verran että, hyvä jos olette pystyneet käsittelemään asian ja jatkamaan eteenpäin, hieno juttu. Niin minäkin annoin anteeksi aikoinaan miehen syrjähypyn, erottiin kyllä sitten vuosien päästä muista syistä.
Kumma ettei minulle koskaan asioita vain ”satu ja tapahdu”. Pettäjille näitä sattumuksia ja tapahtumia jostain syystä kasaantuu.
Niin, jotkut ihmiset ovat omasta mielestään lähes täydellisiä. Mutta elämäsi ei ole vielä eletty. Minä en ole täydellinen, en ihmisenä enkä äitinä, enkä työkaverina. Jokainen sietää elämässään jotakin vääryyttä. Itse en pistäisi miestä pihalle ensimmäisen pettämisen jälkeen.
Ymmärrän aivan täysin! 21 vuotta on todella pitkä aika, ja jos olette aidosti olleet onnellisia yhdessä edes suurimman osan tuosta ajasta, olisi hulluutta heittää suhde hukkaan yhden virheen vuoksi.
Kuitenkin: syrjähypyn pitää aidosti olla virhe jota pettäjä katuu. Jos se on vain oire huonovointisesta suhteesta ja syytä ei yhdessä korjata, tuo tulee toistumaan. Ja sitten ei enää ole kyse yksittäisestä virheestä.
Mutta AP, vaikutat todella fiksulta ja ajattelevaiselta tyypiltä. Tsemppiä jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität siis oikeuttaa myös itsellesi pettämisen? Itse eroaisin välittömästi pettäjästä, ei kahta kysymystäkään. Ei vaikuta lapset, historia, suku, ystävät tai talous, pettäjä teki valintansa.
Elämä ei koskaan ole niin yksiselitteistä. Ihmiset ovat vaan ihmisiä ja virheitä sattuu ja tapahtuu. Toisten ihmisten parisuhde taustoja on vaikea muitten tietää ja arvostella, syyttämisestä puhumattakaan. Ap:lle sen verran että, hyvä jos olette pystyneet käsittelemään asian ja jatkamaan eteenpäin, hieno juttu. Niin minäkin annoin anteeksi aikoinaan miehen syrjähypyn, erottiin kyllä sitten vuosien päästä muista syistä.
Kumma ettei minulle koskaan asioita vain ”satu ja tapahdu”. Pettäjille näitä sattumuksia ja tapahtumia jostain syystä kasaantuu.
Niin, jotkut ihmiset ovat omasta mielestään lähes täydellisiä. Mutta elämäsi ei ole vielä eletty. Minä en ole täydellinen, en ihmisenä enkä äitinä, enkä työkaverina. Jokainen sietää elämässään jotakin vääryyttä. Itse en pistäisi miestä pihalle ensimmäisen pettämisen jälkeen.
Kaikenlaisia reppanoita sitä maailmaan mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten vahvasti hyvä tarina muokkaa ihmisten mielipiteitä. Olen markkinointialalla ja tunnen tarinankerronnan psykologisen voiman. Silti on aina yllättävää nähdä sen teho.
Jos ap olisi vain ilmoittanut että vaimo petti kerran, suuri enemmistö kehottaisi eroamaan. Nyt ap kirjoitti tarinan ja reaktio on aivan erilainen.
Jos ap olisi vain ilmoittanut, että vaimo petti, niin av-palstan suuri yleisö olisi kysynyt, että miten ap ajoi vaimonsa pettämään.
Luepas tuollaisia keskusteluja. Ihmiset näkevät paljon vaivaa että saavat julkaistua nimityksiä, jotka yleensä jäävät filtteriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni olet oikeassa.
Kyllä. Se, paneeko muita, on saanut ihan liian ison painoarvon parisuhteessa. Siihen on opittu, että se on sitä pahinta, se on suurin petos ja loukkaus.
Ja se on kuitenkin pientä verrattuna vaikkapa siihen, ettei arvosta toista, lyttää toisen ulkonäköä tai persoonaa, kontrolloi toista, puhuu toisesta pahaa muille, kohtelee torjuvasti, ei osoita arvostustaan.
Ymmärrän. Jos vaimoni pettäisi ja asia tietooni tulisi niin tuskin yhden kerran takia lähtisin heti eroa virittämään. Tokihan se varmaan toisi suhteeseen paljon kysymysmerkkejä.
Pettämisessä pahimmat asiat on mielestäni raskaus ja tautiriski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies, tunnistatko, että sinä petät tuossa suhteessasi? Itseäsi.
Miksi kuvittelet, että se oli vaimosi ensimmäinen/ viimeinen kerta?
Ymmärrätkö, että laskettelureissu työporukalla on erittäin julkinen tapahtuma, jossa moni työkaveri näki vaimosi flirttailevan ym. ja kenties joku jopa otti kuvia kännykällään?
Ymmärrätkö, että vaimosi oli pakko tunnustaa, koska kiinnijääminen ja paljastuminen oli lähes varmaa?
Ystäväni mies jäi kiinni juuri niin, että miehen työkaveri paljasti pettäjän, kun ei enää kestänyt rikoskumppanina olemista.
Vierailija kirjoitti:
Höh, otsikon luettuani olin semivarma että löysit uusia puolia itsestäsi, eli siis c#####ld fetissin. Se on muuten tutkitusti yleisintä konservatiivisten miesten keskuudessa.
Itse siis kuulun tähän joukkoon, joka saa suurta nautintoa siitä, että nauttii kun toinen nauttii.
mikä fetissi konservatiivisilla miehillä on yleisin?
En usko että parisuhde pysyy ennallaan pettämisen jälkeen, kun luottamus on kokonaan mennyt. En välttämättä heti laittaisi eroa vireille vaan ottaisin aikaa. Yleensä eroa haetaan nopealla aikataululla, kun tunteet on myllerryksessä ja ollaan shokissa eikä nähdä kokonaiskuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan erään hyvin herkän rehellisenoloisen ulkomaalaisen jonka tapasin Suomessa. Meillä synkkasi heti hän kutsui minut kaupunkikierrokselle seuraavana päivänä. Hän oli varattu.
Kiertelimme otimme juomia, söimme illalla ja kun illan päätteeksi tartuin hänen käteensä hän sanoi että tuntuu epämukavalta. No ymmärsin yskän ja ajelutin hänet taksilla kotiinsa. Puhe oli että näemme vielä sunnuntaina ja ma-aamuna hän lähtee kotiinsa.
Sunnuntaina kävimme museossa ja olin jo täysin luovuttanut sen suhteen että saisin hänet sänkyyn. Se kävi minulle. Kuitenkaan en malttanut olla hieman likistelemättä museossa. Sitten menimme minun kämpilleni ja siellä hän järkytyksekseni aloitti lähentelyt. Sanoin, että olet naimisissa niin en viitsi.
Se jäi tällaiseen pattitilanteeseen se fiilis sitten joten päätin olkoon ja aloimme panna ja kivaa se oli.
Olen tullut siihen tulokseen että ihmiset pettävät kun heille tulee siihen otollinen tilaisuus ja henkilö vastaan. Ei välttämättä kannata antaa eukkojenkaan lähteä laivoille pelehtimään.
Mulle on tullut paljon otollisia hetkiä ja henkilöitä vastaan ja näissä tilanteissa, kun toinen tekee selkeän peliliikkeen mikä voisi johtaa pettämiseen, olen vaan todennut, että olen todella imarreltu ja jollain tapaa kiinnostunut, mutta olen sitoutunut kumppaniini enkä halua pettää häntä. Enkä siis ole. Mielestäni uskollisuus on päätös, jonka jotkut ihmiset ovat valmiita muuttamaan, mutta kaikki eivät ole.
Hyvä, että täällä on sentään joku järjen ääni!
Käsittämätöntä, kuinka pienenä "virheenä" pettämistä pidetään. Ei se kumppani vahingossa toisen reikään kaatunut, vaan on tehnyt tietoisen päätteen rikkoa parisuhteen rajat. Virhe on se, kun laitat sokerin tilasta suolaa tai annat rahaa Nigerian prinssille, pettäminen ei todellakaan näihin kuulu.
Raukka mies, uskoo että maailman ihanin vaimo!
Hah, tuollehan nauraa kylän rakitkin! Ihana vaimo, ja ihan rakkaudesta omaan mieheensä, panes_kelee ketä vaan randomia!
Tätä lukiessa tulee ensimmäisenä mieleen se, miten kovat kriteerit ihmisillä on parisuhteille ja puolisolle. Lienenkö itse elämän kyynistämä vai muuten sekaisin, mutta minulle riittää riittävän hyvä.
Ei kävisi mielessäkään panna koko perhekuviota ja samalla omaa elämää uusiksi yhden pettämisen takia. Niin tärkeää ei uskollisuus ole minulle arvona, että uhraisin muuten hyvin toimivan ja helpon elämän tuon takia.
Alue: Aihe vapaa
Katson, että ihminen, joka kykenee antamaan uskottomuuden anteeksi on seksi-keskeinen ja eikä hänen maailmankuvasta ole kovin syvällinen.
Uskottomuudesta minua häiritsee vähiten itse seksi, jos se on ollut suojattua. Eniten minua häiritsisi salailu, valehtelu, asian peittely. Uskottomuuden hurmio perustuu juuri kiinnijäänmisen pelkoon. Jännittävyyteen. Samalla tavalla kuin pikkulapsella pahanteko äidin selän takana. Uskoton näyttäytyisi silmissäni pieneltä lapselta, joka kurahousut mudassa väittää, ettei mennyt ojaan leikkimään. Silmät kirkkaana, eli vähän koomiselta. Tämä kertoo ihmisen persoonasta sen, että hänellä on aikuiseksi kasvamisessa jäänyt jotakin kesken.
Haluan tasavertaisen aikuisen kumppanin, en lapsentasoista kaitsettavaa, joka saa kicksinsä huijaamisestani. Menettäisin luottamuksen, kokisin tulleeni loukatuksi, mutta myös terveyteeni olisi suhtauduttu välinpitämättömästi. En keksi oikein mitään hyvää syytä miksi jatkaisin suhdetta tällaisen ihmisen kanssa.