Lue keskustelun säännöt.
Vaimon uskottomuus paljasti yllättävän puolen arvoistani. Mitä olette mieltä?
11.03.2021 |
Olen 43-vuotias mies ja olen ollut yhdessä vaimoni kanssa 21 vuotta. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja elämässä kaikki hyvin. Vaimoni on ystävällisin ja epäitsekkäin tuntemani ihminen. Rakastan ja arvostan häntä ihmisenä yli kaiken. Hän on mm. ainoa syy, miksi toivuin vaikeasta masennuksesta takaisin elämään joitakin vuosia sitten. Tästä olen vaimolleni ikuisesti kiitollinen.
Alkuvuodesta minulle selvisi, että vaimoni on ollut uskoton minulle kertaluontoisesti työpaikkansa laskettelureissulla. Asia selvisi minulle vain ja ainoastaan siksi, että vaimoni kertoi asiasta itse heti tapahtuneen jälkeen.
En ole itse ollut koskaan uskoton ja olin tietysti aluksi hyvinkin järkyttynyt asiasta. Oletukseni oli, että jotakin peruuttamatonta on tapahtunut ja olin tästä jopa vähän paniikissa. Ajattelin, että jokin on lopullisesti rikki ja asiat eivät voi palata ennalleen. Nyt, kun asiasta on kulunut pari kuukautta, huomaan ajattelevani täysin toisella tavalla: kyseessä on yksi virhe, joka ei millään tavalla tee tyhjäksi niitä tuhansia rakkauden tekoja, joita vaimoni on minulle yhteisen elämämme aikana tehnyt. Olen antanut vaimolleni asian anteeksi kokonaan enkä sitä itsekään enää millään tavalla ajattele. Olen vapaa ja tästä tunteesta myös hyvin kiitollinen.
Huomaan nyt myös kyseenalaistavani hyvin voimakkaasti sen suomalaiseen luterilaiseen arvomaailmaan usein liittyvän mustavalkoisuuden, mitä uskottomuuteen tulee. Miksi monien ihmisten mielestä yksi virhe tekee tyhjäksi muut hyvät teot? Miksi yhden ainoan virheen pitäisi pilata vuosikymmenien hyvä parisuhde?
Mukava olisi kuulla ihmisten mielipiteitä ja näkemyksiä asiasta!
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
ON huvittavaa, että pettäjistä puhutaan ihan kuin he olisivat oma kastinsa luokassa "ne huonommat ihmiset". Tosiasia kuitenkin on, että pettämiseen voi ajautua myös "ne paremmat". Näen tilanteen enemmän olosuhdekysymyksenä, johon todella vaikuttaa todella monet eri tekijät ihmisen elämässä ja suhteessa. Enkä tällä sano, etä se olisi hyvä tai oikein, mutta että myös nämä "paremmat", voivat valitettavasti löytää itsensä pettämästä. On helppo toitottaa yhtä näkökulmaa vastarakastuneen kuplasta 20-35-vuotiaana mentaliteetilla "en minä ainakaan", tai mikäli on saanut kaikki onnen kantamoiset sen yhden valittunsa kanssa ja takana on yhteiset 40-vuotta rakkauden huumaa. En tuomitsisi tai laittaisi pettäjiä automaattisesti yhteen lokeroon. Seksiaddiktit tms., toki tarvitsevat hoitoa, mutta tarinoita on varmasti yhtä paljon kuin tilanteita.
Jokainen pitää itseään kunnon ihmisenä. Osa tekee tahallaan asioita joista muut näkevät että hän ei ole kunnon ihminen. Tämä ihminen itse sen sijaan alkaa puhua ajautumisesta, olosuhteista, sairaudesta, huonosta lapsuudesta ja siitä, miten elämä ei ole niin mustavalkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme harhainen käsitys aikuisuudesta. Annetaan anteeksi mitä vaan, kun aikuinen harkiten pettää toisen luottamuksen ja avioliittolupauksen!
Täysin selittelyn ja omantunnon puhdistamisen keino, ei todellakaan aikuismaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli tuommoinen mustavalkoinen katsantokanta pettämiseen, kunnes itse petin päästäkseni eroon suhteesta jossa olin onneton. Luulin, että sillä pääsen juovasta ja väkivaltaisesta miehestä helposti eroon. Se oli virhe. Päädyin anelemaan ja itkemään ja mies sai siitä syyn vain tallia ja alistaa lisää.
Tuon suhteen ei ikinä olisi edes pitänyt alkaa ja itse sairastuin siinä läheisriippuvuuteen, se oli sairas suhde ja mieskin petti selän takana. Itse kerroin heti, mies ei ikinä, olen kuullut vvasta suhteen loppumetreillä.
Nyt mietin, että jos olisin pitkässä suhteessa jossa olen onnellinen ja arvostettu, niin saattaisin antaa pettämisen anteeksi jos sitä tosissaan katuu ja kertoo itse heti ja ottaa vastuun teostaan. Itsetuntoa ja luottamusta se nakertaisi, mutta uskon että siitä olisi mahdollista eheytyä jos pettäjä on valmis ottamaan vastaan sen koko tunneskaalan ja vihan ja pettymyksen tunteet, eikä totea vaan sori, nyt kävi näin.
Kunnioitan niitä, jotka pettämisen jälkeen kokoavat itsensä ja aidosti kykenevät pohtimaan ilman mustasukkaisuuden tunteita miksi näin ja mitä kaikkea on pelissä, eivätkä anna periksi.
Itse ainakin haluaisin uskoa, että olen nykyään sen verran aikuinen että en pakene käsittelemättömiä ja vaikeita asioita pettämiseen vaan puhun ja eroan jos suhde on huono.Edellisessä suhteessani mies eli räikeää kaksoiselämää josta olin autuaan tietämätön. Vasta suhteen jälkeen olen kuullut muista naisistaan ja vaikka suhde loppui, niin kyllä se edelleen sydäntä vihloo, kuinka joku voi sanoa rakastavansa mutta pimittää asioita ja valehdella niin räikeästi. Pettäjä vie siinä toiselta mahdollisuuden päättää omasta elämästään ja pakottaa elämään valheess, elin monta vuotta perustaen elämäni valheelle.
Pettäminen rikkoo mutta aina se ei ole niin mustavalkoista.
Niin no, yleensä pettäjät alkavat puhua siitä miten pettäminen ei ole niin mustavalkoista.
Riippuu ihmisestä. Minä olen pettänyt ja minulla on äärimmäisen mustavalkoinen näkemys uskottomuuteen. Se oli typerää, itsekästä, ilkeää, se oli pelkästään minun vastuullani ja vallassani enkä tee sitä enää koskaan. Samaa odotan kumppaniltani. En pystyisi olemaan suhteessa, jossa ajatellaan että yritellään nyt vähän olla panematta ihan kauheasti muita. Oikeasti, se on maailman helpoin asia pitää ne housut jalassa. En ymmärrä niitä joille se ei ole.
Ja ennenkuin joku irvailee omasta taustastani, niin en minä pettänyt heikkouttani vaan siksi että olin täysi m*lkku. En ole enää. Tai olen, mutta en juuri tällä kyseisellä tavalla.
Miten niin et ole enää?
"Tai olen, mutta en juuri tällä kyseisellä tavalla." Lue: olen edelleen m*lkku, mutta en pettävä m*lkku. Ja sen muun m*lkkuuteni kanssa puolisoni voi elää.
Olethan sinä. Sinä petit. Olet siis pettäjä. Et ota vastuuta vaikka teeskentelet ottavasi, vaan luulet kuittaavasi asian "no se nyt oli silloin se".
Ihan mielenkiinnosta, mitä sinulle tarkoittaisi konkreettinen vastuunotto yli 20 vuotta sitten tapahtuneesta pettämisestä? Minä kerroin tuolloiselle kumppanilleni ja lopetin suhteen (petetty olisi itse halunnut jatkaa). Minkälaista hyvittelyä sinä ajattelit, että minun pitäisi nyt vuosikymmeniä jälkikäteen tehdä, kun molemmat ovat omilla tahoillaan perheellisiä eikä olla edes tavattu yli kymmeneen vuoteen?
Olethan sinä toki oikeutettu mielipiteeseesi. Minulle kuitenkin merkkaa tässä asiassa lähinnä oman puolisoni mielipide. Ja vaikka se sinulle olisi täysi sivuseikka olenko pettänyt yli 20 vuotta sitten vai eilen, niin sattuneesta syystä kymmenen vuotta sitten tapaamalleni puolisolle sillä on aika hiton paljon väliä.
Miksi esität minulle kysymyksiä, kun samalla paasaat miten vastaukseni ei merkitse sinulle mitään? Tuossahan tuleekin ilmi pettäjän luonne. Puuttuu kunnioitus muita kohtaan. Näkyy sekä parisuhteessa että keskustelupalstalla.
Ajaudutaan, vahingossa, humalassa...
Miten tyhmä on ihminen, joka vahingossa pettää?
Kun pettää, eikä ole avoimesta suhteesta kyse tms. sopimuksesta, petos on petos, vaikka sen kuinka kieltäisi ja puhtaaksi puunaisi.
Pettäjä tekee AINA yhteisen sopimuksen tuhoamisen, repii henkisesti avioliittosopimuksen repaleiksi!
Ajatusmallisi on edelleen aivopesty. Mitään virhettä ei ole tapahtunut. Pettämisessä ei ole mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ON huvittavaa, että pettäjistä puhutaan ihan kuin he olisivat oma kastinsa luokassa "ne huonommat ihmiset". Tosiasia kuitenkin on, että pettämiseen voi ajautua myös "ne paremmat". Näen tilanteen enemmän olosuhdekysymyksenä, johon todella vaikuttaa todella monet eri tekijät ihmisen elämässä ja suhteessa. Enkä tällä sano, etä se olisi hyvä tai oikein, mutta että myös nämä "paremmat", voivat valitettavasti löytää itsensä pettämästä. On helppo toitottaa yhtä näkökulmaa vastarakastuneen kuplasta 20-35-vuotiaana mentaliteetilla "en minä ainakaan", tai mikäli on saanut kaikki onnen kantamoiset sen yhden valittunsa kanssa ja takana on yhteiset 40-vuotta rakkauden huumaa. En tuomitsisi tai laittaisi pettäjiä automaattisesti yhteen lokeroon. Seksiaddiktit tms., toki tarvitsevat hoitoa, mutta tarinoita on varmasti yhtä paljon kuin tilanteita.
Niin no. Minä erottelen nämä useammallakin tavalla. Ihmiset, jotka pettäjät heikkouttaan ja ihmiset jotka pettävät "pahuuttaan". Pahuus on ehkä vähän yliampuva termi, mutta tarkoitan niitä, jotka pystyisivät olemaan pettämättä mutta pettävät silti. Eivät yritäkään olla pettämättä.
Sitten on ihmiset, jotka pettävät "vaikka kaikki on hyvin" ja ihmiset, jotka pettävät aivan kuolevan suhteen loppumetreillä. Ääritapauksissa tilannetta kuvataan sanomalla, että oikeastaan on jo erottu mutta kumpikaan ei ole sanonut sitä vielä ääneen. Joskus toinen tai molemmat löytää seuraavan ennenkuin se edellinen ero on ihan loppuun asti taputeltu, vaikka kaikki tietää suhteen olleen jo ihan finaalissa.
Sitten on ne jotka kertoo itse ja ne jotka kusettaa.
Ja ne jotka pettää kerran ja ne jotka pettää useamman kerran. Saman kanssa pitkässä salasuhteessa tai yhden yön jutun muodossa. Ne jotka pettää koska rakastuu ja ne jotka pettää pelkän seksin takia.
Jne jne jne.
Mutta. Minä ajattelisin myös, että on täysin ymmärrettävä ja järkevä linjaus olla antamatta näistä mitään anteeksi ja olla hyväksymättä kumppaniksi henkilöä joka on tehnyt mitään näistä. Se on ihan okei. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ymmärtää uskottomuutta. Lisäksi uskon, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole alttiita sortumaan mihinkään näistä missään olosuhteissa. Tosin uskon myös, että ihmisen oma arvio tähän ihmisryhmään kuulumisesta on luotettavuudeltaan aika rajallinen. Mutta niillä jotka uskovat kuuluvansa tähän ryhmään on täysi oikeus etsiä samankaltaista kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ON huvittavaa, että pettäjistä puhutaan ihan kuin he olisivat oma kastinsa luokassa "ne huonommat ihmiset". Tosiasia kuitenkin on, että pettämiseen voi ajautua myös "ne paremmat". Näen tilanteen enemmän olosuhdekysymyksenä, johon todella vaikuttaa todella monet eri tekijät ihmisen elämässä ja suhteessa. Enkä tällä sano, etä se olisi hyvä tai oikein, mutta että myös nämä "paremmat", voivat valitettavasti löytää itsensä pettämästä. On helppo toitottaa yhtä näkökulmaa vastarakastuneen kuplasta 20-35-vuotiaana mentaliteetilla "en minä ainakaan", tai mikäli on saanut kaikki onnen kantamoiset sen yhden valittunsa kanssa ja takana on yhteiset 40-vuotta rakkauden huumaa. En tuomitsisi tai laittaisi pettäjiä automaattisesti yhteen lokeroon. Seksiaddiktit tms., toki tarvitsevat hoitoa, mutta tarinoita on varmasti yhtä paljon kuin tilanteita.
Jokainen pitää itseään kunnon ihmisenä. Osa tekee tahallaan asioita joista muut näkevät että hän ei ole kunnon ihminen. Tämä ihminen itse sen sijaan alkaa puhua ajautumisesta, olosuhteista, sairaudesta, huonosta lapsuudesta ja siitä, miten elämä ei ole niin mustavalkoista.
Sillä, joka ei ole elänyt päivääkään toisen saappaissa ei ole varaa tuomita muita. Sitten on nämä yli-ihmiset jotka NÄKEVÄT muista, etteivät he ole kunnon ihmisiä, kuten sinä. Ja PS. Itse en ole koskaan pettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ON huvittavaa, että pettäjistä puhutaan ihan kuin he olisivat oma kastinsa luokassa "ne huonommat ihmiset". Tosiasia kuitenkin on, että pettämiseen voi ajautua myös "ne paremmat". Näen tilanteen enemmän olosuhdekysymyksenä, johon todella vaikuttaa todella monet eri tekijät ihmisen elämässä ja suhteessa. Enkä tällä sano, etä se olisi hyvä tai oikein, mutta että myös nämä "paremmat", voivat valitettavasti löytää itsensä pettämästä. On helppo toitottaa yhtä näkökulmaa vastarakastuneen kuplasta 20-35-vuotiaana mentaliteetilla "en minä ainakaan", tai mikäli on saanut kaikki onnen kantamoiset sen yhden valittunsa kanssa ja takana on yhteiset 40-vuotta rakkauden huumaa. En tuomitsisi tai laittaisi pettäjiä automaattisesti yhteen lokeroon. Seksiaddiktit tms., toki tarvitsevat hoitoa, mutta tarinoita on varmasti yhtä paljon kuin tilanteita.
Jokainen pitää itseään kunnon ihmisenä. Osa tekee tahallaan asioita joista muut näkevät että hän ei ole kunnon ihminen. Tämä ihminen itse sen sijaan alkaa puhua ajautumisesta, olosuhteista, sairaudesta, huonosta lapsuudesta ja siitä, miten elämä ei ole niin mustavalkoista.
Sillä, joka ei ole elänyt päivääkään toisen saappaissa ei ole varaa tuomita muita. Sitten on nämä yli-ihmiset jotka NÄKEVÄT muista, etteivät he ole kunnon ihmisiä, kuten sinä. Ja PS. Itse en ole koskaan pettänyt.
Itse asiassa monellakin ihmisellä on varaa tuomita muita. Ja jos olet pettäjä, voit kyllä tunnontuskitta valehdella palstalla että et ole.
Miten pettäminen muka voi olla virhe? Ihan tietoisesti siinä on ihminen päättänyt alkaa hommaan ja ottanut riskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli tuommoinen mustavalkoinen katsantokanta pettämiseen, kunnes itse petin päästäkseni eroon suhteesta jossa olin onneton. Luulin, että sillä pääsen juovasta ja väkivaltaisesta miehestä helposti eroon. Se oli virhe. Päädyin anelemaan ja itkemään ja mies sai siitä syyn vain tallia ja alistaa lisää.
Tuon suhteen ei ikinä olisi edes pitänyt alkaa ja itse sairastuin siinä läheisriippuvuuteen, se oli sairas suhde ja mieskin petti selän takana. Itse kerroin heti, mies ei ikinä, olen kuullut vvasta suhteen loppumetreillä.
Nyt mietin, että jos olisin pitkässä suhteessa jossa olen onnellinen ja arvostettu, niin saattaisin antaa pettämisen anteeksi jos sitä tosissaan katuu ja kertoo itse heti ja ottaa vastuun teostaan. Itsetuntoa ja luottamusta se nakertaisi, mutta uskon että siitä olisi mahdollista eheytyä jos pettäjä on valmis ottamaan vastaan sen koko tunneskaalan ja vihan ja pettymyksen tunteet, eikä totea vaan sori, nyt kävi näin.
Kunnioitan niitä, jotka pettämisen jälkeen kokoavat itsensä ja aidosti kykenevät pohtimaan ilman mustasukkaisuuden tunteita miksi näin ja mitä kaikkea on pelissä, eivätkä anna periksi.
Itse ainakin haluaisin uskoa, että olen nykyään sen verran aikuinen että en pakene käsittelemättömiä ja vaikeita asioita pettämiseen vaan puhun ja eroan jos suhde on huono.Edellisessä suhteessani mies eli räikeää kaksoiselämää josta olin autuaan tietämätön. Vasta suhteen jälkeen olen kuullut muista naisistaan ja vaikka suhde loppui, niin kyllä se edelleen sydäntä vihloo, kuinka joku voi sanoa rakastavansa mutta pimittää asioita ja valehdella niin räikeästi. Pettäjä vie siinä toiselta mahdollisuuden päättää omasta elämästään ja pakottaa elämään valheess, elin monta vuotta perustaen elämäni valheelle.
Pettäminen rikkoo mutta aina se ei ole niin mustavalkoista.
Niin no, yleensä pettäjät alkavat puhua siitä miten pettäminen ei ole niin mustavalkoista.
Riippuu ihmisestä. Minä olen pettänyt ja minulla on äärimmäisen mustavalkoinen näkemys uskottomuuteen. Se oli typerää, itsekästä, ilkeää, se oli pelkästään minun vastuullani ja vallassani enkä tee sitä enää koskaan. Samaa odotan kumppaniltani. En pystyisi olemaan suhteessa, jossa ajatellaan että yritellään nyt vähän olla panematta ihan kauheasti muita. Oikeasti, se on maailman helpoin asia pitää ne housut jalassa. En ymmärrä niitä joille se ei ole.
Ja ennenkuin joku irvailee omasta taustastani, niin en minä pettänyt heikkouttani vaan siksi että olin täysi m*lkku. En ole enää. Tai olen, mutta en juuri tällä kyseisellä tavalla.
Miten niin et ole enää?
"Tai olen, mutta en juuri tällä kyseisellä tavalla." Lue: olen edelleen m*lkku, mutta en pettävä m*lkku. Ja sen muun m*lkkuuteni kanssa puolisoni voi elää.
Olethan sinä. Sinä petit. Olet siis pettäjä. Et ota vastuuta vaikka teeskentelet ottavasi, vaan luulet kuittaavasi asian "no se nyt oli silloin se".
Ihan mielenkiinnosta, mitä sinulle tarkoittaisi konkreettinen vastuunotto yli 20 vuotta sitten tapahtuneesta pettämisestä? Minä kerroin tuolloiselle kumppanilleni ja lopetin suhteen (petetty olisi itse halunnut jatkaa). Minkälaista hyvittelyä sinä ajattelit, että minun pitäisi nyt vuosikymmeniä jälkikäteen tehdä, kun molemmat ovat omilla tahoillaan perheellisiä eikä olla edes tavattu yli kymmeneen vuoteen?
Olethan sinä toki oikeutettu mielipiteeseesi. Minulle kuitenkin merkkaa tässä asiassa lähinnä oman puolisoni mielipide. Ja vaikka se sinulle olisi täysi sivuseikka olenko pettänyt yli 20 vuotta sitten vai eilen, niin sattuneesta syystä kymmenen vuotta sitten tapaamalleni puolisolle sillä on aika hiton paljon väliä.
Miksi esität minulle kysymyksiä, kun samalla paasaat miten vastaukseni ei merkitse sinulle mitään? Tuossahan tuleekin ilmi pettäjän luonne. Puuttuu kunnioitus muita kohtaan. Näkyy sekä parisuhteessa että keskustelupalstalla.
Minä esitin kysymyksiä koska minua kiinnosti vastaus. Ja tietysti minua kiinnostaa enemmän puolisoni mielipide parisuhteesta ja uskollisuudesta kuin tuntemattoman nettikirjoittajan mielipide, eiköhän se jokaisella täysjärkisellä mene näin päin? Vai väitätkö nyt ihan tosissasi että sinulla menee toisin päin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen suhtautumistapa, onnittelut AP siitä, että olet elämässäsi saavuttanut noin onnellisen parisuhteen. En ole itse koskaan ymmärtänyt tätä mustavalkoista suhtautumista pettämiseen, jos kyseessä on yksittäinen hairahdus ilman mitään suurempia tunteita
Oma parisuhteeni on pian rippikouluikäinen, ja olimme molemmat aikanamme toistemme ensimmäinen kumppani. Suhteen alkuvaiheessa asuin muutaman kuukauden yksin ulkomailla, jolloin petin yhden turhanpäiväisen kerran, ja voin rehellisesti sanoa, että se on vain vahvistanut suhdettamme. Seksi oli kertakaikkinen pettymys verrattuna siihen, mitä parisuhteessani saan, ja tuon seurauksena olen osannut arvostaa sitä huomaavaisuutta ja rakkautta, jota osakseni saan, enkä haikaile "vihreämmille ruohoille". Ikinä en aio tuota kokeiluani tunnustaa, tietäisin vain loukkaavani kumppaniani.
Mielestä se ettei pääse yli pettämisestä voi myös olla aikuinen suhtautumistapa. Mielestäni kumpikaan tapa ei ole sen kypsempi tai "parempi", sillä omista rajoistaan on hyvä pitää kiinni. Jos pakottaa itsensä hyväksymään vaikka sattuu hirveästi, niin se on itsensä kiduttamista jäädä suhteeseen ja pakolla yrittää antaa anteeksi. Suurelle osalle ihmisistä puolison pettäminen on kuitenkin kipeä ja luottamuksen rikkova asia (+ mahdolliset raskaudet ja taudit) joten en syyllistäisi jos joku ei ole niin "aikuinen ja kypsä" etteikö pettäminen satuttaisi pysyvästi.
Totta ehdottomasti tuokin, enkä tarkottanut syyllistää heitä, joita yksittäinen pettäminenkin satuttaa niin, ettei vaihtoehtoja ole. Omille tunteilleen pitää olla rehellinen. Aikuisella suhtautumistavalla tarkoitin, että AP:n tapauksessa hän on pystynyt pysähtymään ja miettimään, onko anteeksianto mahdollinen, eikä ole automaattisesti nähnyt kriisiä maailmanloppuna, vaan mahdollisuutena oppia jotain uutta itsestäänkin.
Usein se, voiko antaa anteeksi vai ei, ei ole petetyn valinta, vaan pettäjän. Jos pettäjä ei edes myönnä pettäneensä, ei suostu keskustelemaan asiasta ja pahimmillaan on vielä tartuttanut toiseen seksitaudin (näin kävi itselleni), niin en oikein näe miten tuosta voisi jatkaa. Anteeksiannolla ei sinänsä ole merkitystä siinä kohtaa kun jatkaminen ei ylipäätään ole vaihtoehto.
Monet pettäjäthän eivät anteeksiantoa mitenkään erityisesti kaipaa, koska eivät ole tehneet mitään väärää mielestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajaudutaan, vahingossa, humalassa...
Miten tyhmä on ihminen, joka vahingossa pettää?
Kun pettää, eikä ole avoimesta suhteesta kyse tms. sopimuksesta, petos on petos, vaikka sen kuinka kieltäisi ja puhtaaksi puunaisi.Pettäjä tekee AINA yhteisen sopimuksen tuhoamisen, repii henkisesti avioliittosopimuksen repaleiksi!
Totta, mutta aika moni pettäjä ”valkopesee” mielessään tuon tekonsa, ajatuksella että kumppani ei pahoita mieltään kun ei jää kiinni.
Ei tähän ole yhtä oikeaa vastausta olemassa.
Voimme etukäteen kuvitella mitä vain, miten suhtautuisimme, mutta oikeasti sen tietää vasta jos tilanne on oikeasti päällä. Niin moni asia vaikuttaa.
Joskus särkynyttä ruukkua ei saa ikinä enää ehjäksi, luottamus menee lopullisesti. Joskus voi olla niin, että pystyy antamaan anteeksi ja unohtamaan.
Kumpikaan ei ole oikein tai väärin. Kullakin on oikeus tunteisiinsa ja ratkaisuihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ON huvittavaa, että pettäjistä puhutaan ihan kuin he olisivat oma kastinsa luokassa "ne huonommat ihmiset". Tosiasia kuitenkin on, että pettämiseen voi ajautua myös "ne paremmat". Näen tilanteen enemmän olosuhdekysymyksenä, johon todella vaikuttaa todella monet eri tekijät ihmisen elämässä ja suhteessa. Enkä tällä sano, etä se olisi hyvä tai oikein, mutta että myös nämä "paremmat", voivat valitettavasti löytää itsensä pettämästä. On helppo toitottaa yhtä näkökulmaa vastarakastuneen kuplasta 20-35-vuotiaana mentaliteetilla "en minä ainakaan", tai mikäli on saanut kaikki onnen kantamoiset sen yhden valittunsa kanssa ja takana on yhteiset 40-vuotta rakkauden huumaa. En tuomitsisi tai laittaisi pettäjiä automaattisesti yhteen lokeroon. Seksiaddiktit tms., toki tarvitsevat hoitoa, mutta tarinoita on varmasti yhtä paljon kuin tilanteita.
Jokainen pitää itseään kunnon ihmisenä. Osa tekee tahallaan asioita joista muut näkevät että hän ei ole kunnon ihminen. Tämä ihminen itse sen sijaan alkaa puhua ajautumisesta, olosuhteista, sairaudesta, huonosta lapsuudesta ja siitä, miten elämä ei ole niin mustavalkoista.
Tämä. On olemassa asioita, jotka ovat omiaan syvästi satuttamaan ja vahingoittamaan muita ihmisiä ja yleensä yhteiskunnassa on tapana katsoa näin toimivia ihmisiä kieroon. Sitten on ihmisiä, joilla on ihan ymmärrettävästi kova sisäinen tarve pitää itseään ihan kunnollisena ihmisenä, vaikka nyt vähän pettää/valehtelee/varastaa/raivoaa tms. Tietysti se on vaikea tilanne ratkaistavaksi. Kun haluaisi tehdä ilkeitä asioita vaikuttamatta kuitenkaan ilkeältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli tuommoinen mustavalkoinen katsantokanta pettämiseen, kunnes itse petin päästäkseni eroon suhteesta jossa olin onneton. Luulin, että sillä pääsen juovasta ja väkivaltaisesta miehestä helposti eroon. Se oli virhe. Päädyin anelemaan ja itkemään ja mies sai siitä syyn vain tallia ja alistaa lisää.
Tuon suhteen ei ikinä olisi edes pitänyt alkaa ja itse sairastuin siinä läheisriippuvuuteen, se oli sairas suhde ja mieskin petti selän takana. Itse kerroin heti, mies ei ikinä, olen kuullut vvasta suhteen loppumetreillä.
Nyt mietin, että jos olisin pitkässä suhteessa jossa olen onnellinen ja arvostettu, niin saattaisin antaa pettämisen anteeksi jos sitä tosissaan katuu ja kertoo itse heti ja ottaa vastuun teostaan. Itsetuntoa ja luottamusta se nakertaisi, mutta uskon että siitä olisi mahdollista eheytyä jos pettäjä on valmis ottamaan vastaan sen koko tunneskaalan ja vihan ja pettymyksen tunteet, eikä totea vaan sori, nyt kävi näin.
Kunnioitan niitä, jotka pettämisen jälkeen kokoavat itsensä ja aidosti kykenevät pohtimaan ilman mustasukkaisuuden tunteita miksi näin ja mitä kaikkea on pelissä, eivätkä anna periksi.
Itse ainakin haluaisin uskoa, että olen nykyään sen verran aikuinen että en pakene käsittelemättömiä ja vaikeita asioita pettämiseen vaan puhun ja eroan jos suhde on huono.Edellisessä suhteessani mies eli räikeää kaksoiselämää josta olin autuaan tietämätön. Vasta suhteen jälkeen olen kuullut muista naisistaan ja vaikka suhde loppui, niin kyllä se edelleen sydäntä vihloo, kuinka joku voi sanoa rakastavansa mutta pimittää asioita ja valehdella niin räikeästi. Pettäjä vie siinä toiselta mahdollisuuden päättää omasta elämästään ja pakottaa elämään valheess, elin monta vuotta perustaen elämäni valheelle.
Pettäminen rikkoo mutta aina se ei ole niin mustavalkoista.
Niin no, yleensä pettäjät alkavat puhua siitä miten pettäminen ei ole niin mustavalkoista.
Riippuu ihmisestä. Minä olen pettänyt ja minulla on äärimmäisen mustavalkoinen näkemys uskottomuuteen. Se oli typerää, itsekästä, ilkeää, se oli pelkästään minun vastuullani ja vallassani enkä tee sitä enää koskaan. Samaa odotan kumppaniltani. En pystyisi olemaan suhteessa, jossa ajatellaan että yritellään nyt vähän olla panematta ihan kauheasti muita. Oikeasti, se on maailman helpoin asia pitää ne housut jalassa. En ymmärrä niitä joille se ei ole.
Ja ennenkuin joku irvailee omasta taustastani, niin en minä pettänyt heikkouttani vaan siksi että olin täysi m*lkku. En ole enää. Tai olen, mutta en juuri tällä kyseisellä tavalla.
Miten niin et ole enää?
"Tai olen, mutta en juuri tällä kyseisellä tavalla." Lue: olen edelleen m*lkku, mutta en pettävä m*lkku. Ja sen muun m*lkkuuteni kanssa puolisoni voi elää.
Olethan sinä. Sinä petit. Olet siis pettäjä. Et ota vastuuta vaikka teeskentelet ottavasi, vaan luulet kuittaavasi asian "no se nyt oli silloin se".
Ihan mielenkiinnosta, mitä sinulle tarkoittaisi konkreettinen vastuunotto yli 20 vuotta sitten tapahtuneesta pettämisestä? Minä kerroin tuolloiselle kumppanilleni ja lopetin suhteen (petetty olisi itse halunnut jatkaa). Minkälaista hyvittelyä sinä ajattelit, että minun pitäisi nyt vuosikymmeniä jälkikäteen tehdä, kun molemmat ovat omilla tahoillaan perheellisiä eikä olla edes tavattu yli kymmeneen vuoteen?
Olethan sinä toki oikeutettu mielipiteeseesi. Minulle kuitenkin merkkaa tässä asiassa lähinnä oman puolisoni mielipide. Ja vaikka se sinulle olisi täysi sivuseikka olenko pettänyt yli 20 vuotta sitten vai eilen, niin sattuneesta syystä kymmenen vuotta sitten tapaamalleni puolisolle sillä on aika hiton paljon väliä.
Miksi esität minulle kysymyksiä, kun samalla paasaat miten vastaukseni ei merkitse sinulle mitään? Tuossahan tuleekin ilmi pettäjän luonne. Puuttuu kunnioitus muita kohtaan. Näkyy sekä parisuhteessa että keskustelupalstalla.
Minä esitin kysymyksiä koska minua kiinnosti vastaus. Ja tietysti minua kiinnostaa enemmän puolisoni mielipide parisuhteesta ja uskollisuudesta kuin tuntemattoman nettikirjoittajan mielipide, eiköhän se jokaisella täysjärkisellä mene näin päin? Vai väitätkö nyt ihan tosissasi että sinulla menee toisin päin?
Älä jaksa. Juuri siksi sinä sanoit tuon päivänselvän asian, että halusit mitätöidä minun vastaukseni jo etukäteen. Ei sinun mistään muusta syystä olisi sitä tarvinnutkaan sanoa, kun se jokaiselle täysijärkiselle on selvää. Kuten itsekin myönnät.
Pettäminen on arkipäiväistynyt. Minäkin olen oppinut että pettäminen on tosi yleistä. Nykyään pettäjät hyväksytään ja heitä hyysätään. Yhä useammin ajatellaan että pettäminen on petetyn syytä. Petetylle muistutetaan että hoida itseäsi. Tee jotain mukavaa. Hanki uusi harrastus. Huolehdi itsestäsi ja lapsista. Yritä elää tavallista arkea. Useimmiten petetty syö mielialalääkkeitä ja voi huonosti. Pettäjä pettää jatkossakin. Ei pettäminen jää yhteen kertaan. Yhden kerran pakosta tunnustaa ei niitä muita kertoja. Pettäjä on erehtyväinen. Petetty kieltää tilanteen hetken mutta sieltä se romahdus tulee aikanaan.
En pystyisi ikinä kertomaan miehelleni jos olisin käynyt vieraissa. Sen teon kanssa minun vain täytyisi elää, ja suojella miestäni siltä. Jos ottaisin moisen tavaksi, niin toki pitäisi sitten miettiä onko aihetta päivittää omat toiveet parisuhdetta kohtaan. Vice versa, tottakai.
Pettäminen ei ole koskaan vahinko vai tietoinen valinta. Pettäminen tuhoaa aina parisuhteesta joko pienen tai erittäin ison osan. Pahin loukkaus mitä kumppanille voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen on arkipäiväistynyt. Minäkin olen oppinut että pettäminen on tosi yleistä. Nykyään pettäjät hyväksytään ja heitä hyysätään. Yhä useammin ajatellaan että pettäminen on petetyn syytä. Petetylle muistutetaan että hoida itseäsi. Tee jotain mukavaa. Hanki uusi harrastus. Huolehdi itsestäsi ja lapsista. Yritä elää tavallista arkea. Useimmiten petetty syö mielialalääkkeitä ja voi huonosti. Pettäjä pettää jatkossakin. Ei pettäminen jää yhteen kertaan. Yhden kerran pakosta tunnustaa ei niitä muita kertoja. Pettäjä on erehtyväinen. Petetty kieltää tilanteen hetken mutta sieltä se romahdus tulee aikanaan.
Ei ole mikään pakko jatkaa suhdetta jossa ei koe hyvää oloa.
ON huvittavaa, että pettäjistä puhutaan ihan kuin he olisivat oma kastinsa luokassa "ne huonommat ihmiset". Tosiasia kuitenkin on, että pettämiseen voi ajautua myös "ne paremmat". Näen tilanteen enemmän olosuhdekysymyksenä, johon todella vaikuttaa todella monet eri tekijät ihmisen elämässä ja suhteessa. Enkä tällä sano, etä se olisi hyvä tai oikein, mutta että myös nämä "paremmat", voivat valitettavasti löytää itsensä pettämästä. On helppo toitottaa yhtä näkökulmaa vastarakastuneen kuplasta 20-35-vuotiaana mentaliteetilla "en minä ainakaan", tai mikäli on saanut kaikki onnen kantamoiset sen yhden valittunsa kanssa ja takana on yhteiset 40-vuotta rakkauden huumaa. En tuomitsisi tai laittaisi pettäjiä automaattisesti yhteen lokeroon. Seksiaddiktit tms., toki tarvitsevat hoitoa, mutta tarinoita on varmasti yhtä paljon kuin tilanteita.