Lue keskustelun säännöt.
Vaimon uskottomuus paljasti yllättävän puolen arvoistani. Mitä olette mieltä?
11.03.2021 |
Olen 43-vuotias mies ja olen ollut yhdessä vaimoni kanssa 21 vuotta. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja elämässä kaikki hyvin. Vaimoni on ystävällisin ja epäitsekkäin tuntemani ihminen. Rakastan ja arvostan häntä ihmisenä yli kaiken. Hän on mm. ainoa syy, miksi toivuin vaikeasta masennuksesta takaisin elämään joitakin vuosia sitten. Tästä olen vaimolleni ikuisesti kiitollinen.
Alkuvuodesta minulle selvisi, että vaimoni on ollut uskoton minulle kertaluontoisesti työpaikkansa laskettelureissulla. Asia selvisi minulle vain ja ainoastaan siksi, että vaimoni kertoi asiasta itse heti tapahtuneen jälkeen.
En ole itse ollut koskaan uskoton ja olin tietysti aluksi hyvinkin järkyttynyt asiasta. Oletukseni oli, että jotakin peruuttamatonta on tapahtunut ja olin tästä jopa vähän paniikissa. Ajattelin, että jokin on lopullisesti rikki ja asiat eivät voi palata ennalleen. Nyt, kun asiasta on kulunut pari kuukautta, huomaan ajattelevani täysin toisella tavalla: kyseessä on yksi virhe, joka ei millään tavalla tee tyhjäksi niitä tuhansia rakkauden tekoja, joita vaimoni on minulle yhteisen elämämme aikana tehnyt. Olen antanut vaimolleni asian anteeksi kokonaan enkä sitä itsekään enää millään tavalla ajattele. Olen vapaa ja tästä tunteesta myös hyvin kiitollinen.
Huomaan nyt myös kyseenalaistavani hyvin voimakkaasti sen suomalaiseen luterilaiseen arvomaailmaan usein liittyvän mustavalkoisuuden, mitä uskottomuuteen tulee. Miksi monien ihmisten mielestä yksi virhe tekee tyhjäksi muut hyvät teot? Miksi yhden ainoan virheen pitäisi pilata vuosikymmenien hyvä parisuhde?
Mukava olisi kuulla ihmisten mielipiteitä ja näkemyksiä asiasta!
Kommentit (257)
Tiedän nyt saavani naisena p**kaa niskaan, mutta läheisempien ystävieni touhuja seuranneena sitä mieltä, että pettäminen voi kyllä osittain olla myös petetyn syytä. Hyvin monet kavereistani pitävät miehiään itsestäänselvyyksinä, joihin ei tarvitse enää panostaa lainkaan. Ja kun monella tuntuu jo tässä iässä (+50) oma libido hävinneen tyystin, niin ajatellaan ettei sillä miehelläkään sitä enää ole. Tai että seksuaalisuuden ylläpitäminen suhteessa on myös naisen vastuulla.
Itse olen jo nuorena PÄÄTTÄNYT, että kipinä ei omassa suhteessani sammu ainakaan minusta riippuvista syistä. Tottakai on pitkiäkin jaksoja jolloin ei tee tippaakaan mieli, mutta silti toisen takia voi asioita tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelut ap! Level up! Todellakin opittuja itsestäänselvyyksiä saa ja pitää kyseenalaistaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän nyt saavani naisena p**kaa niskaan, mutta läheisempien ystävieni touhuja seuranneena sitä mieltä, että pettäminen voi kyllä osittain olla myös petetyn syytä. Hyvin monet kavereistani pitävät miehiään itsestäänselvyyksinä, joihin ei tarvitse enää panostaa lainkaan. Ja kun monella tuntuu jo tässä iässä (+50) oma libido hävinneen tyystin, niin ajatellaan ettei sillä miehelläkään sitä enää ole. Tai että seksuaalisuuden ylläpitäminen suhteessa on myös naisen vastuulla.
Itse olen jo nuorena PÄÄTTÄNYT, että kipinä ei omassa suhteessani sammu ainakaan minusta riippuvista syistä. Tottakai on pitkiäkin jaksoja jolloin ei tee tippaakaan mieli, mutta silti toisen takia voi asioita tehdä.
Itselläni kipinä sammuu juurikin siitä että yritän toisen mieliksi harrastaa seksiä, vaikka itse ei tee mieli. Mutta kukin tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän nyt saavani naisena p**kaa niskaan, mutta läheisempien ystävieni touhuja seuranneena sitä mieltä, että pettäminen voi kyllä osittain olla myös petetyn syytä. Hyvin monet kavereistani pitävät miehiään itsestäänselvyyksinä, joihin ei tarvitse enää panostaa lainkaan. Ja kun monella tuntuu jo tässä iässä (+50) oma libido hävinneen tyystin, niin ajatellaan ettei sillä miehelläkään sitä enää ole. Tai että seksuaalisuuden ylläpitäminen suhteessa on myös naisen vastuulla.
Itse olen jo nuorena PÄÄTTÄNYT, että kipinä ei omassa suhteessani sammu ainakaan minusta riippuvista syistä. Tottakai on pitkiäkin jaksoja jolloin ei tee tippaakaan mieli, mutta silti toisen takia voi asioita tehdä.
Itselläni kipinä sammuu juurikin siitä että yritän toisen mieliksi harrastaa seksiä, vaikka itse ei tee mieli. Mutta kukin tavallaan.
Tämä. Kyllähän sen nyt huomaa jos on mukana vaan miellyttääkseen toista. Mutta mies kun pystyy kiihottumaan myös haluttomasta kumppanista - kunhan kassit saa tyhjennettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän nyt saavani naisena p**kaa niskaan, mutta läheisempien ystävieni touhuja seuranneena sitä mieltä, että pettäminen voi kyllä osittain olla myös petetyn syytä. Hyvin monet kavereistani pitävät miehiään itsestäänselvyyksinä, joihin ei tarvitse enää panostaa lainkaan. Ja kun monella tuntuu jo tässä iässä (+50) oma libido hävinneen tyystin, niin ajatellaan ettei sillä miehelläkään sitä enää ole. Tai että seksuaalisuuden ylläpitäminen suhteessa on myös naisen vastuulla.
Itse olen jo nuorena PÄÄTTÄNYT, että kipinä ei omassa suhteessani sammu ainakaan minusta riippuvista syistä. Tottakai on pitkiäkin jaksoja jolloin ei tee tippaakaan mieli, mutta silti toisen takia voi asioita tehdä.
Itselläni kipinä sammuu juurikin siitä että yritän toisen mieliksi harrastaa seksiä, vaikka itse ei tee mieli. Mutta kukin tavallaan.
Tämä. Kyllähän sen nyt huomaa jos on mukana vaan miellyttääkseen toista. Mutta mies kun pystyy kiihottumaan myös haluttomasta kumppanista - kunhan kassit saa tyhjennettyä.
No minä en ainakaan pysty. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja tästä seuraakin ongelma: meillä vaimo kyllä antaisi, vaikka ei haluakaan, mutta minä en tuollaista halua. Siinäpä ongelma konsanaan.
Tosiasiassa pariskunnan seksielämä ei voi toimia millään, jos halut ovat kovin eripariset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiassa pariskunnan seksielämä ei voi toimia millään, jos halut ovat kovin eripariset.
Tuon voin valitettavasti todeksi vahvistaa. Meillä vaimo mallia "kerran kuussa", itse mallia "kahdesta viikossa". Kymmenen vuotta ollaan saatu toimimaan molempia tyydyttäväksi, mutta ei se vain onnistu.
Ei se lampi kulumalla souda. Tuliaisena saattaa saada uuden asennon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkkaan kun miettii niin eipä se siitä juurikaan kulu. Ja mua on siis petetty ja itsekin ollut pettäjä. Eksyin myös bileisiin missä kaikki oli ollut kaikkien kanssa ja miehet miesten ja naiset naisten, siis aikanaan jokanen ollut sekaisin jokaisen kanssa. Mä olin se outo joka asiaa ihmetteli. Ja siis ihan perheellisiä osa. Ehkä enemmän voi jäädä vaivaamaan joku tietty henkilö kenen kanssa pettänyt. Toinen vituttaa enemmän kuin toinen.
Mut oikein teit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nonnih, sehän on kiva asenne. Nyt sitten vaan niitä virheitä tekemään, koska mitä haittaa niistä on? Yks siellä, toinen tuolla, hups vaan! Tekevälle sattuu.
Meidän 30vuotias avioliitto nousi kukoistukseen kun vaimo petti pomonsa kanssa.
Vie vähän riettaasti otti suihin ja antoi pöydällä ja pomon kotoakin monessa eri paikassa. Kertoi kaikki kiihottavasti. Kysyin haluuko vielä pomoaan joka oli paljon vanhempi ja hankala eukko sillä. No annoin luvan ja halusi. Siitä syntyi roihu meidän seksi elämään.. Sisäinen huumori että sanoi Topittaa kun vaimo halusi pomoaa jonka nimi oli Topi.
Jos suhde ei oo kunnossa älkää kokeilko. Muistakaa mustaUkkaiset ukot naista et voi omistaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Paljon pahempaa kuin itse teko, olisi jos puoliso olisikin oikeasti tosi ihastunut siihen toiseen. Se olisi oikea uhka suhteelle, toisin kuin jokin seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen. Pahempaa olisi myös, jos puoliso kertoilisi eteenpäin yksityisasioita, olisi väkivaltainen, tahallisen ilkeä, liiallisen omistushaluinen ja rajoittava, hyväksikäyttävä esimerkiksi taloudellisesti, päihdeongelmainen, tai ei yksinkertaisesti näyttäisi millään tavalla välittävänsä. Seksi on tarve siinä missä nälkä, jano, tai pas*ahätä. On sosiaalisten normien vastaista tyydyttää tämä tarve muiden kuin oman kumppanin kanssa, ja varmaan siinä pohjimmiltaan onkin se pelko siitä että muunkinlaisia tunteita kuin pelkkää fyysistä vetoa olisi mukana. Sen myötä siis menettämisen pelko. Onhan se ilman muuta väärin, jos ei yhteisesti ole sovittu avoimesta suhteesta, ja petetylle osapuolelle isku vasten kasvoja. Kuitenkin henkilökohtaisesti voisin tosiaan helpommin antaa yksittäisen pettämisen anteeksi, kuin monta muuta asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän nyt saavani naisena p**kaa niskaan, mutta läheisempien ystävieni touhuja seuranneena sitä mieltä, että pettäminen voi kyllä osittain olla myös petetyn syytä. Hyvin monet kavereistani pitävät miehiään itsestäänselvyyksinä, joihin ei tarvitse enää panostaa lainkaan. Ja kun monella tuntuu jo tässä iässä (+50) oma libido hävinneen tyystin, niin ajatellaan ettei sillä miehelläkään sitä enää ole. Tai että seksuaalisuuden ylläpitäminen suhteessa on myös naisen vastuulla.
Itse olen jo nuorena PÄÄTTÄNYT, että kipinä ei omassa suhteessani sammu ainakaan minusta riippuvista syistä. Tottakai on pitkiäkin jaksoja jolloin ei tee tippaakaan mieli, mutta silti toisen takia voi asioita tehdä.
Minäkin olen nainen, ja samaa mieltä kanssasi. Jos toista rakastaa, niin tottahan haluaa tälle hyvää. Vaikka ei itse seksiä haluaisikaan, niin kyllä toisen mieliksi voi suostua välillä. Toisen osapuolen pitäisi kyllä vastavuoroisesti ymmärtää, että välillä mennään sen mukaan ettei toisen tee mieli, ilman että suuttuu tai ryhtyy marttyyriksi. Hyvässä suhteessa on paljon muutakin kuin seksi, ja kaikista asioista voidaan avoimesti keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas, jollain tarve nostella vanhaa ketjua ylös. Mistä se tarve oikein kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, jollain tarve nostella vanhaa ketjua ylös. Mistä se tarve oikein kumpuaa?
Mitä väliä, kun ihan jostain aina ajankohtaisesta asiasta on kyse?
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut mieheni kanssa teinistä asti, kaksi yhteistä lasta. Jos saisin tietää hänen pettäneen minua juuri tuolla tavoin kertaluontoisesti niin tietenkin se loukkaisi, mutta en usko että olisin sen takia valmis heittämään pois kaiken sen hyvän mitä meillä on. Jos kyse olisi jostain säännöllisemmästä kaksoiselämästä niin tilanne olisi tietysti eri, mutta yksi (tai muutamakin) virhe ihmiselle sallittakoon. En suoraan sanottuna edes ihmettelisi jos mies olisi jollain työmatkallaan pettänyt, kun olin kuopuksen vauvavuonna aina väsynyt, pahantuulinen ja täysin seksihaluton.
Tässähän se tavallinen uskottomuuden resepti
Vauva-arki -> väsynyt ja haluton vaimo -> työmatka -> tilaisuus...
"Resepti" sitoutumiseen haluttomalle /kykenemättömälle miehelle.
Olen samaa mieltä. Vaimoni ei viimeiseen kymmeneen vuoteen ole nähnyt pienintäkään vaivaa pitääkseensä kipinää yllä suhteessamme. Syy: seksi ei vaan kuulemma enää ole elämässä yhtään tärkeää eikä se kiinnosta. Velvollisuusseksiä on maksimissaan kerran kahdessa kuussa. Katsonkin oikeudekseni hakea muualta sen, mitä ansaitsisin kotona.