Lue keskustelun säännöt.
Vaimon uskottomuus paljasti yllättävän puolen arvoistani. Mitä olette mieltä?
11.03.2021 |
Olen 43-vuotias mies ja olen ollut yhdessä vaimoni kanssa 21 vuotta. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja elämässä kaikki hyvin. Vaimoni on ystävällisin ja epäitsekkäin tuntemani ihminen. Rakastan ja arvostan häntä ihmisenä yli kaiken. Hän on mm. ainoa syy, miksi toivuin vaikeasta masennuksesta takaisin elämään joitakin vuosia sitten. Tästä olen vaimolleni ikuisesti kiitollinen.
Alkuvuodesta minulle selvisi, että vaimoni on ollut uskoton minulle kertaluontoisesti työpaikkansa laskettelureissulla. Asia selvisi minulle vain ja ainoastaan siksi, että vaimoni kertoi asiasta itse heti tapahtuneen jälkeen.
En ole itse ollut koskaan uskoton ja olin tietysti aluksi hyvinkin järkyttynyt asiasta. Oletukseni oli, että jotakin peruuttamatonta on tapahtunut ja olin tästä jopa vähän paniikissa. Ajattelin, että jokin on lopullisesti rikki ja asiat eivät voi palata ennalleen. Nyt, kun asiasta on kulunut pari kuukautta, huomaan ajattelevani täysin toisella tavalla: kyseessä on yksi virhe, joka ei millään tavalla tee tyhjäksi niitä tuhansia rakkauden tekoja, joita vaimoni on minulle yhteisen elämämme aikana tehnyt. Olen antanut vaimolleni asian anteeksi kokonaan enkä sitä itsekään enää millään tavalla ajattele. Olen vapaa ja tästä tunteesta myös hyvin kiitollinen.
Huomaan nyt myös kyseenalaistavani hyvin voimakkaasti sen suomalaiseen luterilaiseen arvomaailmaan usein liittyvän mustavalkoisuuden, mitä uskottomuuteen tulee. Miksi monien ihmisten mielestä yksi virhe tekee tyhjäksi muut hyvät teot? Miksi yhden ainoan virheen pitäisi pilata vuosikymmenien hyvä parisuhde?
Mukava olisi kuulla ihmisten mielipiteitä ja näkemyksiä asiasta!
Kommentit (257)
En kyllä käsitä miten voi "ihan vaan vahingossa" panna tai ottaa suihin joltain? Ihan vain "virhe" ja "vahingossa". "Nokun se iski kalun siihen esille ni päätin vahingossa imaista..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava aloitus. Pettäminenhän on "asianomistajarikos", eli jos asialla on pettäjälle ok, asia on kaikille ok.
Minua ei ole koskaan petetty (koska olen ollut vain yhdessä suhteessa uskollisen henkilön kanssa), mutta olen usein pohtinut, miten suhtautuisin sellaiseen. Helposti ajattelee, että lusikat vaihtoon saman tien, mutta varsinkin pölyn laskeuduttua tilanne voisi olla toinen.
Täh? Ainahan se on pettäjälle ok 😆
Voi vee mikä lapsus, tarkoitin tietysti petetylle.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo kirjoitti sitten tämäkin sepustuksen miehensä puolesta...
Ei vaan kyse on palstamiehestä, joka koettaa todistaa miten eri tavoin miehet ja naiset suhtautuvat pettämiseen.
Mulle rehellisyys on arvona tosi tärkeää, joten tavallaan ymmärrän miksi tästä pettämistapauksesta on päästy ns. helposti yli. Olin itse lyhyessä suhteessa, jonka edetessä kävi ilmi, että oikeastaan mistään ei voinut puhua suoraan ja odoteltiin vaan, että asia paljastuu jotain muuta kautta. Epävarmuutta ja luottamuspulaahan se kylvi, vaikka mitään pettämistä kuvioissa ei (tietääkseni) ollutkaan.
Jos asioista pystyy puhumaan ja voi luottaa kumppanin olevan rehellinen, kertapettämiseenkin varmaankin voi suhtautua eri tavalla. Paha tietty sanoa, kun en tosiaan itse ole ollut vastaavassa tilanteessa. Joka tapauksessa luulisin, että salailtu pettäminen ja valehtelu olisi mulle kovempi paikka kuin pettäminen kerran ja sen tunnustaminen suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa on sinun mielestä kaikki hyvin , vaimosi on eri mieltä. Kyllä pettämiseen on AINA syy. Voit toki itsellesi selitellä pettämisasiaa miten tahdot , sitä sanotaan asian kieltämiseksi.
Tavallisin syy on tilaisuus. Tai ihan omat henkilökohtaiset syyt. Ihminen on ailahtelevainen. Ei avioliitossa tarvitse mitään vikaa olla niinkuin tunnut väittävän.
Se vika on siinä pettäjässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pettää ja ei tiedä puolisonsa suhtautumistapaa asiaan, ottaa pettäjä myös tietoisen riskin siitä, että traumatisoi ja satuttaa toista merkittävällä tavalla. Siksi kai pettäminen myöskin jätetään usein kertomatta.
Tossun alla oleva, jätetyksi tulemista pelkäävä mies. Haluaa pitää kulissit yllä. Sallii vaimolleen syrjähypyn ja -hypyt jatkossakin. Vaimo kaipaa vaihtelua ja iloa elämään, jota muut miehet tarjoaa. No, kuluuhan se elämä niinkin. Jotenkin säälittävä tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarina on totta niin tuntuu siltä että AP uskoo lähestyvän kirkkaan valon olevan tunnelin pää joka johtaa vaimon pettämisestä suhteen satumaiseen jatkumiseen mutta oikeasti se on vaimon seuraavaa pettämistä kuvaavan veturin ajovalo.
Ei kukaan "vahingossa erehdy" pettämään.
Pettäminen on aina päätös. Se voi kaduttaa myöhemmin, mutta kyllä se on ollut ihan tietoinen päätös sillä hetkellä, ei mikään vahinko joka vaan tapahtuu hupsista noin vain.
Sanoisin, että tilanteet voi edetä omalla painollaan ja moni voi antaa sen jatkua puuttumatta siihen mitenkään, kunnes sitten ollaankin vieraan kanssa sängyssä. Eli on päätös jättää tekemättä mitään stoppia sille, että tilanne eskaloituu pettämiseen. Sitten on erikseen nämä, jotka menevät varta vasten iskemään ja etsimään seuraa jo lähtökohta mielessään. Silloin on jo etukäteen päätetty pettää.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että tuo riippuu täysin siitä, millainen suhde on muuten ollut. Jos on kyseessä pitkä suhde, jossa on molemmin puolin koettu aitoa rakkautta, ei tuota nyt yksi virhe tietenkään muuta kovinkaan paljon.
Itse en tiedä, että mieheni olisi ollut uskoton, mutta jos tämä selviäisi niin en kyllä todellakaan vain tämän takia haluaisi erota.
Muuten samaa mieltä, mutta jatkuvaa pettämistä ei tarvitse kenenkään kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuinka paljon tässä on kyse luterilaisuudesta vai ihan yleisinhimillisyydestä. Useimpia ihmisiä pettäminen vaivaa ja vie luottamuksen. Salailu tuntui itselle pahimmalta. Kun tajusi, että toinen on useamman kuukauden elänyt "kahta elämää" - kyllä siinä hetken aikaa oli omalta elämältä pohja pois. Jatkamme yhdessä, ja kävimme perheterapiassa, olemme saaneet asioita parannettua, mutta en pysty sanomaan, ettei asia vaivaisi minua. Edelleen huomaan miettiväni miten pärjäisin, jos eroaisimme, miltä tuntuisi, jos puoliso jäisi uudestaan kiinni. Asiasta on nyt pari vuotta.
Minua jää oikeastaan mietityttämään se, että miksi vaimosi petti. Oliko se känninen hairahdus, jolloin se omastanikin mielestäni on ihan vain virhe, joita tulee kaikille. Vai oliko taustalla turhautumista teidän suhteeseen ja pitäisikö se selvittää paremminkin?
Kummasti ei kaikille kuitenkaan tapahdu kännisiä hairahduksia, "joita tulee kaikille".
Ja kummasti nämä kännissä hairahtujat eivät sitten olekaan lopun elämäänsä ilman alkoholia.
Ihmiset varmaan sitten määrittelevät virheen eri tavalla.
1+1=3 on virhe. Tai se että unohtaa tuoda maitoa kaupasta, vaikka lupasi. Tai että kääntyy väärästä risteyksestä. Tai jopa se että suutuspäissään sanoo ilkeästi.
Se että omasta tahdostaan flirttailee jonkun muun kuin puolison kanssa, hakeutuu tämän kanssa paikkaan jossa intiimi kanssakäyminen on mahdollista, alkaa suudella ja kosketella, ja ottaa vaatteet pois ja harrastaa seksiä EI ole "virhe".
Se on tietoinen teko. Kaikki vaiheet tuosta on omaa päätöstä ja aktiivista valintaa. Ja jos ei ole sovittu avoimesta suhteesta, todennäköisesti tuo valinta satuttaa puolisoa. Se on itsekkyyttä ja ylpeyttä pahimmillaan. Minusta olisi myös suorastaan pelottavaa elää niin viettien vietävänä, että koska tahansa voisi lipsahtaa panemiseksi jonkun kanssa. Impulssien hallinta on erittäin tärkeä elämäntaito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua jää oikeastaan mietityttämään se, että miksi vaimosi petti. Oliko se känninen hairahdus, jolloin se omastanikin mielestäni on ihan vain virhe, joita tulee kaikille. Vai oliko taustalla turhautumista teidän suhteeseen ja pitäisikö se selvittää paremminkin?
Kummasti ei kaikille kuitenkaan tapahdu kännisiä hairahduksia, "joita tulee kaikille".
En tarkoittanut kännisiä hairahduksia, vaan sitä, että virheitä sattuu kaikille. Itse en ole koskaan ollut kännissä, mutta virheitä on silti tullut tehtyä. "Ylemmän kirjoittanut"
Uskon aloittajan anteeksiantamisen johtuvan suhteen tasosta ja siitä, että vaimosi virheen tehdessään arvosti sinua niin paljon, että oli valmis heti kertomaan totuuden. Siinäkin pelossa, että menetti sinut.
Olen ollut samassa tilanteessa niin vaimonasi kuin sinuna, saman henkilön kanssa.
Sain anteeksi kertaluontoisen pettämiseni. En pystynyt elämään itseni kanssa siinä tiedossa, että "kieltäisin" tapahtuman kumppaniltani. Rehellisyyteni kantoi eteenpäin, vaikka ison virheen tein. Se kasvatti minua ihmisenä, rnkä toiste tekisi sitä.
Kun sama kumppanini petti minua myöhemmin, en voinut antaa anteeksi ja erosimme. Pettäminen itsessään ei ollut se syy, vaan sen järjestelmällinen salaaminen ja valehtelu minulle. Se vei pohjan suhteelta, mitä luulin rehelliseksi ja syvälliseksi kohdallamme. Jokainen tekee virheitä ja vaikeita hetkiä tulee. Elin valheellisessa suhteessa. Elämä on kolhuja täynnä eikä pettämisen kaava ole mustavalkoinen. Isoista asioista valehtelu kumppanien välillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoni on kiltti ja epäitsekkäin.. Siksi hän on ollut vietävissä. Tulee olemaan jatkossakin, kun sopiva sattuu kohdalle. Sinä olet tossukka.
Jos pettäminen ei teitä haittaa niin miksi ette ole suoraan päätyneet avoimeen suhteeseen? Kysymys kaikille joiden mielestä pettäminen on helppo antaa anteeksi.
Aito anteeksianto - murheellinen valhe. Petetty ei KOSKAAN todella tule ehjäksi. Asian kauheus jäytää ja rikkoo loppuelämän.
Se on hyvä muistaa. Toki kun on liikaa menetettävää, yhteiset lapset, tölli ja lainat, petetty nieleskelee tuskan ja esittää urheaa. Tai sitten ei niin kovin paljoa enää rakasta, ajattelee että parempi näin ja "annetaan anteeksi"
Tuska ei poistu kokonaan koskaan.
Sori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestä se ettei pääse yli pettämisestä voi myös olla aikuinen suhtautumistapa. Mielestäni kumpikaan tapa ei ole sen kypsempi tai "parempi", sillä omista rajoistaan on hyvä pitää kiinni. Jos pakottaa itsensä hyväksymään vaikka sattuu hirveästi, niin se on itsensä kiduttamista jäädä suhteeseen ja pakolla yrittää antaa anteeksi. Suurelle osalle ihmisistä puolison pettäminen on kuitenkin kipeä ja luottamuksen rikkova asia (+ mahdolliset raskaudet ja taudit) joten en syyllistäisi jos joku ei ole niin "aikuinen ja kypsä" etteikö pettäminen satuttaisi pysyvästi.
Kirjoituksessani on yksi sisäänrakennettu ristiriita: jos pakottaa itsensä hyväksymään, se ei silloin ole aitoa anteeksiantamista. Minä en pakota itseäni hyväksymään tilannettani tai jatkamaan parisuhdettani hampaat irvessä, vaan olen sen aidosti vaimolleni anteeksiantanut. Vaimoni on minua niin paljon rakastanut, että sen rinnalla tuolla yksittäisellä teolla ei ole mitään merkitystä. Kuten sanoin, olen aidosti vapaa.
Hän ON rakastanut ja osoittanut sen teoilla. Nyt hän petti sinua. Kuinkas paljon hän siis nyt sinua rakastaa jos kerran teot puhuvat puolestaan?
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset varmaan sitten 8määrittelevät virheen eri tavalla.
1+1=3 on virhe. Tai se että unohtaa tuoda maitoa kaupasta, vaikka lupasi. Tai että kääntyy väärästä risteyksestä. Tai jopa se että suutuspäissään sanoo ilkeästi.
Se että omasta tahdostaan flirttailee jonkun muun kuin puolison kanssa, hakeutuu tämän kanssa paikkaan jossa intiimi kanssakäyminen on mahdollista, alkaa suudella ja kosketella, ja ottaa vaatteet pois ja harrastaa seksiä EI ole "virhe".
Se on tietoinen teko. Kaikki vaiheet tuosta on omaa päätöstä ja aktiivista valintaa. Ja jos ei ole sovittu avoimesta suhteesta, todennäköisesti tuo valinta satuttaa puolisoa. Se on itsekkyyttä ja ylpeyttä pahimmillaan. Minusta olisi myös suorastaan pelottavaa elää niin viettien vietävänä, että koska tahansa voisi lipsahtaa panemiseksi jonkun kanssa. Impulssien hallinta on erittäin tärkeä elämäntaito.
Paitsi että kyllä suunniteltu, tietoinen tekokin voi olla virhe.
Ihmisiähän tässä kaikki ollaan ja tehdään isoja ja pieniä virheitä jatkuvasti.
Ja joskus niitä isoja virheitäkin on jopa suunniteltu ja pohdittu ihan tarkoituksella ja ajan kanssa.
Menepä vaikka kysymään jonkin totaalisen homepommitalon ostaneelta pariskunnalta, että ihanko vahingossa ja kahden sekunnin harkinta-ajalla tuli tehtyä moinen virhepäätös.
Väittäisin, että meidän kaikkien tulisi vaan olla armollisempia sekä itseä että muita kohtaan. Niitä virheitä tulee tehtyä, tahalllisestikin, mutta ei se silti sitä tosiasiaa poista, että virhe se oli ja etteikö sitä voisi katua ja oppia tekemisistään ja muuttaa toimintatapojaan.
Vierailija kirjoitti:
Yrität siis oikeuttaa myös itsellesi pettämisen? Itse eroaisin välittömästi pettäjästä, ei kahta kysymystäkään. Ei vaikuta lapset, historia, suku, ystävät tai talous, pettäjä teki valintansa.
Römpsäsikö on niin uniikki, ettei mies toista halua, kun pääsee kokemaan?
Ei se tuollaisessa tilanteessa usein olekaan niin katastrofaalista, mutta tuollainen lienee suht harvinaista. Harva kertoo heti itse pettämisensä ja harvoin taustalla on noin hyvä ja vahva suhde. Pettämistä, kuten ei muutakaan, voi lokeroida tietyllä tavoin, vaan asiaan vaikuttaa moni muukin seikka. Pettämisen anteeksi antaminen ja siitä ylipääseminen on _aina_ tapauskohtaista ja siiheen liittyy paljon muutakin kuin ehkä kertaluontoinen seksiakti.