Lue keskustelun säännöt.
Vaimon uskottomuus paljasti yllättävän puolen arvoistani. Mitä olette mieltä?
11.03.2021 |
Olen 43-vuotias mies ja olen ollut yhdessä vaimoni kanssa 21 vuotta. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja elämässä kaikki hyvin. Vaimoni on ystävällisin ja epäitsekkäin tuntemani ihminen. Rakastan ja arvostan häntä ihmisenä yli kaiken. Hän on mm. ainoa syy, miksi toivuin vaikeasta masennuksesta takaisin elämään joitakin vuosia sitten. Tästä olen vaimolleni ikuisesti kiitollinen.
Alkuvuodesta minulle selvisi, että vaimoni on ollut uskoton minulle kertaluontoisesti työpaikkansa laskettelureissulla. Asia selvisi minulle vain ja ainoastaan siksi, että vaimoni kertoi asiasta itse heti tapahtuneen jälkeen.
En ole itse ollut koskaan uskoton ja olin tietysti aluksi hyvinkin järkyttynyt asiasta. Oletukseni oli, että jotakin peruuttamatonta on tapahtunut ja olin tästä jopa vähän paniikissa. Ajattelin, että jokin on lopullisesti rikki ja asiat eivät voi palata ennalleen. Nyt, kun asiasta on kulunut pari kuukautta, huomaan ajattelevani täysin toisella tavalla: kyseessä on yksi virhe, joka ei millään tavalla tee tyhjäksi niitä tuhansia rakkauden tekoja, joita vaimoni on minulle yhteisen elämämme aikana tehnyt. Olen antanut vaimolleni asian anteeksi kokonaan enkä sitä itsekään enää millään tavalla ajattele. Olen vapaa ja tästä tunteesta myös hyvin kiitollinen.
Huomaan nyt myös kyseenalaistavani hyvin voimakkaasti sen suomalaiseen luterilaiseen arvomaailmaan usein liittyvän mustavalkoisuuden, mitä uskottomuuteen tulee. Miksi monien ihmisten mielestä yksi virhe tekee tyhjäksi muut hyvät teot? Miksi yhden ainoan virheen pitäisi pilata vuosikymmenien hyvä parisuhde?
Mukava olisi kuulla ihmisten mielipiteitä ja näkemyksiä asiasta!
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten vahvasti hyvä tarina muokkaa ihmisten mielipiteitä. Olen markkinointialalla ja tunnen tarinankerronnan psykologisen voiman. Silti on aina yllättävää nähdä sen teho.
Jos ap olisi vain ilmoittanut että vaimo petti kerran, suuri enemmistö kehottaisi eroamaan. Nyt ap kirjoitti tarinan ja reaktio on aivan erilainen.
Jos ap olisi vain ilmoittanut, että vaimo petti, niin av-palstan suuri yleisö olisi kysynyt, että miten ap ajoi vaimonsa pettämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kertoa oman näkemykseni.
Vaimoni paljastuttua entiseksi kyläpyöräksi, vuosia naimisiinmenon jälkeen, mieli oli maassa.
Muutamalla työreissulla vuosien varrella häntä pettäneenä tuo entinen kyläpyöräily ei enää harmita ollenkaan, enkä kadu pettämisiäni yhtään.
Vaimo ei tiedä touhuistani mitään, mutta olen paljon paremmin sinut asian kanssa.
Ainut asia on, että minua kuumottelee joskus, tuleeko jostain tieto lehtolapsista, jos niitä on tullut.
Jos tarina on totta niin tuntuu siltä että AP uskoo lähestyvän kirkkaan valon olevan tunnelin pää joka johtaa vaimon pettämisestä suhteen satumaiseen jatkumiseen mutta oikeasti se on vaimon seuraavaa pettämistä kuvaavan veturin ajovalo.
Ei kukaan "vahingossa erehdy" pettämään.
Vierailija kirjoitti:
Yrität siis oikeuttaa myös itsellesi pettämisen? Itse eroaisin välittömästi pettäjästä, ei kahta kysymystäkään. Ei vaikuta lapset, historia, suku, ystävät tai talous, pettäjä teki valintansa.
Kaltaistesi takia siitä pettämisestä ei kannata ikinä kertoa.
Ultimate ystävällisyys ja epäitsekkyys on sillä tavoin hankalaa, ettei osaa sanoi ei silloin kuin pitäisi 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tavallaan. Minä koen, että uskottomuus on epärehellisyyttä ja petos. En suhtaudu aiheeseen erityisen kiihkeästi, mutta katson, että lyhyen elämäni aikana voin valita millaisten ihmisten kanssa olen tekemisissä. En hyväksyisi epärehellisyyttä ja luottamuksen pettämistä ystävältäkään, miksi sitten puolisolta. Anteeksi annan, mutta suhdetta en jatka.
Joillekin tällainen ajattelu kertoo mustavalkoisuudesta, minä taas ajattelen, että luottamus on kaiken perusta ja "harmaan eri sävyt" jätän sitten muihin asioihin suhteessa tai ystävyydessä, enkä nipota turhista.
Ystävä hyvä, nuo mainitsemasi "harmaan sävyt" ovat niitä asioita, jotka kertovat meidän olevan inhimillisiä ja tekevän virheitä. Oletan sinun olevan nuori aikuinen, joten tulet kyllä tämän huomaamaan. Jos haet parisuhteeltasi täydellisyyttä ja jos tähän täydellisyyteen särön tullessa lopetat suhteen, et tule valitettavasti pitkää parisuhdetta löytämään. Kuten yötä seuraa aina päivä, ei myöskään täydellistä parisuhdetta ole olemassa.
En ole nuori vaan jo kaikenlaista kokenut ja nähnyt. Pettäminen on yleensä vain jäävuoren huippu, ihmisestä löytyy muitakin epärehellisiä puolia kun vähän pintaa raaputtaa. Täydellisyys ei ole se mitä parisuhteesta haen vaan keskinäistä kunnioitusta ja arvostusta, luottamusta, huumoria, yhdessäoloa. Minulle sopivia ihmisiä on harvassa, mutta miksi tyytyisin vähempään? Parisuhteessa ei ole myöskään pakko olla ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa oman näkemykseni.
Vaimoni paljastuttua entiseksi kyläpyöräksi, vuosia naimisiinmenon jälkeen, mieli oli maassa.
Muutamalla työreissulla vuosien varrella häntä pettäneenä tuo entinen kyläpyöräily ei enää harmita ollenkaan, enkä kadu pettämisiäni yhtään.
Vaimo ei tiedä touhuistani mitään, mutta olen paljon paremmin sinut asian kanssa.
Ainut asia on, että minua kuumottelee joskus, tuleeko jostain tieto lehtolapsista, jos niitä on tullut.
Miten niin entinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität siis oikeuttaa myös itsellesi pettämisen? Itse eroaisin välittömästi pettäjästä, ei kahta kysymystäkään. Ei vaikuta lapset, historia, suku, ystävät tai talous, pettäjä teki valintansa.
Kaltaistesi takia siitä pettämisestä ei kannata ikinä kertoa.
Tietoon ne tulee aina kuitenkin ja lopputulos on silloin pahempi.
Parisuhteita ja uskottomuutta on hyvin monenlaisia. Minusta tärkeintä ja merkittävintä on tuossa se, että vaimosi tunnusti asian itse heti ja käsittelitte sen. On aivan eri asia pettää ja valehdella pitkään, koska siinä menee luottamus toiseen aivan täysin. Ei oikeastaan koskaan voi luottaa siihen, mitä toinen kertoo, koska on osoittautunut paatuneeksi valehtelijaksi. Silloin anteeksiantaminen on huomattavasit vaikeampaa.
Minusta tällä ei ole mitään tekemistä uskonnollisuuden kanssa. Kysehän on kiintymyssyhdetraumasta, mihin vaikuttaa petetyn kiintymyssuhde ja samaten pettäjän kiintymyssuhdetyyppi. Ei ero ole mikään huono asia, jos itse tuntee menettäneensä kunnioituksen pettänyttä kohtaan, koska ilman luottamusta ei ole parisuhdetta. Eli tämä on hyvin yksilöllistä ja tilannekohtaista mitä kannattaa ja voi tehdä.
Minä olen yhden kerran antanut anteeksi, mutta toista kertaa en anna. Kyseessä ei ollut fyysinen pettäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tarina on totta niin tuntuu siltä että AP uskoo lähestyvän kirkkaan valon olevan tunnelin pää joka johtaa vaimon pettämisestä suhteen satumaiseen jatkumiseen mutta oikeasti se on vaimon seuraavaa pettämistä kuvaavan veturin ajovalo.
Ei kukaan "vahingossa erehdy" pettämään.
Pettäminen on aina päätös. Se voi kaduttaa myöhemmin, mutta kyllä se on ollut ihan tietoinen päätös sillä hetkellä, ei mikään vahinko joka vaan tapahtuu hupsista noin vain.
En tiedä kuinka paljon tässä on kyse luterilaisuudesta vai ihan yleisinhimillisyydestä. Useimpia ihmisiä pettäminen vaivaa ja vie luottamuksen. Salailu tuntui itselle pahimmalta. Kun tajusi, että toinen on useamman kuukauden elänyt "kahta elämää" - kyllä siinä hetken aikaa oli omalta elämältä pohja pois. Jatkamme yhdessä, ja kävimme perheterapiassa, olemme saaneet asioita parannettua, mutta en pysty sanomaan, ettei asia vaivaisi minua. Edelleen huomaan miettiväni miten pärjäisin, jos eroaisimme, miltä tuntuisi, jos puoliso jäisi uudestaan kiinni. Asiasta on nyt pari vuotta.
Minua jää oikeastaan mietityttämään se, että miksi vaimosi petti. Oliko se känninen hairahdus, jolloin se omastanikin mielestäni on ihan vain virhe, joita tulee kaikille. Vai oliko taustalla turhautumista teidän suhteeseen ja pitäisikö se selvittää paremminkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarina on totta niin tuntuu siltä että AP uskoo lähestyvän kirkkaan valon olevan tunnelin pää joka johtaa vaimon pettämisestä suhteen satumaiseen jatkumiseen mutta oikeasti se on vaimon seuraavaa pettämistä kuvaavan veturin ajovalo.
Ei kukaan "vahingossa erehdy" pettämään.
Pettäminen on aina päätös. Se voi kaduttaa myöhemmin, mutta kyllä se on ollut ihan tietoinen päätös sillä hetkellä, ei mikään vahinko joka vaan tapahtuu hupsista noin vain.
Ja päätös ja valinta kertoo ihmisen arvomaailmasta ja moraalista tai sen puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa on sinun mielestä kaikki hyvin , vaimosi on eri mieltä. Kyllä pettämiseen on AINA syy. Voit toki itsellesi selitellä pettämisasiaa miten tahdot , sitä sanotaan asian kieltämiseksi.
Tavallisin syy on tilaisuus. Tai ihan omat henkilökohtaiset syyt. Ihminen on ailahtelevainen. Ei avioliitossa tarvitse mitään vikaa olla niinkuin tunnut väittävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ainakin vaikuttaisi se, että oliko pettäminen yksi hairahdus vai oliko juttua pohjustettu pitempään.
Pokasiko vaimo kännipäissään jonkun ukon reissulta, pani ja katui asiaa? Vai oliko kyseessä duunipaikan mies, jonka kanssa flirttailua, hymyjä, ihastusta ilmassa ja tilanne huipentui tuolla reissussa? Tajusi sitten ettei pano ollut kovin hyvä ja tunsi kamalia tunnontuskia asiasta. Omaa mieltään keventääkseen kertoi asiasta saadakseen vielä mahdollisuuden palata normaalielämään huomattuaan ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella.
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa oman näkemykseni.
Vaimoni paljastuttua entiseksi kyläpyöräksi, vuosia naimisiinmenon jälkeen, mieli oli maassa.
Muutamalla työreissulla vuosien varrella häntä pettäneenä tuo entinen kyläpyöräily ei enää harmita ollenkaan, enkä kadu pettämisiäni yhtään.
Vaimo ei tiedä touhuistani mitään, mutta olen paljon paremmin sinut asian kanssa.
Ainut asia on, että minua kuumottelee joskus, tuleeko jostain tieto lehtolapsista, jos niitä on tullut.
Tässä tarinassa taas palstamiehen agenda näkyy liian selvästi, joten ei ole uskottava. Jos ap olisi jättänyt laskettelumatkan pois niin olisin nielaissut syötin kokonaan, mutta sinänsä aihehan on ihan hyvä keskustelunaihe, vaikka itse tarina olisikin keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Vaimosi teki oikein kun tunnusti suoraselkäisesti pettämisen. Varmaan myös katui sitä? Se vahvistaa luottamusta.
Jotkut pettäjät ovat ihan erilaisia. He salailevat, jatkaa salasuhdetta selän takana ja elävät kaksoiselämää. Suhde paljastuu vahingossa ja petturi vierittää syyn kumppanin niskaan eikä ota vastuuta teoistaan. Silloin pettäminen tekee pahaa tuhoa suhteelle.
Vai pitäisi sitä vielä katua. Eiköhän siihen ole kuule joku syy.🤔
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuinka paljon tässä on kyse luterilaisuudesta vai ihan yleisinhimillisyydestä. Useimpia ihmisiä pettäminen vaivaa ja vie luottamuksen. Salailu tuntui itselle pahimmalta. Kun tajusi, että toinen on useamman kuukauden elänyt "kahta elämää" - kyllä siinä hetken aikaa oli omalta elämältä pohja pois. Jatkamme yhdessä, ja kävimme perheterapiassa, olemme saaneet asioita parannettua, mutta en pysty sanomaan, ettei asia vaivaisi minua. Edelleen huomaan miettiväni miten pärjäisin, jos eroaisimme, miltä tuntuisi, jos puoliso jäisi uudestaan kiinni. Asiasta on nyt pari vuotta.
Minua jää oikeastaan mietityttämään se, että miksi vaimosi petti. Oliko se känninen hairahdus, jolloin se omastanikin mielestäni on ihan vain virhe, joita tulee kaikille. Vai oliko taustalla turhautumista teidän suhteeseen ja pitäisikö se selvittää paremminkin?
Kummasti ei kaikille kuitenkaan tapahdu kännisiä hairahduksia, "joita tulee kaikille".
Vaimo kirjoitti sitten tämäkin sepustuksen miehensä puolesta...
Kerran pettäjä, aina pettäjä. Olet säälittävä. Minä en antaisi anteeksi, koskaan - ja ero olisi edessä. Ei auttaisi anteeksipyynnöt eikä mikään muukaan.
Samoin yläpeukkujen määrä johtuu vain siitä että nainen petti, jos sukupuolet vaihdettaisiin niin kommentit olisi sitä tyypillistä "jätä se sika" menoa.
Täh? Ainahan se on pettäjälle ok 😆