Lue keskustelun säännöt.
Michelin-ravintolassa työskennellyt kokki älähti suomalaisten nirsoilusta.
Nämä superinnokkaat trendiluulotautiset kuvittelevat allergiaksi ainesosia, joista vaan ei oikeasti tykätä.
Tämmöiset pyynnöt, että ei näkyvää sipulia, ei näkyvää porkkanaa, mutta sienikastiketta saa olla, jos se on siivilöitynä. Jos sipulipihvi pyydetään ilman näkyvää sipulia, niin mikä se sitten on?
päänsärkyä aiheuttaa myös asiakkaiden tilaukset. Hänen mukaansa asiakkaat eivät osaa kertoa tilauksiensa yhteydessä allergioistaan. Hän toivookin, että asiakkaat ilmoittaisivat allergioistaan jo pöytävarausta tehdessään.
Myöskin isoja ryhmämenuja on entistä vaikeampi tehdä.
– Viime viikolla minulla oli 42 henkilön ryhmä syömässä. Alkupalaksi oli 40 henkilölle skagenit ja kahdelle kanttarellikeittoa. Kun olin saanut nostettua 40 skagenia pöytään, tulikin tieto, että kanttarellikeittoja haluttaisiinkin kahden sijaan kuusi, sillä gluteeniallergioita alkoi tulemaan lisää esiin
Ei minulla ole oikeasti allergisia ihmisiä mitään vastaan, mutta se luulotauti.
Kommentit (544)
on tua 3vk sulku paikallaan ehtii henkilö kunta rauhoittumaan kun asiakkaat eivät ole häiriöksi. suomessa ei saa hallitusta eikä ravintoloita arvostella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ravintolaruoka on makujen harmonia. Ruokalistan tehnyt kokki on tehnyt paljon työtä saadakseen jokaisen annoksen maistumaan ja näyttämään hyvältä. Jos annoksesta poistaa tai vaihtaa jotain niin harmoniakin muuttuu. Esim. makaronilaatikko maistuu erilaiselta riippuen onko se tehty lihaliemeen vai munamaitoon. Jos annoksesta pitää muuttaa paljonkin niin ottaisi suoraan jotain sopivampaa.
Kokki myös hyväksyy sen, että jätän makujen harmonian lautaselle, jos en kestä fenkolia, kardemummaa ja sianihraa samassa annoksessa. Ei kaikki pidä sinfonioista, osalle riittää pienimuotoinen kamarimusiikki.
Syöt vaan kotona niin kaikille helpompaa !
Suomessa ollaan myös ihmeellisen "ylpeitä" omista ruokarajoitteista, olivat ne sitten nirsoilua tai aitoja allergioita. Eräällä kaverillani alkaa oikein silmät loistaa, kun hän pääsee (varmaan sadatta kertaa) jauhamaan siitä, kuinka hän ei tykkää mistään merenelävistä. Varmasti tuo olisi ihan olennaista mainita ohimennen, jos joku ehdottaisi vaikkapa treffejä sushibuffettiin, mutta melkein mikä tahansa mainita kalasta saa tämän kaverin innostumaan. Miten joku voi olla suorastaan ylpeä siitä, että on nirso?
Olin myös kerran työn puolesta tutustumassa hotelliin, joka tarjosi yrityksille erilaisia virkistyspäiviä ja kokouspaketteja. Esittelyn lopussa ravintolan kokki esitteli erilaisia menu-vaihtoehtoja. Eräs keski-ikäinen nainen sitten pyysi puheenvuoroa ja kysyi, että onhan erityisruokavaliot otettu huomioon. Kokki totesi, että tietenkin, kunhan nämä ilmoitetaan etukäteen. Tämä vastaus ei riittänyt, vaan nainen alkoi jauhaa, että hänellä on niin haastavaa löytää ruokaa, kun hänellä on laktoosi-intoleranssi ja gluteeniyliherkkyys, muttei kuitenkaan keliakiaa, ja oikeastaan päärynä ja omenakin aiheuttaa vähän sitä ja tätä ja ja ja... Siinä sitten työkaverin kanssa katsottiin toisiamme silmät pyöreinä ja mietittiin, että miksi 100+ ihmisen työaikaa tuhlattiin siihen, että tämä matami pääsee huomion keskipisteeksi ruokarajoitteillaan.
Minuakin hämmästyttää, kun tuli aikoinaan pöytäseurue, ja yksi heistä toivoi kasvisruokaa, ei sitä ollut jääkaapissa varattuna yht´äkkiä, että sävellä kasvisruoka, kun ei listassa ei vain ollut. Asiakas valitti, kun joutui syömään fetasalaatin. Mistä ihmeestä nämä ruoat tarjotaan tuosta vain? En osaa taikoa. Sorry. Kokeilla on täysi työ jo keittiössä, eikä heidän tehtävänsä ole taikoa ruokia, mitä listasta ei löydy. Eikä toki pöytäseurue kertonut etukäteen varauksen yhteydessä?
Vierailija kirjoitti:
Minuakin hämmästyttää, kun tuli aikoinaan pöytäseurue, ja yksi heistä toivoi kasvisruokaa, ei sitä ollut jääkaapissa varattuna yht´äkkiä, että sävellä kasvisruoka, kun ei listassa ei vain ollut. Asiakas valitti, kun joutui syömään fetasalaatin. Mistä ihmeestä nämä ruoat tarjotaan tuosta vain? En osaa taikoa. Sorry. Kokeilla on täysi työ jo keittiössä, eikä heidän tehtävänsä ole taikoa ruokia, mitä listasta ei löydy. Eikä toki pöytäseurue kertonut etukäteen varauksen yhteydessä?
Useimmilla ruokarajoitteisilla ei ole mitään käsitystä siitä miten ravintolan keittiö toimii. Ei se ole mikään ruokatukku, josta voi vapaasti tilata mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Miksi ei voida ilmoittaa allergiasta kuin vasta sitten kun annos on tuotu? Miten vaikeata se voi olla???
”Ai tää olikin tällaista, tuo toinen näyttää paremmalta. Tarjoilija, olen allerginen tälle, haluan tuota toista!”
Nimin. tarjoilija joka näkee tätä harva se päivä. Siksi ei voida ilmottaa ”allergiaa” etukäteen. Oikeasti allergiset kyllä tunnistaa ja he osaavat kyllä sanoa jo etukäteen.
Suomalaiset ovat lisäksi superennakkoluuloisia. Siksi on nirsoja lapsia. Pahimmillaan se johtaa siihen, että lapset syövät ranskiksia ja nakkeja ravintolassa. Ja silloin koko ravintolaruokailun ja uusien elämysten idea häviää. Me ollaan oltu lasten kanssa jo pienestä ravintoloissa (koti- ja ulkomailla) ja aina maistettu kaikenlaista. Jos nirsoilee, niin missaa jotain oleellista kyseisen maan kulttuurista ja historiasta.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ollaan myös ihmeellisen "ylpeitä" omista ruokarajoitteista, olivat ne sitten nirsoilua tai aitoja allergioita. Eräällä kaverillani alkaa oikein silmät loistaa, kun hän pääsee (varmaan sadatta kertaa) jauhamaan siitä, kuinka hän ei tykkää mistään merenelävistä. Varmasti tuo olisi ihan olennaista mainita ohimennen, jos joku ehdottaisi vaikkapa treffejä sushibuffettiin, mutta melkein mikä tahansa mainita kalasta saa tämän kaverin innostumaan. Miten joku voi olla suorastaan ylpeä siitä, että on nirso?
Olin myös kerran työn puolesta tutustumassa hotelliin, joka tarjosi yrityksille erilaisia virkistyspäiviä ja kokouspaketteja. Esittelyn lopussa ravintolan kokki esitteli erilaisia menu-vaihtoehtoja. Eräs keski-ikäinen nainen sitten pyysi puheenvuoroa ja kysyi, että onhan erityisruokavaliot otettu huomioon. Kokki totesi, että tietenkin, kunhan nämä ilmoitetaan etukäteen. Tämä vastaus ei riittänyt, vaan nainen alkoi jauhaa, että hänellä on niin haastavaa löytää ruokaa, kun hänellä on laktoosi-intoleranssi ja gluteeniyliherkkyys, muttei kuitenkaan keliakiaa, ja oikeastaan päärynä ja omenakin aiheuttaa vähän sitä ja tätä ja ja ja... Siinä sitten työkaverin kanssa katsottiin toisiamme silmät pyöreinä ja mietittiin, että miksi 100+ ihmisen työaikaa tuhlattiin siihen, että tämä matami pääsee huomion keskipisteeksi ruokarajoitteillaan.
Joo, työn puolesta olen myös törmännyt tällaisiin "allergikkoihin" ja allergikkoihin. Koulutukseni pohjalta tiedän tarkasti eri allergioiden erot. Mielenkiintoisinta on, että suurin osa "allergikoista" on ylipainoisia. Ja ei, en ole töissä ravintolamaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen kämppikseni oli "kasvissyöjä" Jostain kumman syystä silloisen poikaystäväni grillimakkarat ja lihapiirakat lähtivät kävelemään kun kämppis tuli kännissä kotiin. Siis silloin kun poikaystävä oi vaikka vanhempiensa luona toisella puolen Suomea...
Mäkin tunnen yhden kasvissyöjän, joka kyllä syö myös äidin tekemiä lihapullia ja toisen, joka toisinaan ostaa baari-illan jälkeen kebabia. Mutta mitä siitä? Syökööt mitä haluavat.
No joo, tämä on tätä parempaa kasvissyömistä. Hyvesignaloidaan oma hipsteri-Kalliolaisuus siten, että kavereille esitetään olevansa se Anton&Antonissa ostoksensa tekevä vegaani ja oikeasti asioidaan siellä Sörkan Lidlissä ja välillä on HK:n Sinistä vihanneslokerossa itsehapatetun kimchin alla. On tärkeää kuulua siihen tiettyyn kuplaan..
Vierailija kirjoitti:
No kun minä olen aikuinen ihminen, eikä minun vihdoin tarvitse syödä sellaista ruokaa, mistä en pidä. Ette te muutkaan syö sellaista ruoka, mistä ette pidä.
En silti tee minkäänlaista numeroa nirsoudestani, valitsen ruokani etukäteen niin, että haluan syödä sen.
Inhoan syvästi noita "kaikkien pakko syödä samaa"-tilanteita, koska en mm. syö skageneita. En sitä kuitenkaan allergiaan verhoa.
Epäkohteliasta on myös olla syömättä, että tein miten vaan, vika on minussa?!
Ruokasivistynyt aikuinen on yleensä jo maistamalla altistunut mitä moninaisemmille mauille. Ja eri mauista pitäminen kehittyy vain altistamalla, eli harjoitus tekee tässäkin mestarin. Kyse lienee enemminkin ennakkoluuloista että ei pidä jostain mitä ei ole edes koskaan aiemmin syönyt. No makaroonilaatikko ilman sipulia on tietty varma valinta myös näille ruokakrantuille.
Sinänsä mielenkiintoinen havaintoni, toki täysin epätieteellinen, on että nämä ruokarajoitteiset, ”en pidä” -aikuiset, ovat usein reippaasti ylipainoisia. Voisiko asioilla olla yhteyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykysuomalaiset ovat oikeasti outoja ruokarajoitustensa kanssa. Kaikilla olevinaan joku vaiva.
Ja on suomalainen piirre, minäkin olen matkustanut.
Kestävin Michelin oli energy malli. Ajoin lähes 60 000 km
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni haluaa mennä ravintolaan, missä henkilökunta komentaa, läksyttää ja ohjeistaa tuohon sävyyn? No, toki tuo "suomalaiset"-syytös saa useimmat nöyrtymään aika vikkelään.
Joka alalla on riesana liuta asiakkaita jotka eivät osaa toimia fiksusti ja aiheuttavat ylimääräistä vaivaa. Ihan joka alalla. Ammattilainen ymmärtää tämän ja osaa hoitaa myös tuon työhönsä kuuluvan osa-alueen ilman julkisia avautumisia.
Tässäpä se taas tuli. Auktoriteettiongelma. Sisäistä auktoriteettia ei kehity koska luottamus ja lämpö ovat minimissä, jäädään teini-ikäisiksi ja pelätään koko ajan ulkomaailman tulevan laittamaan kuriin. Vaikka missään ravintolassa ei komenneta, läksytetä tai ohjeisteta vaan kiristellään hampaita keittiössä, tähänkään ei luoteta. Tai sitä suorastaan himoitaan, että päästään jälleen kerran kokeilemaan, mihin kaikkeen voi muut oman aikuisstatuksensa varjolla pakottaa.
Ja suomalaisessa kulttuurissa jostain syystä näille ihmisille ei edes yritetä laittaa rajoja. Ehkä siksi, että moni kokee myötätuntoa, kun itselläkin on ongelmia asian kanssa. Kun tosiaan ne lämpö ja läheisyys eivät ole monessakaan perheessä olleet mitenkään ylitsevuotavaista laatua.
Vierailija kirjoitti:
eräs poika ei voi syödä kalaa, lihaa, leipää jne. melkein kaikki on kielletyllä listalla, pojan äidin mukaan.
saa kuulemma oireita, kouluruuasta.
pojalle kelpaa mättöruoka, karkit ja limut. ei silloin ole yhtään allergiaa.
poika vedättää äitiänsä, joka uskoo.
kun ihminen on kaksi viikkoa syömättä, johan maistuu vaikka pienet kivetkin.
Itse muistan tuollaisia tapauksia myös kun olin eri koulujen ruokaloissa hommissa.
Oppilaalla oli kala-allergia, no toki tehtiin kalapäivinä eri ruoka kun kerran oli lappu toimitettu keittiöön.
Mutta auta armias kun oli kerran kalapäivänä kalapuikkoja tai muita paneroituja/leivitettyjä kalapaloja, niin tuli noottia vanhemilta että miksi meidän mussukka ei saanutkaan niitä vaan vartavasten hänelle tehtyä erityisruokaa.
Niin selvisi että kyse olikin siitä "allergiasta" ettei lapsi vaan tykännyt ns, kalan näköisestä kalasta (esim, kalakeitto, lohimedaljongit yms).
Miksi vanhemmat tuntuvat menevän herkästi "mukaan" tuohon lastensa ruoka-nirsoiluihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos listalta ei löydy valmiiksi sopivaa vaihtoehtoai niin olen aina ilmoittanut että en pidä asiasta x, haluaisin ennemmin asian y tai voiko tuon annoksen saada ilman sitä. Aina on toiveet toteutettu ilman että on tarvinnut valehdella olevani allerginen. En tiedä mistä tämä juontuu että pitää valehdella, jokainen kokki ja tarjoilija tietää että joutuu kuitenkin tekemään annoksen uusiksi jos se on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Jos listalta ei löydy valmiiksi sopivaa vaihtoehtoai niin olen aina ilmoittanut että en pidä asiasta x, haluaisin ennemmin asian y tai voiko tuon annoksen saada ilman sitä. Aina on toiveet toteutettu ilman että on tarvinnut valehdella olevani allerginen. En tiedä mistä tämä juontuu että pitää valehdella, jokainen kokki ja tarjoilija tietää että joutuu kuitenkin tekemään annoksen uusiksi jos se on väärin.
Jos sitten ruokalistassa olisi mainittu aineksissa se asia X. Pariin otteeseen olen valinnut menusta annoksen X, koska ei ole mainittu, että se sisältää paprikaa. Isot liuskat voi siirtää sivuun - minkä olen tehnytkin - mutta paprikan ällöttävä maku kyllä jää koko ruokalajiin. Toisella kertaa sain alennusta laskuun (pyytämättä!), koska paprikaa ei tosiaankaan ollut ruokalajin aineksissa mainittu.
Onneksi suomalaisissa on kuitenkin paljon niitäkin, jotka osaavat arvostaa gourmet'ta, jota noissa Michelin-tähtiravintoloissa yleensä tarjoillaan. Jos ei sellaisesta pidä eikä halua maksaa, voi aina mennä muualle. Jotkut ovat ihan tyytyväisiä huoltoaseman buffetin perunamuusiin lihapullakastikkeella ja se on ihan ok. Ja sen huoltoaseman baarin ja fine diningin väliinkin mahtuu kyllä niin paljon kaikenlaista, että eiköhän jokaiselle löydy omansa.
Sen sijaan jos mennään isolla porukalla ravintolaan siten, että jokainen on saanut etukäteen ilmoittaa ruokarajoitteet ja ehkä valita joko menun tai liha/kala/kasvisvaihtoehdon, niin sitten syödään sitä, mitä eteen tulee tai jätetään vähin äänin syömättä. Usein näissä tilanteissa laskun maksaa joku muu, joten ei ole edes omasta pussista pois. Jos taas on tilanne, jossa jokainen maksaa itse omat ruokansa, voi jättää myös menemättä. Ei pitäisi olla liian vaikeaa.
Sillekin on syynsä, miksi melkein kaikissa ulkomaalaisissa turistirysissä on myös niitä suomalaisia ravintoloita, joissa voi ihan suomenkieliseltä listalta tilata ne lihapullat ja valkosipuliperunat, jollei halua maistella paikallisia erikoisuuksia. Ei ole väärin, että valitsee sellaisen ravintolan, josta saa sitä, mitä haluaa. Mutta kyllä pitäisi osata käyttäytyä myös silloin, kun joutuu sen oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Jos listalta ei löydy valmiiksi sopivaa vaihtoehtoai niin olen aina ilmoittanut että en pidä asiasta x, haluaisin ennemmin asian y tai voiko tuon annoksen saada ilman sitä. Aina on toiveet toteutettu ilman että on tarvinnut valehdella olevani allerginen. En tiedä mistä tämä juontuu että pitää valehdella, jokainen kokki ja tarjoilija tietää että joutuu kuitenkin tekemään annoksen uusiksi jos se on väärin.
Tämä on totta. Aina voi ainakin kohteliaasti kysyä, että onko mahdollista saada annos vaikkapa ilman sieniä. Itse olen valmis ottamaan vastaan sitten vaikka vajavaisen annoksen, josta puuttuu esim. kastike kokonaan. Usein kuitenkin saa jopa jotain muuta annokseen sopivaa sen poistettavan tuotteen tilalle, jotta annos ei jäisi vajaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun minä olen aikuinen ihminen, eikä minun vihdoin tarvitse syödä sellaista ruokaa, mistä en pidä. Ette te muutkaan syö sellaista ruoka, mistä ette pidä.
En silti tee minkäänlaista numeroa nirsoudestani, valitsen ruokani etukäteen niin, että haluan syödä sen.
Inhoan syvästi noita "kaikkien pakko syödä samaa"-tilanteita, koska en mm. syö skageneita. En sitä kuitenkaan allergiaan verhoa.
Epäkohteliasta on myös olla syömättä, että tein miten vaan, vika on minussa?!
Ruokasivistynyt aikuinen on yleensä jo maistamalla altistunut mitä moninaisemmille mauille. Ja eri mauista pitäminen kehittyy vain altistamalla, eli harjoitus tekee tässäkin mestarin. Kyse lienee enemminkin ennakkoluuloista että ei pidä jostain mitä ei ole edes koskaan aiemmin syönyt. No makaroonilaatikko ilman sipulia on tietty varma valinta myös näille ruokakrantuille.
Sinänsä mielenkiintoinen havaintoni, toki täysin epätieteellinen, on että nämä ruokarajoitteiset, ”en pidä” -aikuiset, ovat usein reippaasti ylipainoisia. Voisiko asioilla olla yhteyttä?
Ruokarajoitteisuus ei yleensä jostain syystä koske makeita, suolaisia ja rasvaisia ruokia. Eli ruokakrantut voivat jostain syystä usein syödä ranskiksia, karkkeja ja sipsejä. Kranttuus opitaan yleensä jo äidinmaidossa, samalla varmasti saadaan vähemmän eri makuja jo varhaislapsuudessa. Makuaisti kehittyy, samoin myös suolistomikrobiomi. Jos saat vähän eri makuja lapsuudessa, niin kranttuuden lisäksi voi olla hyvin pienellä skaalalla olevia suolistomikrobeja. Aikuisuudessa kranttuus vähentää ruokavalikoiman monipuolisuutta ja altistaa huonolle suolistomikrobistolle ja huonoille ruokavalinnoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole helppoa moniallergikon näkökulmastakaan syöminen ravintolassa. Itse olen hengenvaarallisesti allerginen yhdelle pähkinälle. Muista pähkinöistä ja joistakin siemenistä turpoaa ja kutiaa kurkku ja ikenet, mutta koska en ole maistanut kaikkia eri sorttisia siemeniä, en tiedä niistä enkä haluaisi niiden sopivuutta ryhtyä kokeilemaan ravintolassa. Joten helpompi vaan sanoa olevansa allerginen pähkinöille ja siemenille. Sitten pitääkin kohta selitellä, että ei ei, ei se haittaa, että hampparin päällä on seesaminsiemeniä tai leivässä psylliumia, kyllä mä niitä pystyn syömään. Uskottavuushan siinä menee.
Toinen outous on se, että oireiden vakavuus vaihtelee mm. vuodenajan mukaan. Siitepölykauden aikana tuoreet hedelmät ja tomaatti aiheuttavat pahemmat oireet kuin muulloin. Allergia vaihtelee myös lajikkeiden mukaan. Omenista tietty kotimainen lajike sopii tuoreena, muut eivät. Persikkaa en voi syödä tuoreena, mutta säilykkeenä ja kypsennettynä voin. Monet hedelmät sopivat kypsennettyinä, mutta ei tuoreina, samoin herneet. Jne jne. Näitä kaikkia on todella vaikea selittää yksityiskohtaisesti ja "uskottavasti". Yleensä mainitsenkin vain pähkinät ja siemenet, koska en halua olla liian hankala asiakas. Tuoreet hedelmät saan noukittua pois lautaselta.
Kurkun kutiaminen ja turpoaminen ei kohdallani ole vakavaa (ainakaan toistaiseksi, tämäkin voi muuttua), mutta ei se niin mukavaakaan ole, että siitä välttämättä haluaisin maksaa. Epipen on aina mukana silloin harvoin kun ravintolaan eksyn.
Jälleen sama. En halua maksaa en en en. Vaikka itse asiasi on aivan selvä, miten se maksaminen tähän liittyy? Kaikessa nopeassa työssä on sekaannuksen riski. Sinulla pitäisi olla oma läheinen assistenttisi mukana laittamassa annoksesi jos pitää voida luottaa, ettei virheitä tule.
Varmasti hyvin toimivassa ravintolassa virheitä tapahtuu vähemmän, mutta ei siihen oikein luottaa voi. En minä ainakaan luottaisi.
Tottakai maksan ja olen maksanut tilaamastani ruuasta aina, silloinkin kun ravintola teki selvän mokan, ja unohti "sisältää pähkinää"-merkinnän ruokalistastaan. Tarkoitinkin vain sitä, että minä allergisena joudun tekemään vaikeita valintoja, joko:
-jätän menemättä ravintolaan, ja olen hankalan asiakkaan sijaan hankala ystävä/työkaveri/treffikumppani
-ilmoitan erittäin tarkasti jokaisen allergiani ja saan samalla hankalan ja muka-allergisen asiakkaan leiman
-otan riskin ja syön melko normaalisti, kärsien oireista, jolloin ollaan tilanteessa, että olen maksanut rahaa myös niistä oireistani. Kukapa haluaisi mennä ravintolaan tuhlaamaan rahaa saadakseen kurkkunsa turpoamaan? Tämä on kuitenkin oma valintani, koska en halua "heittäytyä hankalaksi".
En ole syyttänyt ketään, toin vaan esiin oman näkökulmani ja sen, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Esim. sen näkyvän sipulin tapauksessa voi todella olla kyse oikeasta allergiasta tai FODMAP-asioista, eikä aina feikkiallergioista tai asiakkaan vi..umaisuudesta. Käsititkö nyt mitä tarkoitin?
Olen käsittänyt koko ajan mitä tarkoitit, ja sanoinhan että itse asiasi on aivan selvä. Kiinnitin tosiaan huomiota vain tuohon rahakysymykseen, koska eihän sen pitäisi näytellä tilanteessasi mitään osaa. Ethän halua teettää toisilla ilmaista työtä vain siksi, että niin pelastat omat kasvosi? Ja sanotkin, että tottakai maksat.
Eli miksi siirrät vastuun omasta valinnastasi rahakysymykseksi. Siinä tiivistyy ärtymyksesi siitä, että et ole tyytyväinen valintaasi, mutta väärään suuntaan. Eihän se ole ravintolan syytä, että sinä koet sosiaalista painetta mennä sinne ja valita jotain epäilyttävää. Voisithan myös ottaa varman päälle ja tilata pelkän munakkaan ja korostaa, että allergiasyistä siihen ei pidä laittaa kuin munaa ja xz tai y, ei koristeita. Tämä siis tilanteissa, joissa ei ole kysymys tilatusta ryhmäruokailusta, jolloin voit hoitaa asiasi etukäteen.
Uskon niitä, jotka sanovat että tämä ongelma koskee nimenomaan suomalaisia, joten allergiaperustelu ontuu kun kokonaisuudesta puhutaan. Varmasti nirsoilijoissa on niitä, joiden on sosiaalisesti helpompaa luistaa paineen alta itsekkäästi, ajattelematta aiheuttamaansa harmia. Ehkä muissa maissa vastaavasti allerginen jättää menemättä ravintolaan, ehkä meillä on enemmän vatsavaivaisia. Mutta asenneongelma on jotain, mitä täällä ei osata hävetä. Muualla luultavasti sellaisella ei saa vastaavaa hyväksyntää. Meillä se on ehkä niin yleinen, että samaistujia riittää, joten itsekeskeisen käytöksen sietämiseen on kova sosiaalinen paine.
Nirsoilijat syö mitä listalla on tai kokkaa kotona. Toki grillillä voi saada hampparista jotain pois.