Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Michelin-ravintolassa työskennellyt kokki älähti suomalaisten nirsoilusta.
Nämä superinnokkaat trendiluulotautiset kuvittelevat allergiaksi ainesosia, joista vaan ei oikeasti tykätä.
Tämmöiset pyynnöt, että ei näkyvää sipulia, ei näkyvää porkkanaa, mutta sienikastiketta saa olla, jos se on siivilöitynä. Jos sipulipihvi pyydetään ilman näkyvää sipulia, niin mikä se sitten on?
päänsärkyä aiheuttaa myös asiakkaiden tilaukset. Hänen mukaansa asiakkaat eivät osaa kertoa tilauksiensa yhteydessä allergioistaan. Hän toivookin, että asiakkaat ilmoittaisivat allergioistaan jo pöytävarausta tehdessään.
Myöskin isoja ryhmämenuja on entistä vaikeampi tehdä.
– Viime viikolla minulla oli 42 henkilön ryhmä syömässä. Alkupalaksi oli 40 henkilölle skagenit ja kahdelle kanttarellikeittoa. Kun olin saanut nostettua 40 skagenia pöytään, tulikin tieto, että kanttarellikeittoja haluttaisiinkin kahden sijaan kuusi, sillä gluteeniallergioita alkoi tulemaan lisää esiin
Ei minulla ole oikeasti allergisia ihmisiä mitään vastaan, mutta se luulotauti.
Kommentit (544)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos profiloituu huippukokkina tarjoten kallista ruokaa, joutuu kohtaamaan vaativista vaatimimman asiakasryhmän, eikä ole varaa silloin jaella ehtoja ja neuvoja.
Huippukokki tarjoaa kovan tason ammattitaidollaan itse suunnittelemansa elämyksen, eikä sitä kannata edes sen vaativan asiakkaan yrittää muokata mieleisekseen. Vähän sama kun vaatisi taidegalleriassa, että taiteiljan pitää sutata taulujensa punaiset kohdat yli sinisellä, kun minä en tykkää punaisesta väristä.
Ruokataiteilijan pitää siinä tapauksessa selkeästi ilmoittaa, että hänen taideteoksiinsa ei voi kajota, joten ravintolansa soveltuu vain kaikkiruokaisille. Miksi ravintolat ei tee näin?
Onhan noissa yleensä ihan selvästi kerrottu, että menu on ennakkoilmoituksella saatavilla esimerkiksi vegaanisena tai gluteenittomana. Mielestäni ei erikseen tarvitse ilmoittaa, ettei kaikkia mahdollisia variaatioita ja toiveita voida toteuttaa.
Ei tarvitse ilmoittaa, mutta ei tarvitse silloin myöskään valittaa ravintolaan eksyvistä allergikoista. Jos minua ei erikseen kielletä menemästä ravintolaan, oletan olevani tervetullut ja saavani asiallista palvelua. Ihmeitä en odota, odotan vain että allergioihini suhtaudutaan tosissaan ja minua kohdellaan asiallisesti.
Ravintolat: Tehkää asiakkaille pelisäännöt selväksi. Ketkä ovat tervetulleita ja mitä pystytte/suostutte toteuttamaan. Sanokaa asiakkaalle suoraan, että valitettavasti emme voi toteuttaa toiveitanne (jolloin asiakas jättää tilaamatta ja ravintolalta jää rahat saamatta.) Joko toteutatte tai ette, oma valintanne, mutta lopettakaa ainakin valitus ja asiakkaiden sairauksien olemassaolon kyseenalaistaminen ja arvuuttelu, onko kyseessä oikea vai keksitty ongelma.
Allergiat pyydetään ilmoittamaan etukäteen pöytävarauksen yhteydessä. Siis jos edelleenkin puhutaan oikeista ravintoloista, eikä mistään ”eksyin vahingossa sisään”-liikenneasemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kovin houkuttelevaa. Vaikka en muutenkaan arvosta annoksia, joissa on kaksi kortta ristissä ja raaka-aine vähintään jokin kateenkorva, pässinkives tms. Ylihinnoiteltua jaskaa.
Hienostelua esiintyy toki molemmin päin, ja jouston puute kuuluu siihen. Tuli mietittyä asiaa kun istuttiin karonkassa nälkäisinä pöytään, ja pitkän odotuksen jälkeen eteen kannettiin kaksi tikkua ja pari luumunkokoista kekoa valtavalla lautasella, ja pari pisaraa kastiketta haahuili posliiniautiomaassa. Jälkiruoka oli pikkiriikkinen ja sitäkin odoteltiin hartaasti.
Voisi jotenkin olettaa, että juhlaruokailua tilatessa ravintola tiedustelisi minkälainen päivän ohjelma on ja miten pitkä on tauko edellisestä ruokailusta ja mitä se sisältää. Ettei noissa tilanteissa pidettäisi kiinni omista ihanteista ja hienojen ravintoloiden viiteryhmästä liian tiukkaan.
Oli muuten melko korkeakoulutettu jono nakkikioskilla sieltä päästyä. Ei tullut tappelua, vaikka olisi kyllä hyvin voinut, senverran karmea nälkä oli ravintolasta lähtiessä. Ettei perustarkoitus unohtuisi. Ehkä molemmin puolin voitaisiin hiukan maanläheisemmin keskustella tarpeista. Vai tarvitaanko ravintola-agentit erikseen, jotka palkataan hoitamaan tilausasiat, ehkä.
Korkeasti koulutetut ihmiset ei osaa ottaa etukäteen selvää eri ravintoloiden tarjonnasta ja neuvotella aterioista etukäteen pöytää varatessa?
Vierailija kirjoitti:
Jos profiloituu huippukokkina tarjoten kallista ruokaa, joutuu kohtaamaan vaativista vaatimimman asiakasryhmän, eikä ole varaa silloin jaella ehtoja ja neuvoja.
Täällä ehkä? Maailmallahan näihin on vuosienkin jono. Oman elämänsä hyasinttiämpärit olettavat aina, että hänen ihailemansa ihmiset ovat yhtä pikkusieluisia ja alentamishaluisia kuin hänkin. Siksihän hän heitä ihailee, että näillä on hänen mielestään lupa siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kovin houkuttelevaa. Vaikka en muutenkaan arvosta annoksia, joissa on kaksi kortta ristissä ja raaka-aine vähintään jokin kateenkorva, pässinkives tms. Ylihinnoiteltua jaskaa.
Hienostelua esiintyy toki molemmin päin, ja jouston puute kuuluu siihen. Tuli mietittyä asiaa kun istuttiin karonkassa nälkäisinä pöytään, ja pitkän odotuksen jälkeen eteen kannettiin kaksi tikkua ja pari luumunkokoista kekoa valtavalla lautasella, ja pari pisaraa kastiketta haahuili posliiniautiomaassa. Jälkiruoka oli pikkiriikkinen ja sitäkin odoteltiin hartaasti.
Voisi jotenkin olettaa, että juhlaruokailua tilatessa ravintola tiedustelisi minkälainen päivän ohjelma on ja miten pitkä on tauko edellisestä ruokailusta ja mitä se sisältää. Ettei noissa tilanteissa pidettäisi kiinni omista ihanteista ja hienojen ravintoloiden viiteryhmästä liian tiukkaan.
Oli muuten melko korkeakoulutettu jono nakkikioskilla sieltä päästyä. Ei tullut tappelua, vaikka olisi kyllä hyvin voinut, senverran karmea nälkä oli ravintolasta lähtiessä. Ettei perustarkoitus unohtuisi. Ehkä molemmin puolin voitaisiin hiukan maanläheisemmin keskustella tarpeista. Vai tarvitaanko ravintola-agentit erikseen, jotka palkataan hoitamaan tilausasiat, ehkä.
Korkeasti koulutetut ihmiset ei osaa ottaa etukäteen selvää eri ravintoloiden tarjonnasta ja neuvotella aterioista etukäteen pöytää varatessa?
Siinäpä se kun väittelijä järjestää itse omat juhlansa. Siinä vaiheessahan hän on vielä pelkkä maisterinplanttu. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kovin houkuttelevaa. Vaikka en muutenkaan arvosta annoksia, joissa on kaksi kortta ristissä ja raaka-aine vähintään jokin kateenkorva, pässinkives tms. Ylihinnoiteltua jaskaa.
Hienostelua esiintyy toki molemmin päin, ja jouston puute kuuluu siihen. Tuli mietittyä asiaa kun istuttiin karonkassa nälkäisinä pöytään, ja pitkän odotuksen jälkeen eteen kannettiin kaksi tikkua ja pari luumunkokoista kekoa valtavalla lautasella, ja pari pisaraa kastiketta haahuili posliiniautiomaassa. Jälkiruoka oli pikkiriikkinen ja sitäkin odoteltiin hartaasti.
Voisi jotenkin olettaa, että juhlaruokailua tilatessa ravintola tiedustelisi minkälainen päivän ohjelma on ja miten pitkä on tauko edellisestä ruokailusta ja mitä se sisältää. Ettei noissa tilanteissa pidettäisi kiinni omista ihanteista ja hienojen ravintoloiden viiteryhmästä liian tiukkaan.
Oli muuten melko korkeakoulutettu jono nakkikioskilla sieltä päästyä. Ei tullut tappelua, vaikka olisi kyllä hyvin voinut, senverran karmea nälkä oli ravintolasta lähtiessä. Ettei perustarkoitus unohtuisi. Ehkä molemmin puolin voitaisiin hiukan maanläheisemmin keskustella tarpeista. Vai tarvitaanko ravintola-agentit erikseen, jotka palkataan hoitamaan tilausasiat, ehkä.
Korkeasti koulutetut ihmiset ei osaa ottaa etukäteen selvää eri ravintoloiden tarjonnasta ja neuvotella aterioista etukäteen pöytää varatessa?
Olisi varmaan kaivattu äitiä huolehtimaan että pikku ressukat saavat massut täyteen hernaria ja pannaria :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kovin houkuttelevaa. Vaikka en muutenkaan arvosta annoksia, joissa on kaksi kortta ristissä ja raaka-aine vähintään jokin kateenkorva, pässinkives tms. Ylihinnoiteltua jaskaa.
Hienostelua esiintyy toki molemmin päin, ja jouston puute kuuluu siihen. Tuli mietittyä asiaa kun istuttiin karonkassa nälkäisinä pöytään, ja pitkän odotuksen jälkeen eteen kannettiin kaksi tikkua ja pari luumunkokoista kekoa valtavalla lautasella, ja pari pisaraa kastiketta haahuili posliiniautiomaassa. Jälkiruoka oli pikkiriikkinen ja sitäkin odoteltiin hartaasti.
Voisi jotenkin olettaa, että juhlaruokailua tilatessa ravintola tiedustelisi minkälainen päivän ohjelma on ja miten pitkä on tauko edellisestä ruokailusta ja mitä se sisältää. Ettei noissa tilanteissa pidettäisi kiinni omista ihanteista ja hienojen ravintoloiden viiteryhmästä liian tiukkaan.
Oli muuten melko korkeakoulutettu jono nakkikioskilla sieltä päästyä. Ei tullut tappelua, vaikka olisi kyllä hyvin voinut, senverran karmea nälkä oli ravintolasta lähtiessä. Ettei perustarkoitus unohtuisi. Ehkä molemmin puolin voitaisiin hiukan maanläheisemmin keskustella tarpeista. Vai tarvitaanko ravintola-agentit erikseen, jotka palkataan hoitamaan tilausasiat, ehkä.
Korkeasti koulutetut ihmiset ei osaa ottaa etukäteen selvää eri ravintoloiden tarjonnasta ja neuvotella aterioista etukäteen pöytää varatessa?
Ei voi. Hienot ihmiset ei syö, vaan harrastaa taidekurmeeta tai kurmeetaidetta. Rahvas mättää kuin susi.
Voi hitsin hitsi, olemme usein vaimon kanssa järjestäneet tilaisuuksia, joissa on ollut kohtuu paljonkin vieraita- Aina olemme itse päättäneet mitä tarjotaan ja ainoastaan kerran on yksi vieraista sanonut, että hän tyytyy voileipään ja teehen, ei ole tulluut mieleenkään kysyä allergioita sun muita haluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kovin houkuttelevaa. Vaikka en muutenkaan arvosta annoksia, joissa on kaksi kortta ristissä ja raaka-aine vähintään jokin kateenkorva, pässinkives tms. Ylihinnoiteltua jaskaa.
Hienostelua esiintyy toki molemmin päin, ja jouston puute kuuluu siihen. Tuli mietittyä asiaa kun istuttiin karonkassa nälkäisinä pöytään, ja pitkän odotuksen jälkeen eteen kannettiin kaksi tikkua ja pari luumunkokoista kekoa valtavalla lautasella, ja pari pisaraa kastiketta haahuili posliiniautiomaassa. Jälkiruoka oli pikkiriikkinen ja sitäkin odoteltiin hartaasti.
Voisi jotenkin olettaa, että juhlaruokailua tilatessa ravintola tiedustelisi minkälainen päivän ohjelma on ja miten pitkä on tauko edellisestä ruokailusta ja mitä se sisältää. Ettei noissa tilanteissa pidettäisi kiinni omista ihanteista ja hienojen ravintoloiden viiteryhmästä liian tiukkaan.
Oli muuten melko korkeakoulutettu jono nakkikioskilla sieltä päästyä. Ei tullut tappelua, vaikka olisi kyllä hyvin voinut, senverran karmea nälkä oli ravintolasta lähtiessä. Ettei perustarkoitus unohtuisi. Ehkä molemmin puolin voitaisiin hiukan maanläheisemmin keskustella tarpeista. Vai tarvitaanko ravintola-agentit erikseen, jotka palkataan hoitamaan tilausasiat, ehkä.
Korkeasti koulutetut ihmiset ei osaa ottaa etukäteen selvää eri ravintoloiden tarjonnasta ja neuvotella aterioista etukäteen pöytää varatessa?
No itse olen lukenut tietojenkäsittelytiedettä enkä sanoisi että se tekisi minusta millään lailla pätevämmän tilaamaan catering-yrityksiltä juhlaaterioita kuin jonkun vähemmän kouluttautuneen. Jos tilaisin juhliini X määrälle henkilöitä alku-pää-jälkiruoat hintaat 60e/nuppi niin oletan että tuossa on tarpeeksi ruokaa ellei yritys erityisesti mainosta myyvänsä nimenomaan fine-dining maistelumenyitä.
Vähän ohis, mutta hieman ihmettelen kuinka paljon ihmiset ruokaa mättävät. En ole kertaakaan lähtenyt fine dining -ravintolasta nälkäisenä varsinkin, jos ateria on koostunut alku-, pää ja jälkiruuasta. Yleensä en edes syö jälkiruokaa, sillä en pidä makeasta. En ole mikään anorektikko vaan lievästi ylipainoinen ruumiillista työtä tekevä nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokki on oikeessa, tilattiinpa kakkuja oli laktoositon, gluteeniton mutta ihan mielettömän upea suuri kakku.. Kas kummaa pari palaa meni valiokakuista. Kaikki halusi suurta kakkua.. Siihen hävisivät ruokavaliot ja oireet. Allergiat on asia erikseen. Esim. Pähkinä on tod. Vaarallinen juttu.
Mielestäni olisi hyvä, jos erikoisruokavalio pitäisi tilata nimellä ja se myös annetaan muiden nähden nimellä: "olkaa hyvä, Martta Mainio, tässä on tilaamanne erikoisruokavalio". Tulisi koko seurueelle selväksi, että Martalla on todellinen erikoisruokavalio tai että Martta on teeskentelijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No johan en käy oikeestaa misdää ruokaoaikoissa syysä niille,jätän kertomatta..hyh
no olen oman elämäni huippukokki.Tietää mitä tekee,mistö teköö.Pääasia että säästää.Asiakkaiden pitäisi nähdä näiden huippukokkien köökit ja kädet..pestääks niitä..hygienia ensin.
No johan en käy oikeestaa missää ruokapaikoissa syysä niille,jätän kertomatta..hyh
no olen oman elämäni huippukokki.Tietää mitä tekee,mistö teköö.Pääasia että säästää.Asiakkaiden pitäisi nähdä näiden huippukokkien köökit ja kädet..pestääks niitä..hygienia ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, mutta hieman ihmettelen kuinka paljon ihmiset ruokaa mättävät. En ole kertaakaan lähtenyt fine dining -ravintolasta nälkäisenä varsinkin, jos ateria on koostunut alku-, pää ja jälkiruuasta. Yleensä en edes syö jälkiruokaa, sillä en pidä makeasta. En ole mikään anorektikko vaan lievästi ylipainoinen ruumiillista työtä tekevä nainen.
No itse olen käynyt monen tyylisessä fine dining-ravintolassa ja joskus on jäänyt kauhea nälkä, kun taas joskus ruokaa on ollut jopa liikaa (!). Perinteisesti fine dining on todella pieniä annoksia joita maistellaan, mutta nykysuuntaus ainakin täällä Suomessa on että ateriasta tulee myös täyteen. Useimmiten ateriat on suunniteltu sopivan täyttäviksi, mutta muutaman kertaa olemme saaneet niin mitättömän pienet annokset että oikein ihmeteltiin oliko tämä tarkoitus vai unohtuiko jotain?
Kaksi esimerkkiä viime vuodelta (kumpikin ravintolasta joka kutsuu ruokaansa fine diningiksi ja jonka hintataso menyylle on jotain 70-100e luokkaa):
Ravintola 1: alkupalaksi keksi jolla jotain kalamuhennosta, pääruoaksi kaksi Ribs-luuta jonka ympärillä lihaa kastikkeessa sekä lisukkeena raastesalaattia, välipala 4 palaa sushia, ei jälkiruokaa -> Kaikilla seurueessa jai nälkä
Ravintola 2: alkupalaksi puurolautasellinen hummusta ja iso juureen leivottu sämpylä sekä salaattia, pääruoaksi kukkurallinen riisiä ja puurolautasellinen intialaista currya, jälkiruoaksi neljäsosa suklaakakusta -> Jopa seurueen raavain mies jätti ruokansa kesken
Vierailija kirjoitti:
No jaa, ammattikokki ja vielä huipputason sellainen osaa aika nopeasti reagoida tällaisiin ja saa aikaan kaikille sopivaa syötävää nopeastikin.
Olen kyllä samaa mieltä siinä, että ihmisten ruokkiminen nykyään on työlästä ja suht ärsyttävää, etenkin kun on vain tavallinen ihminen joka oman toimen ohella yrittää järjestää vaikka rippijuhlat. Ei tarvitse olla kuin 10 vierasta, ja joudut väsäämään montaa eri sorttia tarjottavaa. Eikä kyse ole välttämättä edes allergiasta tai sairaudesta vaan vain special-ruokavaliosta.
No näille, joilla ei ole mitää terveydellistä syytä olla syömättä mitä tarjotaan, nii ei tarvi tehdä erikseen ruokia. Sen verran pitää olla älliä päässä ku juhliin menee, ettei ala vaatimaan mitään spessua. En mäkään käytä gluteenia arjessa mutta syön kiltisti mitä juhlissa tarjotaan, koska en oo allerginen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kovin houkuttelevaa. Vaikka en muutenkaan arvosta annoksia, joissa on kaksi kortta ristissä ja raaka-aine vähintään jokin kateenkorva, pässinkives tms. Ylihinnoiteltua jaskaa.
Hienostelua esiintyy toki molemmin päin, ja jouston puute kuuluu siihen. Tuli mietittyä asiaa kun istuttiin karonkassa nälkäisinä pöytään, ja pitkän odotuksen jälkeen eteen kannettiin kaksi tikkua ja pari luumunkokoista kekoa valtavalla lautasella, ja pari pisaraa kastiketta haahuili posliiniautiomaassa. Jälkiruoka oli pikkiriikkinen ja sitäkin odoteltiin hartaasti.
Voisi jotenkin olettaa, että juhlaruokailua tilatessa ravintola tiedustelisi minkälainen päivän ohjelma on ja miten pitkä on tauko edellisestä ruokailusta ja mitä se sisältää. Ettei noissa tilanteissa pidettäisi kiinni omista ihanteista ja hienojen ravintoloiden viiteryhmästä liian tiukkaan.
Oli muuten melko korkeakoulutettu jono nakkikioskilla sieltä päästyä. Ei tullut tappelua, vaikka olisi kyllä hyvin voinut, senverran karmea nälkä oli ravintolasta lähtiessä. Ettei perustarkoitus unohtuisi. Ehkä molemmin puolin voitaisiin hiukan maanläheisemmin keskustella tarpeista. Vai tarvitaanko ravintola-agentit erikseen, jotka palkataan hoitamaan tilausasiat, ehkä.
Korkeasti koulutetut ihmiset ei osaa ottaa etukäteen selvää eri ravintoloiden tarjonnasta ja neuvotella aterioista etukäteen pöytää varatessa?
No itse olen lukenut tietojenkäsittelytiedettä enkä sanoisi että se tekisi minusta millään lailla pätevämmän tilaamaan catering-yrityksiltä juhlaaterioita kuin jonkun vähemmän kouluttautuneen. Jos tilaisin juhliini X määrälle henkilöitä alku-pää-jälkiruoat hintaat 60e/nuppi niin oletan että tuossa on tarpeeksi ruokaa ellei yritys erityisesti mainosta myyvänsä nimenomaan fine-dining maistelumenyitä.
Siis tilaat ihan sokkona ruokaa, et kysy mitään etukäteen catering-firmalta niistä tarjoiluista? Kyllä mä ainakin ottaisin selvää, mistä minä tulen maksamaan 60e/nuppi ja kysyisin monelta eri firmalta ja vertailisin tarjontaa. Näin tehdään jo ihan kotona järjestettävissä juhlissakin, tai ainakin mä olen kuvitellut että kaikki tekee noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, mutta hieman ihmettelen kuinka paljon ihmiset ruokaa mättävät. En ole kertaakaan lähtenyt fine dining -ravintolasta nälkäisenä varsinkin, jos ateria on koostunut alku-, pää ja jälkiruuasta. Yleensä en edes syö jälkiruokaa, sillä en pidä makeasta. En ole mikään anorektikko vaan lievästi ylipainoinen ruumiillista työtä tekevä nainen.
No itse olen käynyt monen tyylisessä fine dining-ravintolassa ja joskus on jäänyt kauhea nälkä, kun taas joskus ruokaa on ollut jopa liikaa (!). Perinteisesti fine dining on todella pieniä annoksia joita maistellaan, mutta nykysuuntaus ainakin täällä Suomessa on että ateriasta tulee myös täyteen. Useimmiten ateriat on suunniteltu sopivan täyttäviksi, mutta muutaman kertaa olemme saaneet niin mitättömän pienet annokset että oikein ihmeteltiin oliko tämä tarkoitus vai unohtuiko jotain?
Kaksi esimerkkiä viime vuodelta (kumpikin ravintolasta joka kutsuu ruokaansa fine diningiksi ja jonka hintataso menyylle on jotain 70-100e luokkaa):
Ravintola 1: alkupalaksi keksi jolla jotain kalamuhennosta, pääruoaksi kaksi Ribs-luuta jonka ympärillä lihaa kastikkeessa sekä lisukkeena raastesalaattia, välipala 4 palaa sushia, ei jälkiruokaa -> Kaikilla seurueessa jai nälkä
Ravintola 2: alkupalaksi puurolautasellinen hummusta ja iso juureen leivottu sämpylä sekä salaattia, pääruoaksi kukkurallinen riisiä ja puurolautasellinen intialaista currya, jälkiruoaksi neljäsosa suklaakakusta -> Jopa seurueen raavain mies jätti ruokansa kesken
Ravintola 2 ei ole fine dining-ravintola.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, mutta hieman ihmettelen kuinka paljon ihmiset ruokaa mättävät. En ole kertaakaan lähtenyt fine dining -ravintolasta nälkäisenä varsinkin, jos ateria on koostunut alku-, pää ja jälkiruuasta. Yleensä en edes syö jälkiruokaa, sillä en pidä makeasta. En ole mikään anorektikko vaan lievästi ylipainoinen ruumiillista työtä tekevä nainen.
No itse olen käynyt monen tyylisessä fine dining-ravintolassa ja joskus on jäänyt kauhea nälkä, kun taas joskus ruokaa on ollut jopa liikaa (!). Perinteisesti fine dining on todella pieniä annoksia joita maistellaan, mutta nykysuuntaus ainakin täällä Suomessa on että ateriasta tulee myös täyteen. Useimmiten ateriat on suunniteltu sopivan täyttäviksi, mutta muutaman kertaa olemme saaneet niin mitättömän pienet annokset että oikein ihmeteltiin oliko tämä tarkoitus vai unohtuiko jotain?
Kaksi esimerkkiä viime vuodelta (kumpikin ravintolasta joka kutsuu ruokaansa fine diningiksi ja jonka hintataso menyylle on jotain 70-100e luokkaa):
Ravintola 1: alkupalaksi keksi jolla jotain kalamuhennosta, pääruoaksi kaksi Ribs-luuta jonka ympärillä lihaa kastikkeessa sekä lisukkeena raastesalaattia, välipala 4 palaa sushia, ei jälkiruokaa -> Kaikilla seurueessa jai nälkä
Ravintola 2: alkupalaksi puurolautasellinen hummusta ja iso juureen leivottu sämpylä sekä salaattia, pääruoaksi kukkurallinen riisiä ja puurolautasellinen intialaista currya, jälkiruoaksi neljäsosa suklaakakusta -> Jopa seurueen raavain mies jätti ruokansa keskenRavintola 2 ei ole fine dining-ravintola.
No ei ehkä kuulosta fine diningilta, mutta hinnallisesti, paikaltaan ja arvostukseltaan se siltä vaikutti, sekä kotisivujensa mukaan myös. Maut olivat loistavia, tunnelma ja viinilista hyviä. Ainoa joka erosi muista fine-dining-paikoista oli tuo annoskoko joka oli jäätävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos profiloituu huippukokkina tarjoten kallista ruokaa, joutuu kohtaamaan vaativista vaatimimman asiakasryhmän, eikä ole varaa silloin jaella ehtoja ja neuvoja.
Huippukokki tarjoaa kovan tason ammattitaidollaan itse suunnittelemansa elämyksen, eikä sitä kannata edes sen vaativan asiakkaan yrittää muokata mieleisekseen. Vähän sama kun vaatisi taidegalleriassa, että taiteiljan pitää sutata taulujensa punaiset kohdat yli sinisellä, kun minä en tykkää punaisesta väristä.
Ruokataiteilijan pitää siinä tapauksessa selkeästi ilmoittaa, että hänen taideteoksiinsa ei voi kajota, joten ravintolansa soveltuu vain kaikkiruokaisille. Miksi ravintolat ei tee näin?
Onhan noissa yleensä ihan selvästi kerrottu, että menu on ennakkoilmoituksella saatavilla esimerkiksi vegaanisena tai gluteenittomana. Mielestäni ei erikseen tarvitse ilmoittaa, ettei kaikkia mahdollisia variaatioita ja toiveita voida toteuttaa.
Ei tarvitse ilmoittaa, mutta ei tarvitse silloin myöskään valittaa ravintolaan eksyvistä allergikoista. Jos minua ei erikseen kielletä menemästä ravintolaan, oletan olevani tervetullut ja saavani asiallista palvelua. Ihmeitä en odota, odotan vain että allergioihini suhtaudutaan tosissaan ja minua kohdellaan asiallisesti.
Ravintolat: Tehkää asiakkaille pelisäännöt selväksi. Ketkä ovat tervetulleita ja mitä pystytte/suostutte toteuttamaan. Sanokaa asiakkaalle suoraan, että valitettavasti emme voi toteuttaa toiveitanne (jolloin asiakas jättää tilaamatta ja ravintolalta jää rahat saamatta.) Joko toteutatte tai ette, oma valintanne, mutta lopettakaa ainakin valitus ja asiakkaiden sairauksien olemassaolon kyseenalaistaminen ja arvuuttelu, onko kyseessä oikea vai keksitty ongelma.
Allergiat pyydetään ilmoittamaan etukäteen pöytävarauksen yhteydessä. Siis jos edelleenkin puhutaan oikeista ravintoloista, eikä mistään ”eksyin vahingossa sisään”-liikenneasemista.
Ok. En ole koskaan tehnyt pöytävarausta, ei ole ollut tarvetta. Varmaan puhutaan erilaisista ravintoloista, mulle ravintoloita on kaikki, joissa ruokaa on tarjolla. Itse en hienommissa/eksoottisemmissa käy ollenkaan.
Hmm, ehkä ne hankalat ja vaativat asiakkaat ovatkin näiden hienompien ravintoloiden ongelma? Hinnat ovat korkeat, joten asiakkaat kokevat oikeudekseen vaatia mitä vaan?
Alue: Aihe vapaa
Olin aikanaan töissä lounasravintolassa, jossa hoidin keittiötä ja salia. Eräänä päivänä oli paistettuja muikkuja ja eräs (uusi) miesasiakas ei pitänyt niiden mausta, vaan toi vasta aloitetun annoksen minulle siihen kassalle. Totesin, että jos ruoka on syömäkelvotonta, niin eipä siitä tarvitse sitten maksaakaan ja annoin kassasta lounaan hinnan takaisin tälle miekkoselle. Ukon ilme kirkastui ja se nappasi lautasen, meni pöytäänsä takaisin syömään ja hakipa vielä kolmasti lisääkin. Lähtiessään seddu vielä sanoi, että ei hän nyt niin tosissaan ollut - johon totesin, että minä olin.
.
Tiedä häntä teinkö oikein vai väärin, mutta kyseinen herra kävi tämän jälkeen syömässä lukuisia kertoja milloin yksin, välillä rouvansa sekä toisinaan seurueensa kanssa.