Lue keskustelun säännöt.
Hirveintä mitä sinulle on sanottu läheisen kuoleman jälkeen?
Kommentit (465)
Pari päivää sen jälkeen kun olin löytänyt kihlattuni kotoa kuolleena, ajattelematon ystävä sanoi "Nythän sä voit etsiä uuden miehen ja hankkia sen kanssa lapsia!" Ei varmaan tarkoittanut pahaa, mutta sai minut sanattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoleman jälkeen näin entistä työkaveriani ja mainitsin olevani menossa isäni hautajaisiin. Hän sanoi suunnilleen näin: "Kuule, kun vanhemmista ensimmäinen kuolee, se ei ole vielä mitään. Mutta sitten kun toinenkin kuolee, joudut tyhjentämään koko talon!" En siitä loukkaantunut, mutta olihan se vähän erikoinen kommentti, ja toisaalta hauskakin.
Tuollaiset kommentit ovat enemmän ajattelemattomia kuin aidosti tökeröitä, kun järjestimme äidin kanssa isän perunkirjoituksia oli puhe siitä, että vanhempani ovat eronneet mutta olivat aina tekemisissä lasten takia. Lakimies sanoi"Niin, jos on yhteisiä lapsia, ei exästä pääse koskaan eroon. Paitsi nyt sä sitten pääsit! :)" Tottahan se oli, mutta hämmentävää myös.
Iskä kuoli kun olin 16v, sen velipuoli sanoi hautajaisissa, että oma vika kun jäi pikkupaikkakunnalle asumaan, ja että tyhmä tyyppi kun alkoi ryyppäämään. Itsehän se kuoli muutaman kuukauden jälkeen kun löi päänsä kännissä, ei auttanut Tampereella asuminen.
No tämä ei ole mulle, mutta tällä palstalla oli ketju jossa joku äiti poti syyllisyyttä parikymppisen tyttärensä itsemurhasta. Ensimmäinen kommentti oli: "Lämmin osanottoni! Osaatko sanoa missä teit virheen, kun tyttäresi tuollaiseen ratkaisuun päätyi?".
Ja tällä oli kymmeniä yläpeukkuja ja vain muutama alapeukku.
Vierailija kirjoitti:
No tämä ei ole mulle, mutta tällä palstalla oli ketju jossa joku äiti poti syyllisyyttä parikymppisen tyttärensä itsemurhasta. Ensimmäinen kommentti oli: "Lämmin osanottoni! Osaatko sanoa missä teit virheen, kun tyttäresi tuollaiseen ratkaisuun päätyi?".
Ja tällä oli kymmeniä yläpeukkuja ja vain muutama alapeukku.
Ihmiset ovat oikeastikin niin uskomattoman moukkia, että tuskin tuokaan "osanotto" oli edes mikään provo.
Tädilleni sanottiin että "Pää pystyyn, onneksi sulla on sentään muitakin lapsia ja lastenlapsia" kun yksi hänen tyttäristään kuoli oman käden kautta. Eli ts. ei haittaa ja ei pitäisi tuntua missään, sisarusparvissa lapset kun ovat vain yksittäisiä rikkaruohoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tämä ei ole mulle, mutta tällä palstalla oli ketju jossa joku äiti poti syyllisyyttä parikymppisen tyttärensä itsemurhasta. Ensimmäinen kommentti oli: "Lämmin osanottoni! Osaatko sanoa missä teit virheen, kun tyttäresi tuollaiseen ratkaisuun päätyi?".
Ja tällä oli kymmeniä yläpeukkuja ja vain muutama alapeukku.
Valtaosa ihmisistä on helvetin tyhmiä. Sen olen joutunut toteamaan elämässä monta kertaa. Fiksujen seura onkin sitten sitäkin ihanampaa, kun sellainen sattuu kohdalle.
Tämä ei tapahtunut heti mieheni kuoleman jälkeen, vaan reilun kahden vuoden kuluttua. Jäin leskeksi yli nelikymppisenä ja jonkin ajan kuluttua löysin elämääni uuden miehen, jonka kanssa tapailimme vakavissamme ja esittelin hänet myös sukulaisille. Anoppi (kuolleen mieheni äiti) pillastui tästä ja lähetti melkoisen haukkumaviestin, jossa lyttäsi koko sukuni ja väitti, että olen kääntänyt lapsemmekin häntä vastaan. Kaikki oli täysin anopin omaa kuvitelmaa. Ilmeisesti minun olisi pitänyt elää loppuelämäni yksin anopin mielestä. Pahoitin mieleni viestistä, mutta en viitsinyt vastata samalla mitalla. Ymmärrän, että hän suree poikaansa, mutta yhtälailla minä suren miestäni, jonka kanssa perustin perheen ja elin arkea pidempään kuin anoppi oli elänyt poikansa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä, miksi jotkut pitävät tuota "otan osaa" huonona?
Onhan se vähän kliseinen, mutta kuitenkin neutraali. Itse miellän sen sellaiseksi, mitä sanotaan, kun ei oikein löydetä sanoja, mutta halutaan kuitenkin jollain tapaa huomioida toisen suru ja menetys.
Sillä hetkellä, kun on pahin suru, kaikki mitä ihmiset sanovat kuulostaa väärältä.
"Otan osaa" Ei toisen suruun voi ottaa osaa.
"Olen pahoillani" Älä ole, ei se ollut sinun syytäsi.
"Kuinka voit/jaksat?" Mitäpä veikkaat?
Neutraalit kommentit ovat silti parempia kuin töksäytykset, vaivaantunut hiljaisuus tai surevan välttely, mutta ne kuulostavat latteilta ja merkityksettömiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämä ei ole mulle, mutta tällä palstalla oli ketju jossa joku äiti poti syyllisyyttä parikymppisen tyttärensä itsemurhasta. Ensimmäinen kommentti oli: "Lämmin osanottoni! Osaatko sanoa missä teit virheen, kun tyttäresi tuollaiseen ratkaisuun päätyi?".
Ja tällä oli kymmeniä yläpeukkuja ja vain muutama alapeukku.
Ihmiset ovat oikeastikin niin uskomattoman moukkia, että tuskin tuokaan "osanotto" oli edes mikään provo.
Tädilleni sanottiin että "Pää pystyyn, onneksi sulla on sentään muitakin lapsia ja lastenlapsia" kun yksi hänen tyttäristään kuoli oman käden kautta. Eli ts. ei haittaa ja ei pitäisi tuntua missään, sisarusparvissa lapset kun ovat vain yksittäisiä rikkaruohoja.
Epäilen, että olet tulkinnut tuon sanonnan tarkoituksen väärin. Sanoja on varmasti tarkoittanut sitä, että tädilläsi on kuitenkin vielä monta hyvää syytä jatkaa elämäänsä ja katsoa tulevaisuuteen. Jos olisi menettänyt ainokaisen lapsensa, niin olisi todennäköisempää jumiutua suruun kiinni, mutta tädilläsi oli elämässään vielä monia ilon aiheita ja syytä katsoa eteenpäin, eikä jäädä loppuiäkseen masentuneeksi sängyn pohjalle.
Elossa olevat lapseni olivat tosiaan onni siinä tilanteessa, kun menetin mieheni. Lasten takia oli pakko jatkaa arjen pyörittämistä ja elämistä. Ei voinut vaipua itsesääliin liian pitkäksi aikaa, koska piti ajatella lasten hyvinvointia ja toki he toivat myös iloa surun keskelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa että hän kuoli 😊
Sain tällaisen tekstarin hymiöineen nykyisin entiseltä ystävältä joka hoiti sairaanhoitajana vanhempaani sairaalassa. Vanhempani kuoli 56v. iässä hoitovirheeseen
Kai on tutkittu tämän sairaanhoitajan osuus tarkasti?
Suoli24:ssä käyty äitiäni solvaava keskustelu. Onneksi valtaosa kommenteista oli poistettu ennenkuin sinne eksyin. Muuten olisin todennäköisesti nostanut kanteen/kanteita.
Äiti oli ns. julkisuuden henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tule mieleen mitään. Jokainen on sanonut jotain, jos on halunnut ja osannut. En usko että kukaan tahallaan mitään ikävää. En tosin niin herkästi muiden sanomisista loukkaannu tai en edes huomaa jos joku on sanonut jotain "hölmöä".
"Se oli rangaistus teille tekemistänne synneistä. Luultavasti siitä, että olitte seksuaalisessa kanssakäymisessä ennen häitä". Noin sanoi eräs sukulainen minulle ja miehelleni lapsemme kuoleman jälkeen. Lapsi oli saanut alkunsa muutama päivä häiden jälkeen ja tuo sukulainen luuli minun olleen raskaana häissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se ollut vielä ihminen eikä ehtinyt tulla tutuksi. Vauva kuoli synnytyksessä täysiaikaisena.
Minulle kävi myös noin. Hyvin ylimielisesti hän kommentoi. Olin äitini pesänhoitaja ja sisareni teki niin paljon kiusaa kuin vain voi. Olin aivan puhki myös siitä. No tämän sanoja oma äiti kuoli jonkun ajan päästä ja valitteli pitkään kuinka on ikävä ja suru. En sentään paistanut samoja sanoja hänelle mutta emme ole enää tekemisissä. Hän kun tuntui tietävän paremmin toisten asiat kuin he itse.
Vierailija kirjoitti:
Hirveää ei ollut se, mitä sanottiin, vaan se, mitä ei sanottu.
Tiesin tuttujen tietävän, että isäni oli kuollut. Näin sen heidän ilmeestään. Silti he eivät saaneet sanotuksi yhtään mitään. Ikään kuin isääni ei olisi ikinä ollut olemassa. Ja silti isä oli heidänkin kaverinsa.
Tätä ketjua lukiessa ei tarvitse enää ihmetellä, miksi ihmiset ovat hiljaa ja välttelevät surevaa.
Vierailija kirjoitti:
"Hän on nyt paremmassa paikassa"
Paitsi että ei ole koska kuoleman jälkeen ei ole mitään.
Mistä tiedät, oletko käynyt?
Vauvan kuolema saa ilmeisesti ihmiset sekoamaan sanoissaan. Tässä muutama
- uutta putkeen vaan!
- Vauvanne oli varmaan mestarisielu, jonka piti kokea enää lyhyt elämä
- vauvasi tuli opettamaan sinulle jotain. Tämä on pahin ja typerin ikinä!!!
- vauvanne kuolema oli jumalan rangaistus, koska elätte avoliitossa
- syö C-vitamiinia ja ajattele positiivisesti (äitini eli lapsen isoäiti)
- minusta tuntuu että se oli minun syyni (ex-anoppi, joka ei mitenkään liittynyt kuolemaan)
- tiedän, miltä sinusta tuntuu. Näin viime yönä unta, että poikani kuoli. (Sisareni, jolle vastasin, että sinä heräät painajaisestasi, minä en)
Nyt vuosia myöhemmin tajuan, että elän pöljien keskellä!
Vierailija kirjoitti:
Äidin itsemurhan jälkeen, kun luonnollisesti mietin olisiko ollut jotain enemmän, jota olisin voinut tehdä estääkseni tämän teon, ex-ystävä kommentoi "Kannattaa mieluummin miettiä, olisi tästä jotain opittavissa tulevan varalle?"
Otin tämän kommentin tosi tunteettomana ja syyllistävänä. Jaa että "toimit väärin, olisko tästä jotain opittavissa sen varalle jos sun äitisi on taas joskus itsemurhan partaalla? Eiku... Se on myöhästä jo."
Ei hyvänen aika! Et olisi voinut tehdä mitään toisin. Kukaan ei pysty estämään toisen itsemurhaa jos on todella päättänyt kuolla.
Tällaisissa tilanteissa keskustelu tulee aina pitää todella hienotunteisella tasolla. Korkeintaan kannattaa varovasti ehdottaa avun hakemista ja varmistua siitä että läheisensä tällä - ja muulla - tavoin on tieto siitä, mistä voi apua saada. Mutta tällaistakaan ei lähdetä ikinä heti ensimmäisenä pamauttamaan.
Ihmiset menevät joskus hämilleen, kun eivät oikein osaa sanoa mitään, voivat haluta vältellä jotain fraasia (otan osaa) ja sanovat sitten sen sijaan jotain kökköä. Mun ohje on, että ei yritä sanoa mitään hienoa tai teennäistä. Ota toista vaikka kädestä ja sano, että onpa ikävä kuulla, sano jotain myönteistä vainajasta (jos tunnet) ja kysy, miten ystävä jaksaa.
Monessa kulttuurissa se, että alkaa puhua oman koiransa kuolemasta, jos toiselta on kuollut isä tai äiti tai lapsi tai muu läheinen, on suora loukkaus. Koiraa ei verrata ihmiseen koskaan myönteisesti. Eikä tuo Suomessakaan korrektia ole.