Lue keskustelun säännöt.
Hirveintä mitä sinulle on sanottu läheisen kuoleman jälkeen?
Kommentit (465)
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään kaikki perintö utelut ovat loukkaavia, koska mielestäni kysyjä ei ymmärrä että ihminen on ehkä menettänyt esim vanhempansa.
Nimenomaan näin. Tämähän paljastaa myös sen, kuinka joitakin ihmisiä mietityttää hirveästi toisten varallisuus ja tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se, mitä sanottiin ollut pahinta vaan se, mitä jätettiin sanomatta. Ok, en ollut vainajan kanssa tekemisissä, mutta lähiomaisena jouduin järjestelemään kaiken ja siinä sivussa suremaan suruni. Ei tullut tukea mistään vaan kautta rantain udeltiin, mitä on tapahtunut ja mitä tapahtuu. Kylmää. Etenkin nyt sen huomaa kun kaukaisemmille tuttavuuksille menee surunvalitteluja poismenoista, jotka eivät myöskään näitä ihmisiä kosketa.
Surevan ihmisen kohtaaminen ei ole aina helppoa ja yksinkertaista. Tästäkin keskustelusta sen huomaa, kuinka loukkaannutaan jos ei vaikka sanota mitään. Sitten taas pelkkä osanotto jo loukkaa toista. Ei oo helppoa.
Näihin tilanteisiin helposti jäätyy ja suusta tulee jotain typerää. En ole itsekään hyvä näissä. Siksi kliseinen otan osaa on aika hyvä. Mieluiten silmiin katsoen.
Mutta ymmärrän myös niitä jotka yrittävät sanoa jotain fiksua joka kuulostaa typerältä tai loukkaavalta. Ne yrittää.
Siisteintä oli että monet soitti isän kuoltua ja kertoi miten arvokas keskustelu niillä oli ollut isän kanssa.
Joo, tämä on myös törkeää. Miehen pakettiauto, työkalut ym. olisi pitänyt myödä halvalla tai mieluiten antaa muille, koska minähän en niitä tarvitse. Ne ovat kuitenkin ihan rahanarvoisia ja lasten perintöä. Nekin rahat helpottaa lasten toimeentuloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähhäh
Miksi on loukkaus sanoa että vainaja on vanha? Siis sehän on nimenomaan miten asioiden kuuluu mennä, elämä on ollut pitkä ( ja toivottavasti hyvä) ja sitten on aika kuolla. Minulle tuon sanoi lääkäri kun puhuimme terveellisistä elämäntavoista ja sanoin että tuli muutaman kuukauden tauko niiden miettimiseen isäni kuollessa. Lääkäri kysyi isäni ikää, 76v ja totesi sitten että vanhojen kuuluu kuolla. Näin asia on ja saamaa mieltä olen. Aika moni irtautunut todellisuudesta.
Käyttäjä2448 kirjoitti:
Miksi on loukkaus sanoa että vainaja on vanha? Siis sehän on nimenomaan miten asioiden kuuluu mennä, elämä on ollut pitkä ( ja toivottavasti hyvä) ja sitten on aika kuolla. Minulle tuon sanoi lääkäri kun puhuimme terveellisistä elämäntavoista ja sanoin että tuli muutaman kuukauden tauko niiden miettimiseen isäni kuollessa. Lääkäri kysyi isäni ikää, 76v ja totesi sitten että vanhojen kuuluu kuolla. Näin asia on ja saamaa mieltä olen. Aika moni irtautunut todellisuudesta.
Se on totta ja elämänjärjestys. Ei sitä silti pidä mennä möläyttämään kuulostaen sille että tajusi sekin vihdoin kuolla. Ja sieti kuolla vanhana. Isäni lähti hyvin iäkkäänä ja vaikka se ei kellekään ollut yllätys niin silti menetys oli repivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2448 kirjoitti:
Miksi on loukkaus sanoa että vainaja on vanha? Siis sehän on nimenomaan miten asioiden kuuluu mennä, elämä on ollut pitkä ( ja toivottavasti hyvä) ja sitten on aika kuolla. Minulle tuon sanoi lääkäri kun puhuimme terveellisistä elämäntavoista ja sanoin että tuli muutaman kuukauden tauko niiden miettimiseen isäni kuollessa. Lääkäri kysyi isäni ikää, 76v ja totesi sitten että vanhojen kuuluu kuolla. Näin asia on ja saamaa mieltä olen. Aika moni irtautunut todellisuudesta.
Paitsi, että se vanhuus on suhteellinen käsite. Erikoinen näkemys lääkärillä, jos 76-vuotiasta kutsuu vanhaksi. Kyllä nykypäivänä, kun ihmisten elinikä on noussut, vanhaksi voi kutsua yli 80-vuotiasta, ei nuorempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Se oli vain koira"
Eläimestä pitää pitää hyvää huolta, mutta kuitenkin muistaa, että se on vain eläin. Jo ottaessasi tiedät, että se kuolee 10-15 vuodessa.
Lemmikin menetys voi olla kovempi isku kuin ihmisomaisen, koska se on joka päivä elämässä mukana ja siitä tulee monelle läheisempi suhde kuin mitä on vaikka johonkin tätiin tai setään.
Helppohan se on lemmikittömän ajatella, että kyse on VAIN eläimestä. Ei se tee siitä suremisesta helpompaa. Harmittaa vaan, kun ihmiset eivät tajua miten käsittämättömän rakas voi lemmikki olla.
Sairasta, jos lemmikin kuolema on kovempi isku kuin ihmisen! Todellakin koira tai kissa on vain eläin, olkoonkin kuinka rakas otus hyvänsä.
Ei se mitään sairasta ole. Olet nyt tässä asiassa vain omanlaisesi.
Me ihmiset ollaan erilaisia. Toisille eläin ei koskaan ole ihmiseen verrattavissa oleva kumppani. Toisille taas se voi mennä jopa ihmisen edelle.
Älytöntä puhua sairaudesta. Meillä on kaikilla oma tunnemaailmamme.
Ei sinullekaan kaikki ihmisetkään ole yhtä merkityksellisiä, vaikka olisivat läheisiäkin. Toista suret enemmän kuin toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa että hän kuoli 😊
Sain tällaisen tekstarin hymiöineen nykyisin entiseltä ystävältä joka hoiti sairaanhoitajana vanhempaani sairaalassa. Vanhempani kuoli 56v. iässä hoitovirheeseen
Täysin käsittämätöntä!
Moni sureva on sanonut, ettei tarvi osata sanoa mitään, halaa läheisempää, kosketa olkaa vieraammalle. Ole hetki siinä. Kysy, voitko jotain tehdä, jos olet valmis siihen. Ulkoiluta koiraa, hoida lasta, ole kuuntelija, käy kaupassa...
Ä l ä vaihda kadun toiselle puolen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 luvunlapsi kirjoitti:
Otan osaa, ymmärrän miltä sinusta tuntuu.
Hieman tökerö lause, mutta en lähtisi vähättelemään tuota loppulausetta "ymmärrän, mitä sinusta tuntuu", sillä kyseinen sanoja on voinut oikeasti menettää rakkaan läheisen ja tietää, miten p*skaa se on.
Suru läheisen ihmisen kuolemasta on joka kerta erilainen samankin henkilön kokemana. Vanhempani menettäneenä en mene väittämään, että ymmärtäisin täysin, miltä toisesta tuntuu menettää vanhempansa. En tunne hänen vanhempiaan samalla lailla kuin hän eli en tiedä, ketä ja mitä hän suree menetyksissä.
Varmasti näin on. Mutta kun sanotaan "Ymmärrän miltä sinusta tuntuu", ei sillä tietenkään tarkoiteta, että ymmärrettäisiin täysin.
Olen varmaan itse käyttäytynyt tökerösti noissa tilanteissa nuorena. Olin saanut sellaisen kasvatuksen, että kun joku on kuollut, sureminen ei ole oikein sopivaa ja pitää vain olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni kuoli sairastettuaan pitkään. Kävin työpaikalla hoitamassa jonkun jutun, jäin kesälomalle. Huoneessani oli valkoiset ruusut työkavereilta. Purskahdin itkuun. Niin kaunis ele. Kunpa itse muistaisin antaa kukat läheisensä menettäneelle. Surukortin usein laitan kauempana asuville.
Koulukaverini katosi ja löytyi noin viikkoa myöhemmin hukkuneena. Lähetin viestejä parhaalle ystävälleni ja yritin ehkä vähän sekavastikin selittää, että olen tosi järkyttynyt saatuani näin huonoja uutisia. En ole varma, miten ymmärrettäviä viestini olivat. Joka tapauksessa sain vastauksen: "Kyllä muna seisoo hyvin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli kun olin 21v eikä isäkään ollut vielä mitenkään vanha. Minua vielä vuotta nuorempi työtoveri kysyi milloin meillä pidetään "monttubileet"? Jäin siinä suorastaan monttu auki, kun en ollut koskaan edes tuollaista termiä kuullut käytettävän, sekä tahdittomuuden takia. Tämä 80-luvulla joten osaan jo laittaa sanojan nuoruuden ymmärtättömyyden piikkiin.
Monttubileet kuuluu samaan mauttomaan sarjaan kuin "kevyet mullat". Väärässä paikassa vitsinheittoa jos kuolleen omaiselle sanotaan näin.
Eihän tuo kevyet mullat ole mitenkään mautonta. Sanontaa käytettiin jo antiikin aikana hautakirjoituksissa.
Isäs on nyt h.elvetissä.
Isä a.mpui itsensä.
Olin 14 vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Se oli vain koira"
Eläimestä pitää pitää hyvää huolta, mutta kuitenkin muistaa, että se on vain eläin. Jo ottaessasi tiedät, että se kuolee 10-15 vuodessa.
Lemmikin menetys voi olla kovempi isku kuin ihmisomaisen, koska se on joka päivä elämässä mukana ja siitä tulee monelle läheisempi suhde kuin mitä on vaikka johonkin tätiin tai setään.
Helppohan se on lemmikittömän ajatella, että kyse on VAIN eläimestä. Ei se tee siitä suremisesta helpompaa. Harmittaa vaan, kun ihmiset eivät tajua miten käsittämättömän rakas voi lemmikki olla.
Sairasta, jos lemmikin kuolema on kovempi isku kuin ihmisen! Todellakin
Lemmikki on joka päiväisessa elämässä mukana. Perheen jäsen.
Minua on epäity kuoleman aiheuttajaksi (omaisilla oli ilmeisesti Kauniiden ja rohkeiden juonittelut sekoittaneet päänupit).
Lakatkaa hyvät ihmiset seuraamasta telkkariohjelmia, jos ne alkavat sekoittua reaalielämän kanssa.
Tuossa tilassa sun olisi pitänyt jatkaa sairauslomaa, ei tulla töihin ollenkaan. Ethän ollut yhtään vielä työkunnossa.
No pomo nyt ei ollut tilanteen tasalla, tiesikö koko asiastakaan. Mutta ei tuollainen täydellinen luhistuminenkaan siitä kerro, että olisit ollut pystyvä työhön.