Hirveintä mitä sinulle on sanottu läheisen kuoleman jälkeen?

Moni täällä on todennut että kauheinta on kuulla tuo että hän on nyt paremmassa paikassa. Sitäkin kauheampi on tämä Raamatun totuus jos näin ei olekaan:

https://kutsuhuutotaivaaseen.blogspot.com/2021/01/tahdotko-taivaaseen.h…

Siskoni huusi mulle puhelimessa. 

Langon mielestä "tuli äitiä ikävä" kun äiti kuoli ja surin vielä vuoden jälkeen 

Ei mitään tukea eikä ymmärrystä. Olisi pitänyt ohittaa suru ja olla vain iloinen ja häntä varten. Haukut sain ja syytöksiä.

Ei voi sanoa mitään, mistä sureva ei voisi loukkaantua. Tuskin monikaan pahaa tarkoittaa, jos sanoo vaikka, että voi kuvitella miltä läheisen menettäminen tuntuu.

Käly: "Pahan ihmisen kuolema kestää kauan."

Vierailija kirjoitti:

Ei voi sanoa mitään, mistä sureva ei voisi loukkaantua. Tuskin monikaan pahaa tarkoittaa, jos sanoo vaikka, että voi kuvitella miltä läheisen menettäminen tuntuu.

Siksi monet ottavat etäisyyttä ja sekin on tietysti loukkaus.

Joo, palvelutalon JOHTAJA pamautti, Espoossa, että "sehän oli jo vanha". Kylmää oli toiminta palvelutalossa kun omainen kuoli. Tässä on kuolintodistus ja sillä selvä. Kauheaa.

Vierailija kirjoitti:

Luulin erehdyttävästi ystäväkseni kun puhuin surustani , sain monologin: No , maailmahan ylikansoittuisi jos ihmisiä ei kuolisi pois.

Voi miten voin samaistua tuohon samaan kauheuteen. Myös ystäväkseni luulemani henkilö "lohdutti" minua aivan samoilla sanoilla. Vieläkin kylmyys menee pitkin koko vartaloani kun muistan tilanteen. Olen pahoillani puolestasi , kuin monen muunkin , jotka ovat saaneet osakseen yhtä ala- arvoisia kommentteja surunsa keskellä.

Ei tämä nyt ehkä varsinaisesti hirveää ole, mutta silti jotenkin aika tökeröä ja tilanteeseen varsin sopimatonta.

Eli vanhempani hautajaisissa yksi pitkäaikainen tuttava rupesi kyselemään minulta ulkomaanmatkoistani, kun siis normiolosuhteissa matkailen kohtalaisen usein. Vastasin tuttavalle vaan, että tässä ei nyt ole ollut matkat mielessä, kun vanhempani tilanne on ollut tämä...

Lisäksi kun jotain sanoin siitä, että olen kokematon hoitamaan kuolinpesän asioita, niin jotenkin siihenkin kommentoi ikävään sävyyn, että eiköhän ole jo korkea aika opetella hoitamaan niitä. No enpä kyllä sanoisi, ainakaan tässä tapauksessa, sillä vanhempani nyt menehtyi aivan liian aikaisessa elämänvaiheessa muutenkin.

Pomo sanoi -No mutta elämä jatkuu eli ala tulla töihin sieltä 

Äitini kuoli 51v, esikoiseni oli silloin 6kk. Silloinen mieheni, lapseni isä totesi ettei pääse hautajaisiin, eikä voi auttaa vauvan kanssa, koska samana päivänä hänellä oli firman kick Off juhlat... sain vauvan hoitoon ystävälleni hautajaisten ajaksi. Olin tietty surun murtama, mieheni tuli kotiin seuraavana päivänä. Hän meni nukkumaan krapulaansa kotiin päästyään..

Olisin kaivannut apua paperiasioihin mieheni kuoleman jälkeen. Minulle sanottiin vain, että hanki vihko, johon voit laittaa ylös, mitä pitää tehdä.

Kiitti vaan avusta.

Ystäväni kuoli yllättäen sairauteen 25-vuotiaana. Loukkaavinta oli, että jotkut eivät suostuneet uskomaan että nuori, päällepäin terve ihminen voi vain kuolla, ja spekuloivat että kyseessä olisi ollut esim. päihteisiin liittyvä kuolema.

Keittiöpsykologina ajattelen, että se oli liian pelottava ajatus hyväksyä, että joku niin nuori vain kuolee yllättäen, mutta kyllä nuo jutut ja törkeät juorut voisi pitää omana tietonaan. 

Yksi tuttu mies kysyi, kun kuuli mieheni kuolemasta: "joko on uusi katsottuna?"

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään kaikki perintö utelut ovat loukkaavia, koska mielestäni kysyjä ei ymmärrä että ihminen on ehkä menettänyt esim vanhempansa.

Puolisoni työskentelee pikkupaikkakunnalla asiakaspalvelutyössä

Hänen äitinsä kuoli, moni asiakas  esitti osanottonsa, mutta seuraavana utelivat, mitä teet äitisi talolle.

No, ymmärrettävää toisaalta, mutta puolisoani nämä utelut loukkasivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi sanoa mitään, mistä sureva ei voisi loukkaantua. Tuskin monikaan pahaa tarkoittaa, jos sanoo vaikka, että voi kuvitella miltä läheisen menettäminen tuntuu.

Siksi monet ottavat etäisyyttä ja sekin on tietysti loukkaus.

 

Tämäkin on totta.

Tätä varten ovat perinteiset fraasit, mutta joku voi niitäkin pitää teennäisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään kaikki perintö utelut ovat loukkaavia, koska mielestäni kysyjä ei ymmärrä että ihminen on ehkä menettänyt esim vanhempansa.

Puolisoni työskentelee pikkupaikkakunnalla asiakaspalvelutyössä

Hänen äitinsä kuoli, moni asiakas  esitti osanottonsa, mutta seuraavana utelivat, mitä teet äitisi talolle.

No, ymmärrettävää toisaalta, mutta puolisoani nämä utelut loukkasivat.

Hah, eräs soitti heti anoppinini kuoltua, että poika tarvitsisi halvan talon. 

Korpit haaskalla ...

Ei mitään kovin kamalaa. Mutta ehkä enemmän outoa, että naiset jotka ovat raskaana tai juuri tulleet äideiksi, tekevät viittauksia omaan lapseensa ja elämän jatkumiseen ottaessaan osaa ja osana surunvalitteluja ikäänkuin lohdutuksena. Eihän jonkun syntyvä lapsi ole mikään korvike kuolleelle.. En ymmärrä tätä ollenkaan. Olen laittanut vauvahormonien piikkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Näin oli varmasti tarkoitettu". No ei ollut. Menetin läheisen isän yhtäkkiä parikymppisenä. Menettäjiä oli paljon muitakin, kuten usein.

Vakaassa uskossa elävälle se olisi kai lohdullinen lause, sopisi hänen ajatusmaailmaansa.

 

Mä olen alle parikymppinen ja isäni kuoli äskettäin. Naispappi sanoi hautajaisissa juuri noin ja voin sanoa että särähti ikävästi korvaan. Kuolema oli tullut yllättäen.

Pappi olisi voinut sanoa sen toisellakin tavalla.  Esim. " Tällaisen tapahtuessa ihmettelemme, mikä tarkoitus tässä on "

Eli aivan sama asia.  Asia oli siis tarkoitettu, mutta emme vain tiedä miksi.

Kuulostaa vain paljon paremmalta.  En kyllä vaan itsekään tiedä, miksi.

Jotainhan sitä on kumminkin sanottava.  Ei ehkä pitäisi niitä tuttujen ja sukulaisten sun muiden sanomisiakaan niin kovasti ruotia.  Varsinkin, jos tämä ensimmäisen kerran kuulee asiasta. Ei sitä niin äkkiä mitään kauhean fiksua ja hienoa osaa sanoa, en yhtään ihmettele jos joku ei sano mitään tai tulee sanoneeksi jotain ihan höhlää.

Isäni kuoli ollessaan 30-vuotias. Eräs tuttava otti tämän asian puheeksi - minun jo ollessani aikuinen -  sanomalla että isäni oli ollut "valmis" kuolemaan. Isäni siis menehtyi tapaturmaisesti eikä esim. vaikean sairauden uuvuttamana tai oman käden kautta.  Kyseinen henkilö on harras kristitty joten saattoi olla että hän uskonsa tähden ajatteli kolmekymmenvuotiaan olevan "valmis" kuolemaan, en tiedä, mutta jotenkin pahalta tuntui tuo kommentti varsinkin kun isäni varhainen kuolema mullisti elämämme täysin.