Lapsi puhuu edellisestä elämästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi kertoi joskus, että sinne laatikkoon se isä hukkui. En ymmärtänyt tästä mitään kunnes sukututkimuksessa tuli selville, että miehen 6*isoisä hukkui Laatokka-järveen Karjalassa joskus 1700-luvun alussa.

Hukkumisen kokeminen vaikuttaisi olevan sellainen asia, joka säilyy perimässä.

Tarkenna. Holokaustin kokemimen näkyy samoin perimässä? Mutta periytyykö lapsettomuus.

Vierailija kirjoitti:

Geenit saattaa tavallaan muistaa asioita, mutta eipä yhteen munasoluun tai siittiöön rajattomasti tietoa mahdu. Ehkä muistijälkiä siirtyy lapsen aivoihin jo raskausaikana.

Öö tuota. Geenit muistavat kaiken ihan sieltä "alkuräjähdyksestä" asti. Ihminen on virallisesti tähtipölyä. Atomeja. Myös traumat kulkevat "muistissa". Ja nämä ovat sitten ihan tiedettä, ei hömppää. Jälleensyntymisideologia voi selittyä nimenomaan tällä.

Sellaista tietokoneprosessoria ei ole olemassakaan kuin yhden ihmisen elimistö aivoineen.

Lapseni tuoksuu samalta, kuin edesmennyt sukulaiseni.

Muistan lapsena ajatelleeni, että energia jatkaa olomuotoaan mutta toisessa muodossa. Se tuntui todella läheiseltä ja itsestäänselvältä. Minut on kasvatettu ihan perus luterilaiseksi, eli reinkarnaatiota ei ole tuputettu.

Varsinaisia muistikuvia ei ole edellisistä elämistä, mutta joskus sitä ihmiset vetävät puoleensa selittämättömällä tavalla. Kun tapasin parhaan ystäväni ensimmäistä kertaa, hänen äänensä ja naurunsa täytti minut onnella ja ilolla. Rakastin häntä ihmisenä jo ennen kuin edes tunsin häntä. Tiesin vain, että tämä henkilö on minulle tärkeä. Ja niin on käynyt muutaman muunkin henkilön kanssa. He ovat sieluperhettä ja tunnistin heidän ”energiansa” välittömästi.

Jos reinkarnaatio kiinnostaa, Brian Weiss on kirjoittanut aiheesta kirjoja.

Olen lapsesta asti pelännyt täysin perusteettomasti, että kuolen karhun kaatamana. Todennäköisyys tälle on nykyaikana 0 %, mutta mistä entisestä elämästäni (tai kuolemastani) tämä pelko on saanut alkunsa? Samoin koen suurta kiinnostusta 1800-luvun britti-imperiumin Aasian kolonioihin ja elämään siellä (brittinaisena). Tätä kiinnostusta olen selittänyt itselleni sillä, että minulla oli entinen elämä tuona aikana Aasiassa. Siellä tuskin kuitenkaan jouduin karhun tappamaksi. Oli huuhaata tai ei, niin kiehtovaa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen lapsesta asti pelännyt täysin perusteettomasti, että kuolen karhun kaatamana. Todennäköisyys tälle on nykyaikana 0 %, mutta mistä entisestä elämästäni (tai kuolemastani) tämä pelko on saanut alkunsa? Samoin koen suurta kiinnostusta 1800-luvun britti-imperiumin Aasian kolonioihin ja elämään siellä (brittinaisena). Tätä kiinnostusta olen selittänyt itselleni sillä, että minulla oli entinen elämä tuona aikana Aasiassa. Siellä tuskin kuitenkaan jouduin karhun tappamaksi. Oli huuhaata tai ei, niin kiehtovaa kuitenkin.

Brittejä muutti aikoinaan siirtolaisiksi amerikkaan raivaamaan erämään ankariin olosuhteisiin itselleen maata, jolloin ankarat olosuhteet yllättivät monet, myös villieläimiä (karhuja,susia) tuli varoa. 

The "Homesman" elokuva esimerkiksi kuvaa tilannetta missä kärrätään mielenterveydeltään järkkyneitä siirtolais-uudisraivaajaperheiden naisia ja äitejä Nebraskasta Iowaan, koska eivät ole kestäneet enää armottomissa ja karuissa olosuhteissa mielen järkkymättä. Moni nainen oli lähtenyt iehensä mukana toivorikkaana ja lapsellisena tietämättä mihin olosuhteisiin itseasiassa joutuivat, Nebraskan ensimmäiset asuttajat mm rakensivat talonsa turpeesta koska preerialla ei kasvanut puita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapsesta asti pelännyt täysin perusteettomasti, että kuolen karhun kaatamana. Todennäköisyys tälle on nykyaikana 0 %, mutta mistä entisestä elämästäni (tai kuolemastani) tämä pelko on saanut alkunsa? Samoin koen suurta kiinnostusta 1800-luvun britti-imperiumin Aasian kolonioihin ja elämään siellä (brittinaisena). Tätä kiinnostusta olen selittänyt itselleni sillä, että minulla oli entinen elämä tuona aikana Aasiassa. Siellä tuskin kuitenkaan jouduin karhun tappamaksi. Oli huuhaata tai ei, niin kiehtovaa kuitenkin.

Brittejä muutti aikoinaan siirtolaisiksi amerikkaan raivaamaan erämään ankariin olosuhteisiin itselleen maata, jolloin ankarat olosuhteet yllättivät monet, myös villieläimiä (karhuja,susia) tuli varoa. 

The "Homesman" elokuva esimerkiksi kuvaa tilannetta missä kärrätään mielenterveydeltään järkkyneitä siirtolais-uudisraivaajaperheiden naisia ja äitejä Nebraskasta Iowaan, koska eivät ole kestäneet enää armottomissa ja karuissa olosuhteissa mielen järkkymättä. Moni nainen oli lähtenyt iehensä mukana toivorikkaana ja lapsellisena tietämättä mihin olosuhteisiin itseasiassa joutuivat, Nebraskan ensimmäiset asuttajat mm rakensivat talonsa turpeesta koska preerialla ei kasvanut puita.

Oliko se Annie Proulx-niminen kirjailija joka teoksissaan kuvaa myös tyyliin noiden (Wyoming, etc) takamaiden ihmisten elämää . . .?

Kannattaa tutustua Dolores Gannonin kirjoihin. Hän on tehnyt paljon työtä hypnoosi n ja edellisten elämien parissa. Monet ihmiset ovat hypnoosissa muistaneet todella tarkkaan edellisiä elämään. Osa elämistä on ollut jopa eri planeetoilla.

Vierailija kirjoitti:

On varmaan paljon erilaisia syitä, joiden vuoksi voi olla muistoja - mutta se että 2-3 -vuotias ihan pokkana kertoo edellisestä elämästään, vaikka ei siihen johdatella, ON spooky.

Edelliset elämät kuuluvat ihmisen sielunkiertoon, me vain yleensä unohdamme nämä. On täysin luonnollista eikä siinä ole mitään pelättävää.

Hakeutukaa hoitoon, jos on tuollaisia näkyjä tai juttuja. Kuulostaa skitsofrenialta. Lapset nyt höpöttelee mitä vaan, ja höpötykset lisääntyy, jos niitä ruokkii. Jos vanhemmat innostuu jostain aiheesta, niin lapsi höpertelee siitä aiheesta sitten vielä enemmän. Nyt pitää olla aikuinen ja järkevä, vaikka miten kiehtoisi lapsen kertoma skeida.

"

Mieheni sanoi minulle toisen kerran tavatessamme, että koki rintakehässä selittämättömän tunteen aivan kuin pitkä kaipaus olisi päättynyt kun näki kasvoni ja kuuli puheeni. Nykyään olemme naimisissa, joten olemme varmasti olleet pari myös entisessä elämässä."

Harvoin saa lukea kuinka noin kauniisti joku on ilmaissut tunteensa rakastetulleen. Pitkä kaipaus päättynyt.

Vierailija kirjoitti:

"

Mieheni sanoi minulle toisen kerran tavatessamme, että koki rintakehässä selittämättömän tunteen aivan kuin pitkä kaipaus olisi päättynyt kun näki kasvoni ja kuuli puheeni. Nykyään olemme naimisissa, joten olemme varmasti olleet pari myös entisessä elämässä."

Harvoin saa lukea kuinka noin kauniisti joku on ilmaissut tunteensa rakastetulleen. Pitkä kaipaus päättynyt.

Melko varma keino saada pesää.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että ihmisen aivoissa on LSD:tä ihan luonnostaan. Senkin vuoksi jotkut aistimukset saattaa vääristyä.

Jos ihmisellä on kylmä, hän tietää hakeutua lämpimään. Mutta jos on hypoterminen, niin olo tuntuukin lämpimältä ja alkaa riisua vaatteita.

Ihminen näkee kaksi viivaa edessään, joista oikea on lyhyempi. Hänen vieressään olevat ihmiset sanovat viivojen olevan saman mittaisia, niin ensimmäinen ihminen korjaa katsettaan ja näkee viivat yhtämittaisina.

Kuulokin saattaa heittää. Tuntoaistikin hassuttaa, esimerkiksi haamuraajat.

Tarkista tietosi. Kaikki aistit ei toimi noin.

Itselläni tulee joskus öisin unen ja valveen rajamailla todella ahdistava tunne yläselän päälle (jos olen mahallani). Jotain painavaa ja rusentavaa. Lisäksi pelkään ahtaita paikkoja, mihinkään tunneliin en voisi kuvitella ryömiväni.

Olen tähän asti ajatellut että tuo tunne on vauva-ajaltani. Minulla oli sadistinen ja kateellinen pari vuotta vanhempi isosisko jonka voin kyllä kuvitella vaikka istuneen päälläni. Mutta voihan se olla jotain entiseen elämäänkin liittyvää tunnetta ja pelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"

Mieheni sanoi minulle toisen kerran tavatessamme, että koki rintakehässä selittämättömän tunteen aivan kuin pitkä kaipaus olisi päättynyt kun näki kasvoni ja kuuli puheeni. Nykyään olemme naimisissa, joten olemme varmasti olleet pari myös entisessä elämässä."

Harvoin saa lukea kuinka noin kauniisti joku on ilmaissut tunteensa rakastetulleen. Pitkä kaipaus päättynyt.

Melko varma keino saada pesää.

Sinunkaltaisesi surulliset tunnevajakit eivät koskaan tule ymmärtämään mistä tuossa keskustelussa oli kysymys.

Hakeutukaa hoitoon tyyppiset ihmiset ovat pelkkiä umpimielisiä valtion palkkaamia teknokraatteja, kuten lääkärit suurin osa - parantajia ei heissä lainkaan. Lääketeollisuuden burokraatteja.

Ajoimme ison hautausmaan ohitse, kun lapseni (n. 2-3-vuotias) totesi: "Ennen kuin tulin mahaasi, olin hautausmaalla." Se oli aika kylmäävä hetki. Lisäksi pienempänä puhui usein toisesta perheestä, jossa oli isä, äiti ja Eepo-kissa. Piirtelikin näitä "perheenjäseniä" mm. päiväkodissa. Nyt on 5-vuotias ja näitä puheita ei enää ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Hakeutukaa hoitoon tyyppiset ihmiset ovat pelkkiä umpimielisiä valtion palkkaamia teknokraatteja, kuten lääkärit suurin osa - parantajia ei heissä lainkaan. Lääketeollisuuden burokraatteja.

Tällä ketjussa on paljon porukkaa, jonka olisi syytä hakeutua hoitoon...

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tulee joskus öisin unen ja valveen rajamailla todella ahdistava tunne yläselän päälle (jos olen mahallani). Jotain painavaa ja rusentavaa. Lisäksi pelkään ahtaita paikkoja, mihinkään tunneliin en voisi kuvitella ryömiväni.

Olen tähän asti ajatellut että tuo tunne on vauva-ajaltani. Minulla oli sadistinen ja kateellinen pari vuotta vanhempi isosisko jonka voin kyllä kuvitella vaikka istuneen päälläni. Mutta voihan se olla jotain entiseen elämäänkin liittyvää tunnetta ja pelkoa.

No tuolle raskaalle ololle on ihan fysiologinen selitys olemassa. Kun elimistö vaipuu uneen, niin ihmisen lihaksisto ikäänkuin halvaantuu. Joskus mieli ei ole vielä ehtinyt uneen niin syvälle, ja tällöin ihminen voi kokea noita unihalvauksia ja omituisia oireita ja näkyjä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi kertoi joskus, että sinne laatikkoon se isä hukkui. En ymmärtänyt tästä mitään kunnes sukututkimuksessa tuli selville, että miehen 6*isoisä hukkui Laatokka-järveen Karjalassa joskus 1700-luvun alussa.

Ollisikohan siitä lapsen kuullen joku sattunut joskus puhumaan?