Lapsi puhuu edellisestä elämästä

Lasten ja eläinten herkkyys selittyy myös aivoaalloilla. Noin 2-6-vuotiaat lapset ovat lähinnä theta-aaltotilassa. Silloin ihminen on herkimmillään ja sisäinen maailma sekä kuvitelmat ovat vahvoja. Silloin ihmistä on myös helppo ohjailla suggestioiden avulla (kuten hypnoosissa, sillä myös hypnoosissa oleva ihminen on thetatilassa). Eläimet ovat jatkuvasti thetatilassa.

Vierailija kirjoitti:

Lasten ja eläinten herkkyys selittyy myös aivoaalloilla. Noin 2-6-vuotiaat lapset ovat lähinnä theta-aaltotilassa. Silloin ihminen on herkimmillään ja sisäinen maailma sekä kuvitelmat ovat vahvoja. Silloin ihmistä on myös helppo ohjailla suggestioiden avulla (kuten hypnoosissa, sillä myös hypnoosissa oleva ihminen on thetatilassa). Eläimet ovat jatkuvasti thetatilassa.

Lasten ja eläinten on siis helpompi havaita henkiä ja kokea kummallisia asioita, koska heidän aivonsa ovat erityisen vastaanottavaisia tällaisille ilmiöille.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tutustua Dolores Gannonin kirjoihin. Hän on tehnyt paljon työtä hypnoosi n ja edellisten elämien parissa. Monet ihmiset ovat hypnoosissa muistaneet todella tarkkaan edellisiä elämään. Osa elämistä on ollut jopa eri planeetoilla.

Tämä on muuten todella mielenkiintoista. Dolores on pitkän uransa aikana hypnotisoinut tuhansia ihmisiä ja kaikilla on hyvin samankaltaisia kokemuksia esim. siitä mitä tapahtuu sillä hetkellä kun ihminen on juuri kuollut, kuinka sielu itse valitsee perheen johon syntyy jne.

Mielenkiintoista.

Mulla ei oo mitään muistikuvia edellisistä elämistä.

Lapset muistavat edellistä/edellisiä elämiä noin siihen saakka kunnes koulu ja siten yhteiskunnan indoktrinaatio siitä mikä on normaalia ja hyväksyttävää alkaa. Se nyt vaan on näin että ihmiskeho on kuolevainen mutta ihmissielu kuolematon, meillä on ihan jokaisella ollut monta fyysistä elämää, ja tulee olemaan. Esimerkiksi Buddhalaiset ja Hindut uskovat oikeaoppisesti jälleensyntymiseen. Jostain syystä Euroopassa tätä ei haluta pitää tosiasiana. AP:n lapsi ei ole ensimmäinen eikä taatusti viimeinen, joka on noita asioita puhunut, jotkut ovat ihan tutkimuksia tehneet ja haastatelleet tuhansia lapsia liittyen tähän ilmiöön. Tapauksia on itse asiassa satoja tuhansia.

Kun sain lapsen, vähän odotin, että alkaisiko puhua jotain tuollaisia. Mutta ei, valitettavasti, vaikka annoin tilaa. Sinänsä siis uskon, että ihan hyvi vi joku sielu kiertää maapallollaa useamman kerran. Käykö niin kaikille vai unohdammeko vaan? En tiedä, eikä kukaan tiedä.

Aloittajalla sanoisin minäkin, että kirjoittaa ylös jonnekin, mistä lapsi ei niitä juttuja löydä. Kysyy vähän tarkemmin ilman motään painostusta. Muistikuvat varmasti häviävät vanhetessa.

En olisi yhtään huolissani.

No lapset nyt höpöttelevät mitä sitä sattuu, ihan normaalia. Mutta se ei ole normaalia jos vanhempi lähtee mukaan juttuihin ja alkaa niitä tulkitsemaan tarkoitushakuisesti.

Eli aikuiset selvittäkääpä päänne ja antakaa lasten olla lapsia älkääkä missään tapauksessa johtaako lapsianne harhaan. Siitä on vain haittaa

Tällain parantumattomasti sairaana ois kyllä lohduttavaa jos sais uuden elämän. Itse ainakin haluaisin elää uudestaan, kun tämä elämä on mennyt lähinnä sairastellessa. Ois paljon asioita, joita haluaisin tehdä. Ryhtyä tietyn alan yrittäjäksi ja perustaa perheen. Sellaiseen ei oo nykyään voimia, vaikka saattaa sitä kymmenen, parhaimmillaan 20 vuotta vielä elääkin, mutta hyvin sairaana. Tosin epäilenpä että jos syntyy uudestaan, niin ei ole kuitenkaan sitä samaa minuutta, eli ei olekaan samoja kiinnostuksenkohteita ja lahjoja ja taitoja eli tavallaan ei voi jatkaa nykyisten unelmien toteuttamista eikä tunnu että olis tämä sama minä joka eläis uudestaan.

Selvennyksen vuoksi vielä: niin "entiset" kuin "tulevat" elämät ovat satuja, ihmisten päissä syntynyttä fiktiota. Todellisuudessa ei ole kuin tämä yksi ja ainoa elämä.

Aikuinen joka ei erota satua todellisuudesta on vähän tyhmä, eikö olekin?

Minulla ei ole tapana puhua lapsille mitään tällaisia. Olen itse agnostikko, akateeminen koulutus luonnontiet.alalta, lisensiaatti ja tieteenfilosofiani lukenut ja sisäistänyt. Hyväksyn etten voi tietää, hyväksyn, että selitysmalleja voi keksiä, mutta varsinaista tietoa näistä asioista on aika mahdotonta saada. Jälkeensyntymä käy kyllä omaan järkeeni vahvemmin kuin monet muut kuolemanjälkeisselitykset. Minulle tyhjyyskin on ihan ok, itseasiassa se olisi lohdullisempi tietyllä tavalla kuin uudelleen kiertäminen. Olen nuorena näitä paljon pohtinut, sittemmin varsin vähän, koska en koe tosiaan varsinaisesti tarvetta.

Nyt 4-vuotias lapseni alkoi vajaa vuosi sitten kertoa, kuinka hänellä on kamala ikävä isoveljiään. Niiden olisi pitänyt tulla, mutta ne menivät pois. Isosiskokin on, mutta se on tyhmä, niin ei haittaa, vaikkei tullut. Nyökkäilin siinä ja olin vähän hämmentynyt, olen kokenut ennen lapsen syntymää useamman keskenmenon. Yksi elävä isosisko hänellä on. En kysellyt sen kummemmin, yleensä vastaan noihin vain, että jaa, vai niin, no sehän oli tms. jtn. En halua tukea enkä syöttää noita juttuja, mutta en myöskään ns. nöyryyttää ja vaimetaa.

Sittemmin tarinaa on tullut lisää. Hänellä on ”isoäiti” jossain ja pitää tätä oikeana äitinään. Silloin kun joutui jättämään isoäidin, isoisän ja isoveljet, oli tosi surullinen, mutta tiesi, että pitää tulla meidän luoksemme. Myöhemmin on kertonut, että isoveljet ovat jo aikuisia ja oikeasti hekin jo kuolleet, mutta hänellä on heitä kova ikävä.

Tarinoi sittemmin paljon isoäidistä ja näihin on tullut välillä myös hyvin mielikuvituksellisia sävyjä, isoäiti on osin muodostunut myös mielikuvituskaverin tyyppiseksi ideaksi. Kerran selitti jotain siitä, kun olin hänen vatsassaan ja sanoin siihen, että kulta sinä olet ollut äidin vatsassa: korjasi sitten, että ei! Tietäähän hän sen, mutta ei tarkoita sitä aikaa, vaan sitä aiempaa aikaa kun minä olin hänen vatsassaan ja hän synnytti minut! Silloin ennen! Että oli tosi raskas se maha!

Tässä spookya on tietty se, että äitini on kuollut jä lapsi näyttää äidiltäni, on luonteeltaankin samanlainen. En kuitenkaan koe heitä samaksi olennoksi, se olisi ihan varmasti haitallista kaikille ja oikeasti en halua ajatella niin. Äitini äiti on kuitenkin elossa ja vaikka lapsi pitää hänestä kovasti, ei ole koskaan viitannut häneen ns. isoäitinä. Joskus viime syksyllä leikki kerran itsekseen ja tuli sitten valtavan surullisena itkemään ja hakemaan lohdutusta. Kysyin, mistä on paha mieli ja itki sitä, että isoäiti ja isoisä ja veljet ovat jo kaikki kuolleet ja hänellä on heitä niin kova ikävä. Oikeastaan sen jälkeen tarinat ovat vähän vähentyneet, vaikka edelleen näitä tulee esiin. Mitään konkreettisia juttuja ei ole kertonut ja tosiaan olen välttänyt kyselemästä, koska en tosiaan halua tuputtaa mitään settejä hänen päähänsä.

Kiinnostava ja outo ilmiö, johtui mistä vaan. Yritän ajatella myös niin, että jos nämä ovat tosia (itselläni on ollut useita ennakkoaavistuksia yms. yliluonnolliseksi lueteltavia kokemuksia, mutta edellisten elämien muistoja ei itselläni kyllä ole) jollain tavalla, niin ehkä senkin voi yrittää lohdullisena nähdä.

Mielenkiintoinen ketju.

Aiheeseen leppoisalla tavalla liittyvä viihteellinen kirja "Huono karma" (kirj. David Safier) kertoo jälleensyntymisestä hauskalla tavalla. Minä pidin kirjasta, koska aihepiiri kiinnostaa. Suosittelen teille muillekin 🙂

Se on siis fiktiivinen romaani, ei mikään tosiasioihin perustuva.

Vierailija kirjoitti:

Lapset muistavat edellistä/edellisiä elämiä noin siihen saakka kunnes koulu ja siten yhteiskunnan indoktrinaatio siitä mikä on normaalia ja hyväksyttävää alkaa. Se nyt vaan on näin että ihmiskeho on kuolevainen mutta ihmissielu kuolematon, meillä on ihan jokaisella ollut monta fyysistä elämää, ja tulee olemaan. Esimerkiksi Buddhalaiset ja Hindut uskovat oikeaoppisesti jälleensyntymiseen. Jostain syystä Euroopassa tätä ei haluta pitää tosiasiana. AP:n lapsi ei ole ensimmäinen eikä taatusti viimeinen, joka on noita asioita puhunut, jotkut ovat ihan tutkimuksia tehneet ja haastatelleet tuhansia lapsia liittyen tähän ilmiöön. Tapauksia on itse asiassa satoja tuhansia.

juu-u, mutta se että edellisen elämän muistot vähenevät kun kasvetaan isommiksi on ihan hyvä asia, koska tässä elämässä täytyy elää tätä elämää eikä muistella vain edellistä, eikös niin. 

Kaikissa kulttuureissa  ja kaikilla mantereilla on ollut ihmisiä, jotka muistavat edellisiä elämiään.

Suomalaisessa runonlaulannassa saattaa olla enemmänkin viitteitä viitteitä jälleensyntymästä, mutta Lönnrot ei osanut niitä tulkita.  Väinämöinenhän sanoo, että häntä tullaan taas tarvitsemaan ja aikoo tulla takaisin. Annapas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"

Mieheni sanoi minulle toisen kerran tavatessamme, että koki rintakehässä selittämättömän tunteen aivan kuin pitkä kaipaus olisi päättynyt kun näki kasvoni ja kuuli puheeni. Nykyään olemme naimisissa, joten olemme varmasti olleet pari myös entisessä elämässä."

Harvoin saa lukea kuinka noin kauniisti joku on ilmaissut tunteensa rakastetulleen. Pitkä kaipaus päättynyt.

Melko varma keino saada pesää.

Voi Luoja sentään sun kanssas! Mies on sivistynyt ja hienotunteinen kuten minäkin. Hääyöhön asti odotimme, että se siitä pesästä ja muutenkaan emme käytä tuollaisia sanoja.

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun kukaan näistä lapsista ei kerro olleensa sarjamurhaaja, raiskaaja, jack the ripper tai adolf hitler!!! Hahahaha. Siinäpä olisi mukavaa äidille kun pikku napero kertoisi miten viilsi....

Puuta heinää. Tietäjähengen tekoja. Ajakaa se ulos!

No höh, kato ko ne hitlerit ja ripperit on niin kauan helvetissä ettei ne tänne edes hevillä pääse. Ja sittenkin varmaan joutuvat aloittamaan uudestaan jostain koppakuoriaisesta. 

Itse näin lapsena useasti unta samasta rakennuksesta. En ollut ikinä nähnyt kyseistä rakennusta missään, jostain se vain tuli uneeni. Kuvailin sitä äidilleni, ja hän kertoi sen kuulostavan kovasti rakennukselta joka oli sukutilamme pihapiirissä. Se oli purettu pois jo kauan ennen syntymääni eikä siitä ollut mitään valokuvia joita olisin nähnyt. Olen myös oppinut äärimmäisen helposti ihan itse erään taidon jota on ollut aiemmissa sukupolvissamme. Pieni epäilys on siitä, että en ole ensimmäistä kertaa syntynyt tähän sukuun. Olen myös tämän suvun ensimmäinen joka on katkaissut suvussamme toistuvan ongelman kierteen, joten siinä voisi olla syy sille, miksi olisin uusintakierroksella tässä suvussa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole tapana puhua lapsille mitään tällaisia. Olen itse agnostikko, akateeminen koulutus luonnontiet.alalta, lisensiaatti ja tieteenfilosofiani lukenut ja sisäistänyt. Hyväksyn etten voi tietää, hyväksyn, että selitysmalleja voi keksiä, mutta varsinaista tietoa näistä asioista on aika mahdotonta saada. Jälkeensyntymä käy kyllä omaan järkeeni vahvemmin kuin monet muut kuolemanjälkeisselitykset. Minulle tyhjyyskin on ihan ok, itseasiassa se olisi lohdullisempi tietyllä tavalla kuin uudelleen kiertäminen. Olen nuorena näitä paljon pohtinut, sittemmin varsin vähän, koska en koe tosiaan varsinaisesti tarvetta.

Nyt 4-vuotias lapseni alkoi vajaa vuosi sitten kertoa, kuinka hänellä on kamala ikävä isoveljiään. Niiden olisi pitänyt tulla, mutta ne menivät pois. Isosiskokin on, mutta se on tyhmä, niin ei haittaa, vaikkei tullut. Nyökkäilin siinä ja olin vähän hämmentynyt, olen kokenut ennen lapsen syntymää useamman keskenmenon. Yksi elävä isosisko hänellä on. En kysellyt sen kummemmin, yleensä vastaan noihin vain, että jaa, vai niin, no sehän oli tms. jtn. En halua tukea enkä syöttää noita juttuja, mutta en myöskään ns. nöyryyttää ja vaimetaa.

Sittemmin tarinaa on tullut lisää. Hänellä on ”isoäiti” jossain ja pitää tätä oikeana äitinään. Silloin kun joutui jättämään isoäidin, isoisän ja isoveljet, oli tosi surullinen, mutta tiesi, että pitää tulla meidän luoksemme. Myöhemmin on kertonut, että isoveljet ovat jo aikuisia ja oikeasti hekin jo kuolleet, mutta hänellä on heitä kova ikävä.

Tarinoi sittemmin paljon isoäidistä ja näihin on tullut välillä myös hyvin mielikuvituksellisia sävyjä, isoäiti on osin muodostunut myös mielikuvituskaverin tyyppiseksi ideaksi. Kerran selitti jotain siitä, kun olin hänen vatsassaan ja sanoin siihen, että kulta sinä olet ollut äidin vatsassa: korjasi sitten, että ei! Tietäähän hän sen, mutta ei tarkoita sitä aikaa, vaan sitä aiempaa aikaa kun minä olin hänen vatsassaan ja hän synnytti minut! Silloin ennen! Että oli tosi raskas se maha!

Tässä spookya on tietty se, että äitini on kuollut jä lapsi näyttää äidiltäni, on luonteeltaankin samanlainen. En kuitenkaan koe heitä samaksi olennoksi, se olisi ihan varmasti haitallista kaikille ja oikeasti en halua ajatella niin. Äitini äiti on kuitenkin elossa ja vaikka lapsi pitää hänestä kovasti, ei ole koskaan viitannut häneen ns. isoäitinä. Joskus viime syksyllä leikki kerran itsekseen ja tuli sitten valtavan surullisena itkemään ja hakemaan lohdutusta. Kysyin, mistä on paha mieli ja itki sitä, että isoäiti ja isoisä ja veljet ovat jo kaikki kuolleet ja hänellä on heitä niin kova ikävä. Oikeastaan sen jälkeen tarinat ovat vähän vähentyneet, vaikka edelleen näitä tulee esiin. Mitään konkreettisia juttuja ei ole kertonut ja tosiaan olen välttänyt kyselemästä, koska en tosiaan halua tuputtaa mitään settejä hänen päähänsä.

Kiinnostava ja outo ilmiö, johtui mistä vaan. Yritän ajatella myös niin, että jos nämä ovat tosia (itselläni on ollut useita ennakkoaavistuksia yms. yliluonnolliseksi lueteltavia kokemuksia, mutta edellisten elämien muistoja ei itselläni kyllä ole) jollain tavalla, niin ehkä senkin voi yrittää lohdullisena nähdä.

Ihminen joko on tai ei ole selväjärkinen. Koulutus ja tutkinnot ilmeisesti eivät juurikaan vaikuta asiaan.

"Ennakkoaavistukset" yms. "yliluonnolliset" kokemukset ovat pelkkiä sattumuksia, esim. se kun ajattelee jotakin henkilöä ja hän samantien soittaa sinulle. Tällaisten tapahtumien todennäköisyys ei ole edes mitenkään pieni vaan niitä tapahtuu koko ajan. 

Mitään yliluonnollista ei ole, ei mitään. Ei Jumalia, ei enkeleitä, ei taivasta eikä helvettiä. Ei "edellisiä elämiä", eikä tulevia.

On vain tämä yksi materiaalinen todellisuus - ja sitten joidenkin (mahdollisesti pahantahtoisten) ihmisten sepittämiä satuja hölmöille. Minäkin voisin johtaa ihmisiä harhaan mutta en viitsi kun en ole niin ikävä ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 5-vuotias lapsi, mutten muista hänen puhuneen "edellisistä elämistä" mitään. Mutta se, mistä hän on useamman kerran puhunut, on se, miten hän on "valinnut" meidät vanhemmikseen.

Monet meediothan puhuvat tästä, että sielu valitsisi vanhempansa. Että juuri heissä olisi jotain elämänpolun kannalta oleellista.

Ketkä valitsevat afrikkalaisen silvotun tai nälkää näkevän äidin?

Vastaisitko oi viisas?

Vierailija kirjoitti:

Hakeutukaa hoitoon tyyppiset ihmiset ovat pelkkiä umpimielisiä valtion palkkaamia teknokraatteja, kuten lääkärit suurin osa - parantajia ei heissä lainkaan. Lääketeollisuuden burokraatteja.

Eiköhän noista suurin osa ole vain uskovaisia.

Ihmisyys on niin jännä. Tiedämme varmasti vain murusen siitä mitä ihmisyyteen sisältyy.

Vierailija kirjoitti:

Lapset muistavat edellistä/edellisiä elämiä noin siihen saakka kunnes koulu ja siten yhteiskunnan indoktrinaatio siitä mikä on normaalia ja hyväksyttävää alkaa. Se nyt vaan on näin että ihmiskeho on kuolevainen mutta ihmissielu kuolematon, meillä on ihan jokaisella ollut monta fyysistä elämää, ja tulee olemaan. Esimerkiksi Buddhalaiset ja Hindut uskovat oikeaoppisesti jälleensyntymiseen. Jostain syystä Euroopassa tätä ei haluta pitää tosiasiana. AP:n lapsi ei ole ensimmäinen eikä taatusti viimeinen, joka on noita asioita puhunut, jotkut ovat ihan tutkimuksia tehneet ja haastatelleet tuhansia lapsia liittyen tähän ilmiöön. Tapauksia on itse asiassa satoja tuhansia.

Kyllä Euroopassakin aiemmin uskottiin jälleensyntymiseen. Sitten tänne tuotiin väkivalloin kristinusko. Sen takia muinaiset eurooppalaissoturitkin olivat niin pelottomia, koska tiedettiin, että elämä jatkuisi kuoleman jälkeenkin.