Lue keskustelun säännöt.
Lapsi puhuu edellisestä elämästä
Jantsa
26.02.2021 |
Onko teillä lapset puhunut edellisistä elämistä? Meillä 4-v yhtäkkiä alkoi puhumaan, enkä tiedä miten siihen suhtautua. Kertoo olleensa edesmennyt sukulainen. Ei kuulosta mielikuvitustarinoilta, eikä pitäisi osata edes päätellä että kyseinen sukulainen on kuollut. Jos kysyy jotain, sanoo ettei saa kertoa. Ei vastaa kuka kieltää kertomasta. Kyselee itse että milloin tänne tullut jne. Vähän kylmää nämä puheet.
Kommentit (657)
Vierailija kirjoitti:
Henkien maailma kirjoitti:
Pahat teot kostautuu joissakin uskonnoissa heidän omille lapsilleen mikä on ikävä uskonto . Myös NS.jälleensyntymät tänne on jonkun uskonnon mukaan rangaistus manalasta mitä budhat vartioi.Wikipedia hindujen jumalat. Klikkaa nimiä sieltä.
Niin sinne kolmanteen ja neljänteen polveen kun synnyt uudestaan niitä pahojasi sovittamaan.
Tämähän nyt on jo täysin tiedossa oleva fakta, että epigeneettiset muutokset periytyy juurikin siihen juutalaisten kertomaan sukupolveen asti. Esim. traumat, nälänhätä ym näkyy vielä pitkään jälkeläisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalauta mitä vatipäitä tämä ketju on täynnä! Uskooko ihmiset oikeasti tällaiseen hömppään vai provoiletteko kaikki?
Harkitse sanasi, tai synnyt vielä hyönteisenä.
"Vääriä muistoja" minulla on kyllä ollut lapsena, olin esim varma että käytiin kerran Ruotsissa vaikkei oltu käyty, enkä sekoittanut tätä muuhun matkaan, ehkä oli ollut joku uni. Mutta aloitus kuulostaa jo pahemmalta harhalta, veisin tutkimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Onko ne sitten ensimmäistä varvia maailmassa, jotka ei muista edellisestä elämästä mitään?
Ehkä he muistavat asioita eri tasolla, yksityiskohtaisemmin kokemuksia sellaisenaan... eivätkä siksi näe entistä itseään "ulkopuolelta". Ehkä he muistavat monta elämää samaan aikaan; suvun kokemuksia sieltä täältä, ei niinkään yksilönä olemista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus on hyvin tuntematon. Minulle on sattunut muutama outo asia mitä tiede ei kykene selittämään. Sitten on myös jonkinlainen "muistikuva" entisestä elämästä jossa olin lämpimässä ja jylhässä vuoristomaisemassa. Ylhäältä vuorilta katsottuna vesi näytti vihreän turkoosilta. Paljon kivirakennelmia ja kapeita mutkittelevia polkuja. Lapsena muistin selkeästi näitä maisemia mutta nyt ne alkaa pikkuhiljaa hämärtyä. Hämmästyttää nämä "muistot".
Sydän jysähti vatsanpohjaan kun luin tämän. Minulla on täsmälleen samanlaisia muistoja. Jyrkkä vuorenrinne, jossa kiemurtelee kapea polku. Talo, jossa asuin, oli valkoiseksi rapattu, melko suuri ja se oli kalustettu tummilla, jykevillä puuhuonekaluilla. Sisällä oli melko hämärää aina. Pihapiirissä kasvoi pinjapuita. Ja se vesi oli todella turkoosia. Olin kävelyllä ystävieni kanssa siellä vuorenrinteillä mutkittelevalla polulla. Kuolin, kun nojasin rautaiseen kaiteeseen, joka olikin ruostunut hauraaksi, murtui ja putosin sinne veteen. Olin nuori nainen, ehkä parikymppinen.
Siis mitä ihmettä?????? Kirjotin juuri tuon vuoristomuiston johon vastasit. Minulla on myös muistikuvissa valkoiseksi rapattu talo jossa on hämärää sisällä, huonekaluja en kyllä muista. Talon lähellä vehreitä kasveja ja puita. Oma kuolemani liittyy mielestäni hukkumiseen niin että olisin paennut samalla jotain. Miten voi olla nuin samankaltaisuutta muistoissa? Mitään tälläisiä elokuvia en ole nähnyt ja nämä muistot on olleet jo varhaislapsuudessa. Nyt niitä muistellaan vauvapalstalla :D :D
Ei voi olla totta! Minäkin muistan nämä ihan pienestä saakka! Olen yrittänyt arvella aikakautta johon nämä muistoni sijoittuvat, ja koska muistan vaatteeni, kun kävelin siellä polulla, niin veikkaan että on ollut 1950-lukua.
Kannattaisiko lopettaa itsensä kanssa keskustelu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Vääriä muistoja" minulla on kyllä ollut lapsena, olin esim varma että käytiin kerran Ruotsissa vaikkei oltu käyty, enkä sekoittanut tätä muuhun matkaan, ehkä oli ollut joku uni. Mutta aloitus kuulostaa jo pahemmalta harhalta, veisin tutkimuksiin.
Tutustuit seuraavaan elämääsi.
On varmaan paljon erilaisia syitä, joiden vuoksi voi olla muistoja - mutta se että 2-3 -vuotias ihan pokkana kertoo edellisestä elämästään, vaikka ei siihen johdatella, ON spooky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma kun kukaan näistä lapsista ei kerro olleensa sarjamurhaaja, raiskaaja, jack the ripper tai adolf hitler!!! Hahahaha. Siinäpä olisi mukavaa äidille kun pikku napero kertoisi miten viilsi....
Puuta heinää. Tietäjähengen tekoja. Ajakaa se ulos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, kun kolmevuotias poikani pötkötteli vuoteella selällään kun kutittelin häntä. Äkkiä hän alkoi tuijottaa jotakin takanani. Minäkin jähmetyin, pojan ilme oli niin outo. "Onko siellä jotain?" kysyin. "Äiti, älä liiku. Siellä on... jääkarhu!"
No ei tasan ollut. Tyypit, ihan totta, lapset puhuvat vaikka mitä höpöä. Olkaa vähän fiksumpia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 5-vuotias lapsi, mutten muista hänen puhuneen "edellisistä elämistä" mitään. Mutta se, mistä hän on useamman kerran puhunut, on se, miten hän on "valinnut" meidät vanhemmikseen.
Lorna Byrne on kirjoittanut, että sielu valitsee tulevat vanhempansa taivaassa yhdessä Jumalan kanssa ennen syntymistään tänne.
Ja mistäköhän hän tämän asian tietää.
Ja samaa vois kysyä monesta muusta väitteestä tässä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun kolmevuotias poikani pötkötteli vuoteella selällään kun kutittelin häntä. Äkkiä hän alkoi tuijottaa jotakin takanani. Minäkin jähmetyin, pojan ilme oli niin outo. "Onko siellä jotain?" kysyin. "Äiti, älä liiku. Siellä on... jääkarhu!"
No ei tasan ollut. Tyypit, ihan totta, lapset puhuvat vaikka mitä höpöä. Olkaa vähän fiksumpia.
Ylistimuloit lasta. Hän "alitajuisesti" haki hetken hengähdystaukoa... näkemällä, kuinka hänen edllisen äitinsä kävi!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 5-vuotias lapsi, mutten muista hänen puhuneen "edellisistä elämistä" mitään. Mutta se, mistä hän on useamman kerran puhunut, on se, miten hän on "valinnut" meidät vanhemmikseen.
Lorna Byrne on kirjoittanut, että sielu valitsee tulevat vanhempansa taivaassa yhdessä Jumalan kanssa ennen syntymistään tänne.
Ja mistäköhän hän tämän asian tietää.
Ja samaa vois kysyä monesta muusta väitteestä tässä ketjussa.
Kaiken kiistäjiltäkin voi kysyä samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelin pitkään käyneeni muskarin, mutta äiti kertoi, etten ole käynyt. Kumpikohan meistä nyt sitten on oikeassa?
Eli jos lapsi kokee olevansa toista sukupuolta, niin kyse on vain aikaisemmasta elämästä?
Veljelläni oli mielikuvituskaveri. Hän oli maailman vahvin, omisti leijonia ja hänellä oli 100 isoa veljeä ja 100 isosiskoa.
Teidän mukaan varmaan tämän täytyy olla totta.
Veli myös sanoi, että isona hänestä tulee paloauto. Ei tullut.
Kannattaa muistaa, että ihmisen aivoissa on LSD:tä ihan luonnostaan. Senkin vuoksi jotkut aistimukset saattaa vääristyä.
Jos ihmisellä on kylmä, hän tietää hakeutua lämpimään. Mutta jos on hypoterminen, niin olo tuntuukin lämpimältä ja alkaa riisua vaatteita.
Ihminen näkee kaksi viivaa edessään, joista oikea on lyhyempi. Hänen vieressään olevat ihmiset sanovat viivojen olevan saman mittaisia, niin ensimmäinen ihminen korjaa katsettaan ja näkee viivat yhtämittaisina.
Kuulokin saattaa heittää. Tuntoaistikin hassuttaa, esimerkiksi haamuraajat.
Mun molemmat lapset (nyt 8- ja 15-v.) ovat ihan spontaanisti kesken leikkien sanoneet n. 2-vuotiaina jotain et "silloin kun mä olin avaruusolento" ja "avaruudessa, ennen kuin mä tulin teille". Tämä oli jännä...
(eri) Aa... niinpä tietysti: sielu kaipaa vielä jotain. Karma.