Lue keskustelun säännöt.
Lapsi puhuu edellisestä elämästä
Jantsa
26.02.2021 |
Onko teillä lapset puhunut edellisistä elämistä? Meillä 4-v yhtäkkiä alkoi puhumaan, enkä tiedä miten siihen suhtautua. Kertoo olleensa edesmennyt sukulainen. Ei kuulosta mielikuvitustarinoilta, eikä pitäisi osata edes päätellä että kyseinen sukulainen on kuollut. Jos kysyy jotain, sanoo ettei saa kertoa. Ei vastaa kuka kieltää kertomasta. Kyselee itse että milloin tänne tullut jne. Vähän kylmää nämä puheet.
Kommentit (657)
Lapseni on jollain vähän pelottavalla tavalla "henkinen" tai "noitamainen", kertoo asioita, jotka hetken päästä tapahtuu. Ja tietää milloin on täysikuu ja juttelee meille siitä. On 5v, eikä tuollaisia seurata tai mietitä ikinä. Hyvin pieni ollessaan aisti sairauden eräässä läheisessään. Kiipesi syliin, silitti ja katsoi silmiin tätä henkilöä surullisena. Muutoin oli kuriton taapero. Pari päivää myöhemmin tällä henkilöllä todettiin akuutti leukemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuh, mutta voitteko nähdä ihmisen auran? Minä näen toisinaan sellaisen kirkkaan hehkun ihmisen ympärillä.
Itse pelkään sotaa ja eritoten pommeja. Olen syntynyt v.82. Mutta aina kun hävittäjä jyrisee taivaalla tai kuuluu jyrähdys, kyyristyn hieman ja reaktio on "nyt ne pommittaa!". Muistan pienenä tämän tunteen olleen kammottavan vahva. Äitini pakotti joka vuosi katsomaan ilotulitusta itsenäisyyspäivänä. Muistan kuinka tärisin pelosta ja itkin joka kerta. Olin varma, että taivaalta sataa pommeja meidän niskaan. Välillä kun pelästyin, niin tunnen kuinka pommi jysähtää vatsaani ja repii sen riekaleiksi, tunnen poistuu heti. Mutta sen häviävän hetken on ikävä.
Että tälläistä Porvoon perjantai-iltaan.
Lapseni oli 4 vuotias ja leikki lattialla tyyliin poneilla. Itse istuin sohvalla, yhtäkkiä katsoi minua silmissään ilkeä, viirumainen katse ja sanoi vieraalla äänellä "et pääse minusta koskaan irti".
Joo kyllä pelästyin, kävin elämäni ensimmäistä kertaa psykologilla. Sen jälkeen moista ei onneksi ole tapahtunut. Lapsen oma selitys sanomiseen oli "Se oli sellainen puhe vaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kertoi (ollessani alle 10-vuotias), että hän muistaa kuin olisi elänyt edellisen elämän. Hänellä oli pitkät, mustat hiukset, joita hän harjasi peilin edessä, Egyptissä. Kiinnostuin ja kyselin lisää, mutta en muista hänen kertoneen sen enempää. En tiedä, mikä juttu oli.
Vierailija kirjoitti:
Aloin saada muistoja edellisestä elämästäni sen jälkeen kun olin saman ikäinen kuin kuollessani edellisessä ja alkoi valjeta miksi minulla on tiettyjä fobioita. Ihmeellinen mielikuva välähti joskus mielessäni jossa sauvasekoittimen terät murskaa hampaat, mutta en alkanut pelätä mitenkään sauvasekoittimen käyttämistä, ainoastaan mielikuva välähti. Sitten sain myös kuvan siitä, että kuolin edellisessä elämässä siten, että minua ammuttiin suuhun ja ensimmäisenä murskaantui siis etuhampaat. Tämän jälkeen sauvasekoitinkuvat loppuivat.
Minulla on ollut lapsesta lähtien hammaslääkärifobia. Siis ihan todellinen fobia. En suostunut istumaan edes hammaslääkärin tuoliin, koska muistan ajatelleeni, että siinä tapahtuu jotain pahaa. Muutoin en pelkää lääkäreitä ja olin tosi reipas lapsi, joka ei vierastanut ketään eikä edes pelännyt pimeää.
Fobiani rajoitti elämääni niin, että koko hammaskalustoni on jouduttu korjaamaan, osa hampaista puuttuu.
Minulle selvisi aikuisena, että menneessä elämässä minua on kidutettu kiskomalla hampaita pois. Juuri sellaisessa hammaslääkärimäisessä tuolissa, johon minut on sidottu kiinni. Muistin hampaisiin liittyvän tuskan, jonka yhdistin hammaslääkäriin eli henkilöön, joka tulee instrumenteillä "ronkkimaan" suutani.
Tämän tiedon jälkeen hammaslääkärifobiani hävisi kokonaan. Olin tuolloin kärsinyt lamauttavasta fobiasta yli 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä tullut joskus jonkun tuntemattoman kohdatessa voimakasta oloa, että jostakin tunnette? Ja ei siis mitään tavallista "missä olen nähnyt aikaisemmin", vaan paljon voimakkaampaa, olette tuijottaneet ihan äimänkäkenä toisia. Eikä mitään salamaihastumista, vaan hitonmoista ihmettelyä.
Mietin, että voisiko liittyä ilmiöön.
On ollut kerran tällainen kohtaaminen. Tuli tunne, että tunnen ihmisen jo ensimmäisestä sanasta. Ennen kuin tiesin hänestä mitään. Ajattelin heti vain: mutta minä tunnen tämän ihmisen jo! Ja että elämän tapahtumat mistä alkoi kertoa, olivat vain jotakin pintakerrostumaa, jonka alla jotain jonka jo tunnen.
Tapaamiseen liittyi myös sellaista mitä voisi kutsua ns. henkiseksi kokemukseksi. Telepatiaa, voimakasta henkistä yhteyttä..
Vaikea asiaa selittää sanoin, tätä kaikkea kesti noin 3 kk. Sen jälkeen ajoittain henkilön seurassa, kunnes heniinen kokemus loppui vaikka kanssakäymisemme vielä jatkuikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä tullut joskus jonkun tuntemattoman kohdatessa voimakasta oloa, että jostakin tunnette? Ja ei siis mitään tavallista "missä olen nähnyt aikaisemmin", vaan paljon voimakkaampaa, olette tuijottaneet ihan äimänkäkenä toisia. Eikä mitään salamaihastumista, vaan hitonmoista ihmettelyä.
Mietin, että voisiko liittyä ilmiöön.
On ollut kerran tällainen kohtaaminen. Tuli tunne, että tunnen ihmisen jo ensimmäisestä sanasta. Ennen kuin tiesin hänestä mitään. Ajattelin heti vain: mutta minä tunnen tämän ihmisen jo! Ja että elämän tapahtumat mistä alkoi kertoa, olivat vain jotakin pintakerrostumaa, jonka alla jotain jonka jo tunnen.
Tapaamiseen liittyi myös sellaista mitä voisi kutsua ns. henkiseksi kokemukseksi. Telepatiaa, voimakasta henkistä yhteyttä..
Vaikea asiaa selittää sanoin, tätä kaikkea kesti noin 3 kk. Sen jälkeen ajoittain henkilön seurassa, kunnes heniinen kokemus loppui vaikka kanssakäymisemme vielä jatkuikin.
Lähipiirissäni on pariskunta, joka muistaa menneen yhteisen elämän, jossa he ovat myös olleet pariskunta, mutta eivät olosuhteiden pakosta koskaan päässeet naimisiin. Nyt he ovat naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Geenit saattaa tavallaan muistaa asioita, mutta eipä yhteen munasoluun tai siittiöön rajattomasti tietoa mahdu. Ehkä muistijälkiä siirtyy lapsen aivoihin jo raskausaikana.
Mietin samaa, mutta: jos lapsi on esim. muistaa hukkuneensa edellisessä elämässään, hän ei ole ehtinyt lisääntyä.
Luin tapauksesta, jossa tytön murhaaja saatiin selville sen jälkeen, kun kuolleen tytön sydän annettiin toiselle tytölle. Sydänsiirron saanut tyttö alkoi nähdä toistuvia unia murhaajasta.
Lapseni ollessa pieni puhui hän välillä "ensimmäisestä äidistään". Ensimmäisen kerran järkytyin, taisi todeta hiuksiani harjatessani jotain
- sillä ensimmäisellä äidillä oli pitkä vaalea tukka.
Ei osannut muuta sanoa vaikka kyselin. Parissa muussa kohtaa mainitsi hänet, kerran puhui jotain mekosta "sen toisen äidin, joka tuli vanhaksi" ja "Se minun ensimmäinen äiti ei antanut minun uida".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkien maailma kirjoitti:
Pahat teot kostautuu joissakin uskonnoissa heidän omille lapsilleen mikä on ikävä uskonto . Myös NS.jälleensyntymät tänne on jonkun uskonnon mukaan rangaistus manalasta mitä budhat vartioi.Wikipedia hindujen jumalat. Klikkaa nimiä sieltä.
Niin sinne kolmanteen ja neljänteen polveen kun synnyt uudestaan niitä pahojasi sovittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus on hyvin tuntematon. Minulle on sattunut muutama outo asia mitä tiede ei kykene selittämään. Sitten on myös jonkinlainen "muistikuva" entisestä elämästä jossa olin lämpimässä ja jylhässä vuoristomaisemassa. Ylhäältä vuorilta katsottuna vesi näytti vihreän turkoosilta. Paljon kivirakennelmia ja kapeita mutkittelevia polkuja. Lapsena muistin selkeästi näitä maisemia mutta nyt ne alkaa pikkuhiljaa hämärtyä. Hämmästyttää nämä "muistot".
Sydän jysähti vatsanpohjaan kun luin tämän. Minulla on täsmälleen samanlaisia muistoja. Jyrkkä vuorenrinne, jossa kiemurtelee kapea polku. Talo, jossa asuin, oli valkoiseksi rapattu, melko suuri ja se oli kalustettu tummilla, jykevillä puuhuonekaluilla. Sisällä oli melko hämärää aina. Pihapiirissä kasvoi pinjapuita. Ja se vesi oli todella turkoosia. Olin kävelyllä ystävieni kanssa siellä vuorenrinteillä mutkittelevalla polulla. Kuolin, kun nojasin rautaiseen kaiteeseen, joka olikin ruostunut hauraaksi, murtui ja putosin sinne veteen. Olin nuori nainen, ehkä parikymppinen.
Siis mitä ihmettä?????? Kirjotin juuri tuon vuoristomuiston johon vastasit. Minulla on myös muistikuvissa valkoiseksi rapattu talo jossa on hämärää sisällä, huonekaluja en kyllä muista. Talon lähellä vehreitä kasveja ja puita. Oma kuolemani liittyy mielestäni hukkumiseen niin että olisin paennut samalla jotain. Miten voi olla nuin samankaltaisuutta muistoissa? Mitään tälläisiä elokuvia en ole nähnyt ja nämä muistot on olleet jo varhaislapsuudessa. Nyt niitä muistellaan vauvapalstalla :D :D
Ei voi olla totta! Minäkin muistan nämä ihan pienestä saakka! Olen yrittänyt arvella aikakautta johon nämä muistoni sijoittuvat, ja koska muistan vaatteeni, kun kävelin siellä polulla, niin veikkaan että on ollut 1950-lukua.
Voisin ajatella samaa vuosilukua! Meidän pitäis melkein tavata ja vaihtaa ajatuksia näistä muistoista :)
Uskon, että viihtyisitte toistenne seurassa; saatoittehan olla joskus sisaruksia! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 5-vuotias lapsi, mutten muista hänen puhuneen "edellisistä elämistä" mitään. Mutta se, mistä hän on useamman kerran puhunut, on se, miten hän on "valinnut" meidät vanhemmikseen.
...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä tullut joskus jonkun tuntemattoman kohdatessa voimakasta oloa, että jostakin tunnette? Ja ei siis mitään tavallista "missä olen nähnyt aikaisemmin", vaan paljon voimakkaampaa, olette tuijottaneet ihan äimänkäkenä toisia. Eikä mitään salamaihastumista, vaan hitonmoista ihmettelyä.
Mietin, että voisiko liittyä ilmiöön.
On ollut kerran tällainen kohtaaminen. Tuli tunne, että tunnen ihmisen jo ensimmäisestä sanasta. Ennen kuin tiesin hänestä mitään. Ajattelin heti vain: mutta minä tunnen tämän ihmisen jo! Ja että elämän tapahtumat mistä alkoi kertoa, olivat vain jotakin pintakerrostumaa, jonka alla jotain jonka jo tunnen.
Tapaamiseen liittyi myös sellaista mitä voisi kutsua ns. henkiseksi kokemukseksi. Telepatiaa, voimakasta henkistä yhteyttä..
Vaikea asiaa selittää sanoin, tätä kaikkea kesti noin 3 kk. Sen jälkeen ajoittain henkilön seurassa, kunnes heniinen kokemus loppui vaikka kanssakäymisemme vielä jatkuikin.
Lähipiirissäni on pariskunta, joka muistaa menneen yhteisen elämän, jossa he ovat myös olleet pariskunta, mutta eivät olosuhteiden pakosta koskaan päässeet naimisiin. Nyt he ovat naimisissa.
Mieheni sanoi minulle toisen kerran tavatessamme, että koki rintakehässä selittämättömän tunteen aivan kuin pitkä kaipaus olisi päättynyt kun näki kasvoni ja kuuli puheeni. Nykyään olemme naimisissa, joten olemme varmasti olleet pari myös entisessä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Itse pelkään sotaa ja eritoten pommeja. Olen syntynyt v.82. Mutta aina kun hävittäjä jyrisee taivaalla tai kuuluu jyrähdys, kyyristyn hieman ja reaktio on "nyt ne pommittaa!". Muistan pienenä tämän tunteen olleen kammottavan vahva. Äitini pakotti joka vuosi katsomaan ilotulitusta itsenäisyyspäivänä. Muistan kuinka tärisin pelosta ja itkin joka kerta. Olin varma, että taivaalta sataa pommeja meidän niskaan. Välillä kun pelästyin, niin tunnen kuinka pommi jysähtää vatsaani ja repii sen riekaleiksi, tunnen poistuu heti. Mutta sen häviävän hetken on ikävä.
Olet saattanut olla paukkuarka koira edellisessä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Uskon entisiin elämiin. Olen mm. elänyt Kiinassa muurila vartioivana sotilaana, Etelä-Koreassa nuorena kylän naisena, Amerikan Yhdysvalloissa vaimona ja Britanniassa 1800-luvulla.
Jos pieni osa sieluista on vähän niin kuin magneetteja. Tarttuvat alkioihin, osaksi sen perittyä sielua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä tullut joskus jonkun tuntemattoman kohdatessa voimakasta oloa, että jostakin tunnette? Ja ei siis mitään tavallista "missä olen nähnyt aikaisemmin", vaan paljon voimakkaampaa, olette tuijottaneet ihan äimänkäkenä toisia. Eikä mitään salamaihastumista, vaan hitonmoista ihmettelyä.
Mietin, että voisiko liittyä ilmiöön.
On ollut kerran tällainen kohtaaminen. Tuli tunne, että tunnen ihmisen jo ensimmäisestä sanasta. Ennen kuin tiesin hänestä mitään. Ajattelin heti vain: mutta minä tunnen tämän ihmisen jo! Ja että elämän tapahtumat mistä alkoi kertoa, olivat vain jotakin pintakerrostumaa, jonka alla jotain jonka jo tunnen.
Tapaamiseen liittyi myös sellaista mitä voisi kutsua ns. henkiseksi kokemukseksi. Telepatiaa, voimakasta henkistä yhteyttä..
Vaikea asiaa selittää sanoin, tätä kaikkea kesti noin 3 kk. Sen jälkeen ajoittain henkilön seurassa, kunnes heniinen kokemus loppui vaikka kanssakäymisemme vielä jatkuikin.
Lähipiirissäni on pariskunta, joka muistaa menneen yhteisen elämän, jossa he ovat myös olleet pariskunta, mutta eivät olosuhteiden pakosta koskaan päässeet naimisiin. Nyt he ovat naimisissa.
Mieheni sanoi minulle toisen kerran tavatessamme, että koki rintakehässä selittämättömän tunteen aivan kuin pitkä kaipaus olisi päättynyt kun näki kasvoni ja kuuli puheeni. Nykyään olemme naimisissa, joten olemme varmasti olleet pari myös entisessä elämässä.
Tästäköhän kumpuaa juutalaisten usko siihen, että aviopari on jo "taivaissa määräytynyt" (tai miten asian voikin ilmaista). YouTube: "Dating Advice: You Wont Hear From Anyone Else!"
Miksi kiertävät sielut ovat kuolleet traumaattisesti? Jos kuolee rauhallisesti vanhuuttaan niin eikö silloin pääse kiertoon?
Up