Lapsi puhuu edellisestä elämästä

Mä oon nähny lapsesta asti unta paikasta, jossa on keltaisia ja punaisia vanhoja puutaloja hiekkatien varressa. Kävelen tietä pitkin punaseen hämärään puutaloon jossa on alakerta jossa myydään eläinten turkkeja ja yläparvi johon kiipeen huoneeseeni jyrkkiä puisia portaita pitkin. Tää uni toistuu aina välillä ja maisema pysyy samana, tiedän aina missä keltasessa puutalossa on soittokello katolla pylvään päässä. Tästä unesta tulee kotosa olo jota en oo ikinä osannu itelleni selittää muulla, kun sillä että oon ollut oikeesti sielä paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jumalauta mitä vatipäitä tämä ketju on täynnä! Uskooko ihmiset oikeasti tällaiseen hömppään vai provoiletteko kaikki?

Mietin juuri samaa. Olemmeko ainoat järkevät tässä keskustelussa?!

Ja niin vain roikutte keskustelussa mukana 😜. Mikä on motiivinne? Ettei aihe kuitenkin vähän kiinnostaisi?

Tuli tätä ketjua lukiessa mieleen outo kokemus lapseni vauva-ajalta. Aina imettäessäni muistin yhtäkkiä täysin uusia muistoja, jotka eivät ”kuuluneet minulle”. Nämä tulivat aina täysin yllättäen, ihan kuin elokuva olisi alkanut pyörimään päässä. ”Näin” siis lyhyitä pätkiä jostain toisesta elämästä/tapahtumista joita en ole itse kokenut.

Lopetin imetyksen lapseni ollessa vuoden, eikä näitä ole sen jälkeen enää tullut. Voi olla, että kyse oli vaan väsymyksestä mutta jäi vaivaamaan pitkäksi aikaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin saada muistoja edellisestä elämästäni sen jälkeen kun olin saman ikäinen kuin kuollessani edellisessä ja alkoi valjeta miksi minulla on tiettyjä fobioita. Ihmeellinen mielikuva välähti joskus mielessäni jossa sauvasekoittimen terät murskaa hampaat, mutta en alkanut pelätä mitenkään sauvasekoittimen käyttämistä, ainoastaan mielikuva välähti. Sitten sain myös kuvan siitä, että kuolin edellisessä elämässä siten, että minua ammuttiin suuhun ja ensimmäisenä murskaantui siis etuhampaat. Tämän jälkeen sauvasekoitinkuvat loppuivat. 

Minulla on ollut lapsesta lähtien hammaslääkärifobia. Siis ihan todellinen fobia. En suostunut istumaan edes hammaslääkärin tuoliin, koska muistan ajatelleeni, että siinä tapahtuu jotain pahaa. Muutoin en pelkää lääkäreitä ja olin tosi reipas lapsi, joka ei vierastanut ketään eikä edes pelännyt pimeää.

Fobiani rajoitti elämääni niin, että koko hammaskalustoni on jouduttu korjaamaan, osa hampaista puuttuu.

Minulle selvisi aikuisena, että menneessä elämässä minua on kidutettu kiskomalla hampaita pois. Juuri sellaisessa hammaslääkärimäisessä tuolissa, johon minut on sidottu kiinni. Muistin hampaisiin liittyvän tuskan, jonka yhdistin hammaslääkäriin eli henkilöön, joka tulee instrumenteillä "ronkkimaan" suutani.

Tämän tiedon jälkeen hammaslääkärifobiani hävisi kokonaan. Olin tuolloin kärsinyt lamauttavasta fobiasta yli 30 vuotta.

Miten tämä asia selvisi sinulle?

Eipä ihme, että jotkut ihmiset sekoavat. Ovat täällä ties monettakymmenettä kertaa, vaikka eivät haluaisi :p

Robinista tulee mieleen Elvis ;D On samoja kiinnostuksen kohteitakin: autot, laulaminen, erikoiset esiintymisasut;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi saasta, en todellakaan halua syntyä mihinkään uudestaan! Eikö täältä paskasta pääse ikinä eroon?

Pääsee, sitten kun olet tarpeeksi korkealla tasolla. Sinne pääsee nopeammin olemalla hyvä ja auttamalla muita. Kun olet karmavapaa (eli sovittanut kaiken ja oppinut sielun ”oppiläksyt”) vapaudut kierteestä eikä tarvitse jälleensyntyä.

Sua ehkä se lohduttaa että jossain määrin saat valita asioita seuraavaan elämään. Jos on ollut raskas elämä voi seuraava olla vähän helpompi. Esim mulla aivan hirveät sadistiset lapsenhakkaajavanhemmat - en todellakaan valitse enää tällisia vanhempia seuraavilla kerroilla!

Ok. Uskot noihin asioihin. Uskotko, että Raamatun kertomus voisi olla myös totta? Jos pidät kristittyjä uskovaisia hihhuleina, mutta uskot kuitenkin itse tällaiseen yliluonnolliseen, ihmettelen.

Minulla aina yleisön eteen astuessani kämmenet ja kainalot hikoavat ja minun on vaikea saada sanaa suustani. En myöskään pidä toreista, joissa paljon ihmisiä. Entisessä elämässä minulle on ilmeisesti laitettu suukapula ja kärvennetty rovioilla keskiaikaisessa yleisötapahtumassa.

Putosin pikkupoikana noin 5-6 metriä korkelta kalliolta pää edellä alas. Mutta en loukannut enkä tietääkseni kuollut. Olen usein ajatellut, että miksi minulle ei tapahtunut mitään. Kuolinko sittenkin mutta sain jatkaa elämääni samasta pisteestä...

Geneettinen muisti. Kyllähän geenit säätelee kaikkea mahdollista ja siirtää tiettyjä toimintoja eteenpäin sukupolvelta toiselle eli esim. ihminen voi osata jotain ilman että olisi mistään sitä oppinut.

Mutta se että muistaisi geenien kautta edellisten kauan sitten eläneiden sukupolvien aikana tapahtuneita asioita on samalla sekä kiehtovaa että kauhistuttavaa koska olisi tietysti jännittävää muistaa tapahtumia satojen vuosien takaa mutta samalla varmasti traumaattista ja pelottavaa jos näkee kokoajan jotain kammottavia tapahtumia eikä voi sulkea niitä päästään pois, sekoaisihan siinä lopulta.

Sci-fi sarjoissa jonkin verran tuota aihetta käsitelty, no niissä tietysti vähän ääritapauksia kyseessä mutta se tieto mikä jonkun päässä oli poistettava koska muuten kyseinen henkilö olisi seonnut totaalisesti.

Voihan tuo olla että lapsilla on joitain muistoja ja tapahtumia mitä on heidän iso iso iso iso iso vanhemmilleen tai heidän tutuilleen tapahtunut niin geenien kautta siirtynyt mutta onneksi ne häviävät pois koska kyllähän siinä oma persoona ja yksilöllisyys kärsisi ja muuttuisi jos joka päivä eläisi jonkun kauan sitten eläneen elämää.

Miten voi olla noin hyvä muisti?

Itse en muista edes mitä piti tehdä tämän foorumin lukemisen sijaan.

Meillä ihmisillä on vain yksi elämä ja sen jälkeen tulee tuomio.  On olemassa kuitenkin henkimaailma ja nämä henget tuntevat historian ollessaan vanhoja.  Tälläinen henki voi kertoa jollekkin menneisyydestä ja saada ihmisen uskomaan olleensa elänyt ennenkin.  Jumalan henki ei kuitenkaan kerro ihmiselle  asioita jotka ovat raamatun vastaisia.  Huonot henget kertovat valheita esim ennen eletystä elämästä.  On hyvä ymmärtää, että ihmisllä on vain yksi maanpäällinen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tulee joskus öisin unen ja valveen rajamailla todella ahdistava tunne yläselän päälle (jos olen mahallani). Jotain painavaa ja rusentavaa. Lisäksi pelkään ahtaita paikkoja, mihinkään tunneliin en voisi kuvitella ryömiväni.

Olen tähän asti ajatellut että tuo tunne on vauva-ajaltani. Minulla oli sadistinen ja kateellinen pari vuotta vanhempi isosisko jonka voin kyllä kuvitella vaikka istuneen päälläni. Mutta voihan se olla jotain entiseen elämäänkin liittyvää tunnetta ja pelkoa.

No tuolle raskaalle ololle on ihan fysiologinen selitys olemassa. Kun elimistö vaipuu uneen, niin ihmisen lihaksisto ikäänkuin halvaantuu. Joskus mieli ei ole vielä ehtinyt uneen niin syvälle, ja tällöin ihminen voi kokea noita unihalvauksia ja omituisia oireita ja näkyjä.

Tai toisinpäin, aivot herää ensin ja vasta sitten elimistö. Tila on nimeltään unihalvaus.

Tytäreni on syntynyt 1976. Oli noinko 3v. me ulkoilimme viikonloput kontulan urheilu kentän nurmikolla.Se oli hyvin pieni hiekka kentä silloin.Viltit evät lelut ja jalkapallo.Iso-veli potki palloa.Toki me hänen kanssa.Huilitiin siinä pieni rinne.Tytäreni sanoi aina: Äiti tässä on ollut talo ymm.Kun nyt eläkeläisenä kävelyt ohi siellä ja rinnekin tavalaan kadonnut.Aluesta tullut Kontulan urheilu puisto. Kävelin alue rinne joka lähes kadoksissa. Todella kivi jalkaa.Katsahdin ympäristöä vanha omena puu,aikoja elänyt.Tarua vai totta. Uskon kaiken tuon tytäreni puheen mennyt aika.Poikani synt. 1972. Puhui 2 v. Aina kun Hande oli kuollut.Veljeni Tane paras ystävä silloin.He paljon kävivät kotini.Niin yks kaks poikani vilkutti eteiseen sanoen toki 2 v. sanoilla Hanne,hane, äiti hanne hane.Vähän kylmiä väreitä tulili ja eteiseen illasta yön yli, valo loppui siihen kummitus jutut!Itse kokenut kuoleiten läsnä olon hyvällä harvakseni eri aikoina elämä ja kokenut olen siunattu heistä. Joulun alla esim 2020. Vein vida repussa tavaroita. menin kurkaa heidän myynissä olevia kortteja. Vanha haalistunut kortti: Koiviston kirkko!Aivan kuin sisko vainajan puoliso olisi kortin avulla sanonut : Hyvää joulua!Olin hänen elämä kun siskoni ei jaksanut v.2013-2018.lähes päivitäin.Kuoli muistisairaus.Kertoi Koivistosta,ymm. Mistä evakoon lähtenyt ja nyt vasta 68v.ymmärän inkerin Suomalaisten juuret kärsimys ymm.Kuin evakko matkat.

Onkohan eläimilläkin sitten tällaisia edellisen elämän kokemuksia, mietin vaan.

Nimenomaan lapset ja eläimet aistii henkimaailman asioita herkästi.

Mä en ymmärrä tuota geneettistä muistia. Jos joku vaikka muistaa kuolleensa edellisessä elämässä hukkumalla lapsena, niin eihän lapsella ole ollut vielä lapsia. Miten tuon ihmisen geenit ja niissä olevat hukkumismuistot on voineet periytyä?

Lisään vielä että vaikka ois hukkunut vasta aikuisenakin, niin senkään jälkeen ei ole voinut enää kuolleena lapsia hankkia eli periytyneissä geeneissä ei voi olla sitä muistoa hukkumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Hakeutukaa hoitoon, jos on tuollaisia näkyjä tai juttuja. Kuulostaa skitsofrenialta. Lapset nyt höpöttelee mitä vaan, ja höpötykset lisääntyy, jos niitä ruokkii. Jos vanhemmat innostuu jostain aiheesta, niin lapsi höpertelee siitä aiheesta sitten vielä enemmän. Nyt pitää olla aikuinen ja järkevä, vaikka miten kiehtoisi lapsen kertoma skeida.

Kerro toki miten todistat, että edelliset elämät eivät ole mahdollisia?

Minä olin nuori poika, ympäristön perusteella Victorian ajan Englanti, köyhempää aluetta, rakennukset oli noen likaamia ja ilmassa haisi savu ja uloste. Minulla ei ollut kenkiä. Muistossa juoksin kohti puista rakennusta, rakennuksen jalassa oli sellainen kaareva ovi tai luukku, muistutti vähän maakellaria. Minä olen ollut siellä ennenkin ja rutiinista avasin oven ja menin sisälle. Sisällä kohtaan tutut äänet ja tuoksut. Tuttu miesjoukko pelaa korttia hieman tynnyriä muistuttavan puisen pöydän äärellä. He nauttivat alkoholia, se oli meripihkan väristä. Osa heistä poltti sikaria ja niistä tuleva savu erottui löyhää valoa vasten. Miesten takana oli maalaus joissa oli koiria. Miehet juttelevat. Odotan kärsivällisesti ja kuuntelen heidän keskustelevan. Tähän asti muistan tämän. Tuosta jäänyt vahvasti mielikuva että olen ollut juoksupoika noille herroille. Se rakennus oli kai joku kauppa, muistan siellä olleen paljon huonekaluja mutta myös muitakin esineitä niinkuin strutsin sulkia, kangaskukkasia, vauvan vaunut..