Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? Minkä ikäinen olit ja mitä silloin tapahtui?

Pitihän se arvata, että jokut ymmärtämättömät tulivat jo pillaamaan tämänkin mukavan ketjun.

Olin 3v kun itkin korvakipua, äiti kiikutti kiikkutuolissa sylissään koko yön.

Seuraavaksi tilattiin auto ja lähdettiin sairaalaan.

Olen sairaanhoitajan sylissä päälläni oli alushame, itkin hulluna eetterikoppaan joka täytti naamani kokonaan.

Seuraavana olin kotona ja mulle tuotiin kokoaika jäätelöä!

Muistan myös kun olen 5v kun pikkuveli oli pudonnut suonsilmään, kotiin tullessa oli iso takki päällä, märät vaatteet otettiin pois.

6v asti jouduin joka kesä mummolaan jossa kissa oli tehnyt pentuja sängyn alla olevaan laatikkoon. Miten ne oli niin ihania! Serkkupoika joutui viemään pennut pois, ja mua kiellettiin menemästä mukaan, menin salaa, ja näin miten serkku heitti pennun kerrallaan isoon kiveen.

Itkin sitä monta päivää peiton alla.

Olin ehkä 4-5 vanha. Kesäaamuna syötiin keittiön pöydässä ranskanleipää ja lauantaimakkaraa. Ikkunasta näin meidän pihassa tuntemattoman kissan. Halusin viedä sille makkaraa. Mutta kissa olikin takapäästään loukkaantunut. Aikuisille tuli kiire hankkia paikalle joku (metsästävä mies), joka voisi lopettaa kissan. Niin kai sitten tapahtuikin, sitä en ollut näkemässä.

Aika monta pikkujuttua muistan n kolme-neljävuotiaan elämästäni: keinuhevosen, suosikkinallen, lastenhuoneen kerrossängyn (jossa nukuin alapetissä, veli yljäällä), ukin ja mummun tuoman fasun suklaan (oli 70-luvulla vähän erimallinen se patukka/levy), päiväkodin nestesaippuan haju, pistämisen aiheuttama paniikki ehkä verikoe tai rokotus..sukkahousujen kanssa piti tapella ja se hännäkäs lastenhattu oli tuolloin pop ja ihana.

Olin 2-3-vuotiaana isosiskoni kanssa ulkona. Kävelimme viereisen taloyhtiön pihan laitamille, jossa puliukot istuivat ringissä nuotion ympärillä ja paistoivat tikun päässä pulua.

Jäi verkkokalvoille pysyvästi.

Muistan tulipalon, olin silloin vajaat 2,5-vuotias. Asuttiin mummolassa, palanut talo oli meille rakennettu talo, viittä vaille valmis. Muistan kummallisen tunnelman, kun heräsin keskellä yötä. Isä ei ollut enää huoneessa, äiti puki päälle. Äiti sanoi, ettei ole mitään hätää, minun pitäisi vaan jatkaa nukkumista. Muistan ajatelleeni, että jokin on oudosti, sillä tavallisesti vanhemmat eivät poistu yöllä huoneesta. Aistin levottomuuden ja kiireen tunnun. Kun äitikin oli lähtenyt, kiipesin pinnasängystäni ikkunan ääreen. Näin ulkona kirkasta valoa ja tumman hahmon, joka kantoi molemmissa käsissään jotain. Todennäköisesti se valo oli tulta ja hahmo kantoi vesisankkoja sammuttaakseen tulipalon.

Kesältä ennen kuin täytin kolme, muistan purjehtimisen vanhempien ja meidän koiramme kanssa. Oli kaunis ja lämmin kesäpäivä. Äiti oli koko ajan huolissaan, että tipahdan veteen. Minua vähän ärsytti se huolehtiminen.

Muita muistoja alle kolmivuotiaana minulla ei ole. Kun täytin kolme, muutimme uuteen paikkaan, kuukautta myöhemmin sain ensimmäisen sisarukseni. Sanoisin, että ehkä noin neljävuotiaasta asti muistan säännöllisesti asioita, toki ikävuodelta 3-4 löytyy muistoja jokaiselta vuodenajalta. Koska minulla on peräkkäisinä vuosina syntyneitä sisaruksia, pystyn ajoittamaan muistoja heidän avullaan.

Olin 9kk ja vanhempani kävivät maailmanympärysmatkalla ja minä olin isoäidin luona. Jouduin syömään porkkanaraastetta mistä en pitänyt. Itkin ja huusin kun tulivat vihdoinkin hakemaan minut. Ja isä oli ajanut parran pois ja näytti oudolta. Muistan 1v synttärini ja minulla oli silloin angiina. Muistan isoisäni joka kuoli kun olin 2v. Muistan lähes koko elämäni ja on monet kerrat todistettu että muistot ovat aitoja eikä jälkeenpäin tulleet. Muistan miten kamalaa oli käyttää vaippoja ja sen tunteen kun vaippa oli täynnä. Muistan ajatukseni kun en osannut vielä puhua. 9kk vanhana ymmärsin yksinkertaista puhetta. Muistan myös kaikki ikävät asiat valitettavasti.

janebond kirjoitti:

luultavasti noilla 2 vuotiaina muistijälkiä omaaveilla on isommat tai muuten älykkäämmät aivot

Alle 5 vuotiaasta harva yli  5 kymppinen mitään muistaa.  -Todellisuudessa  myöhempi tapaus on aikajanan takia linkittynyt  osaprosessiin välidatan poistuttua muistista, ilmiö on tuottanut tapahtumat lyhyemmässä ajassa tapahtuneeksi. Harva alle 5 vuotinen tuskin tuntee numeroitakaan.

Olin 2 vuotias ja muistan kaatuneeni leikkimopolla mäessä pahasti.

Olin 5 tai 6 vuotias. Kävin pyhäkoulua muiden lasten tavoin. Ainoa syy miksi kävin siellä oli mehu ja piparit sekä kerättävät lammastarrat. Tarroja kerättiin pahvilevylle johon oli painettu kuva laitumesta jolla oli pari puuta ja paimen. Tarroja sai joka pyhä yhden. 

Pyhäkoulusta en muista muuta kuin, että sain sinne porttikiellon. Isosiskoni poikaystävä oli siirrellyt laitumella olevia lampaita niin, että yksi oli paimenessa kiinni sen etupuolella ja kolme jonossa paimenen takana. Olin kyllä huomannut siirtämiset, mutta en saanut paperisia helposti repeileviä tarroja enää siirrettyä. Opettajalle tämä oli rienausta eikä pyhikseen ollut enää asiaa.

Juuri kaksi vuotta täytettyäni sain joululahjaksi pikku nukella virkatun puvun.

Olin mummmolassa. Muistan kohdan missä istuin ja sen tunteen ja sen puvun.

Pikku nukelle puvun.

Isäpuoli kosketteli olin tosi pieni, hän myös pisti käteni housuihinsa.

Kasvoin väärin, luulin että pitää miellyttää miehiä, ja hain teininä vanhempien miesten seuraa.

Kävin terapiassa jossa aukesi joku solmu, muistin enemmänkin mitä mulle tehtiin ja häpesin.

Olin noin 2,5v. Muistan noin ehkä sekunnin-parin pätkän siitä kun kävimme katsomassa uutta vuokra-asuntoamme ennen muuttoa. Muistan sen kämpän hajun, siellä oli juuri maalattu seinät ja sen miltä joku huone siellä näytti tyhjänä, muistan tapetin kuvion. Olen tarkastanut väestörekisterikeskuksesta, koska olemme sinne muuttaneet, joten olen tuosta varma. Seuraava selkeä muisto on sitten varmaan noin 4 tai 5 vuotiaana tarhassa kun sain torut siitä, että olin heittänyt inhoamani paprikan siivut lattialle kun en halunnut niitä syödä. Muutamia muitakin tarha-ajan muistoja on.

Minä kerroin muiston ajalta, kun olin puolivuotias. Pohdin muistoa, muistan paikallani istumisen, muistan tunnelman, muistan äitini vaatetuksen, mutta minulta puuttuu muisto tai käsitys siitä, että olen vauva ja siksi kysyin sisareltani, miksi vain istuin.

Nykyisin ei kävisi, että 12- vuotias jää hoitamaan vauvaa, ja  äiti lähtee lääkäriin.

Muistan kun äiti valmistautui juhliin. Ajan tyylin mukaisesti hän pukeutui minimekkoon ja laittoi helmet kaulaansa. Hänellä oli valkoiset pitsihansikkaat, joilla veti nylonsukkia jalkaan. Istuin lattialla, äiti näytti isolta. Kun kasvoin teini-ikäiseksi, hän jäi jo minua pienemmäksi.

Olin 1 v 11 kk ja ensimmäistä kertaa lentokoneessa. Tilanteesta on valokuvamainen muisto, jossa edessä on ruoka-annos ja tiedän olevani isän sylissä. Olin 2,5 v, kun muutimme ja ensimmäisestä kodista on muutamia muistoja.

Olin n. 4-vuotias, käytiin siskoni ja serkkumme kanssa pyhäkoulussa. Siellä sai vihkoon kauniita punaisia kuvaleimoja. Muistan, että talo oli Vartiokylässä jonkinlaisen hiekkakuopan vieressä.

Olin 3v kun isäni teki itsemurhan muistan sen ja isän hautajaiset...sen jälkeen kaikki asiat ja ongelmat on tuntuneet pieniltä.En ymmärrä valittavia ihmisiä.

Kyllä itsellä on jo lukemattomia muistoja 3-vuotiaasta alkaen, ajankohtana siis-70-luku. Ne liittyvät välillä ihan kotioloihin, joka silloin kerrostalo Helsingissä, tai mummolaan maaseudulla kanta-Hämeessä. Muistoja niin mukavista, kuin epämiellyttävistä asioista ja tunteista, mutta mitenkään en ole pystynyt varmistumaan, että mikä niistä olisi se kaikkein varhaisin.

N vm. -68