Hulvattomat/älyttömät asuntoilmoitukset (vuokra tai omistus) -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aina selvittää, onko alueella menossa kaavamuutos tai alkamassa jokin suuri rakennusurakka. Toki välittäjän tulisi noista itsekin kertoa, jos asiakas on ostamassa asuntoa. Mä kävin ostoaikeissa katsomassa rivarikämppää, jossa oli aivan ihana metsään rajoittuva takapiha. No, selvisi että alueella oli kaavamuutos meneillään ja metsän tilalla olisi kohta uusi kerrostaloalue 8-kerroksisia taloja. Sieltä parvekkeilta ja ikkunoista onkin sitten hyvä tiirailla toisten pihoille.

Vastaavia kaavamuutoksia tehdään muuten paljon ainakin omassa kotikaupungissani suosituilla asuinalueilla, kun pitää "tiivistää ja täydennysrakentaa".

Meille kävi juuri näin. Vähän sen jälkeen kun ostimme asunnon, alkoi tulla kaavamuutokseen liittyviä lappuja postiluukusta. Ostohetkellä se siis ei vielä ollut vireillä.

Tien toiselle puolelle tulee nyt sitten vanhan omakotitalo- ja puistoalueen tilalle 6 isoa kerrostaloa, joiden parkkihallit tehdään maan sisälle. Alueen asukkaat vastustivat hanketta, samoin Ely-keskus ja Museovirasto, mutta silti se juntattiin läpi kaupungin toimesta. Surullisinta on, kuinka vanhat puistikkoiset asuinalueet pilataan lopullisesti näillä hankkeilla, ja turha yrittääkään nyt myydä tätä asuntoa kun naapuriin tulee meluisa raksa. Varmaan itken siinä vaiheessa, kun vanhat puut lanataan talojen tieltä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnearvo. Mun kaverin naapurissa täällä pienessä kaupungissa asui iäkäs pariskunta joka kuoli. Pariskunnanlapset laittoivat talon myyntiin kun vanhemmat kuolivat. Talo oli vuonna 1968 rakennettu, eikä sille oltu tehty sen jälkeen mitään remonttia. Ainoastaan vesihanat oli vaihdettu uusiin joskus 89 luvulla kun entiset olivat ilmeisesti menneet rikki. Talo oli varmasti lasten rakas lapsuudenkoti, mutta ei sentään 200 000 euron arvoinen riskirakenteineen (uima-allas, valesokkkeli, rikki mennyt kylmiö, kosteat tilat ilman vesieristeitä). Talossa oli lisäksi useaa erilaista puu paneelia, useita lattiamateriaaleja, rikkinäisiä kiintokalusteita, alkuperäiset ikkunat, lämmityksenä sähköpatterit. Parin sadan metrin päässä oli saman aikaan kuusi vuotta sitten rakennettu perus Kastelli talo myynnissä 239 000, joten ei tarvi ihmetellä ettei perikunnan talo mennyt kaupaksi.

Talo oli vuoden myynnissä ja oli muutaman kuukauden pois myynnistä. Talo laitettiin takaisin myyntiin ja hinta oli 150 000 euroa. Oli taas myynnissä lähes vuoden ja talo on vieläkin myymättä. Talo on käytännössä purkukuntoinen.

Saman tunnearvo-ilmiön olen huomannut tädissäni, joka myös asuu vastaavassa 70-luvun talossa, jota sentään on vähän remontoitu, mutta joka oikeasti vaatisi putkiremontin, kattoremontin, keittiöremontin, lämmitysremontin ja kaikkien sisäpintojen uusimisen. Lisäksi talossa ei ole esim. vaatekaappeja lainkaan. Joku rakennusfirma oli tarjoutunut ostamaan talon ja suunnitteli siihen rivitalon rakentamista. Täti oli tästä oikein loukkaantunut, kun hänen mielestään talo pitää mennä kodiksi jollekin nuorelle perheelle. Kovin moni nuori perhe ei ole valmis tekemään 150 000 euron remonttia.

Me ostimme 70-luvun talon ja myyjäpari, vanhempia ihmisiä lähes itkivät ilosta kun kuulivat että meillä on 2 tyttöä. Heilläkin kuulemma oli. Tai on  tietysti yhä mutta ovat jo aikuisia. Olivat toivoneetkin talon  menevän lapsiperheelle. Me ostimme talon, koska tätä on pidetty hyvin. Vessanpytty täytyi vaihtaa ja pihalta kaataa huonokuntoisia puita mutta muuten tämä on hyvä talo ikäisekseen. Järkyttävän monia huonokuntoisia taloja myydään "lapsiperheen unelmana", ei se iso piha ja koulu vieressä paljon lohduta jos seinissä muhii homepommi..

Vanhus oli rakennuttanut ok-talon yläkertaan huoneet joita vuokrasi kai lähinnä opiskelijoille. Ovissa ei ollut kunnollisia lukkoja, eikä asunnoissa ollut lainkaan esim. uunia. Jääkaappi oli minikokoinen pöytäversio. Kylppäri oli yhteinen, ei siis omaa vessaa. Ei myöskään ilmalämpöpumppua, eli kesäkuumalla yläkerta olisi pätsi. Kävin katsomassa tuollaista, koska ilmoituksessa puhuttiin yksiöstä ja vuokra vastasi "normaalin" keskustayksiön kk-vuokraa.

Oon asunut tuossa talossa! Tosin siinä 16 neliön asunnossani ei ollut jääkaappia, tiskikonetta, eikä pesukonetta. Suihku oli yhteisessä saunassa kellarissa. Oikein toimiva ja söpö 40-luvulla rakennettu pikkukämppä - paitsi että talo kuhisi turkiskuoriaisia. Vanhoihin taloihin kun muuttaa, kannattaa satsata muovisiin tiiviisiin vaatteiden säilytyslaatikoihin!

1) asunto, jossa asui selkeästi Egypti-fani: koko asunto sisustettu pyramideilla, ihmisten kokoisilla sarkofageilla ja muulla Egypti-aiheisella tavaralla lattiasta kattoon. Tämä Pikku-Huopalahdessa.

2) Eirassa sijaitseva asunto merinäköalalla, joka oli kauttaaltaan tehty mökiksi. Kaikki seinät, katto ym. oli laudoitettu sisältä ym. ja sisustettu mökki-tyyliin.

Yleensä suututtaa juurikin se, mitä ilmoituksissa jätetään kertomatta. Moni välittäjä on liukas kuin saippua yrittäessään saada kohteen myydyksi. Me kävimme katsomassa 80-luvun lopun rivarikämppää, joka oli remontoitu tosi siistiin kuntoon, putkiremontti tehty jne. No näytössä vasta välittäjä mainitsi jotakin korjatusta "ilmavuodosta". Kun tartuimme tuohon ja lypsimme lisätietoja, selvisi että aiemmat ostajaehdokkaat olivat käyttäneet paikalla homekoiran ja se oli tehnyt merkintöjä asunnossa . Ongelma oli siis sokkelissa, joka oli rakennettu -70 -luvun tyyliin, vaikka talo oli valmistunut vuonna -89 (valesokkeliakaan ei välittäjä myöntänyt suoraan, vaan käytti siitä jotakin toista termiä). Totaalista ajanhukkaa oli kyseinen näyttö, emmekä tuon välitysfirman kanssa tule enää koskaan olemaan missään tekemisissä.

Asunnosta ei ollut kunnollisia kuvia ulkopuolelta, sisäpuolelta oli tosi kiva ja kauniisti remontoitu. Rakennusvuodeksi oli laitettu 2006 tms. No kun menimme katsomaan kämppää selvisi, että asunto oli jälkikäteen tehty -60 -luvulla rakennettuun entiseen liikehuoneistoon, joka näytti homepommi-riskirakennukselta.

Pakko vastata, kävin just katsomassa hirveintä kämppää ikinä! Etsimme alkuvuodesta kahdestaan 4v lapsen kanssa kolmiota tai esim luhtitalon alakertaa, jossa olisi pihaa ja rauhallinen ympäristö. Kaupungissamme kaksion vuokrataso 550-659 ja kolmion 650-850.

Vanha mies soitti, kertoi että hänellä on pieni asunto omalla pihalla jossa vuokralaiset. Pihalle saa istuttaa kukkia, siellä oli asunut ennen mm sairaanhoitaja ja äiti ja lapsi, ja lapselle oli tullut iso itku kun sieltä piti muuttaa pois. Pihalla oli huvimaja ja tilaa autolle, ja saisi olla omassa rauhassa idyllisessä omakotitalossa. Vuokra 500 sisältäen myös sähkön ja veden. Tarkistin vielä maistraatilta, että piharakennus oli virallisesti asunnoksi rekisteröity,olihan se, ja menin innoissaan lapsen kanssa katsomaan.

Heti sisään tullessa nenään levähti valtava ulkohuussin haju. "asunnon" pinta-ala oli 20m2, vaikka pappa oli väittänyt isommaksi. Joka paikassa lemusi viemäri. Siellä oli pieni makkari, olohuone tuskin eteistä isompi ja keittonurkkaus. Makkari seinillä oli pikku peileistä tehty isompi peili, siitä puuttui paloja. Puisen vaatekaapin ovi ei mennyt kiinni. Yhdessä nurkassa oli vanha jääkaappi pakastinlokerolla, keittiössä yksi pieni tiskialla, ei valoja koko keittokomerossa, ei siis paikkaa lampullekaan. Lattialla kupruilivat muovimatot, jotka irvistivät saumoista. Yletin koskettamaan kattoa, kun nostin käden ylös. Pappa kehotti katsomaan vessankin. Lattia oli ruskean tahnan peitossa. Suihkua ei ollut, pappa kertoi, että vuokralaiset saa käyttää suihkua hänen asunnon kellarissa (!!).

Pahin oli haju, lapsi tuumasi että täällä haisee kammottavalta ja halusi odottaa oven ulkopuolella. Huuteli sieltä, että tää haju ei lähde mun nenästä äiti ja alkoi itkeä. Pappa halusi näyttää myös suihkun, ja kellarissa oli myös hänen pesukone, jota sai käyttää. En kehdannut kieltäytyä. Kellarissa haisi home ja vanha ihminen. Lapsi alkoi itkeä, että mennään pois täältä hajusta. Käytiin nopeasti katsomassa suihkua kellarissa ja lähdettiin. Varmistin vielä vuokran, pappa sanoi että kyllä tästä 500 on saatava.

Pahin virhe oli ottaa lapsi mukaan. Hän reagoi voimakkaasti tulevaan muuttoon, itki monta päivää kotona että äiti meillä on kaunis koti, ei muuteta hajuun. Lopulta löysin ihanan ja edullisen kolmion, en enää tämän jälkeen ottanut lasta näytöille mukaan. Muutamme lauantaina. Huomaan, että lapsi on hermostunut ja kysyy, haiseeko siellä. Uusi koti on valoisa ja täydellinen meille, uskon että hajutrauma menee ohi, kunhan hän näkee kodin. Yritin tehdä pohjapiirrustusta hänelle ja hän kysyi, kuinka kaukana kellarissa suihku on. Voi lapsiraukkaa!!

En usko, että hajukömpässä on koskaan lapsi asunut, lasin paikka olisi. Säälitti koko pappa ja harmittaa, kun lapsi oli mukana. Suututtaa myös, kun tuollaista tarjotaan asunnoksi lapselle.

Etsin yksiötä Helsingistä neljä viisi vuotta sitten. Mieleen jäi ilmoitus, jossa tavallisen pienehkön yksiön vuokra kuussa olisi ollut 600-650 euron luokkaa, eli ehkä 50-100 euroa vähemmän kuin keskimäärin samalla alueella. Tämän huikean hinnanalennuksen vuoksi asukkaan olisi pitänyt tehdä vuokranantajalle kuukaudessa huomattava määrä lasten- ja kodinhoitohommia. Aivan älytön systeemi, ja myös työn verotuksen ja eläkekertymän kannalta epäilyttävä.

Helsingissä on tullut muutenkin paljon vastaan näitä "ei se ole tyhmä, joka pyytää" -ilmoituksia.

* siis LASUN paikka, jonne tuonne lapsi muuttaisi...

- edellinen

Vierailija kirjoitti:

Liki ikkunattomat, hämärät kämpät. Ei huomioida hinnassa.

Mulla oli tälläinen kämppä valitettavasti, pakon edessä ku en muualtakaan löytänyt, synkkä tumma tapetti, ruskeat 70 luvun kaapit, ei väliovea joten kaikki kuului mun asunnolle, lisäksi alapuolella asui levoton nuorimies joka yökaudet karjui ja huuti:/, vessa pieni koppi, jossa amme, puinen lavuaari allas, jossa reunoilta repsotti ja alta homeessa, pyykkikone mahtui nippanappa, mutta itse ei sit kunnolla mahtunut koneen ja pesualtaan väliin... Ja ai niin kun muutin en saanut kuin puolet takuuvuokrasta, en lähtenyt tappelemaan kun olin vaan iloinen et pääsin pois, 2 vuotta siinä kuitenkin asuin.

Syksyllä, kun itse hain vuokra-asuntoa Tampereelta, huomasin Tori.fi:ssä olevan ilmoituksen heti vapaasta vuokra-asunnosta Tampereen Satamakatu 2:ssa, sen ylimmässä kerroksessa. Ilmoituksessa muun muassa kerrottiin, että yliopistolle on lyhyt kävelymatka ja keskustan palvelut vielä lähempänä.  Ilmoituksessa oli pari kuvaa tyhjästä asunnosta sekä kuva näkymästä Laukontorille ja Ratinan suvantoon.

Ongelmana vain oli, että kyseisestä talosta ei ole tuollaista näkymää Laukontorille ja Ratinan suvantoon, koska Satamakatu 1:ssä sijaitseva vastaavanlainen talo on edessä. Ilmeisesti kyseessä oli huijausyritys kaupunkiin muuttavia yliopisto-opiskelijoita ajatellen, sillä ilmoitus poistui, kun ilmoitin sen Tori.fi:n ylläpidolle epäilyttävänä. Kuvaavaa oli, että asunnosta pyydettiin kolmen kuukauden vuokratakuut ja ilmoittajana oli pelkät nimikirjaimet.

Nuorena vähävaraisena opiskelijana vuokrasin edullisen asunnon, jossa ilmoituksen mukaan oli suihku wc-tilassa. Kylpyhuonetta ei siis ollut.

Otin asunnon, koska rahani riittivät siihen. Onneksi olin silloin laihassa kunnossa.

Asunnossa oli tosiaankin pieni vessa, jonka alapesu-suihku toimitti suihkun virkaa. Vessaan oli rakennettu lattiakaivo, joten käyttö oli mahdollista.

Suihkussa ei vain voinut käydä mitenkään muuten kuin istumalla wc-pöntöllä. Seisomatilaa ei ollut. Siellä sitten aina pöntöllä istuin suihkussa. Parempi sekin kuin, että olisin joutunut joka kerta menemään kahden kilometrin päähän uimahalliin. Sopeuduin tähän epäkohtaan ihan hyvin.

Etsin aikoinaan ensimmäistä omaa asuntoa ja isäni näki lehti-ilmoituksen yksiöstä omakotitalossa. Lähdin katsomaan ja isä tuli mukaan kuskiksi sekä uteliaisuuttaan, onneksi tuli! Piha oli iso mutta ihan umpeenkasvanut, yläkertaan vei jyrkät portaat joiden yläpäässä odotti  kapea jonkinlainen vinttikomero pienellä päätyikkunalla. Tätä "asuntoa" vuokraava mies selitti ettei sänkyä tarvitse, patjallakin voi nukkua ja  että suihku sekä keittiö ovat yhteisiä hänen kanssaan. Tuijotti vielä tissejäni päälle. Voi YÄK. Isä ilmoitti vihaisesti, että Tujia ei tänne muta,

Menin katsomaan pientä kaksiota kolmikerroksiseen taloon Tampereen Kalevaan. Välittäjä kertoi pihalla tuntevansa asunnon omistajan, joka oli hänen tuttavansa. Kun menimme sisälle, huomasin, että asunto oli järkyttävässä kunnossa. Katosta puuttuivat valaisinten sähkörasiat kokonaan ja johdot roikkuivat irrallisina. Välittäjän mukaan johtoihin voisi vuokralainen hankkia ns. sokeripalat muutamalla eurolla. Mitään koukkuja, joihin valaisiment olisi saanut kiinnitettyä en katossa nähnyt.

Asunnossa oli viimeisen vuosikymmenen aikaan tapetoitu yksi seinä kirkkaan keltaisella kuviotapetilla (=tehosteseinä?), muut seinät olivat nuhjuisen likaisen, alunperin vaalean tapetin peitossa ja niissä oli useita peukalonpään kokoisia reikiä. Keittokomeron ympärillä oli jonkinlainen itse tehty tummanruskea vaneriviritelmä, joka toimi seinänä keittokomeron ja olohuoneen välillä. Vesikalusteet olivat ikivanhoja, ilmeisesti ihan alkuperäisiä. Asunto haisi myös kauttaaltaan ummehtuneelta. Ovessa oli tavallinen Abloy lukko, johon voi teettää avaimia pikasuutarissa.

Vuokra oli kuntoon nähden aivan liian korkea, mutta naurettavinta oli, että asuntoon sisältyvästä parin megatavun nettiliittymästä olisi pitänyt oli pitänyt maksaa vuokran lisäksi viiden euron ns. tietoliikennemaksu. Jäi vuokraamatta.

Tämä tapahtui kasarilla. Kävimme kaverini kanssa katsomassa asuntoa hänelle pikkukaupungin laitamilla. Kyseessä oli idyllinen puutalo, jossa oli kolme asuntoa, kaikilla oma sisäänkäynti sisäpihalta. Päästessämme sisälle, saimme hervottoman naurukohtauksen, kun keskellä olohuoneen lattiaa oli vessanpönttö. Koskaan ei selvinnyt, oliko se käyttökuntoinen, vai odottamassa siirtoa jonnekin. Ulos päästyämme mietimme, kuinka kätevää olisi istua pöntöllä ja seurustella vieraiden kanssa. Ei menisi hetkeäkään hukkaan. Ei tullut vuokrasuhdetta tuohon asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aina selvittää, onko alueella menossa kaavamuutos tai alkamassa jokin suuri rakennusurakka. Toki välittäjän tulisi noista itsekin kertoa, jos asiakas on ostamassa asuntoa. Mä kävin ostoaikeissa katsomassa rivarikämppää, jossa oli aivan ihana metsään rajoittuva takapiha. No, selvisi että alueella oli kaavamuutos meneillään ja metsän tilalla olisi kohta uusi kerrostaloalue 8-kerroksisia taloja. Sieltä parvekkeilta ja ikkunoista onkin sitten hyvä tiirailla toisten pihoille.

Vastaavia kaavamuutoksia tehdään muuten paljon ainakin omassa kotikaupungissani suosituilla asuinalueilla, kun pitää "tiivistää ja täydennysrakentaa".

Meille kävi juuri näin. Vähän sen jälkeen kun ostimme asunnon, alkoi tulla kaavamuutokseen liittyviä lappuja postiluukusta. Ostohetkellä se siis ei vielä ollut vireillä.

Tien toiselle puolelle tulee nyt sitten vanhan omakotitalo- ja puistoalueen tilalle 6 isoa kerrostaloa, joiden parkkihallit tehdään maan sisälle. Alueen asukkaat vastustivat hanketta, samoin Ely-keskus ja Museovirasto, mutta silti se juntattiin läpi kaupungin toimesta. Surullisinta on, kuinka vanhat puistikkoiset asuinalueet pilataan lopullisesti näillä hankkeilla, ja turha yrittääkään nyt myydä tätä asuntoa kun naapuriin tulee meluisa raksa. Varmaan itken siinä vaiheessa, kun vanhat puut lanataan talojen tieltä.

Todennäköisesti kaavamuutos on ollut myyjän ja välittäjän tiedossa, siksi on myyty ennen kuin se on tullut virallisesti vireille ja olisi ollut pakko kertoa ostajille asiasta.

Orivedellä myytiin ok talo kirkolla. Saa oman kirkon, jos ostaa talon siis.

Vierailija kirjoitti:

Orivedellä myytiin ok talo kirkolla. Saa oman kirkon, jos ostaa talon siis.

Höpö höpö.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana vain oli, että kyseisestä talosta ei ole tuollaista näkymää Laukontorille ja Ratinan suvantoon, koska Satamakatu 1:ssä sijaitseva vastaavanlainen talo on edessä. Ilmeisesti kyseessä oli huijausyritys kaupunkiin muuttavia yliopisto-opiskelijoita ajatellen, sillä ilmoitus poistui, kun ilmoitin sen Tori.fi:n ylläpidolle epäilyttävänä. Kuvaavaa oli, että asunnosta pyydettiin kolmen kuukauden vuokratakuut ja ilmoittajana oli pelkät nimikirjaimet.

Samanlainen oli Espoossa. Osoitteeksi oli laitettu Otaniemessä olevan Innopolin katuosoite , joka on siis pelkkä toimistorakennus. Siellä ei varmasti ole asuinkämppää sisällä.