Häät tulossa ja en enää sittenkään halua lapsia :(
Olemme avioutumassa mieheni kanssa muutaman kuukauden päästä. Joo ja ennen kuin kukaan sanoo mitään tästä niin kyllä, korona-turvallisesti meidän tyylillä luonnon keskellä hyvin pienimuotoisesti.
Olemme nyt olleet yhdessä vajaa viisi vuotta ja suhteen alussa jo puhuimme, että molemmat haaveilemme perheestä ja lapsista. Olemme kuitenkin molemmat sellaisia itsenäisiä seikkailija luonteita, jotka nauttivat siitä että saa tulla ja mennä miten haluaa. Vietämme oikeastaan kaiken vapaamme yhdessä ja erikseen harrastaen, matkustaen ja hetkessä eläen.
Nyt kuitenkin kun häät on sovittu pidettäväksi niin vauvakin on ajankohtainen puheenaihe. Mies haluaa lasta kovasti ja sanoo, että "tehdään nyt vaan eikä mietitä enää". Itse kuitenkin huomaan, että päivä päivältä haluan vähemmän lasta ja koin velvollisuudekseni sanoa sen miehelleni tässä vaiheessa.
En usko että meistä kummastakaan on vanhemmaksi ja en ole valmis luopumaan omasta elämästäni ja suunnitelluista seikkailuistani. Uskon saman pätevän. myös mieheen joka samassa lauseessa vaatii että aloitamme yrittämään vauvaa ja kertoo varanneensa vuorikiipeily reissun vuoden päähän. En usko että hän käsittää miten isosta elämänmuutoksesta on kyse ja miten paljon enemmän se vielä minulta vaatii.
Rakastan miestäni ja häät tuntuvat hyvältä ja oikealta asialta. Pelkään kuitenkin että mieleni lapsen suhteen on lopullisesti muuttunut enkä halua pidätellä miestäni suhteessa jossa hän ei välttämättä niitä saa. Mies sanoi, että haluaa häät ja katsotaan mun fiilis niiden jälkeen mutta koen velvollisuudekseni suostua vaikka haluan jotain ihan muuta....
Kommentit (404)
Meillä lapsi tehtiin, vaikka oltiin vasta kihloissa. Sulhanen kerran kysyi: mitä jos tehtäisiin lapsi ennen häitä? Minä olin ajatellut toisin; mutta juhlan pitäminen lasta tärkeämpänä..? Okei onhan häät enemmän kuin juhlat, ne ovat juhlan aihe, mutta lasta tärkeämpiä ne eivät ole. Teimme lapsen - ja se on ollut elämäni paras päätös!! Naimisiin ei sitten mentykkään. Matkusteltiin kyllä lapsen kanssa, 2-3 matkaa vuodessa.
Sinun ei ole MIKÄÄN pakko hankkia lasta. Vaikka kuinka miestä rakastaisit. Meidän äidillämme ja isoäideillämme ei ollut sitä vaihtoehtoa, että eivät hanki lapsia. Onneksi nykyaikana naiset saavat valita!
T. Onnellinen vela 53
Olen ollut miehesi asemassa ja voin sanoa, että mikään ei satuta enempää kuin epärehellisyys tai epämääräisyys ja ajan pelaaminen lapsitoiveissa. Jos emmit asiaa, sinulla on velvollisuus nostaa kissa pöydälle. Kylmän rauhallisesti nyt hääsuunnitelmat jäihin ja tämä asia on käytävä läpi ensin. Toista ei saa vedättää näissä asioissa koskaan. Miehesi on ymmärrettävä ja hyväksyttävä täysin se, että sinun kanssasi hän ei välttämättä tule koskaan saamaan lapsia. Se on monelle elämänkokoinen asia. Itse olin musertua sen alle, kun puoliso sai lopulta sanottua, että on tullut kiltteyttään valehdelleeksi aiheesta sekä itselleen että minulle vuosien ajan. Pettäminen olisi sattunut vähemmän.
Kannattaa selvittää asia toki myös ihan itsesi takia, et ole erityisen nuori enää. Monella hedelmällisyyden vaikeudet tulevat ilmia vasta kun lasta aletaan yrittämään, ja kolmevitosena voi tulla jo kiire hoitojen kanssa.
Jos todella rakastaisit häntä, hänen toiveensa saada lapsi olisi sinulle tärkeämpää, kuin harrastuksesi muutaman vuoden ajan. Eri asia olisi, jos olisit ennen morsiameksi suostumista kertonut, ettet halua milloinkaan lapsia. Sinuna en menisi naimisiin, ellei mies kelpaa lapsen isäksi.
Joskus miehet ehdottavat lasta ennen häitä, kun huomaavat, että morsian saattaa muuten lähteä ennen häitä. Naiset tekevät kyllä joskus saman - toisinaan edes kysymättä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi tehtiin, vaikka oltiin vasta kihloissa. Sulhanen kerran kysyi: mitä jos tehtäisiin lapsi ennen häitä? Minä olin ajatellut toisin; mutta juhlan pitäminen lasta tärkeämpänä..? Okei onhan häät enemmän kuin juhlat, ne ovat juhlan aihe, mutta lasta tärkeämpiä ne eivät ole. Teimme lapsen - ja se on ollut elämäni paras päätös!! Naimisiin ei sitten mentykkään. Matkusteltiin kyllä lapsen kanssa, 2-3 matkaa vuodessa.
----
Miehelle ideaali tilanne. Järjesti sinut paksuksi ilman että joutui naimisiin ja taloudelliseen vastuuseen perheestään. Voi lähteä kävelemään avoliitosta milloin vain ja sinä jäät taloudellisesti heikoille. Fiksu mies
Vaikuttaa siltä, että toinen uskoo saavansa lapsen, ja toinen huijaa.
Hyviä tarinoita, vaikka toisaalta tuntuu kamalalta lukea, että ihmishenki punnitaan seikkailujka vastaan. Että yksilö on jo syntynyt ja elää, ja joku miettii, olisiko hän vähemmän tärkeä kuin oma harrastus.
Onpas miesvastaista porukkaa täällä kommentoimassa! Luuletteko todella, ettei mies halua itse hoitaa lastaan? Olen äitinä huomannut, että miehet hoitavat lapsiaan nykyään todella paljon ja puhuvat lapsilleen nätimmin kuin äidit, joilla on aina kiire johonkin tai heille kännykkä on tärkeämpi kuin lapsen hoito. Miehet myös laittavat ruuan, käyvät kaupassa ja siivoavat oman työnsä lomassa. Kyllä miehet ovat nykyisin hyviä isiä, osallistuvia ja kiinnostuneita lapsistaan, turha täällä on yleistää sitä, etteivät isät hoida lapsiaan.
Tuttavan pieni poika 4v meinasikin, että isät leikkivät lasten kanssa ja äidit menevät kuntosalille kun oli lähdössä pihalla vanhempiensa ja heidän kaveriensa leikkipuistoon. Usein se poika kulkeekin isänsä kanssa.
Lapsen hankkiminen on molemmille tärkeä asia, myös miehelle. Ei ole vain vaimon asia päättää hankitaanko lasta vai ei, jos avioon mennään. Se kuitenkin pitää tehdä selväksi, jos ei toinen halua lasta, niin on toisella mahdollisuus perua ne häät ja koko turha liitto. Sillä kai se siltä miehestä silloin tuntuu, jos alunperin on sovittu, että lapsia hankitaan, mutta naimisiin mennessä toinen muuttaa mieltään. Aika ikävää tuollainen on miehelle
Mikä se kova seikkailuntarve on vielä aikuisilla ihmisilläkin, sellainen joka ei anna sijaa perheelle? Onko se samaa ilmiötä, kuin karkaamisen tarve lapsena?
Ellei ap kerro totuutta ennen kuin hääjuhlista maksetaan euroakaan, hän kusettaa rankasti. Huono alku liitolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukkaat seun vauva ulos ja jatkat elämääsi. Mies jää kotiin sitä hoitamaan kun sen kerran haluaa.
Ja kärsit mahdollisen vammautumisen synnytyksessä ja 9kk oksentamiset.
Hohhoijaa! Näinkö se noin yleensä menee?? Onko sinulla kaikki ok?
Jos sulhanenkin on ap:lle vain kiva väline harrastaa, ei siihen lasta mahdu. Kaiken täytyy palvella ap:n harrastusta, ei olla sitä hankaloittava tekijä. Lastaan hoitava isäkin olisi pois ap:n saamasta palvelusta.
Taitaa sulhanen tuntea morsiamensa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukkaat seun vauva ulos ja jatkat elämääsi. Mies jää kotiin sitä hoitamaan kun sen kerran haluaa.
Ja kärsit mahdollisen vammautumisen synnytyksessä ja 9kk oksentamiset.
Tuo on hyvin harvinaista. Ikävää jos sekä oksensit että repesit, useimmat eivät tee kumpaakaan.
Mutta ihan hyvä huomio, ettei mies voi moista naiselta vaatia, lapsen on oltava naisen oma valinta. Toki mies valitsee jo siinä kohtaa kun tunkee sisälle.
Ensisynnyttäjistä suurin osa repeää eikä pahat repeämät ole harvinaisia vai onko enemmän kuin yksi sadasta vähän? Jos niin moni mies repisi alapäänsä armeijassa niin armeija olisi jo lopetettu.
Miksi sitten mennä naimisiin, jos ei lasta haluakkaan? Voihan sitä yhdessä olla ilman papin aamentakin.
Kaikkia kommentteja en jaksanut lukea, mutta lasta ei kannata tehdä jos et sitä halua. Ekalla sivulla ap kertoo olevansa urheilullinen ja seikkaileva persoona. Mieti tarkkaan mitä raskaus ja synnytys voivat kropalle tehdä. Pahojakin riskejä on!! Ja lapsi varmasti rajoittaa seikkailut ja urheilut pitkäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten mennä naimisiin, jos ei lasta haluakkaan? Voihan sitä yhdessä olla ilman papin aamentakin.
Vai onko naimisiin menolla jokin motiivi?
Elämä on rikkaampaa ilman lapsia. Tätä ei voi ymmärtää jos on lapsia, biologian ja hoivavietin takia.
Mielestäni teidän kummankin kannattaisi miettiä omalla tahollanne, että haluatteko mennä naimisiin parisuhteenne vuoksi vai perheen perustamisen vuoksi. Koska ne ovat kaksi eri asiaa.
Sinuna minä jatkaisin hääsuunnittelua vain, jos molemmille on selvää ja ok, että niitä lapsia ei välttämättä tule koskaan. Eikä tuollaiselta "katsotaan, enkä rauhoitun, kun se lapsi tai lapsia syntyy" -pohjalta.
Molempien täytyy haluta lapsia samalla tavalla ja olla valmiita sitoutumaan lasten kasvatukseen ja heistä huolehtimiseen.