Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häät tulossa ja en enää sittenkään halua lapsia :(
Olemme avioutumassa mieheni kanssa muutaman kuukauden päästä. Joo ja ennen kuin kukaan sanoo mitään tästä niin kyllä, korona-turvallisesti meidän tyylillä luonnon keskellä hyvin pienimuotoisesti.
Olemme nyt olleet yhdessä vajaa viisi vuotta ja suhteen alussa jo puhuimme, että molemmat haaveilemme perheestä ja lapsista. Olemme kuitenkin molemmat sellaisia itsenäisiä seikkailija luonteita, jotka nauttivat siitä että saa tulla ja mennä miten haluaa. Vietämme oikeastaan kaiken vapaamme yhdessä ja erikseen harrastaen, matkustaen ja hetkessä eläen.
Nyt kuitenkin kun häät on sovittu pidettäväksi niin vauvakin on ajankohtainen puheenaihe. Mies haluaa lasta kovasti ja sanoo, että "tehdään nyt vaan eikä mietitä enää". Itse kuitenkin huomaan, että päivä päivältä haluan vähemmän lasta ja koin velvollisuudekseni sanoa sen miehelleni tässä vaiheessa.
En usko että meistä kummastakaan on vanhemmaksi ja en ole valmis luopumaan omasta elämästäni ja suunnitelluista seikkailuistani. Uskon saman pätevän. myös mieheen joka samassa lauseessa vaatii että aloitamme yrittämään vauvaa ja kertoo varanneensa vuorikiipeily reissun vuoden päähän. En usko että hän käsittää miten isosta elämänmuutoksesta on kyse ja miten paljon enemmän se vielä minulta vaatii.
Rakastan miestäni ja häät tuntuvat hyvältä ja oikealta asialta. Pelkään kuitenkin että mieleni lapsen suhteen on lopullisesti muuttunut enkä halua pidätellä miestäni suhteessa jossa hän ei välttämättä niitä saa. Mies sanoi, että haluaa häät ja katsotaan mun fiilis niiden jälkeen mutta koen velvollisuudekseni suostua vaikka haluan jotain ihan muuta....
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva ei paina paljon, sen voi ottaa vuorikiipeilyyn mukaan
Me itseasissa kiipesimme tulivuorelle esikoisen ollessa 6 kk. Vauva nukkui tyytyväisenä kantorepussa. :) Tosin matka oli loivaa nousua 1,5 km eli ne korkeimmat huiput saa jättää myöhempään ajankohtaan.
Kokeilepa sama puolen tunnin yöunilla koliikkivauvan kanssa, tai vaikka 8-vuotiaan vaikeasti autistisen lapsen kanssa, jolla aistiyliherkkyydet, ei syö kuin pyöreää ruokaa tai oksentaa sen pois, ei kommunikoi tarpeitaan, lyö ja huutaa turhautuessaan julkisella paikalla joka ikinen kerta (ja kaikki tuijottaa koska olet "huono äiti/isä"), ei osaa leikkiä ikäistensä leluilla, riisuutuu epäsopivissa paikoissa ja yökastelee.
Samaa voi kokeilla myös 14vee pyörätuolilapsen kanssa, jonka lääkitys tekee painoa lisää ja vaatii esim. nostolaitteita kotiin. Näkövamma ei niinkään rajoita, ei myöskään kuulovamma. Tsemppiä yritykselle.
Jos ei tuosta tajunnut vielä, niin pointtini on se, että lapsia ei voi tehdä itseä varten kätevästi kulkemaan mukana kuin esine tai lemmikki, vaan sieltö sitten tulee mitä tulee ja siihen on valmistauduttava.
Kannattaa puhua tuosta parisuhteessa. Eli mitä jos lapsesta ei tule ns. peruslapsi. Joillain on erittäin jyrkkiä mielipiteitä vammaisuutta kohtaan ja se tulee selvittää ennen lapsen hankkimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva ei paina paljon, sen voi ottaa vuorikiipeilyyn mukaan
Me itseasissa kiipesimme tulivuorelle esikoisen ollessa 6 kk. Vauva nukkui tyytyväisenä kantorepussa. :) Tosin matka oli loivaa nousua 1,5 km eli ne korkeimmat huiput saa jättää myöhempään ajankohtaan.
Kokeilepa sama puolen tunnin yöunilla koliikkivauvan kanssa, tai vaikka 8-vuotiaan vaikeasti autistisen lapsen kanssa, jolla aistiyliherkkyydet, ei syö kuin pyöreää ruokaa tai oksentaa sen pois, ei kommunikoi tarpeitaan, lyö ja huutaa turhautuessaan julkisella paikalla joka ikinen kerta (ja kaikki tuijottaa koska olet "huono äiti/isä"), ei osaa leikkiä ikäistensä leluilla, riisuutuu epäsopivissa paikoissa ja yökastelee.
Samaa voi kokeilla myös 14vee pyörätuolilapsen kanssa, jonka lääkitys tekee painoa lisää ja vaatii esim. nostolaitteita kotiin. Näkövamma ei niinkään rajoita, ei myöskään kuulovamma. Tsemppiä yritykselle.
Jos ei tuosta tajunnut vielä, niin pointtini on se, että lapsia ei voi tehdä itseä varten kätevästi kulkemaan mukana kuin esine tai lemmikki, vaan sieltö sitten tulee mitä tulee ja siihen on valmistauduttava.
Kannattaa puhua tuosta parisuhteessa. Eli mitä jos lapsesta ei tule ns. peruslapsi. Joillain on erittäin jyrkkiä mielipiteitä vammaisuutta kohtaan ja se tulee selvittää ennen lapsen hankkimista.
No Huoh. Suurin osa lapsista on kuitenkin onneksi ihan terveitä. Ei ole väärin valmistautua tekemään asioita lapsen kanssa, olettaen että lapsi on terve. Jos käy huonompi tuuri, niin sitten siihen pitää tietysti sopeutua.
Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että lapsi ei ole mikään loppuelämän "riesa", vaan hetken lainassa. Reissuja odotellessa muistan iloiset pyöreät kasvot ja loputtomat kysymykset "montako päivää vielä, kun lähdetään?". Muistan ostoskeskusten jäätelöbaarit ja pallomeret. Muistan tivolit, Lintsin, Ähtärin eläinpuiston ja ulkomaanmatkat. Muistan kodin alakerran täynnä värityskirjoja, CD levyjä, legoja ja palapelejä. Muistan kun vedimme sateisena kesäpäivänä sadeasut päälle ja lähdimme metsäretkelle. Muistan kun ystävät tulivat lapsineen grillaamaan nakkeja, muistan riippukeinut, leikkimökin täynnä elämää ja kiljuntaa tramboliinista. Ihana taikamaailma, josta jokainen vanhempi joutuu päästämään irti. Nyt on teinit 14 ja 16. Sain heidät vielä puhuttua kanssani kahden päivän koronavarovaiseen reissuun. Töitä sai tehdä, että lähtivät. Itku kuristi kurkkuani, kun mietin, että tässäkö tämä oli. Minulle sanottiin 40-vuotiaana, että olen liian vanha synnyttämään lapsen. Lapset "hävisivät" nopeasti ja sain teinit tilalle. Olen yhä nuori ja virkeä. Rohkaisen kaikkia asiaa miettiviä toimimaan. Kaiken muun voitte saada takaisin, mutta ette tilaisuutta olla oman lapsen kanssa <3
Alue: Aihe vapaa
Tuota, olen pohtinut tuota lapsi -asiaa omakohtaisesti, ja itsekkäät motiivit painottuvat oman vanhuuden mielekkyyden turvaamisessa - ja olisihan se aivan ihanaa, jos olisi tyttäriä.
Mutta oma tilanteeni ei sisällä hyvinvointia tukevia tai luovia elementtejä sitten mitenkään riittävästi takaamaan lapselle hyvinvointia sitten mitenkään, ellen onnistu huikean kaltaisessa parannuksessa.
Ihmettelen näitä aikuislapsia, joiden unelmissa sekä käytännön suunnitelmissa pyörii vaeltelut ja seikkailut sekä Alppilaskettelut niin kuin pikkulapsiarjen kyljessä.
Arvioni mukaan jonkinlaisesta kyvyttömyydestä se kertoo hahmottamisessa, minkälaisiin elementteihin olisi kenties oikein ja syytä tällöin keskittyä - ei itseensä.
(Useimmiten perisyy matkusteluun on ihmisten tarve päästä karkuun kotioloja.
Järkevä perheen perustaja koittaa mielestäni miettiä, pähkäillä ja toteuttaa kodista sekä perheestä toimivimman organisaation kaikilta osin. Itsensätoteuttamismatkat ovat päivänselvästi resursseista, moraalista ja kunnollisuudesta poissa.)