Avoeroapua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko päättänyt lopettaa suhteenne ja mies ei halua vai hän ei vielä tiedä siitä mitä aiot?

Mitä tarkoittaa aloituksessasi lause -'Joutuisin hoitamaan asiaa pitkälti yksin, sillä mies ei suostu edes keskustelemaan eron mahdollisuudesta'.

Mikä on eron tausta, haluatko hieman avata? Jommallakummalla toinen?

Miehellä on riippuvuusongelma, joka on tehnyt elosta mahdotonta. Apua hän ei suostu hakemaan. Ongelmansa myötä hän on muuttunut ihmisenä sellaiseksi, jonka kanssa en voi elää. Itse hän ei tätä näe eikä myöskään halua erota.

-ap

Kiitos kun viitsit kertoa lisää. Harmittaa kun tänne ilkkujat postailee kaikkea ikävää, no kuten aiemmin sanoin, niin olet järkevä ja osaat suodattaa turhat kirjoitukset.

Rahasta saa tapella maailman tappiin. Voisitko miettiä, että hyväksyisit tilanteen jossa et saisi rahallista korvausta menneistä vuosista, kuinka paljon rahanmäärä vaikuttaa elämääsi, rahan merkitys sinulle?

Kääntäisin asian nyt niin ja keskittyisin siihen, että rikastutat henkistä pääomaa ja vahvuutta kun päätät lähteä suhteesta, uskot siihen mikä on sinulle tärkeintä ja parasta tulevaisuudessa. Tulet huomaamaan myöhemmin, että turhan pitkään kipuilit suhteessa ja aiemmin olisi pitänyt tehdä ratkaisu. Nää tosiseikat on niin monesti kuultu eronneilta :).

Toivottavasti pääset juipista eroon nopeasti ja lopullisesti.

Muista olla itsellesi rehellinen. Tsemppiä!

-Mr. Mister

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa voi olla edellytyksiä hyvityksen vaatimiselle, se pitää vain tehdä määräajassa ja lain vaatimalla menettelyllä, joko pesänjakaja tai kanteella tuomioistuimeen, viimeistään 6 kk omaisuuden erottelusta.  

Lakiavopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta

Olettepas te ääliöitä kun alapeukutatte tosiasioita, katsokaa se laki ensin, on selkosuomella kirjoitettu.

A p   e i   o l e   m a h d o l l i s t a n u t   m i e h e n   o m a i s u u d e n   k a r t u t t a m i s t a   e s i m   j ä ä m ä l l ä   k o t i i n  h o i t a m a a n  h e i d ä n  y h t e i s i ä   l a p s i a a n,  t e k e m ä l l ä   a s u n t o o n   i l m a i s e k s i   r e m o n t t e j a   t m s.

Hän on vain ja ainoastaan maksanut vastikkeen ja vähän muita kuluja. Se ei ole omaisuuden kartuttamista. Päinvastoin, ap: n mies on mahdollistanut ap:n omaisuuden kartuttamisen koska ap on saanut asua puoli-ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni omistaa perheemme talon. Näin ollen hän myös maksaa siihen liittyvät kustannukset: laina, remontit, taloon ja pihanhoitoon liittyvät hankinnat, tontin vuokra yms. Minä en maksa mitään kuluja "vuokrana" eikä hän myöskään vaadi sitä. Hän on itse päättänyt ostaa tämän talon, joten ei ole minun vastuullani maksaa. Osallistun ruokakuluihin, lapsen kuluihin yms. Netti, sähkö ja vesi kuuluu molempien maksettavaksi. On myös itsestään selvää, että jos ero tulee ja asumme edelleen tässä talossa, koko talo kuuluu hänelle.

Kannattaisiko tällaiset asiat miettiä ennen kuin muuttaa toisen omistamaan asuntoon ja sopia mitä kuluja maksaa ja miksi, ja olisiko mahdollista kuluja maksamalla saada osa talon omistuksesta itselleen? Eikä vasta sitten kun sukset menee ristiin... Mun mielestä sul ei oo taloon mitään oikeuksia, olet vain hyväntekeväisyyteenä (tai "vuokrana") maksanut vastikkeen. Mieti ensi kerralla tarkemmin.

Miten pystyt katsomaan itseäsi peiliin? Minä en voisi. En voisi kuvitellakaan asuvani toisen kustannuksella. Pidän itsestään selvänä, että kaikki juoksevat kulut jaetaan puoliksi, vaikka mies omistaa kiinteistön. Silti maksan vähemmän kuin jos asuisin vuokralla tai lyhentäisin asuntolainaa ja maksaisin vastiketta omasta. Halusin kasvihuoneen ja oli päivänselvää, että maksan sen. Ensi kesänä haluan pienen terassin ja on itsestäänselvää, että maksan sen. En tietenkään saa niitä mukaani, jos eroamme, mutta siinä vaiheessa on isompiakin murheita kuin muutamat sataset tai pari tonnia, joista olen kuitenkin itse ehtinyt nauttia useamman vuoden.

Ainoa, mitä en maksa puoliksi, on tulevat isot peruskorjaukset, joissa puhutaan jopa kymmenistä tuhansista (esim. lämmitysjärjestelmän vaihto). Niitä lyhentelen pikkuhiljaa, koska lisääväthän ne omaakin asumismukavuuttani. Mutta hankintahetkellä puoliso kiinteistön omistajana on se, joka ne maksaa. Pieniin korjauksiin ja remontteihin osallistun 50/50 paitsi jos kyse on jostain, mitä vain mies haluaa, ihan vastaavasti kuin minä maksan itse edellä mainitsemani terassin ja kasvihuoneen ja mahdolliset muut jutut, joita vain minä haluan.

Summan, joka minulla jää säästöön, kun pystyn asumaan näin edullisesti, laitan joka kuukausi osaksi rahastoihin, osaksi säästötilille.

Tämmöset terassinrakentelut ja kasvihuoneethan lisäävät puolison asumuksen arvoa, samoin remppaamiseen osallistuminen. Jos ap olisi tehnyt rempaa puolison asuntoon, hän olisi kartuttanut puolison omaisuutta ja voisi hakea hyvitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa voi olla edellytyksiä hyvityksen vaatimiselle, se pitää vain tehdä määräajassa ja lain vaatimalla menettelyllä, joko pesänjakaja tai kanteella tuomioistuimeen, viimeistään 6 kk omaisuuden erottelusta.  

Lakiavopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta

Olettepas te ääliöitä kun alapeukutatte tosiasioita, katsokaa se laki ensin, on selkosuomella kirjoitettu.

No mikä sinun mielestäsi voisi olla se peruste millä ap voisi saada hyvitystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeusaputoimisto auttaa vain tosi köyhiä. Itse en saanut sieltä apua. Puhelu loppui siihen, kun kysyivät tulojani. Oli liian isot.

Ap ei ole maininnut mitään, mikä voisi johtaa tasingon saamiseen. Hän ei tarvitse lakiapua.

Yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan:

1) työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi;

2) varojen käyttö yhteiseen talouteen;

3) varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen; tai

4) muu näihin verrattava toiminta.

1) ap ei ole tehnyt mitään sellaista, mikä laksettaisiin työksi avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi (esim. ilmainen remontti, joka nostaa asunnon arvoa). Vastikkeen maksaminen ei ole sellaista työtä.

2) ap:n mies on käyttänyt enemmän varoja yhteiseen talouteen

3) ap ei ole sijoittanut varoja avopuolison omistamaan omaisuuteen vaan maksanut vastiketta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni omistaa perheemme talon. Näin ollen hän myös maksaa siihen liittyvät kustannukset: laina, remontit, taloon ja pihanhoitoon liittyvät hankinnat, tontin vuokra yms. Minä en maksa mitään kuluja "vuokrana" eikä hän myöskään vaadi sitä. Hän on itse päättänyt ostaa tämän talon, joten ei ole minun vastuullani maksaa. Osallistun ruokakuluihin, lapsen kuluihin yms. Netti, sähkö ja vesi kuuluu molempien maksettavaksi. On myös itsestään selvää, että jos ero tulee ja asumme edelleen tässä talossa, koko talo kuuluu hänelle.

Kannattaisiko tällaiset asiat miettiä ennen kuin muuttaa toisen omistamaan asuntoon ja sopia mitä kuluja maksaa ja miksi, ja olisiko mahdollista kuluja maksamalla saada osa talon omistuksesta itselleen? Eikä vasta sitten kun sukset menee ristiin... Mun mielestä sul ei oo taloon mitään oikeuksia, olet vain hyväntekeväisyyteenä (tai "vuokrana") maksanut vastikkeen. Mieti ensi kerralla tarkemmin.

Miten pystyt katsomaan itseäsi peiliin? Minä en voisi. En voisi kuvitellakaan asuvani toisen kustannuksella. Pidän itsestään selvänä, että kaikki juoksevat kulut jaetaan puoliksi, vaikka mies omistaa kiinteistön. Silti maksan vähemmän kuin jos asuisin vuokralla tai lyhentäisin asuntolainaa ja maksaisin vastiketta omasta. Halusin kasvihuoneen ja oli päivänselvää, että maksan sen. Ensi kesänä haluan pienen terassin ja on itsestäänselvää, että maksan sen. En tietenkään saa niitä mukaani, jos eroamme, mutta siinä vaiheessa on isompiakin murheita kuin muutamat sataset tai pari tonnia, joista olen kuitenkin itse ehtinyt nauttia useamman vuoden.

Ainoa, mitä en maksa puoliksi, on tulevat isot peruskorjaukset, joissa puhutaan jopa kymmenistä tuhansista (esim. lämmitysjärjestelmän vaihto). Niitä lyhentelen pikkuhiljaa, koska lisääväthän ne omaakin asumismukavuuttani. Mutta hankintahetkellä puoliso kiinteistön omistajana on se, joka ne maksaa. Pieniin korjauksiin ja remontteihin osallistun 50/50 paitsi jos kyse on jostain, mitä vain mies haluaa, ihan vastaavasti kuin minä maksan itse edellä mainitsemani terassin ja kasvihuoneen ja mahdolliset muut jutut, joita vain minä haluan.

Summan, joka minulla jää säästöön, kun pystyn asumaan näin edullisesti, laitan joka kuukausi osaksi rahastoihin, osaksi säästötilille.

Tämmöset terassinrakentelut ja kasvihuoneethan lisäävät puolison asumuksen arvoa, samoin remppaamiseen osallistuminen. Jos ap olisi tehnyt rempaa puolison asuntoon, hän olisi kartuttanut puolison omaisuutta ja voisi hakea hyvitystä.

Mutta kun hän ei ole tehnyt. Hän ei ole sijoittanut sentin hyrrää asuntoon.

Ap on saanut yhteiselon ajan nauttia miehen tarjoamasta elatuksesta ja omaisuudesta. Mutta yhteiselon päätyttyä ap:n mies ei enää elätä häntä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kun viitsit kertoa lisää. Harmittaa kun tänne ilkkujat postailee kaikkea ikävää, no kuten aiemmin sanoin, niin olet järkevä ja osaat suodattaa turhat kirjoitukset.

Rahasta saa tapella maailman tappiin. Voisitko miettiä, että hyväksyisit tilanteen jossa et saisi rahallista korvausta menneistä vuosista, kuinka paljon rahanmäärä vaikuttaa elämääsi, rahan merkitys sinulle?

Kääntäisin asian nyt niin ja keskittyisin siihen, että rikastutat henkistä pääomaa ja vahvuutta kun päätät lähteä suhteesta, uskot siihen mikä on sinulle tärkeintä ja parasta tulevaisuudessa. Tulet huomaamaan myöhemmin, että turhan pitkään kipuilit suhteessa ja aiemmin olisi pitänyt tehdä ratkaisu. Nää tosiseikat on niin monesti kuultu eronneilta :).

Toivottavasti pääset juipista eroon nopeasti ja lopullisesti.

Muista olla itsellesi rehellinen. Tsemppiä!

-Mr. Mister

Kiitos kivasta viestistä. Olen tosiaan miettinyt tuota, että onko tässä järkeä jonkun muutaman tuhannen (?) takia ryhtyä rajallisia voimavarojaan sellaiseen vääntöön käyttämään. Ehkä ei. Tiedän, että ero on ainoa oikea ja välttämätön ratkaisu eikä paluuta entiseen ole, kunhan saan itseni tästä tolpilleni ja kaikki käytännön asiat järjestymään.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ap on saanut yhteiselon ajan nauttia miehen tarjoamasta elatuksesta ja omaisuudesta. Mutta yhteiselon päätyttyä ap:n mies ei enää elätä häntä.

Ja mies on saanut nauttia naisen tekemistä kotitöistä.

Ap, sinulla ei ole mitään oikeutta hyvitykseen sillä perusteella, että olet maksanut asunnon hoitovastikkeet. Mutta jos olet sen lisäksi maksanut asunnosta rahoitusvastiketta, voi sinulla periaatteessa olla mahdollisuus hyvitykseen tuon rahoitusvastikkeen osalta, koska rahoitusvastikkeessa maksetaan joko asunnon rakentamiseen tai sen arvoa nostaviin korjauksiin otettuja lainoja. Näin voidaan katsoa, että rahoitusvastikkeena maksamasi summa on nostanut miehesi omaisuuden arvoa.

Mutta mainitsemasi summa 400 eur/kk on niin pieni, että tässä tuskin on kysymys mistään suurista summista (suurin osa tuosta summasta on varmasti hoitovastiketta, josta et missään tapauksessa voi saada hyvitystä). Lisäksi jos asiasta lähdetään riitelemään, voidaan ottaa huomioon myös se, että olet saanut vuosikaudet asua asunnossa maksamalla summan, joka on varmaan paljon pienempi kuin puolet vastaavan asunnon vuokrasta.

Joten en usko, että sinulla olisi realistisia mahdollisuuksia saada sellaista summaa, joka olisi asiasta koituvan riitelyn arvoista. Ja jos viet jutun oikeuteen, niin mahdollisuus häviämiseen ja sitä kautta isoon laskuun on suuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on saanut yhteiselon ajan nauttia miehen tarjoamasta elatuksesta ja omaisuudesta. Mutta yhteiselon päätyttyä ap:n mies ei enää elätä häntä.

Ja mies on saanut nauttia naisen tekemistä kotitöistä.

Kyllä, mutta kahden aikuisen taloudessa kotitöiden tekeminen ei johda tasingon saamiseen avoeron tullessa.

Ap:n on aivan turha tuhlata vähiä rahojaan lakimieheen, sillä tasinkoa hän ei tule saamaan.

Ap, sinä et ole oikeutettu puoleen miehen omaisuudesta vain sillä, että olet asunut siellä.

Vastaavassa tilateessa säästin ensin ja sitten sain ostettua mieluisan sijoituskaksion. Erosimme 10 vuoden kuluttua ja nyt asun tässä kaksiossa ja olen oikein tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että loppujen lopuksi sinun itsetuntosi kannalta olisi parasta, että lähtisit rakentamaan omaa elämääsi juuri niistä lähtökohdista, joita sinulla on.

Ota elämäsi omiin käsiisi: laske tulosi ja menosi, mahdollinen omaisuutesi, ja tee realistinen suunnitelma. Ehkä se tarkoittaa vuokrayksiötä, ehkä also-kaksiota, ehkä pois taajamasta muuttoa.

Kun asut omassa, itse hankkimassasi ja kustantamassasi kodissa, voit alkaa toipumisen. Tulet saamaan nautintoa siitä, että elämäsi on omassa hallinnassasi.

Et ole enää riippuvainen kenestäkään.

Okei, maksat tästä casesta oppirahat. Mutta shit happens ja elämä jatkuu. Monilla käy elämässä paljon huonommin. Sinulla on sentään ammatti ja työ ja kohta myös itsenäisyys.

Kiitos tästä viisaasta tiivistyksestä. Asia on juurikin näin. Tämä vaihe on nyt itselläni menossa ja pikkuhiljaa tunnelin päässä näkyy heikkoa valoa, alun epätoivosta huolimatta. Kukapa olisi uskonut.

Olen ap:n kanssa lähes samassa tilanteessa, sillä erotuksella, että takana on avioliitto. Itselleni ei kylläkään tullut mieleenkään rahastaa miestä erotilanteessa, vaan yhdessä saatiin kaikki sovittua ja ystävinä erottiin. Mies sai tottakai pitää koko omaisuutensa, mahdollistihan hän minulle elintason, jota ei nuorena opiskelijana (eikä myöhemminkään) ollut mahdollista saavuttaa ihan siinä mittakaavassa. Meillä oli myös kaiken poissulkeva avioehto, eikä sen kyseenalaistaminen tai kohtuullistamisen vaatiminen käynyt mielessäkään eron tullessa. Reilujen ihmisten reilu ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on saanut yhteiselon ajan nauttia miehen tarjoamasta elatuksesta ja omaisuudesta. Mutta yhteiselon päätyttyä ap:n mies ei enää elätä häntä.

Ja mies on saanut nauttia naisen tekemistä kotitöistä.

Kyllä, mutta kahden aikuisen taloudessa kotitöiden tekeminen ei johda tasingon saamiseen avoeron tullessa.

Ap:n on aivan turha tuhlata vähiä rahojaan lakimieheen, sillä tasinkoa hän ei tule saamaan.

Se on HYVITYS ei tasinko. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinä et ole oikeutettu puoleen miehen omaisuudesta vain sillä, että olet asunut siellä.

Ja jos tarkasti luet, niin huomaat, etten missään vaiheessa ole mistään puolesta omaisuudesta puhunutkaan. Ainoastaan jonkinlaisesta kohtuullisesta uuden elämän alkuun auttavasta summasta.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi myös omat fiilikset tilanteen suhteen vaihtelevat rajusti. Joka toinen päivä tuntuu siltä, että tekisi mieli vaan pakata kimpsut ja häipyä, ja etten kaikkien vaikeuksien jälkeen edes jaksaisi aloittaa mitään omaisuusvääntöä. Ja joka toinen päivä taas tuntuu, että olen ihan tyhmä, jos en edes yritä saada jotain hyvitystä näin pitkän yhteiselon jälkeen.

-ap

Haetko omaisuuden oikeudenmukaista jakamista vai hyvitystä jostain ihan muusta?

Vaikka mies olisi viime vuodet ollut kusipäinen kumppani ja koet ap ymmärrettävästi olevasi oikeutettu jonkinlaiseen hyvitykseen kaltoinkohtelustasi, et avoerossa ole silti oikeutettu tasinkoon.

Keskity itseesi ja uuden elämän aloitukseen omin varoin.

Ei eron tarkoitus ole rahoittaa toisen uutta elämää. Olet maksanut asumisesta VÄHEMMÄN kuin mitä vuokra olisi ollut, eli millä perusteella olisit oikeutettu vielä saamaan lisää etua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelet tulojasi, olisiko sinulla ollut edes varaa asuntolainaan? Olisit maksanut vuokraa.

Tosin olisit voinut asua edullisesti opiskelija-asunnossa, syödä opiskelijaruokaa ja saada asumistukea, sitten valmistua ja alkaa asp-tilin ja saada etua ensiasunnosta. Olisit kulkenut bussilla, aluksi opiskelijahintaan.

Varmaan tuntui toisaalta kivalta harpata näiden yli suoraan asumaan kivasti, kulkemaan autolla, käymään mökillä. Se oli helppoa eikä vaatinut kituutusta, mutta se oli myös vain lainaa, eikä itse tekemääsi. Siksi siitä ei nyt jää sinulle jälkeen kuin ostamasi kalusteet ja verhot. Ruuat on syöty ja lomamatkat lomailtu, jos niitä maksoit. Olisi kannattanut säästää vaikka rahastoa.

Voi lapsi, tuo on pelkkää tunnemutua. Laki sanoo ihan muuta.

Tuossa kansantajuisesti:

https://www.minilex.fi/a/ositus-avioerossa

Kulta pieni, nyt ei oltu avioliitossa.