Kumppanin kanssa 'ostettiin' asunto yhdessä, nyt ei suostu myymään puolikasta minulle
Eli muutama vuosi sitten etsittiin ja valitsittiin yhdessä asuntoa meille. Kumppani haki lainan ja osti asunnon meille niillä puhein että saan ostaa oman puolikkaani heti kun haluan ja olen saanut asiani kuntoon. Tiesimme tämän tilanteen kun alunperin rupesimme etsimään tätä asuntoa, että ostan oman puolikkaani vasta parin vuoden kuluttua. Osallistuin kuitenkin kaikkiin maksuihin, remontteihin jne. Nyt asia on tullut ajankohtaiseksi, mutta kumppanini vain hermostuu koko asiasta ja ei suostu enään myymään asunnosta puolikasta. Mitä ajatuksia tästä? Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa? Minusta tuntuu että minua on loukattu pahimmalla mahdollisella tavalla, että koko suhteelta on viety pohja ja luottamus :(
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahat remnteista saan kuulemma heti seteleinä käteen kun haluan :D
Suo naurataa tällainen mulkku syystä: _______________?
Ei kovin rakkaudelta ja vakavalta suhteelta kuulosta, ei puolin eikä toisin.
Ei toki olekkaan enään, kun koko pohja suhteelta on viety kumppanin kommentin jälkeen. Miten voisin enään rakastaa ja olla vakavissani tässä, kun kaikki mitä yhdessä sovimme niin on viety minulta.
Joo......pa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahat remnteista saan kuulemma heti seteleinä käteen kun haluan :D
Suo naurataa tällainen mulkku syystä: _______________?
Ei kovin rakkaudelta ja vakavalta suhteelta kuulosta, ei puolin eikä toisin.
Ei toki olekkaan enään, kun koko pohja suhteelta on viety kumppanin kommentin jälkeen. Miten voisin enään rakastaa ja olla vakavissani tässä, kun kaikki mitä yhdessä sovimme niin on viety minulta.
Ihan kuin jotain lapsen ihastumistasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla ihmeellisiä kommentteja. Onko noin moni tosiaan suhteessa, jossa kumppanin sanaan ei voi luottaa? Tai itse peruisit lupauksesi?
Kyse on todella isoista summista. Ei tässä sana sanaa vastaan todellakaan päde. Kyllä sitä pitää älytä tehdä kaupat yhdessä ja kaikki mustaavalkoiselle.
Parissa vuodessa voi sattua ja tapahtua mitä vaan.
Hänellä on muka kuitenkin ollut varaa ostaa huonekaluja, tehdä remonttia ja ostaa ruokia. Kyllähän nekin pitäisi olla tässä tilanteessa ylhäällä, eikä vaan suu sanallisesti.
Eikö tässä nyt ole jo todistettu, että kumppaniin ei voi luottaa. Näin se parissa vuodessa mieli muuttuu.
Ei kukaan ole varoista puhunut mitään vaan tilanteesta jollokn en ole lainaa voinut hakea vasta kun parin vuoden päästä. Sen takia en hakenut lainaa vaan osallistuin elämiseemme muuten.
Kyllähän tuo varoista kertoo paljonkin, jos ei ole lainaa voinut hakea. Ymmärrän täysin, ettei kumppani tuollaisen kanssa yhteistä omistajuutta.
Jospa sulla olisi ne kuitit tallessa kaikesta mitä olet hankkinut ja tehnyt, niin sitten saatte jotain mistä puhua ja sovitella.
Ymmärrän, ettei kaikkia ruokakauppajutut ole, mutta huonekalut, rempat... Siinä on turha enää kenenkään rutista, edes porvoolaisten.
Siis miten lainan hakeminen liittyy varoihin, ymmärrän jos ei ole varaa maksaa lainaa takaisin mutta olen kumminkit laittanut remontteihin haisemaan monia tuhansia. Lainan hakeminen ei liity minun varoihini mitenkään.
Avaa toinen tili ja ala HETI säästää sinne joka palkkapäivä kunnon summa. Ostat sillä oman sijoitusasunnon, jonka laitat vuokralle.
Jatkossa kauppalaskut puoliksi ( mies ehkä syö enemmän? Tämänkin voi huomioida niin että mies maksaa enemmän).
Remonteista et maksa yhtään mitään, turha sun on miehen asunnon arvoa kasvattaa. (Pahimmassa tapauksessa käy niin että maksat remonttia, joka kasvattaa asunnon arvoa. Kun ostat puolikkaan asunnosta joudut maksamaan enemmän koska asunto on aiempaa paremmassa kunnossa).
Huonekalut on sinun, jos muutat pois otat ne mukaasi. Asumisesta et maksa enää mitää (jos mies ei tätä vastusta niin voit parin vuoden aikana hyvin asua ilmaiseksi ja säästää sijoitusasuntoosi. Vähän epäreilua, mutta mies teki ilävän tempun).
Ai että pistää vihaksi kun lukee näitä tarinoita! Naiset, pitäkää huoli omista raha-asioista älkääkä olko liian sinisilmäisiä rakastumisen huumassa! Ei kannata maksaa yksin kauppalaskua jos toinen lyhentää samalla summalla omaa asuntolainaansa!
Vierailija kirjoitti:
En tokikaan maksa mitään laskuja enään, ostan omat ruokani ja mahd halvalla ja säästän loput itselleni.
Eli jatkat asumista ilmaiseksi? :D Jospa kumppanilla olisi älyä nyt heittää lokki ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahat remnteista saan kuulemma heti seteleinä käteen kun haluan :D
Suo naurataa tällainen mulkku syystä: _______________?
Ei kovin rakkaudelta ja vakavalta suhteelta kuulosta, ei puolin eikä toisin.
Ei toki olekkaan enään, kun koko pohja suhteelta on viety kumppanin kommentin jälkeen. Miten voisin enään rakastaa ja olla vakavissani tässä, kun kaikki mitä yhdessä sovimme niin on viety minulta.
Ihan kuin jotain lapsen ihastumistasoa.
Voitte tuohon nyt takertua, tätä on nyt jahkailtu lähemmäs vuosi joten ei ole eilisen keskustelu he lvetin idiootit. keksittykää
Haluatko sitoa itsesi yhteiseen asuntoon tuollaisen tyypin kanssa? Jos tulee ero, tappelette sitten asunnosta. Myydään, ei myydä, millä hinnalla jne.
Vierailija kirjoitti:
Avaa toinen tili ja ala HETI säästää sinne joka palkkapäivä kunnon summa. Ostat sillä oman sijoitusasunnon, jonka laitat vuokralle.
Jatkossa kauppalaskut puoliksi ( mies ehkä syö enemmän? Tämänkin voi huomioida niin että mies maksaa enemmän).
Remonteista et maksa yhtään mitään, turha sun on miehen asunnon arvoa kasvattaa. (Pahimmassa tapauksessa käy niin että maksat remonttia, joka kasvattaa asunnon arvoa. Kun ostat puolikkaan asunnosta joudut maksamaan enemmän koska asunto on aiempaa paremmassa kunnossa).
Huonekalut on sinun, jos muutat pois otat ne mukaasi. Asumisesta et maksa enää mitää (jos mies ei tätä vastusta niin voit parin vuoden aikana hyvin asua ilmaiseksi ja säästää sijoitusasuntoosi. Vähän epäreilua, mutta mies teki ilävän tempun).
Ai että pistää vihaksi kun lukee näitä tarinoita! Naiset, pitäkää huoli omista raha-asioista älkääkä olko liian sinisilmäisiä rakastumisen huumassa! Ei kannata maksaa yksin kauppalaskua jos toinen lyhentää samalla summalla omaa asuntolainaansa!
Sitä kun on nuori ja tyhmä.. Nyt tekisin toisin mutta myöhästä katua jo tehtyä. Kiitos kommentista.
Maksoitko asumisesta vuokraa? Vai asuitko ilmaiseksi? Miten voit vaatia ostaa puolet, jos et ole maksanut mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, vaan maksanut ruuat, huonekalut jne. Ja tähän tulee varmasti kommentteja että en ole osallistunut mihinkään, koska en ole maksanut talosta mitään. Mutta kumppanillani ei myöskään olisi ollut mahdollisuutta lyhentää lainaa sillä tavalla jos en olisi maksanut kaikkea muuta. Ja varsinkin kun puhe oli että parin vuoden päästä ostan oman osuuteni.
T-Y-H-M-Ä.
Tuollaisia "oli puhetta"-sopimuksia ei tee kuin vajaaälyiset ja hyväuskoiset.Häh?
Kyllä kumppaniin yleensä luotetaan.
Tässä tapauksessa ei ehkä olisi ollut hyvä tehdä niin.Voisitteko ihan pistää kaikki luvut paperille. Paljonko kumpikin on pistänyt yhteiseen.... talo ja muut kulut ruuat ja kaikki.
Kiitos, että joku ymmärtää. Kyllä jos parisuhteessa on niin toiseen pitäisi voida luottaa, eikä odottaa koko aika että kuitenkin toinen kusettaa enkä luota mihinkään.
HÖPÖ HÖPÖ:
Jos luotettaisiin niin esim. avioehtojakaan ei olisi keksitty!
Avioehto on esim. eron varalta. Siinä tilanteessa kaikki ei halua olla reiluja. Tai ylipäätään lakihan sen sallii, että kaikki puoliksi, jos ei ole avioehtoa. Ap:n tapauksessa oli kuitenkin tarkoitus jatkaa hyvässä parisuhteessa. Eli ei voi verrata.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sitoa itsesi yhteiseen asuntoon tuollaisen tyypin kanssa? Jos tulee ero, tappelette sitten asunnosta. Myydään, ei myydä, millä hinnalla jne.
En enää siis ole ostamassa koko asuntoa. Enemmän vaan mietin että voiko tässä suhdetta jatkaa vai liioittelenko loukkaantumiseni kanssa jne jne
Mitä väliä sillä on, onko kumppani mies vai nainen. Ei se muuta tarinaa mitenkään. Olkoon miespari, naispari tai sekapari tai ihan mikä tahansa, aivan sama. Toinen otti yksin lainaa ja osti. Toinen korvasi maksamalla osuuden muista kuluista ja asumalla ilmaiseksi. Kumpi hyötyi kummasta - vaatisi kuitit tiskiin.
Olkoon kummin päin vaan, rohkenisin sanoa että ne ruusunpunaiset lasit ovat kadonneet molempien silmiltä.
Jaakobbi kirjoitti:
Maksoitko asumisesta vuokraa? Vai asuitko ilmaiseksi? Miten voit vaatia ostaa puolet, jos et ole maksanut mitään?
Jaakoppi menee nyt ja lukee keskustelun aloituksen uudestaan :)
Eli tarkennuksena vielä, en ole asunut ilmaiseksi asunnossa, olen ostanut ruuat, huonekalut ja osallistunut remontteihin. Mikä jäi vielä epäselväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, vaan maksanut ruuat, huonekalut jne. Ja tähän tulee varmasti kommentteja että en ole osallistunut mihinkään, koska en ole maksanut talosta mitään. Mutta kumppanillani ei myöskään olisi ollut mahdollisuutta lyhentää lainaa sillä tavalla jos en olisi maksanut kaikkea muuta. Ja varsinkin kun puhe oli että parin vuoden päästä ostan oman osuuteni.
T-Y-H-M-Ä.
Tuollaisia "oli puhetta"-sopimuksia ei tee kuin vajaaälyiset ja hyväuskoiset.Häh?
Kyllä kumppaniin yleensä luotetaan.
Tässä tapauksessa ei ehkä olisi ollut hyvä tehdä niin.Voisitteko ihan pistää kaikki luvut paperille. Paljonko kumpikin on pistänyt yhteiseen.... talo ja muut kulut ruuat ja kaikki.
Kiitos, että joku ymmärtää. Kyllä jos parisuhteessa on niin toiseen pitäisi voida luottaa, eikä odottaa koko aika että kuitenkin toinen kusettaa enkä luota mihinkään.
Oletko ap? Sinähän suunnittelet itsekin kusettavasi, ilmaiseksi asumalla. Tosin puoliso voi hakea oikeuden kautta kompensaatiota jos et asumiskuluihin millään tavalla osallistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, vaan maksanut ruuat, huonekalut jne. Ja tähän tulee varmasti kommentteja että en ole osallistunut mihinkään, koska en ole maksanut talosta mitään. Mutta kumppanillani ei myöskään olisi ollut mahdollisuutta lyhentää lainaa sillä tavalla jos en olisi maksanut kaikkea muuta. Ja varsinkin kun puhe oli että parin vuoden päästä ostan oman osuuteni.
T-Y-H-M-Ä.
Tuollaisia "oli puhetta"-sopimuksia ei tee kuin vajaaälyiset ja hyväuskoiset.Häh?
Kyllä kumppaniin yleensä luotetaan.
Tässä tapauksessa ei ehkä olisi ollut hyvä tehdä niin.Voisitteko ihan pistää kaikki luvut paperille. Paljonko kumpikin on pistänyt yhteiseen.... talo ja muut kulut ruuat ja kaikki.
Kiitos, että joku ymmärtää. Kyllä jos parisuhteessa on niin toiseen pitäisi voida luottaa, eikä odottaa koko aika että kuitenkin toinen kusettaa enkä luota mihinkään.
HÖPÖ HÖPÖ:
Jos luotettaisiin niin esim. avioehtojakaan ei olisi keksitty!
Avioehto on esim. eron varalta. Siinä tilanteessa kaikki ei halua olla reiluja. Tai ylipäätään lakihan sen sallii, että kaikki puoliksi, jos ei ole avioehtoa. Ap:n tapauksessa oli kuitenkin tarkoitus jatkaa hyvässä parisuhteessa. Eli ei voi verrata.
Eikös tuo luottamiseen liity. Jos kumppaniin luottaaa niin erossakin se kumppani on luotettava.
Jos ei luota, tee avioehto.
Vierailija kirjoitti:
Eli tarkennuksena vielä, en ole asunut ilmaiseksi asunnossa, olen ostanut ruuat, huonekalut ja osallistunut remontteihin. Mikä jäi vielä epäselväksi?
Kaikki ruoat?
Ja remontti oli +/- 0 ???? Mitä sekin meinas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla ihmeellisiä kommentteja. Onko noin moni tosiaan suhteessa, jossa kumppanin sanaan ei voi luottaa? Tai itse peruisit lupauksesi?
Kyse on todella isoista summista. Ei tässä sana sanaa vastaan todellakaan päde. Kyllä sitä pitää älytä tehdä kaupat yhdessä ja kaikki mustaavalkoiselle.
Parissa vuodessa voi sattua ja tapahtua mitä vaan.
Hänellä on muka kuitenkin ollut varaa ostaa huonekaluja, tehdä remonttia ja ostaa ruokia. Kyllähän nekin pitäisi olla tässä tilanteessa ylhäällä, eikä vaan suu sanallisesti.
Eikö tässä nyt ole jo todistettu, että kumppaniin ei voi luottaa. Näin se parissa vuodessa mieli muuttuu.
Ei kukaan ole varoista puhunut mitään vaan tilanteesta jollokn en ole lainaa voinut hakea vasta kun parin vuoden päästä. Sen takia en hakenut lainaa vaan osallistuin elämiseemme muuten.
Kyllähän tuo varoista kertoo paljonkin, jos ei ole lainaa voinut hakea. Ymmärrän täysin, ettei kumppani tuollaisen kanssa yhteistä omistajuutta.
Jospa sulla olisi ne kuitit tallessa kaikesta mitä olet hankkinut ja tehnyt, niin sitten saatte jotain mistä puhua ja sovitella.
Ymmärrän, ettei kaikkia ruokakauppajutut ole, mutta huonekalut, rempat... Siinä on turha enää kenenkään rutista, edes porvoolaisten.
Siis miten lainan hakeminen liittyy varoihin, ymmärrän jos ei ole varaa maksaa lainaa takaisin mutta olen kumminkit laittanut remontteihin haisemaan monia tuhansia. Lainan hakeminen ei liity minun varoihini mitenkään.
Kyllähän kaikki oikeustoimikelpoiset, raha-asiansa hoitavat täysi-ikäiset voivat lainaa hakea. Ei sitä tarvitse paria vuotta odottaa.
Eri asia sitten lainaako pankki.
Siten lainan hakeminen liittyy varoihin. Mutta joo, sä olet osoittanut jo monta asiaa pieleen. Et taida olla oikeustoimikelpoinen tai täysi-ikäinen, saati sitten raha-asiansa hoitava, kun tuommoiseen pikkeliin ihan itsenäisesti päädyit.
Mites sillä kumppanilla on nyt kuitenkin mahdollisuus maksaa lainaa yksin, jos ei aiemmin ollut?
Eihän tässä voi enää muuta kuin nauraa, kaikki on viety mitä on yhdessä 15 vuotta rakennettuja mihin elämää on tähdätty. Mitä muuta enää voisin kuin nauraa?